Chapter 5 No.5

Ensimm?inen matka it?-Siperiaan 1886.

Syyskuun lopussa sain min? tiet?? kuvern??rinvirastosta Tobolskista tulleen kirjelm?n kautta, ettei mit??n esteit? en?? ollut matkarahain saamiseen. Siin? toivossa ett? asia oli j?rjestetty my?skin Tomskissa ja Jeniseiskiss?, l?hdin min? matkaan it?-Siperiaa kohden saman kuun lopussa. Matkallani seurasi minua er?s Siperiassa syntynyt suomalainen Matti Saari eli Ivanoff, joka sek? puhuu ett? kirjoittaa ven?j?? sek? viel? sen lis?ksi osaa viroa ja l?tinkielt?. Kun viel? ottaa lukuun, ett? h?n osaa laulaa varsin hyvin ja on ollut ehdottomasti raitis kolmekymment? vuotta, niin huomaa helposti ett? on vaikea saada sopivampaa matkatoveria.

Matka Omskista Tomskiin on, kuten luontokin n?iden kaupunkien v?lill?, yksitoikkoista. Irtishin ja Obin v?linen maa on nimitt?in laakeata ja matalaa. Havumets?? ei ole ennenkuin Obin l?hell?, mutta runsaasti lehtimets??, peltomaata ja niitty? on siell?. Usein saa ajaa kolmekymment? virstaa ja enemm?n n?kem?tt? ihmisasuntoa, mutta ovatkin kyl?t sitten, joihin sellaisen matkan per?st? tulee, suuria ja v?kirikkaita. Ne ovat usein nelj?n à viiden virstan pituisia ja asukasten luku nousee viiteen à kuuteen tuhanteen. Er?s suomalainen, joka kerran oli kulkenut t?t? tiet?, sanoi olevansa taipuvainen uskomaan ettei ihmisi? en?? muualla l?ydyk??n, sill? niin suuria ja v?kirikkaita olivat kyl?t h?nen mielest??n. Mutta on huomattava, ett? juuri p??asiallisesti valtatien varrella ihmisi? asuu, ja hyvin v?h? n?hd??n senkin varrella peltoja ja viljelyst? yleiseen. Talonpojat kylv?v?t vaan niin paljo, ett? heill? on vuositarpeekseen viljaa, ja ty?skentelev?t enimm?kseen rahdinvedossa. Rahtikuormia kulkeekin siell? lukemattomat m??r?t. Sen vuoksi ajetaankin tiet niin pilalle, ett? niit? on vaikea kulkea, varsinkin kev?tpuoleen. Omituista on n?hd? tee-karavaaneja, sill? teet? kuljetetaan reiss?, jotka ovat niin suuria kuin pienet niittyladot Suomessa; jalakset ovat niiss? paksut kuin hirret. Valjastetaan eteen 8-10 hevosta ja sitten l?hdet??n lentokyyti? kyl?st? toiseen. Kuten mainittu on talonpojilla ty?n? ja rahanansiona n?iden kuormien ajaminen.

Matkalla Omskista Tomskiin tullaan kulkemaan kahden kaupungin, Kainskin ja Kalivanin kautta, kummassakin noin 8 tuhanteen nouseva v?est?. Kalivanista alkaen saa maa toisen ulkon??n. Loppumattomat Barabinin arot ja tasangot loppuvat Obi-virran rannassa ja nyt tulee maa m?kisemm?ksi. Kaupungista, joka sijaitsee korkealla kaikille puolin viett?v?ll? kukkulalla, n?kee kaukana tummanviheri?n havumets?n. Noin nelj?kymment? virstaa ajettua tullaankin todella havumets??n. Mink?laisella tunteella hengitt?? sen tuoksua ja kuuntelee puiden huminaa, oltuaan puolentoista vuotta poissa havumets?st?, tiet?? vaan se, joka on kokenut sit?. Tosiaan tuntuu se, jos tahtoo sanoa jotain siit?, kuin tuntuu n?hdess? uskollista lapsuuden-yst?v??, kaivattua toveria. Aivan olin min? kiusauksessa huutaa hyv?? p?iv?? rakkaille m?nnyille Obin rannalla.

S?hk?tiet? ilmoitin Tomskin poliisille tulostani, sek? pyysin sen antamaan tietoa sik?l?isille luteerilaisille siit?. Mutta kun luteerilaiset ovat hajalla ja niist? vaikea saada tietoa niin v?kirikkaassa kaupungissa kuin Tomsk on, niin ei poliisi voinut tai ei tahtonutkaan koota niit?.

Kun min? tulin kaupunkiin, sain min? itse alkaa kutsua n?it? kokoon. Ensimm?inen mik? oli teht?v? oli kuitenkin k?yd? tervehdyksill?, josta ollaan hyvin tarkkoja Siperiassa. Ensimm?inen tervehdysk?ynti oli kuvern??rin luona, sitten k?vin tervehtim?ss? kaupungissa olevan sotav?en komendanttia ja niin kaupungin kaikkia korkeampia virkamiehi? arvoj?rjestyksen mukaan.

