Pari p?iv?? j?lkeenp?in oli kansakoulu-johtokunnan kokous. Kun asiat oli k?sitelty, istuivat miehet viel? paikoillaan jutellakseen uuden opettajan kanssa. Miehet olivat tulleet hiukan tavallista puheliaammiksi heti kun saatiin virallinen kokous loppumaan ja havaittiin ettei opettajalla ollut mit??n uudistusvaatimuksia. Se oli tehnyt hyv?n vaikutuksen. Johtokunta oli tottunut siihen, ett? joka kokouksessa vaadittiin aina jotain. Ja jollei sit? heti t?ytetty, nuruttiin.

Ukot puolestaan olivat tottuneet my?skin melkein urheilemaan ja kilpailemaan sill?, kuka kieroimmin osasi vastustaa entisi? opettajia, jotka olivat olleet hyvin lyhytaikaisia. Niin oli johtokunnan teht?v? muodostunut sen j?senten mielest? jonkunlaiseksi puhujaklubiksi, jossa oli sit? mukavampi olla, mit? enempi tuli suuta soitetuksi opettajan vaatimuksia vastustettaessa.

Nyt oli kaikki sellainen harrastus rauennut. Miehet olivat jotenkin yll?tettyin?. Johtokunnanj?sen, el?kemies Tuomas Varam?ki oli jo ahkeraan syleksinyt pikkusylki??n oikealle ja vasemmalle osoittaen siten sellaisia hermostuksen merkkej?, jotka aina ennustivat hy?kk?yst?. Kaksi muuta miest?, johtokunnan puheenjohtaja, is?nt? Peltonen ja j?sen, nahkuri Sarvinen, vaikenivat ja katsahtivat h?mill??n toisiaan. He olivat nuorempia miehi? ja usein Varam?en kanssa erimielisi?.

Opettaja Kanteleinen jutteli vilkkaasti iloiseen, keve??n tapaansa er?st? seikkailua, mik? h?nell? oli ?sken ollut, kun muuan torppari oli aikonut mets?ss? h?net vangita luultuna karkurirosvona, mutta lopuksi torpparin pikku tytt?, joka k?y pientenlasten koulua, oli sattunut tulemaan sinne m?kin taakse mets??n ja vapauttanut opettajan vantteran miehen k?sist?. Kesken t?t? kertomusta oli Varam?ki jo pari kertaa sanonut "Tuota..." ja yritt?nyt katkaisemaan. Mutta opettajakin jutteli niin hyv?ll? vauhdilla, ettei toisen onnistunut pid?tt??. Vihdoin, kun h?n lopetti, sylk?si Varam?ki taas ja virkkoi:

- Tuota ... tuota, onko opettaja ollut tuolla seurahuoneella, tuota?

Katsoi tiukasti silmiin suu nuhtelevassa hymyss?.

- Olen.

- Tuota, tuota, ei se sovi. Varam?ki v??nsi p??t?, vaihtoi polvea ja sylk?si.

- Tuota, ei, ei se sovi.

Kanteleista huvitti esityksen n?ytelm?llinen puoli. Nauraen h?n kysyi:

- Miksei?

- Ei! Ei se sovi opettajalle. Ja onko opettaja hypellytkin?

- Se Varam?ki taas laskee leikki?, se on sellainen koiransilm?, lauhdutti Peltonen, kuitenkin h?mill??n katsellen pieksusaapastensa varsia. Sarvinen sanoi vakavana:

- Antakaa nyt olla, Varam?ki, joutavain.

- Mit? varten? Enk? min? ole johtokunnanj?sen yht? hyvin kuin sin?kin, h?h? Tottapa min? saan opettajalle neuvoa ja sanoa mik? meid?n kylill? sopii? H?n katsoi tiukasti Sarvisen silmiin. T?m?kin jo ?r?hti:

- No ei sit? virkaansa nyt niin perinpohjin tarvitse ... ottaa. H?nen teki mielens? sanoa: tarvitse antaa p??h?ns? nousta; v?ltti kuitenkin sen.

Mutta nyt eh?tti opettaja v?liin, ennenkuin Varam?ki ehti vastata.

- Kyll? se on oikein ett? Varam?ki puhuu suunsa puhtaaksi, en min? sit? paheksu.

