Chapter 10 No.10

Kun Eleonora oli vakuuttautunut siit?, ettei kukaan sivullinen ollut k?yt?v?ss?, hiipi h?n varovasti leskiruhtinattaren rukoiluhuoneeseen. H?n avasi mukanaan olevalla avaimella oven ja astui sis??n. Sis?ll? vallitsi pimeys. Tyt?n tuntemus autti kuitenkin h?nt? pime?ss?kin suoriutumaan aikeestaan. Otettuaan pienest? vaates?ili?st? er??n Martha rouvan leningin, poistui h?n yht? varovasti kuin oli tullutkin.

Sen j?lkeen riensi h?n pohjakerrokseen. Sinisen huoneen vieress? vet?ytyi h?n vapisten sein?? vasten, sill? pimeydess? ei h?n voinut tiet??, oliko se yst?v? eli vihamies, joka aikaansai heikkoa melua k?yt?v?ss?.

Kun ??ni kuului ihan h?nen vierest??n eik? h?n kuullut kannuksien kilin??, aavisti h?n, ett? henkil?, joka k?yt?v?ll? hiipi, ei ollut kukaan muu kuin Joseph. H?n kuunteli sent?hden hyvin tarkkaan ja huomasi suureksi ilokseen, ett? hiipiv?t askeleet taukosivat ennenmainitun sopukan luona. Nyt oli Eleonora varma asiastaan.

"Joseph", kuiskasi h?n sent?hden, mutta h?tk?hti samassa oman ??nens? pelosta. Niin hiljainen kuin h?nen kuiskeensa olikin, kuului se kuitenkin selv?sti, antaen viel? kaiunkin jylh?ss? ja ??nekk??ss? k?yt?v?ss?.

"T?ss? olen", vastasi vanha palvelija samassa.

"Ovatko hevoset kunnossa?"

"Ovat".

"Hyv?, odota sitte muutama minuutti".

Nuori ruhtinatar avasi varovasti oven siniseen huoneeseen ja astui sis??n.

Kaarle XII:nen odottamaton luonak?ynti antoi kardinaali Primakselle paljo ajattelemisen aihetta, ja t?m? piti h?net valveilla hyv?n osan y?st?. Levottomuus vei h?nelt? unenkin. Levottomassa sieluntuskassa makasi h?n j?nnityksell? kuunnellen y?tuulen aikaansaamaa vinkuvaa ??nt?, kun se kiiti linnan sammaltuneitten seinien ohi. Pitk??n aikaan ei h?n voinut p??st? selville ??nen synnyst?.

Niin levoton kuin h?n olikin, k?vi v?symys kuitenkin oikeuksiinsa, h?nen silmi??n alkoi h?m?rt?? ja silm?luomet k?viv?t yh? raskaammiksi.

H?n oli v?h?ll? nukahtaa, kun h?n ?kki? h?tk?hti ja alkoi kuuntelemaan. Tuska ja levottomuus ter?stiv?t h?nen kuuloaan, ja sanomattomaksi kauhukseen kuuli h?n kuinka ovi hiljaa avattiin.

"Ahaa", ajatteli kardinaali samalla kun h?n kauhusta vapisi, "minut aijotaan salamurhata ja sitte valehdella, ett? itse olen ep?toivon vallassa riist?nyt itselt?ni hengen, mutta se ei tule onnistumaan".

N?in sanoen nousi h?n varovasti s?ngyst? ja piilottautui s?ngyn ja sein?n v?liin, samalla kun h?nen sormensa lujasti puristivat pienen kallisarvoisen pistoolin tukkia. Henki kurkussa ja tuskanhiki helmeillen j??kylm?ll? otsalla, odotti h?n, mit? tuleman piti.

Eleonora l?hestyi s?nky?, her?tt??kseen kardinaalin niin hiljaa kuin mahdollista. Mutta h?n sek? h?mm?styi ett? kauhistui huomatessaan, ettei h?n etsiskelyist? huolimatta l?yt?nyt kardinaalia.

"Jumalani", virkkoi h?n puolikovaan, "mihin kardinaali on joutunut".

Kardinaali Primas tunsi heti Eleonoran ??nen.

"Lapseni", sanoi h?n sent?hden rauhottuneena, "min? olen t??ll?".

Annettuaan selityksen kummallisesta menettelyst??n, lausui kardinaali:

"Mutta miksi sin? olet t??ll??"

"Pelastaakseni teid?t".

"Minut! Oletko j?rjelt?si, tytt?!"

"En, Jumalan kiitos".

N?in sanoen ojensi h?n kardinaalille iso-?idin puvun.