Tomskin kuvern??ri oli hyvin kohtelias ja yst?v?llinen upseeri, joka, kun min? valitin etten osannut ven?j??, sanoi ett? h?nelle oli yht? ik?v?? ettei tuntenut mit??n niist? kielist?, mit? min? puhuin.

Oli lauvantai, kun min? tulin Tomskiin. Heti panin useampia ihmisi? liikkeelle etsim??n suomalaisia. Seuraavana p?iv?n? olikin suomalaisia 15-20 henke? kirkossa. Tomskissa l?ytyy kaunis luteerilainen tiilikirkko ja siin? urut. Kun ei ket??n luteerilaista pappia ollut k?ynyt Tomskissa kahteen vuoteen, t?ytyi minun viipy? siell? hiukan yli viikon. T?n? aikana k?vin min? kaupungin kolmessa vankilassa ja l?ysin niiss? noin viisikymment? luteerilaista, joista kaksikymment? oli Suomesta. Suomalaiset olivat joko kaivantot?ist? karanneita tai my?s Suomesta t?nne l?hetettyj? murhamiehi?, joita vietiin edemm? it??n p?in. Eiv?t he aivan hiukkaa h?mm?styneet, kun min? tervehdin heit? suomeksi. He sanoivat ettei heill? ollut aavistustakaan siit? ett? suomalainen pappi olisi Siperiassa.

Vankiloissa pidin min? jumalanpalvelusta ja jaoin ehtoollista. L??ninvankilassa arveli tireht??ri varmaankin ett? meid?n jumalanpalveluksemme n?ytti liika yksinkertaiselta, sill? h?n tuli jumalanpalveluksen aikana ja toi k?siss??n kaksi vahakynttil??, asettaen ne tilap?iselle alttarille. T?m? oli kyll? yst?v?llisesti tehty h?nen kannaltaan. Kaupungin kirkossa pidin min? kaksi suomalaista, yhden ruotsalaisen ja yhden saksalaisen jumalanpalveluksen. Ruotsalaisia oli vaan nelj? henke?, mit? min? voin tavata, vaikka sittemmin sain kuulla ett? viel? lis?ksi yksi ruotsalainen perhe asui siell?. Mutta yht? v?h? kuin min? tiesin heist?, tiesiv?t he minusta. Maanmiehemme, vapaaherra Aminoffin perheess? vietin min? joutohetkeni. T??ll? Siperiassa tapaa harvoin ihmisi?, joilla on muista asioista puhumista kuin mit? sy?d? ja juoda ja miten pukeutua. Sit? ilahuttavampaa oli sen vuoksi minulle saada keskustella henkil?iden kanssa, joilla oli korkeampia harrastuksia. Sek? vapaaherra Aminoff ett? h?nen rouvansa huolehtivat hell?sti meid?n suomalaisparoistamme, joita vapaaherralla oli muutamia mukanaan kanavaty?ss? Obin ja Jenisein v?lill?. Kuten lienee tunnettu lukijalle, on h?n mainitun kanavaty?n p??llikk?. Tomskissa oli er?s seurustelupiiri, johon my?skin Aminoffin herrasv?ki kuului, jossa ei pelattu korttia eik? juotu, vaan kokoonnuttiin keskustelemaan p?iv?n kysymyksist? ja sellaisista aineista, joista jokaisella voi olla jotain hy?ty? tai sielun sivistyst?. Sellaiset piirit ovat muuten harvinaisia Siperiassa, sill? niin pian kuin muutamia tulee yhteen, ollaan hiljaa kuin haudassa; ja jokainen tuijottaa vaan kortteihinsa, mietiskellen miten voisi hiukan voittaen p??st? pelist?.

Hengen ja omaisuuden turva on huonoa Tomskissa ja sen ymp?rist?ll?. Uskaliasta on miss? Siperian kaupungissa hyv?ns? n?ytt?yty? ulkona iltasin, mutta Tomskissa kuitenkin enemm?n kuin muualla. Viime talvena oleskeli siell? rosvoseura, jonka tarkoituksena oli ry?st?? ihmisilt? vaatteita kadulla, ja sen pahempi oli pari virkamiest? er??st? virastosta osallisina asiassa, kuten sittemmin k?vi selville. Ollessani Tomskissa joutui juuri er?s tuttavistani, saksalainen telegrafisti, aikaisin er??n? iltana rosvojen k?siin, jotka veiv?t h?nelt? turkit. Kun h?n kulki katua, tuli muutamia miehi? hevosella, laulaen ja soittaen, ja ohikulkiessa toimitettiin teko ja niin taas l?hdettiin matkaan. Mutta meid?n saksalaisella oli pitk?t s??ret ja h?n l?hti laukkaamaan per?ss? mink? jaksoi, n?ki minne rosvot poikkesivat, ilmoitti asian poliisille ja sai turkkinsa takaisin. Rosvot vangittiin, tullakseen seuraavana p?iv?n?, kuten minulle vakuutettiin, taas irralle lasketuiksi.

