Opettaja astui pimennosta ja l?heni etualaa kohti. H?n oli lyhyenpuoleinen, tanakka noin 28-ik?inen mies. Kaikki h?nt? selk?ns? taakse katsoivat oudostellen. Ei kukaan virkkanut mit??n, katsottiin vain.

- Minun nimeni on V?in? Kanteleinen, sanoi opettaja pys?htyen keskilattialle, ja ajattelin ett? voisin koettaa. Mutta olenhan min? teille aivan tuntematon, niin ett? taitaa olla sopimatonta. Ehk? sittenkin valitsette jonkun muun.

Kokous alkoi sipist? ja kuiskia. Esimies p?yd?n takana oli tavalliseen tapaansa neuvotonna. Er??t tyt?t jo tirskuivatkin, arvatenkin kuitenkin aivan toisille, omille asioilleen, sill? heist? oli kokoukseen nyt tullut v?liaika. Muuan nuori mies, joka oli ollut jo tullessa Kanteleisen seurana, kuiskutteli t?m?n kanssa. Pyysi sitte puhevuoroa ja sanoi:

- Tietysti me valitsemme opettaja Kanteleisen mielihyv?ll? seuramme esimieheksi.

- Joo. Valitaan! kuului ??ni? joukosta.

Puheenjohtajakin jo l?ysi sanan:

- Me olemme kiitollisia, jos opettaja rupeaa seuran esimieheksi.

Sit? tiet? meni asia. Ei vaadittu suljetuita lippuja. Kukaan ei vastustanut julkisesti opettajan vaalia, mutta muutamain ovipuolella hiljaista melua pit?vien silm?ilyist? saattoi p??tt??, ett? he ep?iliv?t valitun sopivaisuutta.

Kun muutkin vaalit oli suoritettu, pidettiin v?liaika, jolloin poikia parvittain hy?ri uuden esimiehen ymp?rill?. Kirkkaammassa valossa h?n n?yttikin oikein hauskalta miehelt?. Heti voi n?hd?, ett? h?n oli urheilija ja sen h?n sanoikin, jolloin kaikki urheilijat ammattitoveruudella tunkivat l?hemm?ksi ja puhuivat tuttavallisemmin. Kanteleisella oli ruskeat, nauravat silm?t, ter?v?t huulet, hieman k?h?r? tukka. Ja nyt kun h?n toisten parvessa seisoi ja jutteli miltei kaikkien kanssa yht'aikaa, tuntui joistakuista aivan kuin mies olisi kasvanutkin siit?, mihin h?nen mittansa ulottui ?sken pime?ss? loukossa.

H?lin? oli iloista. Seuran j?senet ylistiv?t joka nurkassa uutta opettajaa.

- Se on hauska!

- N?ytt?? sopivalta.

- Ei ole tyhj?np?iv?inen herra...

- Sellainen hieno joka ei tied? itsek??n mik? h?n on...

- Saattepa n?hd?, pojat, ett? nyt tulee seurasta seura...

- Mutta nyt pit?? meid?nkin ruveta oikein miehistelem??n.

- Tietysti!

Kanteleiselta oli sill? aikaa kiusattu lupaus, ett? h?n pit?? puheen nyt jo t?n? iltana. Kun uudestaan kokoonnuttiin, astui h?n ensi kerran Jokirannan nuoriseuratuvan puhujapulpetin taakse.

Kokousv?ess? vallitsi niin tavaton uteliaisuus, ett? ilman hyssytt?mist? syntyi vaikeneva hiljaisuus.

- Teist? ep?ilem?tt? tuntuu sangen omituiselta menettelyni, kun tarjouduin seuranne puheenjohtajaksi. Senp? vuoksi selit?nkin ensim?isen? miksi olen n?in tehnyt.

Niin alkoi Kanteleinen selitt??. H?n on aikaisimmasta nuoruudestaan el?nyt mukana kotikyl?ns? nuorisoseurassa. Jo ennakolta oli tuotu tietoja siit?, ett? t??ll? on nuorisoseuran el?m? muistutuksen alaista. Heti kun h?n oli saapunut kyl??n, olivat jotkut vanhemmat ihmiset puhuneet seurasta pahaa. Mutta h?n ymm?rt??, ett? jos antautuu t??ll? nuorisoseuran tuomitsijain joukkoon ja alkaa katsella nuorisoseuran el?m?? vain heid?n kanssaan arvostelijana, joutuu pian nuorison vihoihin. H?nen asiansa vaati kuitenkin, ett? saa nuorten keskuudessa nauttia luottamusta ja toveruutta. Joskin siit? seuraisi, ett? vanhempi v?ki katseleisi ep?luulolla, ei h?n sit? pid? niink??n pahana. Eih?n h?n kuitenkaan voi kasvatusteht?v?ss??n vanhoja ihmisi? kasvattaa! Jos taas nuoriso suvaitsee, ett? h?n opettajana antautuu heid?n mukaansa ja asettuu vuorovaikutukseen heid?n kanssaan, tuottaa se h?nelle enempi iloa. H?n tahtoo asettua nuorison riviin, taistelemaan nuorison itsekasvatusharrastusten puolesta.

