Kanteleinen astui vieraittensa kanssa kamariin ja nauroi kun ei ollut edes kaikille tuolia. Sytytetty??n lamppuun tulen, luki h?n vieraat ja tuolit. Vieraita oli kuusi, tuoleja nelj?. Pojat valtasi tuolien valloittamispuuska. Ilman j?iv?t vain Koivusen Vihtori ja Varam?en Sohvi. Kanteleinen oli mennyt keitti?n puolelle ja toi sielt? kahta tuolia. Koulusalista l?ytyi viel? yksi. Siten olivat kaikki saaneet istuimen. Sill? v?lin oli Kuhilasm?en Mikko jo ruotaissut itsens? Kanteleisen vuoteeseen, joka houkuttelevana tarjosi h?nelle luohaamistilaisuutta.

Piehtaroi siin? ja kerskasi toisille onnestaan. Ovenraosta keitti?n puolelta tirkisteli vanha talousmuori nurjin silm?yksin s?nkyyn. Kanteleinen oli h?mill??n ja pelk?si ett? muori alkaa murista. Mutta keitti?novi painui kiinni. Kuhilasm?en Mikkokin nousi istumaan ja rauhoittui piehtaroimisestaan.

Siev? syksyinen kuutamoilma oli nuoriin tehnyt reipastuttavan vaikutuksen. Ep?ilem?tt? oli sit? avustamassa ollut opettaja Kanteleinen, joka tuli tiell? oikein vastaanottamaan ja kohteli kuin vanhoja tovereita. Heill? oli n?in? p?ivin?, mitk? olivat kuluneet nuorisoseuran kokouksesta, ollut Kanteleinen alituisena ajatuksien aiheena. Ennen, kun oli ollut m??r? saapua joihinkin johtokunnan tai toimikunnan kokouksiin, oli se useimmista tuntunut niin v?sytt?v?lt? ja ik?v?lt?, ett? niist? aina mieluummin j??tiin pois. Niinp? ei ollutkaan vuosikausiin saatu johtokuntaakaan t?ysilukuisena koolle. Mutta t?ll? kertaa ei tullut kellek??n mieleenk??n ett? nyt malttaisi j??d? tulematta. P?invastoin kokousta odotettiin kuin huveja. Kanteleisessa oli ollut niin paljon puoleensavet?v?? ja sytytt?v??, jonkalaisesta kyl?n nuoret eiv?t ennest??n tienneet mit??n.

No niin. Siin? sit? nyt istuttiin oikein kansakoulun kamarissa ja opettaja mukana. Juttu oli aluksi hyvin tavallista nuorten ihmisten puhelua, jossa sanasutkaukset, hilpe? leikki ja vilpit?n luottamus toistensa loukkaantumattomuuteen antavat nuorten seurael?m?lle sen sis?ll?kk??n ja luontevan hengen.

T?h?n nuorisoseuran johtokuntaan kuuluivat:

Erkin Sameli. Nuorisoseuran entinen puheenjohtaja. Raitis. Urheilija ja piirin painimestari. Ei ollut huomattavammin innostunut aatteellisiin harrastuksiin.

Kuhilasm?en Mikko. Seuran entinen sihteeri. Omaa humoristisia taipumuksia. Lausuu runoja. Haisee viinalle toisinaan, varsinkin silloin kun n?yttelee. H?nen mielest??n ryyppy h?nt? ik??n kuin rasvaa. Mutta kaikki toverit sanovat ett? h?n tekee aina silloin itsens? naurettavaksi.

Koivusen Vihtori. Seuran entinen rahastonhoitaja. Hiljainen aatteen mies. Lukee paljon. On perusteellisesti syventynyt nuorisoseura-aatteeseen. Luonteeltaan hidas ja aina syrj?ss?.

Sep?n Kustaa. Hyvin nuori, pitk? ja hoikka poika. Omaa n?yttelij?taipumuksia ja ajattelee hiljoilleen pyrki? mukaan johonkin turneeseen. Lahjoistaan itsetietoinen. Suuttuu helposti. H?nen sanaansa ja lupauksiinsa ei voi aina luottaa.

Varam?en Sohvi. Kansakoulujohtokunnan j?senen tyt?r. Nuori, hiljainen, kaino tytt?, jolla on hyvin kauniit hymyilev?t silm?t ja keltaiset pitk?t palmikot. Sohvista saa heti hyvinkasvatetun vaikutuksen. Ja omantunnon tarkasti h?n ilmaisee seuran heikkoja puolia Kanteleiselle, kun havaitsee ett? joku pojista aikoo niit? peitell?. T?m? ei kuitenkaan mill??n tavalla tee sit? vaikutusta, kuin tytt? tahtoisi uuden opettajan edess? edustautua, vaan kaikessa on jonkunlainen arkatuntoisen sis?llisen pakon aiheuttama leima.

Juurikkalan Elli. Muutamia vuosia Sohvia vanhempi, iso tytt?. Rohkea katse ja puhelias luonne. Taistelun ihminen. Vahva pit?m??n nuorison puolta kaikkia hy?kk??ji? vastaan.

