Chapter 3 No.3

Verhne-Suetuk.

Nyt siirrymme hyv?n kappaleen it??np?in kirgiisien eli Barabinin aroilta. Verhne-Suetukin siirtola, jota k?ymme kuvaamaan, on 1,800 virstan p??ss? Omskista ja siell? on suomalaisen pastorin vuosittain k?yt?v?. Matka, kun ottaa lukuun ne poikkeukset valtatielt?, joita h?nen t?ytyy tehd? k?yd?kseen katsomassa v?lill? olevalla alueella asuvia suomalaisia, tulee siten noin 4,000 virstaa. Verhne-Suetukin siirtolan asemasta ja synnyst? puhumme hiukkasen, vaikka sit? asiaa on k?sitelty joksikin osaksi j?lemp?n? seuraavassa matkakertomuksessa. Kuten l?nsi-Siperiankin ensimm?iset luteerilaiset kristityt olivat ruotsalaisia ja suomalaisia sotavankia Pultavasta, jotka j?rjestyiv?t kirkko-yhdyskunnaksi Tobolskissa, niin muodostivat sellaiset vangit kahdeksannentoista vuosisadan alussa ensimm?isen Ev.luteerilaisen kirkko-yhdyskunnan Irkutskiin it?-Siperiassa. Sitten perustettiin v. 1767 sotapapin virka sinne. Kuten Tobolskia katsottiin em?seurakunnaksi l?nsi-Siperian toisille luteer. seurakunnille, niin on Irkutsk em?seurakunta kaikille Jenisein it?puolella oleville luteerilaisille seurakunnille.

Sittenkuin kuolemanrangaistusta Suomessa ei en?? k?yt?nn?ss? pantu toimeen ja muutettiin elinkautiseksi pakkoty?ksi kaivannoissa Siperiassa, siirrettiin vuosittain suurempi tai pienempi m??r? murhamiehi? kaukaiseen it??n. Niiden tie kulki Moskovan, Perman, Jekaterinenburgin ja Tjumenin kautta Tobolskiin. Koko matka kuljettiin jalkasin ja kesti se, ennenkuin he tulivat viimeksi mainittuun kaupunkiin, tavallisesti vuoden.

Vaikka heid?t oli kotimaassa tuomittu elinkautiseen pakkoty?h?n, niin julistettiin uusi p??t?s Tobolskissa, joka m??r?si 15-20 vuoden pakkoty?n, aina heid?n rikoksiensa laadun mukaan; t??ll? saivat he my?skin kuulla mihin paikkaan ja mihin laitoksiin he tulivat l?hetett?viksi. Osa l?hetettiin nimit?in Ustj-Kamennogorskiin, toiset kruunun verkatehtaihin Omskissa, polttimoihin Taran luona, kullanhuuhtomoihin Altailla tai my?s aina Nertshinskiin Baikalin takaisessa alueessa. Vaellus m??r?ttyyn paikkaan voi kest?? viel? yhden vuoden lis?ksi. Kun he tulivat m??r?paikkaansa, tapahtui luultavasti useimmiten, etteiv?t he koskaan en?? tulleet luteerilaista pappia tavanneeksi. Tosin tekiv?t sek? Tobolskin ett? my?s Irkutskin divisioona-saarnaajat laajoja matkoja k?yd?kseen uskolaistensa luona, mutta mahdotonta oli kumminkin k?yd? kaikissa paikoissa, minne pahantekij?it? asetettiin. Tiet?m?t?nt? oli my?s papeille, miss? niit? oli tavattavana. Siihen tuli lis?ksi se vaikeus, ett? pastori ja h?nen sanankuulijansa eiv?t juuri ymm?rt?neet toistensa kielt?.