Mutta viel? kauheampi tapaus sattui my?skin minun oleskellessani Tomskissa. Kokonainen perhe, johon kuului mies, vaimo, kolme lasta ja kaksi piikaa, murhattiin k:lo 7 aamulla, kun t?ysi liike jo oli kaikkialla. Mainittu teko tapahtui talossa, joka oli vilkasliikkeisimm?ll? kadulla, kun kauppapuoti, jossa murha tapahtui, jo oli avattu. Kun min? k:lo 9 ajoin ohitse, olivat ruumiit asetetut n?ht?ville. Kauhistusta ja kyyneli? n?kyi ihmisten silmiss?, heid?n katsellessaan murhattua perhett?, joka hurmeissaan tuossa makasi.

Ep?varmuus Tomskissa on niin suuri, ett? kun min? tilasin postihevosia l?hte?kseni matkaan, kehoitti postimestari etten l?htisi kaupungista iltapuoleen sill? ensimm?iset kyytiv?lit, sanoi h?n, ovat hyvin vaarallisia. Teinkin kuten h?n neuvoi. P??sty?mme ensimm?iselle asemalle Tomskista it??n, asettui joukko ep?ilytt?v?n n?k?isi? miehi? meid?n kapineiden ymp?rille, joita meid?n nyt t?ytyi siirt?? k?rryilt? k?rryille, kun min? olin my?h?isen vuodenajan vuoksi saanut j?tt?? ajopelini Tomskiin. Er?s miehist? oli tai oli olevinaan hyvin juovuksissa ja n?ytti yh? tahtovan kaatua meid?n kapineiden p??lle. Vihdoin loppui minun k?rsiv?llisyyteni, niin ett? min? vihaisella ??nell? karjasin, jolloin he noloina vet?ytyiv?t pois toinen toisensa per?st?.

Tapojen villeyden ja raakuuden Siperiassa n?kee siit?kin ett? rosvot melkein aina murhaavat uhrinsa, vaikka eiv?t odota silt? saavansakaan muuta kuin nutun. Jotenkin harvoin tapahtuu kuitenkin ett? kyytihevosilla kulkien matkustajain kimppuun k?yd??n. Olen kuullut t??ll? kerrottavan ett? edelt?j?ni, pastori Roschier, joutui kerran Tomskin l?hell? er??n? y?n? suurelta tielt? viedyksi johonkin syrj?polulle, arvattavasti jotakin viritetty? ansaa kohden, sek? ett? h?n ainoastaan asevoimalla sai ajajan k??ntym??n oikealle tielle. Samoin k?vi my?s er??n suomalaisen, joka viime kes?n? tuli Omskiin. Kun h?n joutui pois suurelta tielt? ja aavisti mit? oli aikomuksena, k?ski h?n kyytimiehen k??ntym??n ymp?ri, mutta turhaan. H?nen ammuttuaan yhden laukauksen ja uhattuaan seuraavalla kerralla t?hd?t? h?nen p??h?ns?, palasi t?m? oikealle tielle ja tunnusti ett? h?n is?nt?ns? k?skyst? aikoi vied? h?nt? sinne, miss? is?nt? itse jo oli odottamassa saalista.

Kolmen aseman p??ss? Tomskista it??n oli jo rekikeli, niin ett? me nyt saimme vaihtaa k?rryt rekeen. Matka kului hyvin ja usein n?ki havumetsi?. Pari vuorokautta matkattua tulimme er??n? iltana Marinskiin, joka on 12,000 asukasta k?sitt?v? kaupunki. Siell? p??tin ottaa asunnon lev?t?kseni yhden y?n. Muuten matkustimme tavallisesti y?t? p?iv??. Annoimme sen vuoksi vied? itsemme kaupungin ainoaan ravintolaan, jonka omisti er?s juutalainen. Minun lukkarini ja kyytimies meniv?t sis??n huonetta kuulustelemaan. Mutta kun juutalainen kuuli, ett? oli kysymys papin ottamisesta asumaan, sanoi h?n aivan lyhyesti: "sellaisen v?en kanssa en min? tahdo olla miss??n tekemisiss?, menk?? hakemaan muualta asunto." Nolostuneena tuli minun lukkarini ulos, kun ei ollut odottanut sellaista vastausta, mutta meid?n ven?l?inen kyytimies ei siit? s?ik?htynyt vaan ilmoitti juutalaiselle ett? se oli njemetskij (saksalainen) pastori. Se sai juutalaisen heti muuttamaan mielens?, niin ett? h?n itse tuli juosten ulos kynttil? k?dess? ja toivotti meit? tervetulleiksi. Sitten tuli h?n minun huoneeseni ja kun h?n n?ki minun riisuvan toisen vaatekappaleen toisen per?st?, mainitsi h?n "ette suinkaan mahda paleltua". Koko illan istui h?n sitten ja pakisi siansaksaansa, mutta varsin hyvin tulimme silt? toimeen kesken?mme; min? puhuin huonoa saksaani ja h?n uushepreaansa. Mutta seurauksena meid?n keskustelusta oli ett? min? p??tin l?hte? oikotiet? Marinskista Minusinskiin, ja silloin tulisin min? kulkemaan Altai-vuoriston yhden haaran yli. Marinskissa panin min? kaikki mahdolliset ihmiset liikkeelle etsim??n luteerilaisia. Mutta yhden ainoan voin min? tavata. H?n oli kuitenkin suomalainen, sepp?, joka asui t??ll? vierasten keskell?. Meit? tavatessamme tuli h?n niin iloiseksi ett? h?n puhkesi itkuun. Minun mielest?ni oli h?nen mielens? auki Jumalan sanalle, mutta h?n k?rsi juomisen himosta. Sittemmin olen kuullut ett? h?n paloi er??ss? tulipalossa Marinskissa.

