Chapter 5 No.5

Kun Kaarle kuningas rohkeine seuralaisineen oli varmassa tallessa portin luona, virkkoi h?n:

"T?h?n asti on kaikki mennyt hyvin, mutta jos h?n on viel? j?lell?".

"Niin tosiaankin", huomautti Anders Kaski. "Kuulostaa aivan silt? kuin tuossa vanhassa ja rappeutuneessa linnar?hj?ss? olisi oikea ampiaispes?".

"Siin? tapauksessa k?y asia viel? pulmallisemmmaksi meille", tuumi toveri. "Tied?n hyvin, ett? ampiaisten kanssa ei ole erityisen mukavaa tapella. Niill? on ter?v?t piikit ja..."

"Ja meill? on ter?vi? sellaisia t?ss?", pisti v?liin Anders Kaski ja teki kuvaavan eleen pitk?ll? keih??ll?. "Luulisin, ett? t?m?kin maistuu joltakin."

Kuu valaisi seudun yh? kirkkaammalla valolla, ja sit? mukaa kun se kohosi korkeammalle, veti pitk?n valojuovan jokea pitkin ja tunkeutui maagisella hohteellaan syv?lle mets?n korkearunkoisiin puihin, miss? tummia hahmoja n?ytti huojuvan sinne ja t?nne h?m?r?ss? valaistuksessa. Se oli ruotsalainen osasto, joka, laukauksen houkuttelemana, l?hestyi varovasti ollakseen uskaliaan kuninkaan apuna, mik?li sit? tarvittaisiin.

Kuningas Kaarle iski monta kertaa porttia, mutta aina samalla tuloksella, ik??nkuin h?n olisi halunnut ly?d? kumoon paksun kai kymmenen sylt? korkean muurin. H?n n?ytti jonkin aikaa pettyneen odotuksissaan ja h?nen kasvoillaan k?vi tyytym?tt?myyden ilme.

"Portti on lujempi kuin luulin", mumisi h?n itsekseen. "T?m?n l?pi emme voi p??st? sis??n."

"No, sitten l?ytyy varmaan jokin toinen paikka", virkkoi Anders Kaski ny?k?ten ilmeikk??sti.

"Uskotko niin?"

"Kyll?, antakaa minun vaan yritt??, ja teid?n majesteettinne p??see pian t?h?n pes??n."

"Tee kuten haluat, Anders", sanoi kuningas, "min? ja Pietari Storm", se oli Kaskin toverin nimi, "pid?mme kuitenkin t??ll? vahtia, jotta kukaan ei p??se ulos."

Kun Anders oli saanut vahvistusryypyn Pietarin kentt?pullosta, hiipi h?n muuria pitkin, jonka pinta oli sielt? t??lt? karhea. Toisin paikoin se taas oli niin sile?, ett? olisi ollut hullutusta yritt?? kiivet? siit? yl?s.

T?m?n huomasi Kaski hiipiess??n eteenp?in, ja h?n p??tti heti k?ytt?? hyv?kseen mahdollisimman paljon muurin karheaa pintaa. Huolimatta korkeasta i?st??n oli vanhalla v?nrikill? viel? suurin osa entisest? voimastaan j?lell?. Yht'?kki? h?n pys?htyi kuuntelemaan. H?nen p??ns? yl?puolelta kuului jalkojen t?min?? ja karkeita, innokkaasti kiistelevi? miesten ??ni?. V?nrikki ei tosin voinut kuulla sanoja, mutta aavisti, ett? kiista koski vallin puolustusta. Aavistus ei h?nt? pett?nytk??n. Se oli ruhtinas Sergo, joka sijoitti ulos miehi??n ja t?ll?in joutui kiistelyyn siit?, mit? paikkoja tulisi miehitt??.

"Niin, riidelk?? vaan!" mumisi Anders ja kyyristyi pienen pensaan viereen, joka oli puoliksi kiinni muurissa, "riidelk?? vaan, min? kyll? tied?n, mit? puolestani teen."

H?n oli nyt jo niin kaukana, ettei voinut n?hd? kuningasta. ??net vallilla vaikenivat pian, ja v?nrikki luuli aluksi, ettei mit??n vahtia ollut sinne asetettukaan. Mutta h?n erehtyi, askelten ??ni soraa vasten ylh??ll? vallilla keskeytti h?nen tarkastelunsa.

"Hm", mumisi Anders Kaski itsekseen, melkoisen nolona, "kuinkahan monta siell? on?" H?n kuunteli. "Vain yksi, ei, nyt tulee toinen lis??! Ah, h?n meni nyt! Niin, siis vain yksi!"

Kyyristyneess? asennossaan h?n hankki, niin hyvin kuin taisi, yleiskatsauksen vallin karheasta sivusta. Muuri ei ollut t?ss? kohtaa aivan niin jyrkk? kuin muualla. Sielt? t??lt? pisti esiin ter?v? kivi, ja noin sylen p??ss? v?nrikin p??n yl?puolella oli kaksi takiaista saanut jalansijan. Ne olivat aika suuria, ja Anders toivoi siksi lujasti, ett? ne olisivat h?nelle hy?dyksi siin? uskaliaassa yrityksess?, joka h?nell? oli mieless?.