Jo vuonna 1843 teki Moskovan divisioonansaarnaaja T:ri K. Sederholm sen ehdotuksen, ett? kaikki Siperiaan tuomitut ja karkoitetut koottaisiin siirtokuntiin, kukin kansakunta eritt?in. Moskovan vankeinhoito-komitea l?hetti ehdotuksen korkeampaan paikkaan, ja Lokakuun 20 p. 1845 ilmestyi keisarillinen k?sky, ett? kaikki luteerilaiset eri kuvernementeista koottaisiin yhteen tai useampaan kyl??n Minusinskin piiriss? Jenisein kuvernementtia ja niiden sielunhoito tulisi yhden tai kahden papin toimitettavaksi. N?ihin siirtoloihin koottaisiin my?s ne luteerilaiset, jotka olivat palvelleet aikansa valtion pakkoty?ss?. Kantav?est?n muodostamiseksi n?ihin kyliin tuli Rishkovan suomalaisille kehoitus muuttaa Minusinskin alueelle. Kun hyv?? peltomaata t?ss? siirtolassa rupesi olemaan niukalta ja sinne rupesi vuosittain tulvaamaan eri kansakuntiin kuuluvia karkoitettuja, niin noudatti moni perhe kehoitusta. Kun Irkutskin divisioonansaarnaaja pastori Butzke k?vi Minusinskin piiriss? vuonna 1851, l?ysi h?n t??ll? 116 luteerilaista vapaaehtoisia siirtolaisia, mutta viel? ei ollut mitattu maa-aluetta, joka v. 1845 annetun keisarillisen k?skyn mukaan oli heille luovutettava. Kaikki kirjoitukset, jotka t?st? asiasta olivat l?hetetyt kameraalilaitokselle Krasnojarskiin, olivat j?tetyt vastaamatta. Paikalliset viranomaiset olivat ensin osoittaneet saapuneille hedelm?tt?m?n aron Jenisein varrella asuinpaikaksi, mutta luteerilaiset eiv?t olleet tyytyneet t?h?n vaan hyv?ll? aistilla valinneet itselleen hedelm?llisen seudun Sujetukin ja Kebeshin varrella. Pastori Butzken v?lityksell? saivatkin he tuon alueen. Pastori Cossmann, josta tuli h?nen j?lkel?isens?, jatkoi h?nen ty?t??n ja j?rjesti olot uudessa siirtokunnassa. Luteerilaisille mitattiin 20,000 desj?tinan alue. Suomalaiset pysyiv?t Verhne-Suetukissa, joka oli ensimm?inen ja vanhin siirtola, l?ttil?iset muuttivat 1858 Nizhnaja-Bulankaan, er??sen Kebesh-joen rannalla olevaan laaksoon, 25 virstaa Verhne-Suetukista etel??n. Virolaiset saivat itselleen osoitetuksi paikan Bulan-joen varrella 7 virstan p??ss? sielt? ja antoivat kyl?lleen nimen Verhnaja-Bulanka. Ett? he p??sisiv?t alkuun asumisyrityksess??n, kokosivat luteerilaiset seurakunnat Ven?j?ll? pastori Cossmannin kehoituksesta apua n?ille veljilleen. Apuraha oli melkoinen. Se nousi 27 tuh. ruplaan.

Sit? osaa Minusinskin piiri?, jossa my?skin luteerilaisia asuu, on kutsuttu Siperian Sveitsiksi. Maa on niin v?kev?? ett? se tuottaa hedelm?? viidentoista vuoden ajan lannoittamatta. Korkeita kukkuloita ja syvi? ruohoa ja harvaa lehtimets?? kasvavia laaksoja vaihettelee. Kukkulain v?lill? suikertelee kirkasvetisi? jokia. Nisua, arbuuseja, melooneja ja tupakkaa viljell??n; my?skin harjoitetaan mehil?istenhoitoa. Se on maa, "jossa maito ja hunaja vuotaa", voisi sanoa. Etel?ss? muodostavat Sajanin vuoret kuten sinisen pilvisein?n kukkuloilleen, jotka ovat lumen peitossa isomman osan kes??. L?nness? taas, Jenisein l?nsirannalla, n?hd??n yksityisi? Altai-vuoristoon kuuluvia korkeita vuoria. Ilman-ala on terveellist? ja lauhkeinta mit? Siperiassa on. Yleens? voi sanoa ett? paikka on edullinen.

Luteerilaisista kylist? tekee suomalainen kyl? Verhne-Suetuk parhaan vaikutuksen. Luultavasti ovat virolaisetkin samaa mielt?, sill? vaikka asetus m??r?? ett? Verhne-Suetuk ja sille mitattu maa-alue yksinomaan kuuluu suomalaiselle kansallisuudelle, niin on kuitenkin virolaisia pesiintynyt kyl??n niin lukuisasti, ett? heid?n lukunsa 1890 nousi 364:??n. Kyl?n koko v?est? oli silloin 921. Kouluik?isten lasten luku virolaisista vanhemmista nousi 131:een, kun suomalaisten vanhempain lasten luku oli vaan 104. T?ll? on syyns? siin? seikassa, ett? virolaisia tulee tavallisesti koko perhe Siperiaan, kun perheen-is? karkoitetaan, mutta Suomesta tulee vaan mies ja perhe j?? Suomeen. Sit? paitsi karkoitetaan Virosta usein ihmisi? pienemmist? rikoksista ja n?m? voivat kyll? olla kunnollisia, mutta Suomesta l?hetet??n harvoilla poikkeuksilla vaan hylkyj?.

Ensimm?iset karkoitetut saapuivat Verhne-Suetukiin 1857 ja pastori, joka oli toimekseen saanut suomalaisten vankien ja siirtolaisten sielunhoidon, kes?ll? 1863. Viimeksi mainittuna vuonna oli nimitt?in keisarillinen asetus ilmestynyt Helsingiss?, joka m??r?si ett? suomalainen pastori ja katekeetta olivat l?hetett?v?t t?h?n kaukaiseen paikkaan.

Pastori Roschier oli ensimm?inen Suomen hallituksen Siperiaan l?hett?m? pappi ja Adamsson ensimm?inen katekeetta. Pastori Roschierin velvollisuutena oli hoitaa ei ainoastaan Verhne-Suetukin suomalaisia vaan my?s ?skenmainituissa kyliss? asuvia virolaisia ja l?ttil?isi?. Sit? paitsi oli h?nen vuosittain teht?v? matka niihin paikkoihin Jenisein kuvernementtia, miss? luteerilaisia asui. Irkutskin v.t. divisioonansaarnaajana teki pastori Roschier laajoja matkoja aina Tyynenmeren rannikolle.