"Pukekaa t?m? yllenne", sanoi h?n. "Jos ruotsalaiset vahtimiehet huomaavat teid?t, luulevat he teid?t iso-?idiksi. Joseph seuraa sit?paitsi mukana".

Aluksi ei kardinaali k?sitt?nyt koko juonta, mutta kun Eleonora viel? kerran selitti suunnitelmansa, virkkoi h?n, tarttuen tytt?? k?sist? kiinni:

"Jalo tytt?! Sin? olet oikea puolalainen nainen. Jos haluat pyyt?? minulta jotain sellaista, jota voin antaa sinulle, niin sin? sen my?s saat, mik?li se minusta riippuu".

"Niin, minulla on jotain pyydett?v??", vastasi Eleonora ujosti ja hiljaa, ik??nkuin pel?ten.

"Sano!"

"Kun vain uskaltaisin".

"Kyll? uskallat, tytt?seni, sano pois vain!"

"No niin, min? en rakasta ruhtinas Sergo Panitzky? enk? koskaan rupea h?nen vaimokseen. Ennen kuolema", lopetti Eleonora koneellisesti leikkien pient? tikaria, jonka h?n oli pist?nyt uumansa ymp?rill? olevaan kultakukilla kirjaeltuun vy?h?n.

Kardinaali h?tk?hti ja vastenmielinen tunne virtasi koko h?nen ruumiinsa l?pi.

"Mutta tied?th?n, ett? te olette kihlatut jo kehdossa", sanoi h?n hieman ankarana.

"Sen kyll? tied?n", vastasi Eleonora, "mutta tied?n my?s, ettei sellainen kihlaus ole sitova koko elinij?ksi".

Kardinaali Primas huokasi. Muutaman minuutin asiaa ajateltuaan sanoi h?n:

"Sitten sin? rakastat kait jotain toista?"

"Rakastan!"

"Ket?? Onko h?n kyllin arvokas sinulle?"

"Kyll?, t?ydellisesti. Enemm?n kuin ruhtinas Sergo".

"Kuka se voi olla!" lausui h?nen pyhyytens? samalla kertaa levottomana ja ihmeiss??n.

"Ladislas Leczinski".

Hetkeen aikaan ei kardinaali vastannut sanaakaan. Tuskallisesta odotuksesta vapiseva tytt? voi ainoastaan kuulla, kuinka raskaasti h?nen povensa kohoili. Viimein h?n sanoi:

"Mutta etk? tied?, ett? p??t?ksesi saattaisi sisareni hautaan?"

Eleonora vaikeni. Kardinaali jatkoi:

"Kaikkina aikoina on vallinnut kire? suhde Leczinskin ja Sobieskin sukujen v?lill? ja..."

"Sit? suurempi syy on poistaa t?m? ep?kohta tulevalla sukulaisuus-yst?vyydell?", keskeytti nuori ruhtinatar vilkkaasti.

"Niin, sinulla ehk? ei ole niink??n v??rin", vastasi kardinaali. "Mutta silloin voit my?s olla varma, ett? Ladislas saa Sergo Panitzkyst? verivihollisen".

"Ladislas ei pelk?? h?nt?", sanoi Eleonora ylpe?sti.

"No, no, min? ajattelen asiaa".

"Ei, sit? ei ole ainoastaan ajateltava", lausui Eleonora kiivaasti. "Siten ei pitk?llek??n p??st?, vaan on teid?n luvattava minulle, ett? saatatte asian onnelliseen ratkaisuun".

H?n tarttui kardinaalin k?teen vieden sen huulilleen.

"No, min? teen niinkuin tahdot ja parhaan kykyni mukaan", lausui kardinaali, vahvasti painostaen viime sanoja.

Eleonora oli tyytyv?inen. Kun h?n oli vakuuttautunut siit?, ett? valepuku sopi hyvin, sanoi h?n:

"Matkikaa nyt iso-?idin k?ynti? ja seuratkaa Josephia. H?nell? on hevoset ja palvelijat valmiina takaportin luona. So, so!" komensi h?n, kun kardinaali aikoi puhua, "olkaa nyt hiljaa kuin Rajzacin muuri. Pieninkin varomattomuus voi tuhota kaikki".

N?in sanoen otti h?n kardinaalia k?dest? ja l?hti hiljalleen ovea kohti. H?n avasi varovasti oven ja ty?nsi h?nen korkea-arvoisuutensa k?yt?v??n, samalla kun h?n heikosti ysk?sem?ll? antoi k?yt?v?n sopukassa vahtivalle Josephille sovitun merkin. Uskollinen palvelija oli heti kardinaalin vieress?.

