Chapter 8 No.8

Rajzacin linnan vallotusta seurannut p?iv? l?heni loppuaan. Se oli aluksi ollut kaikkea muuta vaan ei kaunis.

Illan tullen puhdisti raitis koillistuuli taivaankannen pilvist?, ja auringon l?mpim?t s?teet kohtasivat niit? miljoonia sadepisaroita, jotka kimaltelivat puiden lehdiss?. Ilta muodostui samassa m??rin kauniiksi kuin aamu oli ollut ruma.

P?iv?ll? sateen rajuimmin riehuessa oli linnassa tapahtunut t?rke? juttu. Kardinaali oli nimitt?in koettanut p??st? vapauteen. Koska h?nen vankeutensa ei ollut kaikkein ankarinta laadultaan, oli h?n saanut oikeuden kunniasanaansa vastaan vapaasti liikkua linnassa. Mutta pakotettua kunniasanaa ei h?n katsonut olevansa velvollinen noudattamaan, jonkat?hden h?n, kun Anders Kaski hetkiseksi heitti katseensa pois h?nen pyhyydest??n, hiipi takaportille, jonka ruotsalaiset vanginvartijat olivat rikkoneet. Onneksi huomasi kuningas itse pakolaisen ja tarttui t?t? kursailematta niskasta kiinni.

"Sill? tapaako te pid?tte antamanne kunniasanan", jyrisi Kaarle XII.

Joutuessaan itse teossa kiinni, k?vi kardinaali Primas aluksi h?milleen. Mutta h?n sai pian takaisin mielenmalttinsa ja vastasi r?yhke?sti katsoen kuningasta silmiin:

"Lupausta, jonka on pakotettu antamaan, ei ole velvollinen pit?m??n".

"Niin, min? tied?n, ett? t?m? on sopusoinnussa jesuiittojen oppien kanssa", vastasi Kaarle XII samalla kun h?nen rehelliset kasvonsa ilmaisivat syvint? halveksumista, "mutta ajattelin kuitenkin, ett? Puolan uskonnon ylin valvoja pit?isi parempaa huolta arvostaan eik? rikkoisi antamaansa kunniasanaa".

"Min? toistan ?skeiset sanani", vastasi Primas v?hemmin r?yhke?ll? ??nell?. "Maan vihollisia vastaan eiv?t mitk??n arvelemiset voi tulla kysymykseen".

"Hyv?, otetaanpa sitte sanoistanne vaari", vastasi kuningas kylm?sti ja n?k?j??n t?ysin rauhallisena, vaikka kiukku kiehui h?nen sis?ss??n, sill? h?n ei tiennyt mit??n halveksuttavampaa kuin kavaluus ja petos. "T?st? hetkest? teit? todellakin kohdellaan kuten vankia. Mutta mit??n muuta ei teilt? pid? puuttua kuin vapaus".

Anders Kaski, joka samassa hikisen? ja ?histen l?hestyi, sai ankarat nuhteet sek? m??r?yksen vied? h?mm?styneen ja itsekseen kiroilevan kardinaalin er??seen pohjakerroksessa sijaitsevaan huoneeseen. Kuningas itse seurasi jonkun matkan p??ss? ja otti haltuunsa huoneen avaimen, selitt?en itse ryhtyv?ns? kardinaalin vanginvartijaksi, kun ei h?n en?? voinut luottaa v?keens?.

N?m? ep?suorat nuhteet koskivat kipe?sti Anders Kaskiin. Kuningas keskeytti kuitenkin h?nen anteeksipyynt?ns? ankaralla m??r?yksell? ett? Kaskin oli heti j?rjestett?v? niin ett? joukot olisivat kahden p?iv?n kuluttua valmiit paluumarssiin. Niin kauaksi halusi Kaarle XII viel? j??d? Rajzaciin, jolla v?lin h?nen taisteluista ja matkoista uupunut armeijansa saisi lev?t? ja koota voimia vastaisten verileikkien varalle.

Kun v?nrikki oli poistunut, kuunteli kuningas hetkisen kardinaalin vankihuoneen oven takana. Sis?lt? ei kuulunut pienint?k??n ??nt?.

