Tarkastus nuorisoseuratalolla oli toimitettu. Kanteleisen ohjelma oli valmis: Kaikki ty?kuntoiset miehet seurahuoneelle iltak?kkiin panemaan taloa asuttavaan kuntoon!

Kyll? siit? moni pel?styi. Yksin johtokunnan j?senetkin k?viv?t harvapuheisiksi.

T?nne seurahuoneelleko oikein puut?ihin? Ilman palkkaa iltansa kuluttamaan t??ll?, kun toiset laiskoina saavat olla miss? haluavat... Ja sitte tulevat t?nne pyhin? ja s?rkev?t kohta kaikki, niin ettei siit? ole yht??n mit??n hyv??...

Mielikuvitukset eliv?t. Siell? vilahteli lukemattomia hupaisempia illanviettotapoja houkuttelevina ja lumoavina kuin kev?tpurot.

Mit? oli niiden rinnalla seurahuone, jossa piti tehd? ty?t?! Seh?n oli sulaa j?rjett?myytt?, kun ei kerran ollut mit??n pakkoa.

Olisi toista, jos kaikki tulisivat. Mutta ne eiv?t tule. Eiv?tk? pysty!

Kuinka sit? sitte muutamat tulisivat ilman palkkaa?

Mutta Kanteleinen jatkoi rauhallisena esittely??n:

- N?in syksyiset ty?p?iv?t loppuvat tavallisesti aikaiseen ja meille j??v?t pitk?t illat... Kokoonnumme parina iltana viikossa, n?hd?ksemme mille maistuu puunhaju ja ty?nhuvi siell?, miss? moni on ennen vain hypellyt ja voimistellut.

Puhuuko se oikein totta? Miehen silm? on saanut kiinte?n tuikkeen, ??ness? karahtaa omituinen k?skij?n s?vel...

Pojat kummastelevat ja katsovat viel? uudestaan Kanteleista. Joku alkaa jo ihmettelyst??n tauota. Se voisi kenties olla mahdollista? Voisi siin? olla hauskaakin sille joka osaa...

Kanteleinen sanoo, ett? seurahuoneen l?mmitysvehkeet on ensin kuntoonpantava. H?n kutsuu kyl?n muurarin, n?kyyp? se olevan mukava mies.

Todellakin! Muurilaitoksia katseltiin joukolla. Mahtaako muurari vaatia paljonkin n?iden kuntoonpanosta?

- Noo, ei niink??n paljoa kuin mahdollinen tulipalo veisi, jos sellainen...

Ja sitten ne penkit! Ei ollut ennen tullut huomatuksikaan, miten ik?v?n n?k?isi? ne olivat. Totta kyll?, ett? ne alkuaankin oli tehty vain h?t?varaksi, silloin kun seurahuone laitettiin. Sill? v?lin on niit? s??st?m?tt? pidelty, niin kuin pidet??n sellaista, josta ei ole mit??n lukua. T?st? kaikesta oli niihin j??nyt monta merkki?. Sit? paitsi oli luonto puolestaan niit? pidellyt, vedellyt kaltoiksi ja ontuviksi.

Tuolien ja p?ytien laita oli sama. Tuoleja oli aikoinaan ostettu kaksi tusinaa, mutta nyt niist? oli vain kuusi sellaisessa kunnossa, ett? pysyiv?t omin neuvoin pyst?ss? ja kaksi sill? tavoin, ett? niiden jalkoja oli vahvistettu saharivun kappaleilla.

P?ydist? yksi seisoi puhtaasti omin neuvoin, mutta toisen katkaistu jalantynkk? nojasi mukavasti kulmapenkkiin ja kolmas lep?si n?ytt?m?n nurkassa piilossa, vaivojansa sent??n huutamatta.

Seinill? riippui joitakuita kehyksett?mi?, tomuisia kuvatauluja. Ikkuna-uutimet oli kekseli??sti solmiteltu tarkoituksella saada revityt ja liatut kohdat peittym??n solmujen sis??n. N?ytt?m? oli kuin sodan j?lelt?, ik??nkuin olisi vihollinen siell? majaillut ja l?htenyt sitte ?kkin?isen yll?tyksen humalassa. - -

- Eiv?t ne taida tulla t?nne, virkkoi vihdoin Kuhilasm?en Mikko, jonka silm?in eteen ehdotettu ty? kohosi voittamattomana ja mielikuvituksellisena j?ttil?isyrityksen?. Eip? sill?, ettei h?nkin olisi pit?nyt sit? tarpeellisena! Oikeinhan t?ss? todella sai h?vet?, mutta ... kun eiv?t ne kuitenkaan tule.

- Niin noh, tuleehan niit? aina joitakuita, kuten sin? ja min? ja...

Pisteleek? se? Mikko vilautti kysyv?n?. Mutta Kanteleinen katseli rauhallisesti ja varmana hymyillen, kun Mikon vakoileva katse arkana pakeni.

- Eiv?t ne kaikki t?llaisiin t?ihin pystyk??n, virkahti Koivusen Vihtori ja katsoi tuijotellen Kuhilasm?en Mikkoon, ik??n kuin jotain tarkoittaen.

- On niit? sellaisiakin jotka pystyv?t, murahti Erkin Sameli.

Sep?n Kustaa vihelteli hieman syrj?ss? mestarillisesti er??n n?ytelm?kappaleen laulua, ottamatta osaa neuvotteluun. Se ei kuulunut h?nelle, koska h?nt? ei ollut t?ll? viime kerralla luotu puumieheksi.

Asia p??tettiin. Tahi oikeammin, sen p??tti Kanteleinen johon yhtyiv?t Koivusen Vihtori ja Erkin Sameli. Seurahuoneelle ker?tt?isiin muutamia h?yl?penkkej? koulusta ja kyl?lt? ja aineksia pyydett?isiin talollisilta.

