Chapter 6 No.6

Lukijalle kerron jotain matkastani Verhne-Suetukiin it?-Siperiassa vuonna 1887. Matka sinne tapahtui alkupuolella elokuuta. Mit??n erinomaista ei minulla ole kertomista matkasta sinne, joka kaikin puolin k?vi onnellisesti. Ainoastaan sen voin mainita ett? min? er??ss? kestikievarissa Marinskin tuolla puolen tapasin Pietarista palaavan jaapanilaisen l?hetyst?n, johon kuului viisi henke?. T?m?n seurassa matkustin sitten aina Atkinskiin, jossa meid?n tiemme erosivat.

He kertoivat ett? keisari oli matkustanut Suomeen heid?n ollessaan Pietarissa sek? kysyiv?t paljoko oli suomalaisia Siperiassa, kuinka usein minun t?ytyi matkustaa vuodessa sek? oliko m??r?tty kuinka paljo oli annettava juomarahaa kyytimiehille j.n.e. K?yt?ksess??n olivat he niin taitavia kuin mitk??n sivistyneet eurooppalaiset.

Suomalaisessa siirtolassa ollessani saapui sinne professori J.R. Aspelin. Kun minun matkani oli niin my?h?stynyt sen vuoksi ett? matkarahoja ei voinut ajoissa saada ja vuoden-aika oli jo loppuun kulumassa, niin ei tehtyk??n mit??n muita matkasuunnitelmia kuin ett? me yhdess? matkustaisimme Minusinskista Tomskia kohden sek? viipyisimme jonkun verran meid?n tutkijoillemme t?rkeill? paikoilla. Muutamia p?ivi? j?lkeen Aspelinin l?hd?n palasin min?kin Minusinskiin.

Kun puoleny?n aikaan satuin tulemaan kaupunkiin, niin en tahtonut h?irit? ket??n vaan p??tin lukkarini Matin kanssa j??d? tarantassiin y?ksi. Aamun koittaessa her?tettiin meid?t kotimaan s?velill?, laululla "Aamulla varhain, kun aurinko nousi" j.n.e. ??nen tunsin kohta, sill? saman laulajan kanssa olimme yhdess? kouluaikana antaneet monta serenaadia ja laulaneet monta laulua. Laulaja ei ollut kukaan muu kuin toinen Minusinskin matkueen j?senist?, tri Appelgren. J?lleenn?keminen oli sit? rakkaampaa, mit? kauvempana isiemme maasta oltiin. Tultuani hiukkasen uuden seurani tavoille, joka tosiaankin (olkoon t?m? heid?n kunniakseen sanottu) enemm?n huolehti tieteellisen ty?ns? kuin mukavuutensa puolesta, tuli puheeksi ett? Appelgren ja min? k?v?isisimme Sojoottien luona. T?m? olikin ollut matkueen tarkoitus, jos min? olisin ennen saapunut, mutta my?h?isen vuoden-ajan vuoksi oli siit? ajatuksesta luovuttu. Sajaanin vuorten etel?isell? eli Kiinan puolella on nimitt?in er??ss? vuoressa, Kemtshuk-virran rannalla, kirjoitus ainoastaan n?iss? paikoin tavattavilla tuntemattomilla merkeill?. T?m?n tahtoivat meid?n muinaistutkijamme saada kopioiduksi. Me kysyimme yhdelt? ja toiselta, voiko nyt en?? l?hte? matkalle. Toiset luulivat sit? mahdottomaksi, kun lunta jo oli satanut pari viikkoa sitten ylh??ll? vuoristossa, toiset taas arvelivat ett? kyll? voisi p??st? ylitse Sojoottien luo. Kun ei mit??n varmoja tietoja voitu saada, pidimme paraana edes koettaa, kun me nyt kerran olimme niin likell?. (Siperiassa ei pidet? nelj?n- à viidensadan virstan matkaa min??n pitk?n? matkana.) P??tettiin ett? Appelgren, minun lukkarini Matti ja min? matkustaisimme Kiinaan etsim??n tuota "viisasta kive?". Professori Aspelinin oli pakko palata Suomeen, kun h?nen virkavapautensa pian oli lopussa. H?nen l?hdetty??n viivyimme viel? pari p?iv?? Minusinskissa, valmistellen matkaamme ja pakaten l?ydettyj? muinaiskaluja. Matkaa varten ostimme erityisi? tarvekaluja sek? neuloja y.m. vaihtokauppaa varten Sojoottien kanssa. N?iden kesken ei nimitt?in Ven?j?n raha ole k?yp?? tavaraa. Sojoottien olot hyvin tunteva kauppias ja kaupunginp??llikk? Minusinskissa Sofianoff lainasi meille telttins? ja nahkas?kkins?, joihin pantiin hevosen sel?ss? kuletettava tavara sek? antoi meille sen lis?ksi kaksi suosituskirjett? Sojooteille, joilla kirjeill? sanottiin olevan suurempi voima ja vaikutus Mongoliassa kuin mink? viraston antamalla passilla hyv?ns?.