"Oli hyv?, ett? h?n koetti paeta niin ett? sain paremman aiheen panna h?net lukkojen taakse", mutisi kuningas itsekseen. "Nyt on minulla Puolan vaikutusvaltaisin mies h?kiss?. Toivoakseni t?m? jossain m??rin vaikuttaa kenraali Trampeen, johon kuningas August sokeasti luottaa. Edullisinta olisi, ett? suunnitelmani voisivat menn? t?yt?nt??n ennenkun tsaari Pietari ehtii koota aivan ylivoimaisen armeijan. Mutta", lopetti h?n itse??n lohduttaen, "min? taistelen oikean asian puolesta, tahdon rangaista kavaluuden, ja silloin kyll? korkeampi valta on minun puolellani".

N?in sanoen meni h?n hiljalleen pitk?n k?yt?v?n l?pi, jonka keskikohdalla sijaitsi kardinaalin vankeushuone, ja meni linnanpihalle, jossa h?n hetkisen tarkkaan tutki linnan paikkoja.

H?n oli tuskin ehtinyt j?tt?? k?yt?v??, kun solakka naisolento riensi ulos vankilan oven luona l?ytyv?st? syv?st? sopukasta. Se oli Eleonora. Sanotun oven ulkopuolella pys?htyi h?n muutamiksi minuuteiksi ja kuunteli tarkkaavasti, jonka j?lkeen h?n riensi yl?s leveit? rappuja ja ohjasi askeleensa suoraan leskiruhtinattaren rukoushuoneeseen, miss? toivoi tapaavansa iso-?itins?.

H?n ei pettynytk??n t?ss? oletuksessaan.

Avonaisen akkunan ??ress?, josta leppoisa tuuli virtasi sis??n, seisoi leskiruhtinatar Martha Sobieski ja katsoi miettiv?sti yli sammaltuneen vallin. H?nen katseensa harhaili kauan ymp?ri kaikille tahoille, kunnes se lopulta kiintyi kahteen ratsumieheen, jotka huvittelivat itse??n er??nlaisella pelill?. He olivat kova??nisi? ja nauroivat usein syd?mellisesti toistensa pienille onnettomuuksille.

Syv? huokaus kohousi Martha-rouvan rinnasta, n?hdess??n is?nmaansa vihollisten niin suruttomasti pit?v?n hauskaa sen linnan valleilla, jota h?n niin monet kerrat oli rukoillut Jumalan ja pyh?n neitsyeen suojelemaan valloittajan k?sist?. H?nen viel? niin kauniilla ja jaloilla kasvoillaan oli niin surullinen ilme, ett? varpaillaan sis??n astuva Eleonora h?mm?styneen? pys?htyi ovelle. H?n ei uskaltanut menn? pitemm?lle pel?ten h?iritsev?ns? vanhaa iso-?iti? h?nen surussaan.

Kun leskiruhtinatar vihdoin oli tarpeeksi tarkastanut ymp?rist??, meni h?n laahustavin askelin rukouspallin luo ja laskeutui polvilleen. H?n ei kuitenkaan ollut ehtinyt kauan rukoilla, kun h?n ?kki? h?tk?hti ja katsoi taakseen ankarin silm?yksin. Pojantytt?ren paksun silkkileningin kahina oli keskeytt?nyt h?net hartauden toimituksessaan.

"Hyv?, rakas iso-?iti", virkkoi nuori tytt? sy?ksyen esiin, ... antakaa anteeksi k?yt?kseni, joka..."

"Min? en ole tahtonut oikein tuntea sinua en??", keskeytti iso-?iti ankarana, sill? h?nen k?vi viel? sapelleen Eleonoran k?yt?s ruhtinas Sergoa vastaan. Martha rouvalla oli sama vika kuin useammilla vanhemmilla ihmisill? on, ett? h?n nimitt?in hyvin mielell??n k?ytti hyv?kseen jokaista tilaisuutta saadakseen marista. Toisinaan tunsi h?n ik??nkuin vastustamatonta tarvetta saada purkaa ulos harminsa. Jos h?nen tunteenpurkaustensa esine oli kyllin viisas mukautumaan kohtaloonsa, niin tuli h?n j?lleen hyv?lle p??lle ja kaikki oli pian unohdettu.

