Chapter 7 No.7

L?hetetty?mme pois minun tulkkini, sain min? ruveta h?nen vaikeaan toimeensa ja vaikka olinkin kovin tottumaton t?h?n teht?v??n, tulimme juttuun kuitenkin. Arbatista oli meill? p?iv?n matkan Tastipiin, joka on viimeinen kyl? Minusinskin puolella Altain vuoristoa. Sielt? oli viel? 400 virstan matka Kuznjetskiin. Tastipissa tahdoimme ottaa hevoset aina Daniloffin kullanhuuhtomoon Altailla. Er??n maakauppiaan v?lityksell? saimmekin tarpeellisen luvun hevosia. Kaikkialla tapasimme yst?v?llisi? ja avuliaita ihmisi?. Niinp? oli esim.

sama kauppias, joka ei ainoastaan ollut liikkeess? puoli p?iv?? hankkimassa meille hevosia vaan my?s kutsui meid?t kaksi eri kertaa luokseen vieraisiin, vierasvarainen mies. Y?n ennen l?ht??mme saimme maata oikein tehdyiss? vuoteissa, joka muuten ei koskaan ole minulle tapahtunut matkoillani. Hyv? jos itsell? on jotakin allensa heitett?v?? lattialle, sill? talon puolesta ei anneta mit??n.

Me otimme asunnon er??n rikkaan lesken luona, jolla oli useampia huoneita maalattuine lattioineen ja verhottuine seinineen. Koristusten joukossa huomattiin suuri joukko kallisarvoisia pyh?inkuvia. Em?nn?n sisar oli tehnyt pyhiss? vaelluksen Kijeviin. Varhain aamulla k?viv?t n?m? hurskaat sisarukset rukoilemassa pyhimpien kuvain edess?. Minun kysymykseeni kuinka tyytyv?inen h?n oli pyhiss? vaellukseensa Kijeviin, sanoi h?n: "kyll? olisi hyvin hauskaa tehd? sellainen matka uudestaan, kun vaan olisi kelpo tavalla rahaa".

Ven?l?iset ovat aina, sek? y?ll? ett? p?iv?ll?, valmiita juttelemaan. Heid?n suurin huvituksensa on kokoontua yhteen, joko kapakkaan tai johonkin muuhun rakkaasen paikkaan, jossa heid?n puhetulvansa saa esteett?m?sti virrata. Usein on tapahtunut ett? naapurit ovat varronneet tilaisuutta kun min? olen juonut teet? jossain talossa ja tulleet sinne saadakseen haastella minun kanssani. Sellaisissa tilaisuuksissa sanovat he usein hyv?stij?tt?ess?: "paljo kiitoksia kun olette olleet niin hyv? ja jutelleet meid?n kanssa." Ennen l?ht??mme tuli nytkin muutamia meid?n luoksemme mainitussa tarkoituksessa. Heid?n joukossaan teki varsinkin er?s pikkukauppias itsens? huomatuksi puhelijaisuudestaan ja vaikka meid?n oli vaikeata keskustella ven?j?ksi niin meni se kuitenkin mukiin kun he itse johtivat puhetta. Kun tuli puhe muinaistutkimuksesta, alkoi t?m? kauppias laajalti selitt?? mit? h?n oli lukenut j?ttil?isist? ja muista ihmeellisist? olennoista. Sellaisten j??nn?ksi? ja luita oli h?nen vakuutuksensa mukaan l?ydetty Muurmanin metsiss?, jos oikein k?sitin h?nt?. Toisen uskottavamman tarinan kertoi h?n my?s meille. Jotenkin n?in kuului h?nen kertomuksensa: "Muutamia vuosia sitten syntyi kauhea liike t??ll? l?heist?ll? tataarien keskuudessa. He olivat nimitt?in l?yt?neet, kuten uskoivat, pyh?n kuvan jossain mets?ss?. L?ydetyn kuvan luo alettiin nyt joukottain tekem??n pyhiinvaelluksia. Viimein menin min?kin sinne ja mit?s n?en! Metallista valetun naisenkuvan. Min? ymm?rsin heti ettei t?m? ollut mik??n pyhimyksenkuva ja sanoin ett? yht? pyh? olisi minun vaimoni tai mink? muun naisen kuva hyv?ns?. Luultavasti on ollut, sanoin min?, joku kuningas tai ylh?inen mies, joka on teett?nyt itselleen vaimonsa tai tytt?rens? kuvan, pit??kseen muistona rakastetusta jos t?m? kuolisi. Kuva on vihdoin joutunut maahan sek? on nyt sattumalta p??ssyt p?iv?n valoon. Niin on se asia." Kun h?n niin puhui t?ydest? vakaumuksestaan, tulivat tataarilaisparat hyvin alakuloisiksi ja noloiksi, kun kaikki heid?n ilonsa siit? ett? Jumala oli heit? muistanut ihmeellisell? pyhimyksenkuvalla, siten riistettiin heilt? pois. Asia p??ttyi siten ett? kuva ostettiin Minusinskin museoon, jossa se viel? on n?ht?v?n?.