Nyt oli meid?n kuljettava tiet?, jossa ei ollut kestikievareita. Sen vuoksi sovimme me er??n ajurin kanssa, ett? h?n kyyditsisi meit? 80 virstaa. T?m? ajuri, joka tuhannet kerrat kertoi meille ett? h?nen is?ns? oli ranskalainen, oli omituinen ilmi?. Tuskin minuuttiakaan oli h?n vaiti koko matkalla, mutta paljo mit? h?n puhui j?i minulta ymm?rt?m?tt?. Kun me matkalla kaupungista kuljimme h?nen m?kkins? ohitse, juoksi h?n sis??n ja toi meille muutamia tuomenmarja-piirakoita. Vaikka kyll? osasin arvostella h?nen yst?vyytt??n, en kuitenkaan voinut nauttia h?nen lahjoistaan vaan pistin ne taskuuni kestit?kseni jossakin paikassa jotain n?lk?ist? koiraa niill?. Muutamia vaikeita paikkoja oli meill? kuljettavana, sill? jokien j?? ei viel? kest?nyt ja lautat olivat j??tyneet kiinni.

Myllynpatoja ja ojanteita my?ten r?hmimme yli miten kuten, lukkarini ja min? kuivin jaloin, mutta Frantsuzoff, ajuri, sai jalkansa m?rjiksi, joka ei suinkaan ollut hupaista 15-20 asteen pakkasessa. Sen vuoksi t?ytyikin meid?n pys?hty? er??seen kyl??n l?mmitt?m??n h?nt? ja itse?mme muutamalla lasilla teet?. Kello oli kaksitoista y?ll? kun saavuimme kyl??n, johon Frantsuzoffin piti meit? vied?. Nyt p??tin min? alkaa k?ytt?? sellaisia hevosia, joita kruunun asioissa k?yv?t virkamiehet saavat k?ytt??. Odottaessamme n?it? hevosia, tulin sattumalta kysyneeksi l?ytyik? t??ll? luteerilaisia. En aivan v?h? h?mm?stynyt kuullessani ett? niit? oli t??ll? noin viisikymment? henke?.

Sen vuoksi p??tin paluumatkalla pys?hty? t??ll?, jonka teinkin. Useimmat luteerilaiset olivat kuitenkin kullanhuuhtomoissa, niin ett? min? ainoastaan voin tavata viisi suomalaista ja pari virolaista ja l?ttil?ist?. N?ille pidin min? jumalanpalveluksen ja ehtoollisen sek? vihin yhden suomalaisen parikunnan.

Vaikka he eiv?t voineet mill??n todistuksella n?ytt?? esteett?myytt??n, ei minulla ollut syd?nt? j?tt?? heit? vihkim?tt?, kun he jo olivat el?neet kahdeksan vuotta ilman kirkollista siunausta ja heill? oli jo useita lapsia. Er??n Porvoosta kotoisin olevan ukon tapasin mainitussa kyl?ss?. H?n ei ollut n?hnyt luteerilaista pappia 26 vuoteen. Alun pit?en ruotsia puhuva, oli h?n unohtanut ?idinkielens? siihen m??r??n ett? h?nen oli mahdotonta lausua ajatuksiaan ruotsiksi.