"Mutta sin? itse, lapseni", sanoi kardinaali, kun ei Eleonora n?ytt?nyt seuraavan mukana, "miksi et sin? tule?"

"En tule", vastasi tytt?, "haluan n?hd? kuinka kuninkaallinen vanginvartija h?mm?styy, kun h?n huomaa heikon naisen voineen pett?? sen, jonka edess? kaksi kuningasta ja yksi tsaari vapisevat".

T?m?n sanottuaan lukitsi h?n sinisen huoneen oven. Muutaman silm?nr?p?yksen h?n kuunteli, mutta kun ei kuulunut v?hint?k??n melua, joka olisi osottanut h?nen viekkautensa tulleen huomatuksi, heitt?ytyi h?n t?ysin pukeutuneena vuoteelleen ja uinahti pian.

Kardinaali ja Joseph hiipiv?t er??n pienen takaoven kautta linnanpihalle ja he olivat vain muutaman kyyn?r?n p??ss? takaportista.

Kaikki oli rauhallista heid?n ymp?rill??n. Tieto siit?, ettei kardinaali nyt voisi paeta, kun h?n itse kantoi vankilan avainta, oli tehnyt Kaarle kuninkaan niin varmaksi asiastaan, ettei h?n katsonut tarpeelliseksi asettaa vahteja sen paremmin k?yt?v??n kuin linnan porteillekaan. Hiljaisuutta h?iritsi ainoastaan tuuliviirin natina, kun se heilui ruostuneessa rautatangossa.

"Pyh? neitsyt, me olemme pian saavuttaneet p??maalin!" mutisi kardinaali itsekseen. "Kunhan nyt onnistuisi paremmin kuin edellisell? kertaa".

"Olkaa levollinen", vastasi Joseph. "Jos sattuisimme jonkun kohtaamaan, niin on minulla vastaus valmiina. Eik? linnan omistajattarella ole oikeus menn?, mihin h?n tahtoo ja koska h?n haluaa!"

Kardinaali ei voinut kuin hymyill? vanhan palvelijan vastaukselle, jota h?n piti aivan oikeana. Enemp?? aikaa hukkaamatta hiipi h?n sent?hden takaportin luo, jonka v?liaikaista tarvetta varten valmistettu ovi pian antoi per??n.

Kylm? tuulenpuuska l?i kardinaalia vasten kasvoja ja sai h?net ohuessa puvussaan vilusta v?risem??n. Mist??n hinnasta ei h?n kuitenkaan tahtonut k??nty? takaisin pehme??n s?nkyyns?, sill? siell? h?nell? ei ollut vapautta, jonka h?n omasi t??ll? ja joka oli h?nelle kultaakin kalliimpi.

Muutamia askeleita viel? ja pakolaiset seisoivat portin ulkopuolella.

Nyt p??si syv? huokaus kardinaalin rinnasta ja h?n ajatteli itsekseen:

"Ero Sergo Panitzkyst? tulee varmaankin aikaansaamaan suurta hajaannusta perheen keskuudessa, mutta menk??n silti miten tahansa. Eleonora on tehnyt minulle ja Puolalle korvaamattoman palveluksen jota ei voi kyllin palkita. Min? teen kaiken voitavani, ett? h?n p??sisi naimisiin syd?mens? valitun kanssa".

Kun pakolaiset olivat odottaneet vahtimiehist?n saapumista ja katoamista, riensiv?t he pime?n suojassa nopein askelin mets??n, ilman ett? ratsastaja, joka oli vahdissa vallilla l?hell? takaporttia, huomasi heit?, siit? yksinkertaisesta syyst?, ett? h?n Josephin toimesta pikkasta ennen oli otettu hengilt?. Muutamien minuuttien kuluttua saapuivat he hevosten luo, jolloin kardinaalin huulilta p??si vilpit?n riemuhuudahdus. H?n nousi nopeasti Josephin avulla satulaan ja ratsasti pois, sittekun h?n ensin turhaan oli koettanut saada vanhaa palvelijaa seuraamaan itse??n.

"Ei!" oli Joseph p??tt?v?sti vastannut, k??nnyn takaisin, "sill? olen halukas n?kem??n XII:nen naamataulua, kun h?n huomaa nuoren hallitsijattareni voittaneen viekkaudessa".

Joseph saapui takasin linnaan ilman ett? kukaan olisi h?nt? n?hnyt.

* * * * *

Ruotsalaisten paluumarssin edellinen p?iv? oli valjennut. Jo aikaseen aamulla oli Kaarle XII tehnyt j??hyv?isk?yntins? leskiruhtinattaren luona, joka silloin oli valittanut, ettei h?n sitte eilisillan ollut n?hnyt pojantyt?rt??n, joka muuten tapasi kaikkein ensinn? tulla h?nt? tapaamaan.