Mutta h?n on nuori, niin kuin t?ss? muutkin. H?n ei ole mik??n malli-ihminen. Samoin kuin h?n on lyhyt ja pikkuinen varreltaan, samoin on h?n kaikissa suhteissa. Sen vuoksi h?n ajattelee ett? kasvetaan yhdess?.

Mihin suuntaan h?n sit? ajatteli, siit?kin h?n tahtoi jo puhua.

Kun me kasvatamme itse?mme, pit?? ottaa huomioon kaksi p??asiaa: ruumiillinen ja henkinen kasvatus. Kumpaisessakin suhteessa pit?? olla joku j?rjellinen menettelytapa. Sit? nuorisoseurojen tulisi etsi?. Mutta etsimisen sijassa eksyt??n usein kuluttamaan aikaansa joutavissa asioissa, joista ei sielu enemp?? kuin ruumiskaan veny eik? vanu, ei kasva eik? parane. Monasti huononee vain!

Nyt pit?isi yhdess? koettaa etsi? molemmissa suhteissa hyvi? keinoja.

Se on kaikkien yhteinen etu.

On niin nurinkurista, kun nuoretkin ihmiset hyveen tiell? pyritt?ess? poikkeavat niin usein kesken kaikkea puheitten tielle - huvittelemaan! Se tulee siit?, ett? hyve tehd??n ik?v?ksi. Mutta min? luulen, sanoi Kanteleinen, ett? hyve yleens? pit?isi kyet? saamaan hauskaksikin, kun vain ymm?rret??n asia oikein. Meid?n nuorten on opittava vain kaikissa el?m?n edesottamisissamme panemaan rinnakkain syyn ja seurauksen laki. Silloin aina havaitsemme ruumista tahi sielua vahingoittavan hetkenhuvin lopputilin ik?v?ksi, mutta henkiseen hyveeseen ja ruumiilliseen hyvinvointiin pyrkimyksen tulokset iloa tuottaviksi.

Meid?n tulee opetella urheilemaan, voimistelemaan ja henkisi? voimiamme kasvattamaan luonnollisesti. P??m??r?n?mme ei saa olla halpa-arvoiset kilpapalkinnot, vaan sielun ja ruumiin sopusuhtainen, t?ytel?ist? el?m?niloa tuottava ilontunne.

T?st? nuorisoseurasta puhuvat tuolla kyl?ss? pahaa. Min? en tied? onko siin? per??. Mutta jos onkin, niin saattaa hyvin ymm?rt??, ett? siihen ovat olleet syyn? jotkut hairahdukset, joita nyt koetamme korjata. Me olemme kyll? kaikin hyvin nuoria ja el?m?? kokemattomia. Mutta kun eiv?t vanhemmat ja taitavammat jouda meit? opastelemaan, meid?n on yritett?v? itse, yksitellen ja joukolla.

Kun h?n lopetti, r?j?hti nuoriso innostuneisiin k?ttentaputuksiin.

Huomasi selv?sti ett? uusi opettaja oli l?yt?nyt syd?miin.

Kun kokous oli lopussa, havaitsi Kanteleinen tottuneella silm?ll??n helposti, ett? oli kysymys penkkien l?j??misest? ja tanssista, mutta ett? ne arkailevat h?nt? ja n?ytt?v?t odottavan poisl?htem??n. H?n meni entisen puheenjohtajan luo:

- Tanssistako siin? on kysymys? kysyi.

- Niin, ne tahtovat aina tanssia, mutta min? meinasin ettei t?ll? kertaa, nyt kun...

- Mit? joutavia! huudahti Kanteleinen. Eiv?t ne ymm?rt?isi kuitenkaan viel? t?t? ?kkin?isen muutoksen syyt? muuksi kuin minun persoonani arkailemiseksi. Ja sit? kaikkein v?himm?n saa tulla kysymykseen. Antaa niille vapauden nyt, mutta selitet??n vastedes asiaa.

Puheenjohtaja meni toisten johtomiesten luo. V?h?n aikaa kuiskittua julisti:

Py?rit??n nyt yksi tunti!

Joutuin kuului napinaa ajan lyhyydest?, mutta samalla hyv?ksyvi? ??ni?. Penkit ly?tiin l?j??n ja tanssi alkoi entisen sihteerin soittaessa hanuria.

Uuden johtokunnan toimivuosi alkoi kohta. Sovittuaan niiden kanssa johtokunnan kokouksesta, joka pidett?isiin kansakoululla, kiersi Kanteleinen parin tyt?n kanssa valssin, katseli viel? hetkisen ja l?hti kotiinsa koululle.

H?nen menty??n oli nuorisoseuratalolla kuhinaa. Melkein kaikki siell? innottelivat. Opettaja Kanteleinen oli voittanut heid?t. Useimmat tekiv?t pyhi? lupauksia, ett? nyt sit? vasta aletaan kun saatiin tuollainen esimies.

Download Book