Siten varustettuina l?hdimme Minusinskista syyskuun 10 p. ja ohjasimme matkamme lounaasen, alkaaksemme kulun vuorten ylitse Arbatin kyl?n kohdalta. T?ss? kyl?ss? asui er?s Sofianoffin kauppa-apulaisia, jolle me veimme kirjeen. Siin? oli kehoitus ett? h?n hankkisi meille hevosia. Mit? l?hemm? vuoriseutua saavuimme, sit? pohjattomammiksi k?viv?t tiet. Viidennelj?tt? virstan p??ss? ennen Arbatia t?ytyi meid?n vaihtaa k?rrymme selk?hevosiin. Paljon veden t?hden olivat sillat niin sortuneet, ett? paikoittain oli vaikeata p??st? yli. Arbatiin tultuamme kutsutimme luoksemme Sofianoffin kirjanpit?j?n. Luettuaan kirjeen sanoi t?m? uskovansa ett? nyt oli mahdotonta p??st? vuorten ylitse. Sill? lumi, jota oli satanut kahden arssinan paksuudelta siell? ylh??ll?, oli juuri sulamassa niin ett? kaikki joet olivat nousseet ?yr?ittens? yli. H?n ehdotti ett? odottaisimme muutamia p?ivi?, joiden kuluttua vesi mahdollisesti laskisi, jos sade taukoaisi. Er?s Arbatin talonpoika, jonka itsens? piti niin pian kuin suinkin mahdollista matkustaa sojoottien luo, tarjoutui t?ss? tapauksessa rupeamaan meid?n oppaaksemme. Me p??timme sen vuoksi odottaa.

T?m? odotus oli minulle hyvin sopiva. Sill? joka tapauksessa tahdoin k?yd? Abakanskin rautatehtaassa, kun olin kuullut siell? olevan luteerilaisia, jotka kauvan olivat odottaneet ett? joku pappi k?visi heid?n luonaan. My?skin Appelgren oli halukas l?htem??n sinne, koettaakseen yh? viel? etsi? miss? se kivikirjoitus oli, jota Aspelin ja h?n jo kerran turhaan olivat etsiskellet. Kaunista ilmaa odottaessamme l?ksimme siis rautatehtaalle, jonne Arbatista oli vaan noin 20 virstan matka.

Me ilmoitimme itsemme konttoorissa. Min? pyysin ett? luteerilaisille ilmoitettaisiin minun tuloni sek? ett? tilaa jumalanpalveluksen pit?mist? varten seuraavana p?iv?n? minulle toimitettaisiin. Vaikka me kyll? huonosti kielellisess? suhteessa ajoimme asiamme, niin kohdeltiin meit? silt? kaikkialla yst?v?llisesti ja auliisti. Tehtaanhoitajan luokse kutsuttiin meid?t atrialle. Meid?n maanmiehi?mme Hammarstr?mi? ja Ehnbergi?, jotka kaksi vuotta sitten olivat olleet tehtaalla, muisteltiin ja kyseltiin. Hauskan muiston olivat n?m? "Suomen pojat", kuten heit? Verhne-Suetukissa yleens? kutsuttiin, j?tt?neet j?lkeens? kaikkialla miss? he olivat kulkeneet, eik? v?himm?n t??ll? Omskin seudun suomalaisten luona.