Hyv? halu olisi minulla kyll? ollut sanoa "kuva kuin kuva", mutta pidin hy?dyllisemp?n? kiiruhtaa l?ht?? ja menin sen vuoksi toimittamaan matkalla tarvittavia aineita. Puudan rukiisia korppuja varustimme mukaamme sek? yht? ja toista ruokatavaraa. Meid?n oppaamme otti toimekseen varustaa meid?t tuoreella lihalla matkaksi, jossa tarkoituksessa h?n teurasti lampaan. Paitsi meit? ja meid?n kolmea hevosta kuului matkueesen opas ja er?s ty?mies rautatehtaasta sek? kuormahevonen, joka kantoi nelj? puutaa rautakaluja kullanhuuhtomoita varten. Kaikkiaan oli siten kuusi hevosta. Kun meid?n tiemme kulki enimm?kseen pienien vuorenvirtojen rantoja, ei maan ylenemist? huomattu juuri muusta kuin veden nopeudesta virroissa, jotka koko kulussaan muodostivat lakkaamattoman kosken.

N?iden poikki t?ytyi silloin t?ll?in kahlata, sill? milloin kohtasimme toisella puolen vuoren, joka sulki meilt? tien, milloin taas toisella puolella. Jo ensimm?isen? p?iv?n? saavutimme korkeuden, miss? kaikki viljankasvattaminen lakkasi, sill? y?hallojen kerrottiin turmelleen kaiken viljan mit? oli koetettu kylv?? t??ll?. P?iv? p?iv?lt? tuli mets? yh? vaikeammaksi p??st? l?pitse. Minun pelkoni kuinka osaisimme perille, kun kaikki olimme ensikertalaisia, h?lveni pian sill? oli paljo vaikeampaa p??st? pois tielt? kuin pysy? sill?. Joka ei ole n?hnyt aarniomets?? ei voi aavistaa kuinka runko rungon vieress? siell? seisoo ihan toisessaan kiinni ja kuinka mahtavan suuria ne ovat. Me n?imme puita, jotka olivat pari kyyn?r?? l?pimitaten, mutta l?yt?? sellaisiakin, jotka ovat kolme kyyn?r?? l?pimitaten, jos oikein rupeaa etsim??n. Sellaisia j?ttil?ispuita oli usein kaatunut polkumme poikki ja ainoastaan hakkaamalla, polttamalla tai sahaamalla oli niiden l?pitse saatu tehdyksi tiet?.

Tavallisimmat puulajit Altailla olivat lehtikuusi, kuusi, m?nty ja seetripuu. Ensimm?isen? p?iv?n? oli meill? ainoastaan lehtikuusimetsi? kuljettavana l?pi, mutta toisena p?iv?n? kulki tiemme suurien seetrimets?in kautta, ja ylimp?n? koristivat kuuset kukkuloita. Vahinko vaan ett? meid?n matkamme tuli tapahtumaan niin my?h??n syksyll?, sill? nyt emme saaneet n?hd? ylistetty? Altain kasvistoa t?ydess? ihanuudessa.

Suomessa tavattavista puutarhakasveista n?imme Altailla spireapensaan, Siperian hernepuun, humalan ja myrskyhatun. Paljo meille tuntemattomia sek? pensaskasveja ett? yrttej? n?imme sek? vuoriseudussa ett? arolla. Y?t vietimme t?ll? noin 3-400 virstan pituisella matkalla joko jossakin muiden matkustajain tekem?ss? kodassa eli balaganissa, kuten niit? ven?j?ksi kutsutaan, tai my?s salvetuissa huoneissa, joita kullanhuuhdonta-yhti?t ovat rakennuttaneet v?est?lleen lepopaikoiksi matkoilla huuhtomoihin ja niist? takaisin. Edellisiss? on hyvin v?h?n suojaa sadetta ja tuulta vastaan. Kuitenkin ovat ne autioissa metsiss? kyll? tervetulleita y?sijoja. Appelgren piirusti yhden sellaisen kodan, jonka kuvan lukijat sittemmin ovat Kyl?kirjaston Kuvalehdess? n?hneet. Y?ksi p??stettiin hevoset irti etsim??n itselleen ruokaa. Mutta kauvas eiv?t meid?n uskolliset kantajamme meist? erinneet, sill? niill? oli vaistomainen pelko tuosta ??rett?m?st? mets?st?. Sill? aikaa kun miehet riisuivat meid?n hevosiamme, kokoilimme me toiset polttopuuta ynn? kuusen havuja joilla saimme istua. Kun tuli oli syttynyt, asetettiin teekattila kiehumaan ja me aloimme uskollisesti j?rsim??n ruiskorppujamme.

