Yhden kohtalo oli t?m?. H?n riitaantui kyl?l?isten kanssa siit?, kun piti auki koulun ikkunoita talvella ja siten kulutti paljon puita. Johtokunta hermostui, varsinkin kun opettajan j?rjestelm??n sit? paitsi kuului, ettei lapsia laskettu aamusin kouluhuoneisiin ennen kuin 15 minuttia ennen lukujen alkamista. Lapset jotka tulivat pitempienkin matkojen takaa koululle, joka oli yksin?isell? paikalla, eiv?t arvanneet tulla niin minutilleen. Ne saivat talvipakkasessa v?rj?tt?? kuistilla, kun muuta eteist? ei ollut. Ovella syntyi j?rjest?j?in ja sis??npyrkij?in kesken monasti suurijyryinen mellakka. Opettajan t?ytyi usein rynn?t? hillitsem??n, jolloin h?n ripitti lapsia huudittomuudesta ja selitti seminaarij?rjestyst?. N?ill? ripitystunneilla sai h?n kovan ysk?n ja ryki sitten oppilaiden kanssa kilpaa, jolloin joskus lankesi syytt?m??n kyl?l?isi? huonosta kasvattamisesta. Koulun ysk? sai kyl?kunnan ensin pohtimaan asiaa, sitte johtokunnan. Ja kun tultiin kev?tpuolelle, haki opettaja toiseen paikkaan ja p??si.

Er?s toinen oli ollut taas niin hiljainen ja itseens? sulkeutunut mies, ett? kyl?l?iset, jotka yleens?, kuten syrj?kyl?iset ainakin, olivat puheliaita, ep?iliv?t toisinaan, ettei opettaja osaa ollenkaan puhua, m?r?hdell? vain. Suhteet muodostuivat pian sellaisiksi, ett? kyl?l?iset rupesivat tekem??n h?nest? pilaa takanap?in. Ja kun h?n oli vaatimaton, s?vyis? ja arka mies, meni h?nkin pois. Sit? kyl?l?iset valittivat, sill? h?nt? pidettiin hyv?n? opettajana.

Kolmas oli ollut kiivas saarnamies. Mutta kun kyl?ll? ei ollut h?nen uskonsisariaan kuin kymmenkunta, muodostuivat n?iden kokoukset koulun kamarissa sellaisiksi yksityisiksi hartaushetkiksi, joista kyl?l?isten mielikuvitus loi heid?n omaksi pohdittavakseen mit? miellytt?vimpi? juorujuttuja. Johtokunnan t?ytyi taas sekaantua asiaan. Pidettiin istunnoita ja tutkinnoita, joiden tuloksena oli uusia juorujuttuja. Mit??n ei todistettu. Mutta kun opettajaa ei saatu muuten syynalaiseksi, ruvettiin syytt?m??n h?nt? v??r?oppisuudesta. Niin saatiin asiaan sekautumaan pappi ja tarkastaja. Opettaja ehti sill? v?lin hakea muualle ja johtokunta antoi hyv?n todistuksen, jotta vain p??sisi h?nest?.

Kanteleisen edellinen opettaja oli ollut hyvin "alhainen", keski-ik?inen mies, jolla oli hieman kirjava entisyys. H?n piti poskessaan lanskaa ja pikanellaa sek? esiintyi rikkin?isiss? housuissa. Ensim?inen asia, josta kyl?l?iset rupesivat kesken??n opettajastaan riitelem??n, olivat juuri n?m? opettajan housut ja tupakka-tukupussit. Toisten mielest? t?m? kansanomaisuus teki h?net yhdeksi opettajakunnan ensim?isi? alallaan. Kun h?nen puheensa siihen lis?ksi olivat viel? hyvin koristelemattomia ja jokap?iv?isi?, oli h?n ihastuneitten mielest? juuri sellainen, mink?lainen t?llaisen mets?loukon talonpoikaismukulain koulumestarin tulee ollakin.

Mutta kyl?ss? oli toisia, joitten mielest? t?m? ei ollut juuri mik??n opettaja. He olisivat vaatineet opettajalta, ett? h?nell? pit?? olla ehe?t housut ja ettei h?nen suupielest??n saisi juosta tupakankura, joshan nyt suussaan tahtoikin pit?? tupakkaa. H?nen puhetapojaan my?skin moittivat ja sanoivat ett? opettaja yritti osotella j?tki?.

Opettaja olisi kyll?, kaikesta huolimatta, j??nyt kauemmaksikin. Mutta kerran sattui tarkastaja koululle juuri kun opettaja lukittujen ovien takana er??n johtokunnanj?senen kanssa kurkutti paloviinapulloa. Tarkastaja oli yksitotinen mies, niin ett? opettajalle, joka oli virassaan v?liaikainen, tuli taas paikanmuutto murehiksi.

Kanteleinen sai aivan ensiaikoina monen ihmisen kertomusten kautta tutustua koulun entisten opettajain historiaan. Kukin kuvaili asiat aina siin? v?riss? mihin puolueeseen oli milloinkin kuulunut.