T?m?n johdosta k?ski kuningas, tultuaan alas linnanpihalle, toimeenpanna innokkaan etsiskelyn kadonneen l?yt?miseksi, mutta kuitenkin tuloksetta. Vanha Joseph, joka johti etsiskelyj?, nauroi partaansa, mutta silti ei h?nen j?ykill? kasvoillaan voinut huomata j?lke?k??n siit? salaisesta ilosta, josta h?n itsekseen nautti.

P?iv?llisen aikaan pantiin ruotsalaiset joukot j?rjestykseen linnanpihalla. Niiden keskess? l?ytyi Sergo Panitzky, joka oli julistettu sotavangiksi, kun ei h?n ollut antanut kunniasanaansa siit?, ettei h?n kantaisi asetta ruotsalaisia vastaan. Nuori ruhtinas oli saamistaan lievist? haavoista toipunut t?ysin entiselleen.

Linnan palvelijakunta, joka oli saanut luvan j??d? hallitsijattarensa luo, oli mieslukuisena kokoontunut er??seen linnanpihan sopukkaan ja ilmaisivat siell? salaisia merkkej? tehden tyytyv?isyytens? vihattujen vihollisten l?hestyv?n paluumatkan johdosta.

P??portaiden ja ratsujoukon keskell? seisoivat Martha rouva ja Kaarle

XII vilkkaasti keskustellen. Keskustelu p??ttyi vasta sitte kun Anders

Kaski ilmotti, ett? kaikki oli j?rjestyksess?.

"Mene noutamaan kardinaali", sanoi kuningas. "Sinulla on kait varattuna hevonen h?nt? varten?"

"Kyll?, teid?n majesteettinne".

"Tuo h?net sitte t?nne!"

Turhaan koetti leskiruhtinatar viel? puhua veljens? vapauttamisen puolesta. Kaarle XII oli taipumaton.

"H?nen t?ytyy seurata minua!" virkkoi kuningas puolittain kiivastuneena kohtaamastaan vastarinnasta. "H?n on t?ysin ansainnut vapautensa menett?misen".

Vanha Joseph, joka uskollisesti seisoi hallitsijattarensa takana, voi vaivoin salata ilonsa, kun h?n ajatteli pian tapahtuvaa ratkaisua.

Anders Kaski oli l?htenyt noutamaan kardinaalia. Hetkisen kuluttua tuli h?n takaisin olennon kanssa, joka oli kietoutuneena kallisarvoiseen ja loistavaan papinkaapuun.

"Hyv?, h?n n?yttelee osansa hyvin", ajatteli Joseph, malttamatta tyytyv?isyydell? hieroa k?si??n.

"Niin, teid?n kunnia-arvoisuutenne", virkkoi Kaarle XII, joka my?s n?ytti hyvin tyytyv?iselt?, kun oli vihdoinkin saanut kaipaamansa vastustajan k?siins?, "nouskaa nyt kauniisti hevosen selk??n, sitte l?hdemme".

Sen j?lkeen antoi h?n er??lle ratsumiehelle merkin tuoda esiin riihattoman hevosen, joka tanssi viheri?ll? linnanpihan ruohomatolla. Mutta ennenkun ratsumies ehti puolitiehen, putosi loistava kardinaalivaippa maahan ja siin? seisoi nyt Eleonora h?milleen joutuneen Kaarle kuninkaan edess? vuoroin kalveten, vuoroin punastuen.

"Mit? onnetonta pilaa t?m? on!" virkkoi kuningas viimein ja heitti

Anders Kaskiin s?ihkyv?n silm?yksen. "Tuo t?nne heti kardinaali

Primaksen!"

"Ei l?ytynyt muuta kuin t?m? huoneessa", vastasi Anders, osottaen

Eleonoraa.

"Teid?n majesteettinne upseerilla on oikein", virkkoi samassa nuori ruhtinatar, l?hestyen kuningasta, joka tuskin tiesi, uneksiko h?n vai oliko h?n valveilla, menett?en siten hetkiseksi puhekykyns?. Viimein h?n sanoi:

"Min? en k?sit? t?st? rahtuakaan!"

"Kyll? teid?n majesteettinne sen pian k?sitt??", vastasi Eleonora.

"Min? olen pelastanut kardinaalin".

"Mutta minullahan oli avain".

"Onneksi oli my?s iso-?idill? sellainen".