Sittenkuin pastori Roschier 1878 palasi kotimaahan, sijoitettiin l?ttil?inen pastori Nizhnaja-Bulankaan ja suomalaista kyl?? tulisi, v. 1884 annetun keisarillisen asetuksen mukaan, l?hinn? hoitamaan suomalainen katekeetta, joka olisi sen suomalaisen pastorin tarkastuksen alaisena, joka saman asetuksen mukaan asuisi Omskissa eli sen l?heist?ll? ja joka sielt? vuosittain k?visi Verhne-Suetukissa. Pastori Roschierin aikana eli noin 1875 paloi vahinkovalkealla kirkko ja pastorin asunto, jotka olivat rakennetut Apukassan varoilla. Sittemmin rakennettiin uudestaan valtionvaroilla koulutalo, johon tuli koulusali ja asunto katekeetalle. Katekeetta Lindholm, joka tuli Adamssonin j?lkeen t?h?n virkaan, harrasti suuresti oman kirkon saamista kyl??n. Kun oli Irkutskin pankissa varoja t?h?n tarkoitukseen noin 1,500 ruplaa ja vapaaehtoisia lahjoja Suomesta kertynyt noin 700 ruplaa, niin voitiin aije toteuttaa, ilman varsin suuria uhrauksia itse siirtokunnan puolelta.

Kirkko rakennettiin ja voitiin vihki? syksyll? 1888. Se oli silloin tullut maksamaan 2,800-3,000 ruplaa.

Onnellisessa tilassa ovat Verhne-Suetukin talonpojat verraten useimpiin muihin Siperiassa sen kautta, ett? heid?n on helppo muuttaa rahaksi viljansa kauppiaille, jotka ostavat l?heisten kullanhuuhtomojen tarpeeksi. Hyv?n? tulol?hteen? on my?skin rahdinveto mainittuihin kullanhuuhtomoihin. Niinp? kertoi er?s talonpoika suomalaisessa kyl?ss? ansainneensa 200 ruplaa yhdess? talvessa sellaisten kuormien kulettamisella. Vilja on usein Minusinskissa hyv?ss? hinnassa, sill? sit? ostetaan ja kuletetaan laivoilla alas jokea pitkin sellaisiin paikkakuntiin, miss? viljankasvu ei menesty.

Tie Minusinskista Verhne-Suetukiin eli Kamennoi-bradiin, kuten kyl?? paikkakunnalla jokap?iv?isess? puheessa kutsutaan, kulkee milloin m?ki?, joista on laaja n?k?ala sek? Sajanin- ett? Altaivuorille, joiden luulee olevan aivan l?hell?, milloin taas hedelm?llisi? laaksoja ja metsi?. Kuinka voi erehty? m??r?tess? et?isyytt? sellaisilla paikkakunnilla, n?kee seuraavastakin. Er?s postimestari Minusinskissa kertoi luulleensa kun tuli paikkakunnalle, ett? matka Sajanin vuorille voi olla korkeintaan 7-10 virstaa. T?ss? luulossa ehdotti h?n muutamille tuttavilleen ett? tekisiv?t k?velymatkan vuorille. "Kyll?", vastasivat n?m? ja silloin l?hdettiin. Kun menn??n Minusinskista Verhne-Suetukia eli Sajanin vuoristoa kohden, niin on kuljettava muutaman virstan pituisen mets?n eli laakson poikki. Heid?n astuttuaan t?m?n matkan ja tultuaan taas korkeammalle paikalle, n?yttiv?t vuoret olevan yht? et??ll?. Kummastuneena kysyi postimestari silloin kuinka paljo heill? oli viel? j?lell? matkaa n?ille vuorille. "Noin 150 à 200 virstaa on meid?n viel? astuttava", tuli vastaukseksi.

Jos min? nyt voisin lopettaa kuvaukseni Verhne-Suetukista, niin olisi hyv?; mutta silloin olisi lukija saanut liika valoisan kuvan paikkakunnasta. Luonto on ihana, ilma sinisen kuultava ja ilman-ala hyv?. Leiv?st? ja rahan-ansiosta ei ole mit??n puutetta, kaikki on totta, mutta asukkaat huokaavat kovan hirmuvaltiaan, juoppouden, orjuudessa. T?m? pahe, joka on juuri moniin muihin paheihin ja rikoksiin, pit?? meid?n maanmiehemme vankinaan niin, ett? siirtokunta ei ole voinut kukoistaa niin kuin voisi luulla ja toivoa. Suomen asema on sellainen, ettei sill? voi olla siirtomaita siin? ymm?rteess? kuin muilla itsen?isill? valtioilla on, mutta meid?n pit?isi pit?? kunnian ja rakkaan velvollisuuden asiana auttaa maanmiehi?mme korkeammalle sivistysasteelle kuin mill? ne ja niiden ymp?rill? olevat kansat ovat. Mit? muuta on sanottavaa t?st? siirtokunnasta, selvi?? seuraavista matkakertomuksista.