T?m? marisemiskuume vaivasi h?nt? nyt kun Eleonora astui sis??n, ja pian h?n t?ydell? vauhdilla ylisti ruhtinas Sergo Panitzkyn rakastettavaa luonnetta, h?nen syntyper??ns? ja rikkauttaan, joiden kautta Eleonora ilman ep?ily? saavuttaisi mit? kadehdittavimman aseman Puolan naisten joukossa. Samalla sai Eleonora ankarat nuhteet sen johdosta ett? h?n osotti niin suurta v?linpit?m?tt?myytt? sit? miest? kohtaan, jonka h?nen vanhempansa iso-?idin erikoisten suositusten perusteella olivat h?nelle m??r?nneet. Sanat tulvivat virtanaan Martha rouvan huulilta.

Kun Eleonora pitemm?n aikaa oli kuunnellut t?t? sanatulvaa, joka pikemmin lis??ntyi kuin v?heni, sanoi h?n, kun leskiruhtinatar tuli maininneeksi veljens? nimen:

"Kardinaali parka, h?n istuu lukkojen ja telkien takana".

Jos salama olisi ?kki? ly?nyt leskiruhtinattaren jalkojen eteen, ei h?n olisi niin kovin kauhistunut kuin kuullessaan n?m? sanat pojantytt?rens? huulilta. H?nen innokkaasta puhelemisesta melkein tulipunaiset kasvonsa k?viv?t ?kki? niin liidunvalkeiksi, ett? nuori tytt? kauhistuneena juoksi esiin huudahtaen:

"Hyv? Jumala, onko iso-?iti sairas?"

Vanhus oli vaipunut lepotuoliin ja k?tki kasvot k?siins?. Syv?t huokaukset nousivat h?nen rinnastaan; h?n oli v?h?ll? tukehtua ja veti tuon tuostakin syv??n henke??n. Vihdoin h?n vaivoin sai kysytyksi:

"Kuulin varmaankin v??rin, ett? muka kardinaali on lukkojen ja telkien takana?"

Vanhus nimitt?in ei tiennyt muuta kuin ett? veli oli p??ssyt pois linnasta ennenkun se vallotettiin.

"Ei, iso-?iti kyll? kuuli oikein", vastasi Eleonora matalalla ??nell?.

Muutaman minuutin kuluttua lausui leskiruhtinatar:

"Kuinka olet sen saanut tiet???"

"N?in itse, kun h?net teljettiin siniseen huoneeseen. Ruotsin kuningas itse on h?nen vanginvartijansa".

"Mahdotonta", lausui vanhus. "Tuon sin? olet uneksinut".

"Ei, iso-?iti, min? en ole sit? uneksinut".

"Pyh?n Jumalan ?iti", huudahti Martha rouva aivan suunniltaan levottomuudesta ja murheesta, "veljeni vihollisten k?siss?! Silloin varmaankin Puolan loppu l?henee, koska h?n nykyisin on ainoa, jolla on voimaa ja kyky? pit?? kansamme koossa. Oi, Jumala, eiv?tk? koettelemukset viel? ole lopussa. Onko se sinun tahtosi, ett? Puolan on taistelussa sorruttava?"

Kun h?n oli hetkisen istunut p?? rintaa vasten vaipuneena, virkkoi h?n toivehikkaalla ??nell?:

"Jos sent??n ruhtinas Sergo olisi t??ll? sinun tilallasi. H?n on kuitenkin mies".

Oli vaarallista kertoa leskiruhtinattarelle ruhtinas Sergon onnettomasta kohtalosta. Eleonora ei kuitenkaan en?? voinut vaijeta, vaan kertoi ruhtinaan kamppailusta Kaarle kuninkaan kanssa porttik?yt?v?ss?.

"Kuka sellaista sinulle on kertonut", virkkoi Martha rouva, jota t?m? uusi onnettomuus koski viel? kipe?mmin.