V?h?? my?hemmin alkoi nuorisoseuratalolta parina iltana viikossa kuulua iloisesti laulava h?yl?n??ni, kirveen pauke ja sahan sihisev? rauske.

Ensi kerroilla kun poikia kutsuttiin tuli todella, kuten oli ennustettukin, muutamia vain. Mutta pian sai harrastus k??nteen. Kyl?ss? her?si t?m?n nuorisoseuratalolla tapahtuneen ty?nvaihdoksen johdosta tavaton uteliaisuus. Kolmantena iltana kun nikkaroitiin tuli sinne niin paljo v?ke?, ettei jalka tahtonut jakaapua. Suurin osa ei kuitenkaan tahtonut ajatellakaan muuta ty?t? kuin poltella paperossia ja k?det taskuissa istua p??lt?katsojina. Toiset taas tahtoivat t?ikseen tyrkki? ja v??nt?? toisten tyhj?ntoimittajain kera.

Kanteleisen t?ytyi ottaa komentava ryhti. Kukaan ei saanut polttaa eik? ollenkaan riehua ja v??nt??. Ty?t? tarjottiin kaikille. Ken ei muuta voinut, sai k?yd? kyl?st? aineksia ker?ilem?ss?. Niskoittelijat alkoivat n?ytt?? luontoaan. He olivat t??ll? aina saaneet olla vapaina eiv?tk? aikoisi nytk??n ket??n ujostella. Jos joku meinaisi sellaista, niin he pian suuttuisivat. Eiv?tk? he ainakaan t?t? opettaja-poikasta viitsisi pakosta totella.

Kun t?m? ajatustapa alkoi puhjeta teoiksi ja sanoiksi, nostivat ty?ss?ahertavat heti sota??nen ja ilmoittivat kohlivin sanoin menev?ns? omavelkaiseen takuuseen siit?, mit? opettaja oli sanonut. Ja joka ei usko, sille asia kyll? todistetaan. T?m? vaikutti, ett? r?hin?pojat puikkivat tiehens?, mutta toisia, jotka olivat hiljaisina katselleet, ryhtyi t?ihin.

Ilta illalta kasvoi ty?into. Moni poika pyyhkiess??n hike? otsaltaan nauroi, ett? h?n hikoilee aivan kuin hyppylattialla. Monen ty?taito oli heikko, mutta opettajan innokas ohjaus heit? rohkaisi siihen m??r??n, ett? syntyi oikein tosiyrityksi?.

Kanteleinen oli laatinut piirustuksia p?yti?, tuoleja ja penkkej? varten, kaikki suoraa, lujaa mallia. Mit? enemm?n ty? edistyi ja onnistumisen mahdollisuus alkoi n?ytt?? varmalta, sit? suurempi ty?nilo valtasi mielet. Iltasin ei tahdottu ehti? ollenkaan poisl?hte?. Mutta Kanteleisen t?ytyi katsoa, etteiv?t saisi kyl?ss? ruveta valittamaan sit?, ett? seurahuoneella rehkit??n y?t, niin ettei sitte aamulla tahdo jaloilleen saada.

Poikain ty?illat nuorisoseuratalolla alkoivat pian her?tt?? kyl?ss? yleist? huomiota. Tuntui kuin koko Jokirannan yleinen mielipide olisi t?m?n johdosta v?r?ht?nyt. Mit?h?n ne nyt oikein siell? meinaavat? kysyttiin ja tirkistettiin, kun pime?n l?pi loisti ikkunoista tuli, kuului ty?npauke, vihellys ja joskus laulukin.

- Mit?k?? joku otti vastatakseen. Pahojatekojaan paikkaavat. Ovat s?rkeneet penkkins? ja p?yt?ns?, niit? ne nyt uusivat. H?n oli ollut katsomassa.

- Saadakseen sitte taas s?rke?.

- Ei ne niit? en?? s?rje, kun itse tekev?t, vakuutti joku toinen.

- T?m? uusi opettaja kuuluu olevan mukava. Se niit? nyt komentaa.

- Kuuluu olevankin vain torpan poika.

- Ilmankos... Ei suinkaan se sinne renkien ja Jussien joukkoon menisik??n, jos olis korkeampia s??tyj?.

- Mit? mahtaa siit?kin koulunpidosta tulla, kun opettaja poikajoukoiss' kaiket illat h??r???

- Anna sen h??r?t?! sanoi edellinen. Ei se hulluinta ole, jos se nuo klopikat saa paremmille tolille kuin mit? ne t?ss? ovat olleet.

- Enh?n min?, toinen oli valmis peruuttamaan. H?n oli sanonut vain.

Kyl? odotti melkein henke? vet?m?tt?. Oltiin niin ymm?ll?, ettei tietty oikein, pitik? niit? ruveta kehumaan vai haukkumaan. Mutta varmuuden vuoksi talolliset antoivat lautoja ja koivuja. Oli jotain olemassa, joka vakuutti mieliin ett? oli parempi antaa kuin kielt??. Varsinkin kun muutkin antoivat. Jokirannassa oli jotain sulamistilassa. Sit? ei kukaan huomannut. Se tuli niin valmistamatta. Seurahuoneella kohosi mieliala ilta illan j?lkeen. H?yl? sai yh? laulavamman ??nen, ja kuusipuun kuiva pihkanhaju t?ytti tuvan aivan kuin parikymment? vuotta takaperin iltasin, kun viel? oikein puhdet?it? tehtiin. Vanhatkin miehet tulivat jo sieraimiinsa vet?m??n. Se tuntui niin tutulta ja somalta. Kun k?veliv?t seurahuoneelta kotiinsa, puhuivat he entisist? ajoista...

Download Book