Seikkailuun tai miksi sen kutsuisin, jouduimme nelj?n penikulman p??ss? mainitusta Tishulin kyl?st?. Er?s kyl?nkirjuri tahtoi nimitt?in vangita meid?t. H?n v?itti ett? me olimme v??rent?neet podorozhnan. Podorozhnalla ymm?rret??n paperia joka saadaan kuvern??rinvirastosta tai pienemm?n kaupungin poliisilta. Podorozhnan n?ytetty? on jokainen kestikievari velvoitettu antamaan postihevosia. N?it? podorozhnoja on kahta lajia: sellaisia joita annetaan kruunun virkamiehille niiden virkamatkoilla ja sitten ostettuja, joita jokainen voi saada rahalla. Minulla oli tietysti edellist? lajia. Kirjuri, jonka oli toimitettava ett? me saimme hevosia, v?itti ett? me olimme itse tehneet paperimme sek? tahtoi l?hett?? meit? voolostiin. Sellaista matkaa emme katsoneet kovinkaan miellytt?v?ksi, sill? me olimme juuri tulleet saman tien emmek? halunneet tehd? nelj?n penikulman retke? takaisin. Mutta kirjuri yh? kirjoitti raporttiaan eik? tahtonut kuulla mit??n selityksi?. Min? koetin pelottaa h?nt? sill? ett? t?m? olisi h?nen viimeinen raporttinsa mit? h?n nyt kirjoitti, mutta h?n sanoi palvelleensa sotav?ess? kapteenina ja ett? h?n kyll? ymm?rsi asiansa. T?h?n h?nen vakuutukseensa huomautti minun lukkarini pilkallisesti: "Teid?n urannehan on mennyt taaksep?in. Pian teist? kai tulee kyl?n paimen, jos yh? samoin edistytte, kuten n?ytt?? olevan syyt? ennustaa."

V?hitellen lienee kirjuri huomannut ettei h?nen tekonsa olleet paikallaan, varsinkin kun kyl?n asukkaat, joita uteliaisuudesta oli kokoontunut iso joukko, rupesivat meid?n puolellemme ja alkoivat ivata kirjuriaan. Kun raportti oli valmis ja meille tullut l?ht?aika, katosi meid?n vastustajamme ja kun h?n ei en?? n?ytt?ytynyt, valjastettiin hevoset meille ja l?hdettiin ajamaan eteenp?in.

Seuraava asema oli tatarilaiskyl? ja kun n?m? Allahin lapset kuulivat minun olevan papin, kysyiv?t he oliko meill? my?s yht? paljo pyh?inkuvia eli "abrasteja" kuin ven?l?isill?. Kun he kuulivat, ettemme me palvele pyh?inkuvia, n?yttiv?t he tyytyv?isilt?. Seuraavalla asemalla t?ytyi meid?n kulkea joen poikki, joka on Tomskin ja Jeniseiskin kupernien rajana. Joki oli jo j??ss?, mutta ei kantanut hevosia. Min? jo huolestuin mutta tataari ei ollut neuvoton.

H?n ajoi jokirantaa niin kauvas kunnes tulimme paikkaan miss? virta oli niin v?kev? ettei mit??n j??t? l?ytynyt. Sinne ohjasi h?n nyt hevoset suoraan virtaan. Ensin putosivat etupy?r?t ja sitten takapy?r?t aika kolauksella. Alasp?inh?n menee aina helpommin mutta yl?sp??sy on vaikeampaa. Sit? saimme mekin kokea. Etupy?r?t nousivat onnellisesti j??n p??lle toisella rannalla mutta silloin rupesivat ne luistamaan sivuun, ja keng?tt?m?t hevoset eiv?t pystyneet vet?m??n iljangolla. Hyvin v?h?ll? olimme saada kylm?n kylvyn, mutta tulimme kuitenkin onnellisesti takaisin kuivalle maalle.

Mit? l?hemm? Altaita tulimme, sit? enemm?n seudut muuttuivat. Kukkuloita oli tullut tasangon sijaan ja itse Altain vuorenhuiput n?yttiv?t olevan ainoastaan muutaman virstan p??ss?, vaikka sinne oli, kuten sanottiin, viel? 100 virstaa. Toinen keilanmuotoinen vuorenhuippu n?kyi toisen per?st? ja niin kauvas kuin voi n?hd? etel??n, siinti kaukaisia vuoria. Meid?n t?ytyi kulkea vuorenhaaran ylitse, ja kun me olimme matkustaneet aina Marinskista saakka etel?kaakkoa kohden, k??nnyimme nyt it??n p?in. Me kuljimme er??n vuorivirran rantaa ja paha kyll? tulimme y?n aikaan kulkemaan hyvin n?kemist? ansaitsevan paikan kautta; se oli nim. korkealla vuoristossa oleva j?rvi, josta ?sken mainittu joki saa alkunsa. Koko tie Jenisei-virran alueelle saakka oli yht? vasta- ja my?t?m?ke?. V?list? oli kuljettavana 15-20 virstaa vastam?ke? ja sitten taas alas. Minulle oli t?m? matka hauska, vaikka se kyll? oli jonkun verran rasittavakin. T?ytyi matkustaa milloin reell? milloin k?rryill?. V?list? olivat k?rryt niin pieni? ett? t?ytyi istua jalat riippumassa ulkona k?rryist?. Mutta mit? se teki asiaan? Sill? terveit? ja ketteri? olimme me, emmek? voineet kyllin ihailla kaikkia n?it? uusia ilmi?it? mit? n?imme. Er??n? y?n? olin hiukan nukuksissa mutta her?sin siit? ett? hevoset olivat seisahtaneet. "Mit? nyt", kysyin min?. Kyytimies osoitti pystysuoraan kalliosein??n tien varrella, ja kun min? sinne katsoin, seisoi minun lukkarini Matti siell? ja silitti kalliosein?? k?dell??n. H?n, joka ei koskaan ennen ollut n?hnyt vuorta eik? suurempaa kive?, tahtoi nyt p??st? varmuuteen siit? ett? vuori todella oli kive?.