Rippivieraiksi ilmoittautui minun luonani pari suomalaista sek? muutamia virolaisia ja saksalaisia, niin ett? jumalanpalveluksessa oli l?sn? kymmenkunta henkil??.

Kymmenkunta luteerilaisia sanottiin oleskelevan mets?ss? sysimiiluja polttamassa ja toisten taas sanottiin olevan viljanleikkuulla ymp?ri olevissa kyliss?. Tehtaalla vallitsi t?h?n aikaan hiljaisuus, johon syyn? oli omistajan h?vi??n joutuminen varallisuuden puolesta. Jos tehdasta k?ytett?isiin taidolla ja tarmolla, niin olisi se tuottavampi kuin mik??n kultakaivanto, vakuutettiin meille. T?m? olikin varsin uskottavaa, kun l?ytyi l?hell? rautamalmia, joka sis?lsi 70:st? aina 80 prosenttiin puhdasta rautaa. Rauta kuuluu olevan erinomaisen hyv?? laatua ja menee sen vuoksi hyvin kaupaksi. Tehdas on kattilan muotoisessa laaksossa, korkeain vuorten ymp?r?im?n?; kuitenkaan ei mik??n vuorista nouse lumirajan yli. Ilman-ala on terveellist? ja suloista. Maapohja on hedelm?llist? ja Abakanjoessa, joka juoksee laakson pohjaa, on kirkas vesi ja runsaasti kaloja. Metsiss? vilisee kaikenlaisia otuksia.

Tehtaalla oleskellessamme koetti Appelgren ottaa selkoa mainitusta kivikirjoituksesta mutta ei onnistunut. N?ytt?? silt? kuin ei sellaista olisi koskaan ollutkaan. Opas, joka annettiin meille osoittamaan tiet? kysyttyyn paikkaan, vei meid?t er??n ?kkijyrk?n kalliosein?n luo, joka oli ehk? tuhannen jalkaa korkea, mutta kysymykseen miss? kirjoitus oli ei h?n sanonut n?hneens? eik? kuulleensa mist??n sellaisesta. Opas l?hetettiin etsim??n jotakin toista, joka paremmin tuntisi paikkakunnan. Mutta hetkisen p??st? tuli h?n sen tiedon kanssa, ettei kukaan ihminen, ei edes er?s kahdeksankymmenen vuoden vanha ukko, joka oli koko ik?ns? el?nyt t??ll?, ollut kuullut puhuttavan mist??n kalliokirjoituksesta t?ll? seudulla.

Malmilouhoksessa k?vimme my?skin, ja jos ty?n-p??llysmies olisi ollut paikalla, niin olisi meille annettu luonnollisia magneetteja, niin vakuutettiin. Niit? kuului olevan paljo rautalouhoksessa, sill? muuksi ei voi kutsua paikkaa, kun louhitut kappaleet muodostavat valmista harkkorautaa. Rauta kuuluu maksavan tehtaalle 80 kopeekkaa puudalta paikalla, Abakanin ja Jenisein jokia my?ten voi sit? kuljettaa alas.