Eleonora kertoi sitte, kuinka pako oli j?rjestetty, sekottamatta kuitenkaan Josephia juttuun. Kun h?n oli lopettanut, kumarsi h?n syv??n vuoroin punastuvan, vuoroin kalpenevan kuninkaan edess?, ja sanoi:

"Ja nyt, teid?n majesteettinne, olen valmis vankina astumaan kardinaalin tilalle".

Aluksi n?ytti silt? kuin Kaarle kuninkaalla todellakin olisi ollut tarkotus t?ll? tavoin rangaista t?t? rohkeata tytt??, joka oli tehnyt h?nelle moisen kepposen. Mutta h?nen luonteenmukainen my?ntyv?isyytens? naisia, eritt?inkin nuoria vastaan pelasti nyt Eleonora Sobieskin. Sanaakaan sanomatta teki h?n ruhtinattarelle ??nett?m?n j??hyv?istervehdyksen ja nousi korskean, kardinaalia varten varatun ratsun selk??n ja sy?ksyi ratsujoukkonsa etunen?ss? ulos Rajzacin p??portista, mukanaan ruhtinas Sergo ainoana saaliina.

Mutta tuskin oli viimeinen ratsumies h?vinnyt portin aukosta, kun

Joseph salaman nopeudella riensi esiin ja sulki raskaan tammiportin.

T?m?n tehty??n, virkkoi h?n, rajusti nyrkki? puiden:

"Tulkaa vain viel? toinen kerta, niin saatte toisellaisen vastaanoton. Hyv? kuitenkin oli, ett? p??simme tuosta ylimielisest? ruhtinas Sergosta, sill? juuri h?nen ymm?rt?m?tt?myytens? ja lapsellisen ylpeytens? takia p??si vihollinen sis??n. Pyh? jumala suokoon, ettei minun koskaan en?? tarvitsisi n?hd? h?nt?".

Leskiruhtinatar oli sanomattoman ilon valtaamana sulkenut pojantytt?rens? rintaansa vastaan, kutsunut h?nt? sek? omaksi ett? veljens? pelastajattareksi ja omistanut urhealle pojantytt?relleen mit? hellimm?t hyv?ilyns?. Ja Rajzacin linnassa syntyi kaikkialla myrskyis? ilo, joka illalla kohosi huippuunsa, kun leskiruhtinatar antoi Eleonoran kunniaksi komean juhlan, johon kaikki palvelijat, korkeimmasta halvimpaan saivat ottaa osaa.

Aina Johan Sobieskin ajoilta asti ei Rajzacin linnan sammaltuneiden muurien sis?puolella ollut kuulunut niin kaikuvaa riemua.

Toisin oli Kaarle kuninkaan mielentilan laita, kun h?n matkasi pois linnasta. H?n oli sek? h?peiss??n ett? vihainen ja useamman kerran h?n itsekseen mutisi:

"Olisinpa vain tiennyt, ett? naisen k?si oli mukana peliss?, niin olisinpa antanut Anders Kaskin ja Pietari Stormin toimia vanginvartijana, sill? min? en sellaiseksi kelpaa, sen nyt huomaan".

Aika kului ja tapahtumat kehittyiv?t. Kaarle XII onnistui poistamaan kuningas Augustin valtaistuimelta ja asettamaan kruunun jalon Stanislaus Leczinskin p??h?n. Sotatapahtumat saattoivat Kaarle kuninkaan vihdoin unohtamaan Rajzacin linnassa h?nelle tehdyn kepposen, mutta ?kki? se palautui h?nen muistoonsa, vaikkei suinkaan ep?miellytt?v?ll? tavalla. Er??n? iltana h?n nimitt?in saapui pienen joukon kanssa uuden kuninkaan maatilalle. Siell? vietettiin loistavaa juhlaa. Nuori ruhtinatar Eleonora Sobieski vihittiin, Sergo Panitzkyn vastustelemisesta huolimatta, Ladislas Leczinskin kanssa avioliittoon. Ilon ollessa korkeimmillaan meni nuori, kauneudesta ja onnesta s?teilev? morsian Kaarle kuninkaan luo, kumarsi kunnioittavasti p??t??n ja lausui:

"Minun on kiitt?minen teid?n majesteettianne maallisesta onnestani, ja min? toivon, ett? kaikki l?sn?olevat tyhjent?v?t lasin h?nen menestyksekseen".

Kaikki vieraat tunsivat kardinaalin vapauttamisen yhteydess? tapahtuneen seikkailun, joka pitk?n aikaa oli ollut puheenaiheena sek? Puolassa ett? muissa maissa. Sent?hden kaikki vieraat yhtyiv?tkin nuoren, viehke?n morsiamen huudahdukseen:

"El?k??n Kaarle XII!"