Ensim?inen tunti, sitte kun p??stiin juttelemaan nuorisoseuran asioista, kului pelkk??n yleiskeskusteluun. Kukin vuorostaan koetti tehd? k?sityksens? ja luonteensa mukaan selkoa kyl?n oloista ja nuorisoseuran el?m?st?. Kanteleinen kyseli, toiset vastailivat. Oli muuten oikein merkillist? miten vilpitt?m?ll? harrastuksella useimmat t?n? iltana olivat asiaan kiintyneet. Tuntui aivan silt? kuin olisi joku suurlakon vanhaa kumoova ja uusia toiveita her?tt?v? tuuli puhaltanut l?pi koko johtokunnan. Niiss?kin, joissa aatteellinen valistusharrastus oli ennen ollut vain pintapuolinen lippumerkki, tuntui ajatus nyt liikkuvan syvemm?ll?. Ik??n kuin heid?n sieluissaan olisi n?iden p?ivien kuluessa avautunut kauan sulettuna olleita salakammioita, joissa eliv?t ne parhaat vaikutelmat ja ajatukset mit? he olivat saaneet luetuista kirjoista, nuorisoseurapuheista ja esitelmist? sek? toveriel?m?st?.

Kun vihdoin ryhdyttiin k?yt?nn?llisesti suunnittelemaan ja j?rjest?m??n vastaista ty?t?, tunsi jokainen olevansa innostunut. Luottamus asiansa mahdollisuuteen ja menestykseen oli keskustelun kuluessa kasvanut, samalla kuin ty?n t?rkeys oli selvinnyt. Kevyt keskustelutapa, joka alussa pyrki anastamaan ylivallan, oli itsest??n muuttunut vakavaksi, ja nuorten johtokunnan j?senten katseista loisti kiihtynyt innostus.

Itse Kanteleinen oli elementiss??n.

- Me koetamme! Jollei t?llainen joukko nuoria ihmisi? kykene saamaan el?v?ksi nuorisoseuraansa, jossa itsekasvatus-innostus valtaa mielet, sep? on aivan ihmeellist?!

Nuorisoseuran varapuheenjohtajaksi valittiin entinen esimies Erkin Sameli. Eik? h?n en?? ollenkaan kielt?ytynyt. P?in vastoin n?ytti silt? kuin olisi Sameli ottanut sen kunnia-asiaksi.

Sihteeriksi valittiin Juurikkalan Elli, joka v?h?n vastusteltuaan suostui. Entist? sihteeri? ei ehdottanut kukaan. Vaikka ei siit? ollut mit??n julkisesti puhuttu, tunsi jokainen t?h?n ep?luottamukseen olevan varsinaisena syyn? sen, ett? Kuhilasm?en Mikko silloin t?ll?in haisi viinalle, sek? ett? h?n ei ollut viitsinyt viime vuodelta laatia kertomusta. Mikkoon koski ep?luottamus. H?n tuli vaiteliaaksi ja humoristinen tuuli laski. Toiset huomasivat sen ja jotkut olivat mieliss??n siit? ett? oli edes huomannut. Ehk? viisastuu.

Rahastonhoitajaksi valittiin yksimielisesti uudelleen Koivusen Vihtori.

Sitten k?ytiin asioihin.

- Ensinn? t?ytyy saada loppuun hoidetuksi viimevuoden asiat, virkkoi Kanteleinen. Meill?h?n ei ollut vuosikertomusta vuosikokouksessa. Se on nyt viipym?tt? saatava, sill? sen vaatii hyv? j?rjestys. P??seurallekin on siit? ote ja tilastotiedot l?hetett?v?, muuten j??mme pois toveriseurojen joukosta p??seuran vuosikertomuksessa. Ja se olisi rumaa, eik? siihen ole mit??n todellista syyt?. Min? ehdotan, ett? entinen sihteeri tekee vuosikertomuksen t?ll? viikolla, ett? saamme sen esitt?? seuran ensi kokoukselle.

- Mikon pit?? laittaa! sanoi Elli.

- Laita itse! tokasi Mikko nyrpeiss??n.

- Hoo! Mik? pakko minulla siihen on?

- Miskan se teht?v? on, todisti Kustaa. Tee vain, poika. H?pe?nkin t?hden min? ainakin...

Nauroi.

- En min? jouda, intti Mikko, joka oli kokonaan menett?nyt ?skeisen iloisen tuulensa. Enk? taida, en jo.

- ?l? nyt tyhj?? ?nkk??, sanoi Koivusen Vihtori hiljaiseen tapaansa. Minullakin on j?senmaksujen ker?ys puolinaisena, mutta sen toimitan loppuun nyt vaikka mill? tavoin.

Aikansa kuunneltuaan t?t? kinaa, sanoi Kanteleinen:

- Kyll?h?n se Mikon teht?v? on. (Hymyili). Nyt on tiistai. Kyll?h?n sin? voit sen saada valmiiksi ensi sunnuntaihin?

Mikko oli v?h?n aikaa vaiti.

- Koetetaan, sanoi sitten.