Niin pian kuin oli astuttu Minusinskin alueelle, voi runsaista muinaismuistoista, joita siell? l?ytyi, ymm?rt?? polkevansa maata, jolla ??rett?m?t kansanpaljoudet aikoinaan olivat el?neet. Matkustaa siell? kymmenin virstoin aroa, joka pysytettyine hautapatsailleen n?ytt?? yht?mittaiselta hautuumaalta.

Tultuamme onnellisesti Jenisein ja sen sivujoen Tuban poikki, jotka olivat t?ynn? j??sohjoa, saavuimme me yhdeks?n p?iv?n p??st? Tomskista l?hdetty?mme Verhne-Suetukiin. Kyl?, joka on laaksossa pienen puron rannalla, on niin piilossa ettei tied?k??n ennenkuin tulee ihan sen p??lle. Se on virstan pituinen ja osittain hyvin hyv?sti rakennettu. Suomalaisten luku nousee l?hemm? nelj??nsataan ja virolaisia on asettunut t?nne niin kosolta, ett? niiden luku pian voittaa suomalaiset.

Mihin hyv?ns? suomalaisia on asettunut, on aina virolaisia ja l?ttil?isi? ilmestynyt heti per?st?, joka on ollut ja on suureksi haitaksi ensinmainituille. Sill? virolaiset muodostavat aina suomalaisissa kyliss? erityisen puolueen kesken??n, joka usein kyll? vastustaa kaikkia parempia pyrint?j? ja edist?? huonompia.

Verhne-Suetuk, joka on 81 virstan p??ss? kaakkoon Minusinskin kaupungista, perustettiin noin nelj? vuosikymment? sitten, kun muutamia Inkerin suomalaisia Omskin l?heisist? siirtoloista asettui t?h?n osaan Minusinskin piiri?. Siperiassa tapahtuu sellaisia kansanvaelluksia, joille muualla vanhassa maailmassa ei ole mit??n vastinetta. Jos joku maankiert?j? tulee kotipaikalleen ja kertoo ett? h?n matkoillaan on l?yt?nyt ihmeen kauniin maan, jonka maaper?, mets? ja hein?laji ovat erinomaisia, niin leimahtaa pian muuttokuume ilmituleen.

Kaikki mit? ei voida mukana kuljettaa myyd??n, kapineet ja perhe pakataan muutamiin povoskoihin (kuormiin) ja niin l?hdet??n omistamaan tuota luvattua maata. Sellaisia kahden- tai kolmenkymmenen hevoskuorman matkueita tavataan kes?ll? hyvin usein teill?.

Er?s vanha ukko el?? viel? Verhne-Suetukissa, joka on ollut p??henkil?it? muutossa t?h?n paikkaan. Jotain h?m?r?? aavistusta Sajaanin vuorenrinteiden viljavuudesta, seudun sinisest? taivaasta ja ihanasta luonnosta kuuluu olleen, ja "kullan ja vihantain mets?in" toivossa j?tettiin vanha kotiseutu sek? tultiinkin onnellisesti Minusinskiin. "Kun me siell? er??n? iltana", kertoi vanha mies, "olimme tehneet nuotiomme arolle kaupungin l?hell?, tuli ispravnikka ajaen ohitse ja kysyi ket? me olimme ja mihin me aijoimme. Min? vastasin ett? me olimme luteerilaisia Tobolskin kupernista, jotka esivallan kehoituksesta tahdomme perustaa siirtolan t?lle paikkakunnalle ja etsimme itsellemme sopivaa asuinpaikkaa. H?n osoitti meid?t er??seen paikkaan, joka oli kuivaa, autiota aroa, ja kun me emme hyv?ksyneet sit?, tuotiin meid?t t?nne jossa nyt asumme. Sitten rakensin min? heti itselleni turvemajan. Toiset asuivat ensimm?isen talven l?hinn? olevassa ven?l?isess? kyl?ss? ja tulivat t?nne vasta sitten kun olivat rakentaneet itselleen huoneet t??ll?."