Uusi opettaja havaitsi pian olevansa kyl?l?isten j?nnitt?v?n uteliaisuuden esineen?. Ihmiset katselivat kysyvin?, puhuttelivat arasti; mit??n erikoisempaa kohteliaisuutta ei osotettu, mutta ei vihamielisyytt?k??n. Ani harva oli pist?ytynyt koululla tutustumassa. Mik? katsoi silmiin tiukasti, kuka kuunteli jokaista opettajan suusta tulevaa sanaa hermostuneella tarkkuudella. Kamarissa ne silm?iliv?t ymp?rilleen huonekaluja, kirjoja ja seinille ripustettuja opettajan omia piirt?mi? tauluja, sek? ulkona per?iliv?t huoneiden ovia, aitoja ja muuta, aivan kuin niist? kaikista etsien kuvaa opettajan luonteesta.

Pidetty??n pari viikkoa pientenlasten koulua ja ehditty??n lastenkin kautta hieman tutustua kyl?kuntaan, tunsi opettaja itsess??n her??v?n halun k?yd? joka talossa ja m?kiss? tutustumassa. N?ill? tutustumisretkill??n sai h?n pian havaita, ett? t??ll? oli monissa ihmisiss? n.s. luontaista sivistysvihaa, joka persoonia valikoimatta kohdistui kaikkiin, jotka olivat tahi olivat olleet edes jonkunlaisessa tekemisess? muun kuin ruumiillisen ty?n kanssa. He pitiv?t kansakoulua ristin?, jonka huipuksi oli asetettu milloin v?hemm?n, milloin enemm?n siedett?v? opettaja-virkamies. Toisissa taas oli miss? enemm?n, miss? v?hemm?n uinuvassa tilassa tiedonhalua, joka ep?r?iden ja harhaillen, asiallisen opastuksen puutteessa, ik??n kuin kiersi milloin mit?kin satunnaisesti tapaamaansa tukisauvaa. Mutta n?iden lis?ksi oli todellisesti edistysmielisi? ihmisi?, joissa heti l?ysi henkist? sukulaisuutta. N?ilt? retkilt??n kotiin palatessaan tunsi Kanteleinen nuoressa syd?mess??n monasti ahdistavaa tuskaa. H?nelle k?vi pian selv?ksi, ett? opettajain yht?my?t?inen vaihteleminen ja ep?onnistuminen oli t??ll? luonut valistusty?lle vaikeasti voitettavia ennakkoluuloja. P??sty??n milloin mink?kin kyl?l?isen kanssa puheisiin, teki h?n melkein aina sen havainnon, ett? ihminen t??ll? oli aina alussa ik??nkuin kovan kuoren sis?ss?. Ne olivat harvasanaisia, v?lttelevi?, juroja, - mutta useimmat ottivat tarkan vaarin jokaisesta Kanteleisen sanasta, silm?yksest? ja ajatuksesta. Tuntui silt? kuin he olisivat odottaneet keskustelusta vastausta kysymykseen: yst?v? vai vihollinen?

Samalla kun Kanteleinen p??si selville t?st? havainnosta, pani h?n merkille, ett? n?m? olivat sangen ?lykk?it? ihmisi? sek? ett? he olivat siit? itsetietoisia.

Kaikkialla tavattavat kyl?ennakkoluulot olivat vahvasti kehittyneet. Vanhemmat ihmiset olivat niiden oikeudesta hyvin vakuutettuja. Nuoremmista taas muutamat eturivin kulkijat olivat yht? jyrk?sti vakuutettuja useiden kyl?ennakkoluulojen luonnottomuudesta ja ep?oikeudellisuudesta. Siit? aiheutuikin vanhan ja nuoren polven v?lien jyrkin ristiriita.

Esimerkiksi Jokirannan kyl? oli ylimuistoisista ajoista ollut rikkauden maineessa. Se oli nostattanut kaikkien kyl?l?isten rintaa, oli kyseess? sitte ruotivaivainen tahi perinn?ill??n asuva talollinen. Rikkaus oli kyll?, varsinkin oli ollut, tosiasia. Sit? oli polvesta polveen peritty, saatu muualta tuotujen rikkaitten vaimojen kautta ja nyt viime vuosikymmenill? metsi? my?m?ll? lis?tty. Mutta nyky??n se asetettiin kaiken edistystoiminnan esteeksi. Kun oli Jokirannan talosta, ei tarvinnut mit??n muuta olla, eik? mist??n v?litt??, kyll? tuli el?m?ss? toimeen. Jos oli puhe kansakoulun l?pik?ymisest?, nuorison maatalouskouluihin tahi kansanopistoon menemisest?, aina oli vanhemman polven vastustuksen peruss?velen?, ettei Jokirannan kyl?l?isten ole ennenk??n tarvinnut el?m?ntaidon apua ja rikastumiskeinoja muualta etsi?. T??ll? ne on taittu polvesta polveen, ominsa on tultu toimeen, on ollut v?hin muillekin antaa.