"Joseph".

Seurasi pitk? ja kiusallinen hiljaisuus, jota ainoastaan kellon naksutus h?iritsi. Eleonora oli hiljaa hiipinyt akkunan luo, mink? ??ress? iso-?iti muutama minuutti takaperin oli seisonut. Kauan ei h?n siin? kuitenkaan ollut tarkastanut auringonlaskua, kun uusi ajatus ?kki? lensi h?nen aivoihinsa. Kiireesti riensi h?n leskiruhtinattaren luo, joka edelleen istui lepotuolissa k?det ristiss? rinnan p??ll?.

"Iso-?iti", virkkoi Eleonora laskeutuen polvilleen vanhuksen eteen, samalla kun h?n nosti kirkkaat, loistavat silm?ns? t?t? kohden, "?l? nyt ole pahoillasi! Min? olen keksinyt keinon, miten vanki vapautetaan".

Nuoren tyt?n t?ytyi kerrata n?m? sanat, ennenkun leskiruhtinatar k?sitti, mist? oli kysymys.

"Miten, miten", huudahti h?n viimein innokkaasti. "Mik? keino se on?"

"L?ytyyh?n siniseen huoneeseen kaksi avainta?"

"Kyll?, mutta ... mutta..."

"Iso-?iti ei viel? ymm?rr?, mit? min? tarkotan".

"Ei, min? en tosiaan ymm?rr?, lapseni", vastasi rouva huomattavasti lempe?mm?ll? ??nell?.

"Anna minun toimia", pyysi Eleonora, "ja kaikki k?y hyvin. Anna minun my?s itse m??r?t? toimintatapani ja iso-?iti voi olla vakuutettu siit?, ett? min? ved?n huulesta vanginvartijaa, niin kuninkaallinen henkil? kuin h?n onkin".

Heikko hymy somisti Martha rouvan huulia. H?n tahtoi my?s mielell??n uskoa pojantytt?ren sanoja, jonka t?hden tyytyv?isyys kuvastui h?nen kasvoillaan.

"Miksi kysyit, jos siniseen huoneeseen l?ytyy kaksi avainta", virkkoi h?n hetkisen mietitty??n.

"Sent?hden, ett? min? tarvitsen toista avainta".

"No, kuka sitte tarvitsee toista?"

"Se on jo vanginvartijan hallussa".

"Onko Joseph ollut niin varomaton, ett? h?n on antanut avaimen olla lukossa", virkkoi Martha rouva pudistaen p??t??n, "siin? tapauksessa..."

"Joseph on viaton", keskeytti Eleonora. "Tuskin olivat ruotsalaiset onnistuneet valtaamaan linnan, kun kuningas vaati h?nelt? kaikki avaimet, uhaten panna h?net muuten sellaiseen paikkaan, jossa ei aurinko eik? kuu loista. H?n kyll? pani vastaan, selitt?en, ett? avaimet olivat linnan hallitsijattaren, mutta mik??n ei auttanut, kuningas k?ski v?kens? ottamaan avaimet v?kivallalla. Silloin Joseph mieluummin j?tti avaimet kuin antoi itse??n pahoinpidell?, niin ett? h?n on viaton".

Leskiruhtinatar veti helpotuksen huokauksen, kun h?n sai tiet?? ett? h?nen kunnioittamansa vanha uskollinen palvelija oli viaton. Kun h?nen silm?yksens? muutaman minuutin ajan oli harhaillut ymp?ri huonetta, kiintyi se vihdoin pieneen, hienosti valmistettuun kultalaatikkoon.

"Tuossa on avain", sanoi h?n osottaen laatikkoa. "Kunhan vain voisin aavistaa, mit? sin? sill? teet. Se k?y yli ymm?rrykseni".

Sen sijaan, ett? olisi vastannut, otti Eleonora mahdollisimman salaper?isen muodon p??lleen. Sitte h?n iloisesti ny?kk?si vanhalle iso-?idille ja j?tti huoneen.