Pastori Kossmann, joka Irkutskista p?in k?vi t?ll? paikkakunnalla, ei kyllin voi ylist?? t?t? ihanaa paikkaa ja sen jumalisia ja uutteria asukkaita. Mutta pian oli tuleva toiseksi asiain tila. Samoin kuin el?m? kaikkialla, minne inkeril?isi? siirtolaisia oli asettunut, huonontui sinne ei ainoastaan Suomesta vaan It?merenmaakunnistakin l?hetettyjen pahantekij?in vaikutuksesta, niin vaihtuivat t??ll?kin virrenveisuut kirouksiksi ja huudoiksi. Nyt olivat kaikki Suomesta karkoitettavat Verhne-Suetukiin ja sen vuoksi l?hetettiin sinne pappi ja katekeetta yll?pit?m??n sielunhoitoa luteerilaisten kesken. Mutta jo sit? ennen oli suomalaisen kyl?n oheen syntynyt virolainen, Verhne-Bulanka, ja l?ttil?inen, Nizhne-Bulanka. Nyt on l?ttil?inen kyl? suurin ja viime syksyn? vihittiin siell? kirkko, joka on suurimmaksi osaksi rakennettu l?ttil?isten omilla varoilla.

Nyky??n, kun suomalaisen pastorin asunto eli asemapaikka on tullut olemaan Omskissa, asuu Nizhne-Bulankassa, joka muuten on 25 virstan p??ss? Verhne-Suetukista, l?ttil?inen pappi. Kuinka sopimaton Verhne-Suetuk oli asemapaikaksi suomalaiselle papille, huomataan siit? ett? syntyneiden, kuolleiden ja vihittyjen luku Omskin seudun suomalaisten keskuudessa on kolme kertaa suurempi kuin Verhne-Suetukissa. Tila Verhne-Suetukissa on melkoista parempi kuin Omskin seudun siirtokunnissa. Papin viistoistavuotinen toiminta t?ll? paikalla, joka kuitenkaan ei ole ollut kiitollista ty?alaa, ei ole silt? ollut hedelm?t?nt?. Varsinkin on nykyinen katekeetta siell?, P.A. Lindholm, hoitanut ty?ns? hyvin ahkerasti, niin ett? lapset sek? lukevat ett? kirjoittavat varsin hyvin. Rippikoululapset olivat jotenkin samalla kannalla kuin lapset jossain kotimaan suomalaisessa seurakunnassa. Suurempi osa asukkaita eli oikeammin miehist? v?est?? on murhamiehi?, jotka ovat palanneet kaivosty?st?.

Usein tuovat n?m? kaivoksista palatessaan melkoisia s??st?j?, niin ett? he voivat heti aloittaa maaty?t?. Jos eiv?t he mit??n ole voineet s??st?? rangaistusaikanaan, niin matkustavat he kullanhuuhtomoille ja hankkivat itselleen, jos ovat kunnollisia, parissa kolmessa vuodessa niin paljo rahaa, ett? he hyvin voivat hankkia itselleen omat huoneet, hevoset, lehm?t ja muut tarpeet. Tottunut ty?ntekij? kultakaivoksissa voi ansaita suotuisissa oloissa aina 300 ruplaa vuodessa. Ennen oli voitu ansaita paljo enemm?n, mutta ajat ovat tulleet huonommiksi kullanhuuhtomoissakin. Mutta niin n?yttiin uskovan Verhne-Suetukissa ja niin olen kuullut muiltakin tahoilta ett? hyv?t ty?ntekij?t voivat ansaita paljo rahaa Irkutskissa ja sen tienoolla olevissa tehtaissa. Er?s Verhne-Suetukin kauppias, joka oli ollut pakkoty?ss? siell?, oli v?list? voinut ansaita 3:kin ruplaa p?iv?ss?. H?nell? oli ollut yli 3,000 ruplaa tullessaan siirtolaan kun oli k?rsinyt loppuun rangaistusaikansa kruunun ty?ss?.

Mainiommista pahantekij?ist? tapasin min? siell? Sutkin ja Haapojan. Oleskellessani suomalaisessa kyl?ss? olivat he pari kertaa minun luonani. Haapoja oli tullut sinne edellisen? kes?n?. Muuten ei Sutki asu Verhne-Suetukissa, vaan er??n viinapolttimon luona puolimatkalla Minusinskista siirtolaan, ja h?nen luonaan pit?? Haapoja asuntoa. Palatessani Verhne-Suetukista pys?hdyin Sutkin luona h?nen hartaasta pyynn?st??n pari tuntia. H?nell? oli kaksi suutaria luonansa ty?ss? ja h?n nauttii suurta luottamusta paikkakunnalla rehellisen? ja hyv?n? suutarina. Yst?v?llinen ja vilkkaan luontoinen ollen, on h?nen vieraanaan hauska olla, ja kun lampun valossa istuttiin teet? juomassa, unohti aivan mik? mies h?n on ollut. Haapoja nauroi makeasti ajatellessaan mit?h?n Suomessa arvellaan kun kuullaan ett? Sutki ja Haapoja asuvat yhdess?.