- Niin, sit? min?kin! En min? pahalla, hyv? tarkoitus mulla on... Kun n?ytt?? n?in mukava opettaja olevan, niin min? sanon mik? on kyl?n mielipide. Siihen nuorisoseuraan ei teid?n, - elikk? sun, sin? olet niin paljo nuorempi mies kuin min?, etten min? viitsi teititell?, - ei sun sovi sinne menn?. Ei t??ll? kutkaan vanhemmat kristillismieliset ihmiset siell? k?y. Se on saatanan kirkko.

Varam?ki pys?htyi ja j?i odottamaan vastausta.

- Kyll? min? menen sinne, sanoi Kanteleinen rauhallisesti ja katsoi silmiin Varam?ke?. T?m? joutui ilmeisesti h?mille. H?n oli odottanut nuorelta opettajalta kiihkeit? vastav?itteit? seuran puolustukseksi.

- Kuinka sin?, tuota? ... yritti Varam?ki.

- Kunko te kerran kiell?tte? hymyili Kanteleinen.

- Niin... Vaikka ei nyt senk??n t?hden, mutta... Pit??k? opettaja sen sitte sopivana, ett? h?n hyppelee niiden kanssa siell??

- Sanon vain, ett? min? en pid? syntin? py?r?ht?? teid?n tytt?renne kanssa lattialla, mutta sen pid?n syntin?, jos te kiell?tte minua opettamasta lapsillenne nuorisoseuratalolla samaa mit? t??ll? kansakoulussakin opetan. Eik? siin? sit?paitsi ole mit??n j?rke?, siin? kiellossa.

- Mit? siell? opetetaan, sellaisess' helvetiss'!

- Lasketteko te lapsianne sinne?

- En. Mutta mill? ne pit??, kun kaikki muut ovat siell??

- Siis ne ovat siell?? tiukkasi Kanteleinen.

- Ovat, my?nsi Varam?ki huoaten.

- Min? my?s olen! huudahti Kanteleinen iloisesti nauraen. Ja sanonpa teille rehellisesti syynkin. Min? olen nuori, en viihdy aina teid?n vanhain miesten joukossa. Herra en ole, enk? etsi herrasv?en luokkaseuraa. Kyl?n nuoret ovat ik?tovereitani. Luonto vet?? minua heid?n joukkoonsa. En mene sinne tanssimaan ty?kseni, vaan seuratarpeeni ohella tarjoon heille niit? tietoja mit? minulla on ammattiani varten...

- Niin, niin, mutta mit? t?st? sanoo kyl?? Luuletko kyl?n sellaista k?rsiv?n, ett? opettaja...

- Luulen. Kyl? ei viel? tied? mit? tarkoitan.

- Kyll? se tiet??!

- Ei. Ja sitten, jos kyl? ei halua minunlaistani opettajaa, menen pois. Min? en aijo olla niit?, jotka riidalla ovat talossa.

- Ei, ei pid? niin p?yhkeill?, nuoren miehen, ei sit? tied? viel?...

Mutta nyt sekautuivat juttuun Peltonen ja Sarvinen, hilliten uhkaavan riidan. Kun he l?htiv?t pois, seurasi Varam?ki mukana kiihtyneen? ja puhkuen.

Samana iltana my?hemmin piti koululla olla nuorisoseuran johtokunnan kokous. Kansakoulujohtokunnan menty? l?hti Kanteleinen ulos rauhoittaakseen ?sken hieman kuohahtanutta mielt??n.

Ulkona nousi kuu. Maa oli ensi roudassa. Koulun puistossa humisi hiljainen tuuli, heilutellen hiukan lehtens? varistaneita puitten alastomia oksia. Ilma tuntui niin raikkaalle. Kanteleisen mieli kirkastui pian.

- Juuri n?m? t?llaisethan ne ovat itsekasvattajan loukkauskivi?! h?n ??neen huudahti. Ly?t varpaasi vanhan ukon ennakkoluuloihin ja suutut, se on tappio!... Hillitset itsesi, mutta ?l? luovu vakaumuksestasi, se on voitto.

Kanteleinen k?vi tiellep?in.

- Se on omituista, ett? minun t?ytyy sittenkin pit?? tuosta ?ij?st?.

Siin? on vakaumuksen mies, oikein sit? vanhaa juurta, virkkoi h?n.

- Jos vain olisin voinut olla hillitympi. Mutta se poikamaisuus paljastuu kuin synti.

Hiukan et??mm?lt? alkoi kuulua vilkasta nuorten miesten puhelua.

Nuorisoseuran johtokunta oli tulossa.

Download Book