Eleonoran poistuttua pani leskiruhtinatar Martha Sobieski k?det ristiin rinnalleen ja lausui kuiskaten, rukousnauhan nopeasti juostessa k?sien v?litse:

"Sin?, joka kaikki johdat parhain p?in, salli meid?n my?s vapautua n?ist? anastajista, jotka upottavat kauniin Puolan verivirtoihin ja ajavat sen pojat kuin villipedot metsiin. Vapauta my?s veliraukkani, sill? h?n on ainoa, joka n?iss? huolestuttavissa olosuhteissa voi kansassa yll?pit?? rohkeutta, sittekun kuningas August on j?tt?nyt meid?t pulaan ja sen sijaan huvittelee perint?maassaan Saksenissa. Kuule rukoukseni, pyh? neitsyt. Amen".

Vanhus oli tuskin ehtinyt lausumaan viimeiset sanat, kun oven ulkopuolelta kuului melua. Ensin kuului kiireisi? askeleita, sen j?lkeen sanakiistaa, joka k?vi yh? kiivaammaksi. Sanakiista p??ttyi korvapuustiin, jota seurasi valitushuuto. Samassa nyk?istiin ovi auki ja Anders Kaskin karkeatekoinen vartalo ilmestyi oven aukkoon. Kun h?n ei heti huomannut lepotuoliin lyykistynytt? vanhusta, alkoi h?n uteliaana katsella ymp?rilleen. Rukoushuoneessa vallitseva komeus saattoi h?net aivan ymm?lle, ja kun h?n muutaman sekunnin oli siin? t?llistellyt, p??si h?nen h?mm?styksest? v?r?j?vilt? huuliltaan:

"Peijakkaan hienoa. Tuskinpa kuninkaamme koti on hienompi".

Lepotuolista kuului heikko huudahdus, joka saattoi Anders Kaskin k??nt?m??n katseensa sinnep?in. Kun h?n hetkisen oli tarkastanut kauhusta kalmankalpeata leskiruhtinatarta, joka tajuissaan pysy?kseen taukoamatta haisteli pient? pulloa, ajatteli h?n itsekseen:

"Tuo vanha marakatti se varmaankin on".

??neen h?n lausui:

"Onko se ruhtinatar So ... Sob ... Sobi ... ei, enp? totta totisesti muistakaan tuota mutkikasta nime?. No, samapa se, onko se h?n, joka omistaa t?m?n linnan?"

Leskiruhtinatar, jonka pelko oli hieman h?lvennyt n?hdess??n ruotsalaisen j??v?n seisomaan oven viereen, vastasi kysymykseen tuskin huomattavalla ny?k?yksell?. T?llaista vastaustapaa ei suora ja teeskentelem?t?n Kaski ymm?rt?nyt.

"H?n on varmaankin kuuro", ajatteli Kaski. "No, saammepa n?hd?".

Sen j?lkeen huusi h?n koko mahtavan ??nens? voimalla:

"Onko se..."

Pitemm?lle h?n ei ehtinyt, sill? vanhuksen huulilta p??ssyt kirkaisu keskeytti h?net. Martha Sobieskin korvat meniv?t lukkoon, kun Kaskin mahtava basso-??ni niihin koski.

"Pyh? neitsyt, h?n tahtoo tappaa minut", kirkui Martha rouva kauhuissaan ja sy?ksyi yl?s tuolilta, "Katsokaa, t?ss?", jatkoi h?n kahmaten k?siins? muutamia p?yd?ll? l?ytyvi? kallisarvoisia koristeita, jotka heitti v?nrikin jalkoihin, "ottakaa n?m?, mutta s??st?k?? henkeni!"

Anders Kaski tuijotti nyt Martha rouvaan viel? enemm?n kummissaan kuin astuessaan sis??n rukoiluhuoneeseen. H?nen kasvonilmeist??n p??tt?en ei h?n oikein n?kynyt ymm?rt?v?n vanhuksen tarkotusta. Mutta silloin sattui h?nen katseensa lattialla makaaviin koristeihin ja nyt h?n k?sitti niiden loukkaavan tarkotuksen. H?nen sek? iloinen ett? ihmettelev? naamansa synkistyi, jalka kohousi ja sen painostuksesta lensiv?t koristeet ymp?ri lattiaa.