Min? luulen, sanoin min?, ettei eritt?in suuresti luotettaisi t?h?n komppiin. Kuinka Haapoja tulee k?ytt?ym??n siell?, tulee kai aika n?ytt?m??n, mutta Sutki ennusti: "ei tuosta Matista ainakaan viel? ole miest? tullut ja tuskin tuleekaan". H?nen puheidensa mukaan oli Haapoja koettanut taivuttaa h?nt? alkamaan yksiss? neuvoin harjoittaa vanhaa ammattia. Kun h?n sanoi siihen jyrk?sti kielt?neens?, niin otin min? h?nt? k?dest? ja kiitin h?nt? sek? toivotin ett? Herra varjelisi h?nt? takaisin lankeemasta.

Hiukan kamalalta tuntui minusta koko matkalla, kun Sutki v?hint?in viisi kertaa pyysi minua hyvin katsomaan eteeni matkalla. "Miss? ollaan yst?v?llisimpi?, siell? oikein olkaa varovainen", sanoi h?n.

Monia pohjolaisia tapasin it?-Siperiassa. Muiden muassa er??n Oravaisten miehen, joka kolmasti oli ollut karkuretkell? kotipaikalle. H?n n?ytti hiljaiselta miehelt? (jos en v??rin muista oli h?nen nimens? Eriksson), mutta oli k?rsinyt siet?m?t?nt? koti-ik?v??. Kerrottiin minulle muun muassa er??n henkil?n kohtalosta, josta lapsena olin kuullut usein mainittavan. T?m? henkil? oli Karl Granrot eli Pirilo Kalle, tunnettu kahdeksan hengen murhaaja, joka koetti salata rikoksiaan tekopyhyyden varjolla. H?nen p?iv?ns? olivat p??ttyneet jo matkalla Siperiaan Permiss?. Muuten kerrottiin h?nest? ett? h?n luki kaiket y?t ja tuli v?h?n sekaiseksi viimeiselt?.

Mutta aika ei my?nn? kirjoittaa enemp?? t?ll? kertaa. Joskus aijon min?, jos Jumala auttaa, matkustaa keskikes?ll? t?h?n ihanaan paikkaan, jota usein kutsutaan Siperian Sveitsiksi. Silloin toivon min? voivani matkustaa h?yrylaivalla Krasnojarskista Minusinskiin sek? saavani n?hd? miten Jenisei on raivannut itselleen tien pilvenkorkuisien vuorien l?pi. On parina kes?n? jo yll?pidetty h?yrylaivayhteytt? yl?-Jeniseill?, ja kaikki jotka ovat siell? matkustaneet, puhuvat ihmetyksell? siit? suurenmoisesta luonnosta, jota saa h?yrylaivasta p?in katsella.

Hankittuani itselleni oman reen ja saatuani sen puolen kyl?n is?ntien avulla kuntoon, l?ksin min? paluumatkalle. Katekeetta Lindholm seurasi minua kaksi penikulmaa ja sitten k??ntyi takaisin kyl??n toimiakseen hiljaisuudessa vaatimattomassa sijassaan. Mainittava on ett? Verhne-Suetukin koulu on ainoa maapallolla, jossa lukutunnit alkavat kello nelj? tai viisi aamulla. Koulumestari ei ole mik??n unikeko ja ennenkuin p?iv? koittaa, ovat lapset koulussa. Ett? "aamuhetkell? on kultaa suussa" sanoi koulumestari n?hneens? toteutuvan.

Palausmatka oli my?skin vaivaloinen, sill? Jenisein l?nsipuolella oli yli 100 virstan matka sulaa. Reke? kiskotettiin toisin vuoroin hiekkaa pitkin ja toisinaan kuletettiin sit? k?rryille nostettuna ja k?ytettyn?.

Viime vuonna virka-asioissa kulkemani tien pituus oli 7,000 virstaa, ja kun matkarahoja nyt ruvetaan antamaan tarpeen mukaan, niin tulee t?m? tienpituus arvattavasti lis??ntym??n 3,000 virstaa vuosittain.

Ylimalkaan valitettiin Verhne-Suetukissa, ett? pahuus oli p??ssyt vallalle. Kuitenkin oli muutamia valittuja siell?kin, jotka olivat taistelussa synti? vastaan itsess??n ja ulkona itsest??n. He luulivat ett? el?m? voisi muodostua toiseksi ainoastaan siin? tapauksessa, ett? min? asettuisin heid?n kyl??ns? asumaan ja pit?isin hartaushetki? pari kertaa viikossa. T?m? ei voinut tapahtua, vaikka min? kyll? ymm?rsin, ett? el?m? voi parantua vaan Jumalan sanan saarnan kautta, joka lupauksen mukaan ei koskaan turhaan palaa. Siin? toivossa ett? Jumala armossaan katsoo h?t??mme Siperiassa ja l?hett?? useampia ty?miehi? t?nne, j?t?n Teid?t ja meid?t Jumalan armolliseen suojaan ja sanon t?ll? kertaa hyv?sti.