- Noh! huudahti Kanteleinen. Se asia on sit? my?ten valmis. Ja Vihtori panee kohta kire?n matkaan j?senmaksujen kannossa.

- Panen, lupasi Vihtori.

Ryhdyttiin suunnittelemaan seuraavaa kokousta ja sit? varten ohjelmaa. Se saatiin muodostumaan verrattain pian sen mukaan kuin Kanteleinen ehdotti. Ohjelma tuli olemaan:

Esitelm? maalaisnuorukaisen harrastuksista nykyaikana, pit?? opettaja Kanteleinen; Lausuntoa, Kuhilasm?en Mikko; Voimistelun?yt?s Erkin Samelin johdolla; Lukukappale Hiltyn "Onni"-teoksesta, Varam?en Sohvi; keskustelukysymys: "Miksi nuorisoseuravelvollisuuksien t?ytt?minen tuntuu monesta niin hankalalta?" alustaa Koivusen Vihtori.

Ennen oli kokousten ilmoittaminen ollut hyvin huolimatonta. Nyt p??tettiin painattaa ilmoituslippuja ja m??r?ttiin kaikki paikat, joihin ilmoituslippuja piti naulattaman tai liister?it?m?n, sek? niiden huoltajat.

Kanteleinen oli eilen oikein varta vasten k?ynyt seurahuoneella tarkastamassa. H?n ehdotti nyt, ett? johtokunta suun sanan lausumatta menisi seurahuoneelle yhdeksi p?iv?ksi korjaamaan pahimmin risaantuneita paikkoja, hieman j?rjest?m??n ja siistim??n. H?n sanoi tuonnempana ehdottavansa, ett? seuran j?senet saapuisivat sinne isommalla joukolla t?ihin, mutta sit? varten valmistaa h?n ehdotuksen sitte kun ehtii nyt v?h?n enempi perehty? asioihin.

Toiset innostuivat t?h?n kohta. Ainoastaan Mikko veti esteeksi vuosikertomuksensa. Mutta kun Kanteleinen ilmoitti ett? tuo p?iv?ty? teht?isiin vasta tulevalla viikolla ja Sep?n Kustaa sanoi ettei sodassa yht? miest? kaivata, sanoi jo Mikkokin ettei h?nell? tulevalla viikolla mit??n esteit? ole.

Viel? otti Kanteleinen puheeksi seuran arkiston. Siit? ei kukaan tiet?nyt mit??n. Asia p??tettiin ottaa ensi kokouksessa puheeksi ja velvoittaa kaikki seuran j?senet, joilla vain jotain seuran papereita on, tuomaan ne nykyiselle esimiehelle.

Kotiopintoja ja kotiseutututkimusta varten Kanteleinen viel? kertoi suunnitelmiaan, mutta sanoi niihin palaavansa l?hitulevaisuudessa, samalla kuin valmistetaan nuorisoseuralle kokotalvinen ty?suunnitelma.

Kello oli jo 11 y?ll? kun nuorisoseuran johtokunta vihdoin hankkiusi l?htem??n. Kuhilasm?en Mikkokin oli jo saanut paremman tuulensa takaisin, joten koko parvessa vallitsi hilpe? nousuhenki. Vakavain asiain kiinte? k?sittely oli alkanut lopulta k?yd? siihen tottumattomille raskaaksi. Mutta sen korvasi nyt monin kerroin hyv? tunne siit?, ett? oli saatu taas nuorisoseuraty? vakavasti jaloilleen. Jokainen oli ennen parhaimpina hetkin??n, kun seuran asiat luisuivat kenenk??n apuun tulematta alemmaksi, syd?mess??n valittanut, voimatta omasta puolestaan mit??n. Nyt tuntui kuin olisivat yht?kki? nuo valittavat huokaukset tulleet kuulluiksi. Samalla kuin itseluottamus nousi, kohosi toverihenkikin lamautuneesta tilastaan. Yht?kaikkisuuden sumut alkoivat h?lvet?. Suuri joukko el?m?nkysymyksi? ja asioita astui esiin t?rkein? ja osanottoa vaativina. Suhde koko el?m??n tuntui muuttuneelta. Oma asema oli tullut t?rke?mm?ksi, yhteisten harrastusten toteuttaminen oli alkanut n?ytt?? mahdollisemmalta.

Kuu paistoi t?ytel?isen? tummansinisell? taivaanlaella, joka kuun l?hiymp?rist?ss? sai omituisen kellert?v?n hohteen. Laajan kyl?n m?kien, talojen ja et??mm?lt? h??m?tt?vien metsien rajapiirteet kuvastuivat kulkijoille kirkkaassa y?valaistuksessa. Kyl?n nuorille ei siin? ollut mit??n uutta, heille se oli kaikki tuttua, vanhaa. Mutta Kanteleisen mielikuvituksessa, jonka ?skeisen kokouksen vilkkaus oli saanut el?m??n suuren hetken, kuvastuivat n?iss? kuun luomissa varjoissa runolliset maailmanrannat, joiden sis?ss? h?n oli l?yt?nyt suuriarvoisen el?m?nteht?v?n.

Ja h?n tahtoi tehd? sen...!

Download Book