"Min? en ole mik??n ry?v?ri vaan kunniallinen sotilas", lausui Kaski vihaisena ja suuntasi leskiruhtinattareen niin ter?v?n silm?yksen, ett? t?m? kauhistuneena ry?mi nurkassa l?ytyv?n rippituolin taakse. "Kaarle kuningas on l?hett?nyt minut sanomaan, ett? h?n tahtoo puhua kanssanne. Kuulen h?nen askeleensa tuolia ulkona".

N?in sanoen katosi Anders Kaski. K?yt?v?ss? h?n kohtasi Kaarle kuninkaan ja kertoi t?lle, millaisen h?v?istyksen alaiseksi h?n oli joutunut.

Kuningas, joka sattui olemaan eritt?in hyv?ll? tuulella, kun h?n juuri oli saanut tiet?? ett? kenraalimajuri Stuart oli l?hell? olevassa kyl?ss? ly?nyt Paykullin j?lkijoukot ja ottanut paljo vankeja, vastasi:

"Sinun t?ytyy antaa anteeksi t?lle hienolle naiselle, rakas Kaski, sill? h?n ei ole koskaan n?hnyt niin roimia miehi? kuin sin? ja muut henkivartijani ovat. Oli kuitenkin hyv?, ettet ottanut vastaan koristeita".

Sitte jatkoi Kaarle XII matkaansa rukoiluhuonetta kohti. Anders Kaski ei kuitenkaan voinut niin helposti sulattaa h?nt? vastaan tehty? loukkausta, sill? pitk?n aikaa j?lkeenp?in h?n suuttui kuullessaan mainittavan Rajzacin linnan nimen.

Tieto Ruotsin kuninkaan saapumisesta teki leskiruhtinattaren j?lleen virke?mm?ksi. Kun h?n mahdollisimman tarkkaan oli poistanut mielenliikutuksen j?tt?m?t j?let, suoristi h?n vartalonsa n?ytt??kseen arvokkaalta ruotsalaisen sankarin edess?, jonka nimi Narvan taistelun j?lkeen kaikui kautta Europan. Martha rouva ei ollut koskaan n?hnyt Kaarle kuningasta eik? edes h?nen muotokuvaansakaan. H?n oli sent?hden hyvin utelias n?kem??n, millaiselta tsaari Pietarin kuuluisa voittaja n?ytt?isi. Huhu oli tiet?nyt kertoa Ruotsin kuninkaan olevan t?yke?n naisia kohtaan, jonkat?hden leskiruhtinattaren p??ss? py?ri ajatus: "H?n mahtaa olla hyvin ruma". Mutta kuinka suureksi k?vik??n h?nen kummastuksensa, kun seuraavassa silm?nr?p?yksess? seisoi h?nen edess??n solakka ja sopusuhtainen henkil?, jonka koko olemus nuoruudesta huolimatta puhui miesm?isyydest?. Martha rouva, joka puolalaisten kuninkaiden loistavissa ja kevyeiss? hoveissa silm?yksill??n oli saattanut monen jalosukuisen p??n py?r?lle ja saanut lukea my?s kuningas Augustin ihailijoittensa joukkoon, ei voinut kest?? Kaarle kuninkaan vaaleansinisist? silmist? l?htenytt? silm?yst?. Niinkuin n?m? silm?t nyt olivat sek? lempeydell? ett? vakavuudella kiinnitetyt leskiruhtinattareen, t?ytyi t?m?n luoda katseensa maahan. Ja kun Martha rouva melkein vasten tahtoaan teki kunnioittavan ja syv?n kumarruksen, tunsi h?n itsess??n, ett? h?nen edess??n nyt oli yksi ihmiskunnan suurimmista sankareista. Ylpe? ylimielisyys oli poissa, n?in? hetkin? tunsi h?n vain olevansa voitettu, joka oli tietoinen siit?, ett? h?nen kohtalonsa riippui h?nen edess??n seisovasta Ruotsin kuninkaasta.