P?iv?lliselle kutsuttiin meid?t er??seen virolaiseen perheeseen, jonka lapsen min? olin kastanut. Halusta otimme vastaan kutsumuksen, sill? kuinka hyv?ns? koettaakin katsoa eteens? niin tulee kuitenkin saamaan kirist?? n?lk?vy?t? sellaisilla matkoilla. Leip? ja tee ovat jokap?iv?isen? ruokana usein viikkom??ri?. Kun saksalaiset n?kiv?t ettemme pit?neet itsi?mme liian hyvin? k?ym??n vieraina virolaisen luona, katsoivat nekin voivansa kutsua meid?t luokseen. Ettemme loukkaisi heit? k?vimmekin er??n saksalaisen luona, jossa meit? kestittiin teell?, marjahillolla j.m. Omituisena ilmi?n? tahdon mainita kirkonpalvelijan tehtaalla, sill? suvaitsevampaa kristitty? en ole koskaan n?hnyt. H?n esitti itsens? minulle oikeauskoisena luteerilaisena sek? piti huolta kaikista kirkonis?nn?n velvollisuuksista. Mutta t?t? ei h?n tehnyt ainoastaan luteerilaiselle papille. Kun kreikan-uskoinen sielunpaimen tuli paikkakunnalle, palveli h?n h?nt? yht? uskollisesti sek? sytytti suitsutusastian ven?l?isess? kirkossa j.n.e. Jos taas tuli roomalaiskatoolinen pappi sinne, liittyi h?n h?nen seurakuntaansa, johon h?n, puolalainen kun oli, lienee kuulunutkin. Toimitettuamme tehtaalla kaikki mit? meill? oli tekemist?, l?ksimme takaisin Arbatiin, saadaksemme lopultakin tiet?? kuinka Sojoottien luokse matkustamisen k?vi. Yh? kest?v?n sateen johdosta oli vesi nousemistaan noussut. Muutamat mets?st?j?t olivat edellisen? p?iv?n? tulleet joen yli, josta meid?n oli matkallamme kahlattava senkin seitsem?n kertaa, ja olivat siin? kastuneet aina kainaloita my?ten. Sen vuoksi ei meit? suuresti ihmetytt?nytk??n ettei kukaan ruvennut l?htem??n sellaiselle matkalle meid?n kanssa syksymy?h?ll?. Asuntomme is?nt?, kasakka, kielsi meit? my?skin jyrk?sti matkustamasta, sill? h?n itsek??n ei ollut voinut k?yd? katsomassa paulojaan ja loukkaitaan kahteen viikkoon, vaikka h?n arveli kallisarvoisia turkisel?imi? olevan m?t?nem?ss? h?nen pyydyksiss??n. Kun samalla kerrottiin meille mill? tavalla muutamat sojootit, jotka viikko sitten olivat l?hteneet kotiinsa, olivat kulkeneet jokien poikki, niin menetimme toivon p??st? "taivaan valtakuntaan". Sojootit olivat nimitt?in sitoneet vaatteensa niskansa taakse, ajaneet hevosensa jokiin ja tarttuneet niiden h?ntiin ja siten uineet yli j??kylm?ss?. T?ll? tavalla emme kuitenkaan tahtoneet vaeltaa.

Vastenmielist? oli my?skin l?hte? paluumatkalle Minusinskiin, kun kerran olimme jo n?in kauvas l?nteen matkustaneet. Rupesimme tekem??n uutta matkasuunnitelmaa, josta pian sovimme. Kes?aikana voi nimitt?in p??st? Altain vuoriston poikki Kuznjetskiin l?nsi-Siperiassa. T?t? tiet?, joka viel? oli kuljettavaa ja v?hemmin vaivaloista kuin tie Mongoliaan, p??timme l?hte?. Tieteellisess? katsannossa oli edullista Appelgrenille kulkea t?t? tiet? ja minulla oli kauvan ollut hiljainen halu p??st? kullanhuuhtomoille Altai-vuoristossa, sill? siell? ty?skenteli melkoinen joukko luteerilaisia, joilla ei ollut mit??n sielunhoitoa. Sit? paitsi oli minulla tiedossa ett? l?ytyi muutamia suomalaisia sek? Kuznjetskiss? ett? Barnaulissa, jossa j?lkim?isess? kaupungissa my?skin Appelgren mielell??n halusi k?yd? siell? olevan museon vuoksi. Matti l?hetettiin Minusinskiin viem??n sielt? Appelgrenin tarantassia ja meid?n kalujamme Tomskiin, jossa me yhtyisimme h?neen.