Ettei ruokahalua puuttunut, k?vi ilmi silminn?ht?v?sti ev?spussista, joka arveluttavassa m??r?ss? hoikkeni p?iv? p?iv?lt?. Opas, joka oli varustanut meit? tuoreella lampaanlihalla, leikkasi siit? pitki? viipaleita, joita h?n sitte pisteli vartaalle. Sen toisen p??n l?i h?n maahan niin ett? toinen p?? tuli nuotiotulen likelle. Siten paistettiin liha hiljalleen tulen ??ress?. Kun se sitten sy?tiin suolan kanssa, oli se hyvin maukasta. Joka tahtoo koettaa voi tehd? sen, sill? konsti ei ole suuri.

Karhuja kuuluu l?ytyv?n paljo Altain vuoristossa, mutta me emme sattuneet n?kem??n yht??n. Usein kuulimme vihellyksi? mets?ss? ja jo arvelimme, Appelgren ja min?, olisiko se ehk? kontio joka antoi tietoa itsest??n, mutta meid?n oppaamme ilmoitti meille ett? se ei ollut mik??n vaarallisempi otus kuin s?ysy mets?kauris, joka viheltelee mets?ss?. Joka tapauksessa on viisasta ja varovaista olla varustettuna ampuma-aseella, sill? ei koskaan tied? milloin sit? voi tarvita.

T?ll? tiell? tapaa harvoin ihmisolentoja ja n?m? lienev?t kyll? usein vaarallisempia kohdata kuin mets?n villipedot. Vastenmielist? tunnetta tunsimme molemmat kohdatessamme joukon kullanhuuhdontaty?st? tulevia miehi?.

On kuultu niin paljo n?iden kullanhuuhtojain kauheista t?ist?, ett? niit? hiukkasen pelk??. Sill? kaikki seikkailijat l?nsi-Siperiasta haluavat ja pyrkiv?t kullanhuuhtomoille, mist? moni heist? on sitten palannut suurien rahasummien kanssa, jotka usein ovat kootut kaikkea muuta kuin kunniallisella tavalla. Mink?laisia vaivoja n?m? ty?ntekij?t saavat k?rsi?, huomasimme hyvin sek? huuhtomoista palaavien ulkon??st? ett? my?s siit? mit? itse ty?paikoilla kuulimme. Vaeltaa useita satoja virstoja aarniomets?? sateessa ja loassa polviin saakka, kerta kerralta kahlata ry?ppy?vien virtojen poikki j??kylm?ss? vedess?, l?pim?rkin? istua nuotiolla ison valkean ??ress? - kaikkeen t?h?n t?ytyy kullanhuuhtojan alistua. Sit? paitsi t?ytyy h?nen aina olla varoillaan, sill? kun uni painaa h?nen silmi??n, voi ry?st?nhaluinen toveri ly?d? h?nen kuolijaaksi. Itse huuhtomoilla taas etsit??n kultaa sellaisella innolla ettei siell? ole mit??n lepoa, mit??n rauhaa. Ei edes lepop?iv?? pidet? pyh?n?. Mit??n v?litt?m?tt? ty?skennell??n pyh?n? ja arkena samalla tavalla. Annetaan ruumisparan kest?? kaikki, kunhan vaan saadaan kultaa!

Toisen kerran tapasimme odottamatta kaksi alkuasukasta n?iss? metsiss?. Mit? kansanheimoa ne oikeastaan ovat, en tied?. Siit? vaan ei ole mit??n ep?ilyst? etteiv?t ne kuulu mongoolilaiseen rotuun. Mutta muuten eiv?t ne ole l?nsi-Siperian kirgiisien eik? tataarien n?k?isi?. Mainitut kaksi miest? edustivat suurinta raakuutta ja villiytt? mit? ihmisten keskuudessa n?kee. N?m? aarniomets?n asukkaat el?v?t mets?styksest? ja kalastuksesta sek? tunnustavat kreikan-uskoa, josta merkiksi he pit?v?t risti? kaulassa. Kuitenkin sanottiin heid?n palvelevan omia jumaliaan, joka on luultavaakin, sill? mit??n tietoa kristin-opista ei heill? ole. T?m? arvostelu on muuten annettava suurimmasta osasta ven?l?ist? rahvasta Siperiassa. Sill? vaikka se on ulkon??lt??n siisti? ja k?ytt?ytyy hyvin siev?sti ja vapaasti, niin on se valitettavassa henkisess? pimeydess?. Kansalla ei ole valistunutta omaatuntoa. Samoin kuin on Suomen kansan onni ja takaus sen tulevaisuudesta ett? sen omatunto on valistunut ja sen oikeudentunto kehittynyt, niin on sen puute juurena ja syyn? kaikkeen pahaan Siperiassa.