My?skin oli heill? se k?sitys, ett? Jokirannan kyl? on hyvin siivo kyl?. Kyl?n maineesta oltiin arkoja, joten, jos joku yritti huononpuoleisella el?m?nmenolla sit? vahingoittaa, koko kyl? oli yksist? puolin t?llaisia yrityksi? vastustamassa.

Kiert?ess??n iltasin kylill?, pist?ysi Kanteleinen milloin talollisten, milloin m?kkil?isten tupiin. Ensim?lt? teki sen havainnon, ett? vastaanotto melkein kaikkialla oli juroa ja kylm??. Mutta jatkaessa se muuttui v?hitellen. Saattoi tapahtua, ett? talonv?ki katseli kulmainsa alta, kun tuo hieman herrahtava uusi opettaja jonain iltana astui tupaan, kun oli kaikki arkikunnossa. Mutta se lientyi pian, ihmiset p??siv?t "herra"-orjuudesta, mik?li tieto uudesta opettajasta levisi h?nen edell??n. Moniaissa tuvissa otettiin jo vastaan kuin vanhaa tuttua, naurettiin, sanottiin tervetulleeksi, puhuttiin korotetulla ??nell? ja tarjottiin pyyhk?isty tuoli. Istuin asetettiin l?helle takkavalkeata jos oli ilta, ja l?helle ikkunaa jos sattui viel? p?iv?nvaloa. Kamari ei ollut joka talossa sellaisessa kunnossa, ett? sinne olisi sopinut vied?. Mutta sen moni em?nt? ilmoitti peittelem?tt?, aivan kuin pienell? uhmalla, samalla kuin k?ski kahvia juomaan tuvanp?yd?n nurkalle ja sanoi is?nn?lle:

- Tule sin?kin, kaadoin sullekin.

Kaikki eiv?t antaneet kahvia. Aluksi se n?ytti johtuvan v?linpit?m?tt?myydest?, kuten Kanteleinen arvaili. Mutta sitten h?n havaitsi, ett? oli perheit?, joissa ei kahvia juotu ollenkaan. Ne arkailivat n?ht?v?sti alussa uusia tapojaan, mutta jo vihdoin rupesi tulemaan - voileip? ja maitolasi. Siit? sitte juteltiin monessa talossa: oli tuumattu v?hent?? kahvinjuontia, se kun on ulkomaista ja tulee niin kalliiksi. Kanteleinen huomasi yh? useammin ihmeekseen, ett? monetkin, joiden oli viel? ?sken luullut olevan h?nt? vanhoillisempia, menn? porhalsivat h?nen edell??n! H?nh?n ei ollut ehtinyt viel? tulla kahvista ehdottomasti raittiiksi, mutta ajatellut h?n sit? oli. N?m? olivat my?skin ajatelleet, ja samalla toteuttaneet sen. Kyl?l?isten esimerkki ajoi h?net itsens?kin kotona toteuttamaan kahviraittiutta. Vieraissa k?ydess??n piti h?n asian viel? avoinna, juodakseen siell? miss? tarjotaan, jottei tarvitsisi loukata ket??n.

Kerran tuli t?st? puhe ukko Varam?en pikkutuvassa. Sohvi oli keitt?nyt kahvit ja tarjosi Kanteleiselle ja is?lleen. Ukko oli vahva tupakkamies, poltti ja piti poskessaan. Mutta viinasta oli h?n raitis.

Kun nyt Sohvi tarjosi kahvia, sanoi Kanteleinen:

- Olenkin ollut muutamia viikkoja kotona ilman kahvia.

- Ja kyl?ss?k? juot? tokasi ukko.

- Olen juonut, miss? on tarjottu, etten loukkaisi.

Ukon suu meni tuttuun kiusoittelevaan hymyyn:

- Ryypp??tk? viinaakin miss? vain tarjotaan, ettet loukkaisi?

- En ... en toki!

- Mutta miksi sitten kahvin suhteen olet arempi?

Kanteleinen joi juuri kahvia ja tunsi joutuvansa omituisesti h?mille, sill? h?n ei todellakaan voinut selitt?? miksi.

Ukko Varam?ki asetti piipun takalle tupakkap?ntt??n, purki m?llin ja asetti sen sanomalehtitilkulle muurinotsikolle odottamaan. Sylki sit? varten asetettuun vesikuppiin ja otti kahvia.

- Min? olen ollut 25 vuotta raitis viinasta. Ja kun lopetin kerran, en ottanut miss??n. Minun mielest?ni nuorten pit??kin opetella olemaan raittiita kahvista, varsinkin kun on opettaja ja muiden esimerkki.

- Voi tuota is??, harmitteli Sohvi.

- Mit?? Tottahan min? nyt teille nuorille saan sanoa mit? ajattelen.

Vai onko se niin tyhm??, h?h?

- Kaukana siit?, vakuutti Kanteleinen.

- Sit? min?kin, totesi ukko, laski kupit k?dest??n ja kokosi tukupussinsa uudestaan poskeensa.

Download Book