Ett? kreikkalaisella kirkolla kuitenkin on huolta n?ist? puolivilleist? ihmisist? Altai-vuoristossa, voi p??tt?? siit? ett? on l?hetyssaarnaajia l?hetetty heid?n luokseen ja kasvatettu monia heist? itsist? papeiksi. Er??ss? kyl?ss? l?hell? Kuznjetskia, jossa sek? ven?l?isi? ett? tataareja asuu, oli pappi tataari. Ven?l?inen, joka t?t? meille kertoi, lis?si ettei koskaan ole heill? ollut niin kelvollista pappia kuin nykyinen.

Vaikka kristin-uskoa kaikkialla siell? tunnustetaan valtio-uskonnoksi, niin kuuluu noita-usko paikoittain olevan viel? t?ydess? kukoistuksessa. Syyt? olisi kuitenkin tutkia t?t? alkuper?ist?, koko maapallolla niin levinnytt? uskonnonmuotoa, sill? minun vakuutukseni mukaan on siin? enemm?n ilmestykseen osoittavaa kuin luullaan. Pian on kuitenkin se aika tuleva, jolloin ei mit??n paikkaa l?ydy Aasiassa, miss? voi oppia tuntemaan t?t? pakanallista uskoa. Sill? yl?-Aasiasta on bramanismi tunkenut sen pois ja pohjoisesta sek? l?nnest? on kristin-usko astunut n?ille maille, niin ett? j??nn?st? shamanismista nyky??n l?ytyy ainoastaan Ven?j?n ja Kiinan v?lisell? rajamaalla. Mutta olkoon nyt kyll?ksi t?st? asiasta.

Me ostimme muutamia j?neksi? ja pyit? n?ilt? mets?l?isilt?, jotka niist? saivat leip?? ja v?h? teet?. Hyvin lannistuneen n?k?isi? n?yttiv?t miehet olevan ja seisoivat koko ajan, mink? heid?n luonaan olimme, paljain p?in. Heilt? kuulimme my?s ett? voimme ehti? y?ksi er??seen hirsimajaan. Siis kiiruhdimme jo v?syneit? hevosiamme ja kahlasimme joen poikki kerta kerralta. P?iv? kului loppuun ja vaikka kuinka tirkistimme, ei miss??n n?kynyt ihmisasunnon merkki?k??n. Jo olimme menett?neet kaiken toivon halutun lepopaikan saavuttamisesta ja aijoimme jo laskeutua alas sateen ja lumisohjon liottamaan maahan, kun er?s matkatovereista huomasi tulen v?lkkyv?n mets?st?. Mink?laisen ilon ja toivon tunteen pime?n? y?n? aarniomets?ss? valkean loiste voi her?tt?? matkamiehess?, tajusimme t?ydellisesti. Ainoastaan kerran viel? joen yli ja silloin olimme hirsimajan luona. Kuivia ja l?mp?isi? huoneita oli meill? nyt tarjona. Juotuamme teemme, jota vartian vanha vaimo toimitti meille, menimme etsim??n hyvin kaivattua lepoa. Paitsi meit? oli my?skin kaksi paimenta ottanut y?sijansa samaan majaan. N?ist? n?ytti toinen olevan huonolla tuulella, sill? h?n ei voinut k?rsi? ett? meid?n seuralaisemme, jotka siit? ilosta ett? olivat p??sseet t?h?n ihmisasuntoon, ahkerasti suutelivat viinapulloa sek? keskustelivat jotenkin vilkkaasti ja ??nekk??sti tarjoamatta h?nelle siemaustakaan. Tyytym?tt?myytens? ilmaisi h?n ep?selv?ll? murisemisella, joka hyvin kyll? muistutti kontion tapaa. T?t? h?nen ilon ja hauskan mielen h?iritsemist??n ei olisi suomalainen luullakseni k?rsinyt, vaan olisi pian ollut riitaa ja tappelua odotettavana. Mutta ven?l?iset eiv?t ole sellaisia. Viimein vihdoin, kun paimenen nuriseminen tuli yh? kovemmaksi, k??ntyi yksi meid?n seuralaisistamme aivan yst?v?llisesti h?nen puoleensa ja kysyi: "mist? olet niin pahoillasi, taattoseni?" T?m?n sanoi h?n sellaisilla eljeill? ja ??nell? kuin olisi h?n ollut valmis syleilem??n ja halaamaan puhuteltua, joka olisikin ollut v?h?n enemm?n p?ihtyneen ven?l?isen tapaista.