Hitaasti ja pit?m?tt? pienint?k??n ??nt?, sill? se olisi ehdottomasti kuultu rauhallisessa y?ss?, kohottautui v?nrikki muuria vasten ja haparoi k?sill??n yl?sp?in. Ensimm?inen kivi, johon h?n aikoi tarttua, oli tuskin paria tuumaa yl?sp?in ojennettujen sormiensa yll?.

"Pahus!" mumisi h?n itsekseen, ja h?nen kasvonsa synkistyiv?t, mit? ei ollut tapahtunut pitk??n aikaan. "Mit? nyt tulee tehd??"

Tottuneena toimimaan ripe?sti, ei h?n kauankaan tuumaillut. Hyppy vain ja j?nteiset sormet ymp?r?iv?t voimakkaasti pienen ulottuman. Siin? nyt riippui Anders Kaski jalat pari tuumaa maasta voimatta saada niille sijaa, vaikka kuinkakin h?n sit? tunnusteli. Liian kovaa h?n ei uskaltanut raapia muuria vasten, sill? t?ll?in olisi vahti saanut varoituksen. V?hitellen heikkeni voima sormista ja pikku hiljaa alkoivat ne suoristua. V?nrikki oli v?h?ll? tulla ep?toivoon, eik? puuttunut paljon, ettei oikea mehev? soturimanaus p??ssyt h?nen huuliltaan. Mutta kun h?t? on suurin, on my?s apu l?hinn?, sanotaan, ja t?m?n sai my?s Anders Kaski kokea. Tunnusteltuaan kauan jaloillaan, tapasi h?n vihdoin pienen syvennyksen. Kuin hukkuva, joka tuskallisen halukkaasti tarttuu ohi kelluvaan oljenkorteen, yht? ahnaasti painoi v?nrikki jalkansa pieneen koloon. Onni oli h?nelle suosiollinen, h?n sai siin? melko hyv?n jalansijan.

Mutta miten h?n yl?s kiivetess??n voisi vied? mukanaan aseet, erityisesti pitk?n ja vaikeasti k?sitelt?v?n keih??n? T?m? oli arvoitus, jota Anders Kaski, huolimatta kekseli?isyydest??n, turhaan yritti ratkaista. Yl?s kiivetess??n h?n tarvitsi luonnollisesti molempia k?si??n, ja hampaiden v?liss? ei h?n voinut peist? kantaa. H?nen pohtiessaan t?t?, kuului nopeita askeleita ja kovia ??ni? ylh??lt? vallilta. Anders luuli tulleensa keksityksi ja veti varovasti esiin kaksoispistoolin, samalla kun h?n painautui muuria vasten niin paljon kuin vain voi.

H?n oli kuitenkin onneksi erehtynyt. Puolalaisten huomio oli sen sijaan kohdistunut ruotsalaisiin ratsastajiin, jotka hiiviskeliv?t mets?n keskell?. ??net ja huudot k?viv?t kovemmiksi, ja h?lin?n kest?ess? pamahti pari laukausta suoraan Kaskin p??n yl?puolella. T?st? ei kuitenkaan johtunut h?nen kokemansa pel?stys, vaan siit?, ett? h?nen yl?puolellaan olevasta halkeamasta sy?ksyi alas joukko kivi? ja soraa osuen h?nt? suoraan kasvoihin, jotta h?nen oli eritt?in vaikeata vasemmalla k?dell??n suojella silmi??n.

Mutta pel?stys k?vi viel? suuremmaksi, kun mets?ss? olevat sotilaat my?skin alkoivat ampua ja kuulat vinkuivat h?nen korviensa ymp?rill?. Yksi kuula porautui kaiken lis?ksi muuriin h?nen p??ns? ja ter?v??n kulmaan yl?s ojennetun oikean k?sivartensa v?liin. Nyt loppui Kaskin k?rsiv?llisyys.

"Piru viek??n ne viet?v?n ... phyi ... phyi", keskeytti h?n itse vuodatuksensa, kun sai suunsa t?yteen irtonaista muurilaastia. "Puh ... puh; pahus ja suokoon, etteiv?t he n?kisi minua, min? annan..."

N?in sanoessaan irtosi h?nen otteensa ja h?n putosi suoraan alas pensaaseen, jossa h?n repi rikki k?tens?, kasvonsa ja vaatteensa. Mutta t?st? onnettomuudesta tulikin h?nen onnensa, sill? mets?st? tuleva ammuskelu yltyi yh? vaan. Pensas suojasi h?nt? toki melko hyvin. J?lkeenp?in n?ytti h?n kuitenkin ylpe?n? kahden kuulan j?tt?mi? reiki?, toinen hatun lieriss? ja toinen takin liepeess?.

Kiivas ammunta mets?st? sai kuitenkin aikaan sen hyv?n, ett? se v?hitellen ajoi pois puolalaiset siit? osasta vallia, miss? Anders makasi. Kun h?n taas huomasi, ett? oli tullut hiljaista ja rauhallista kuten ennen, pisti h?n p??ns? esiin pensaasta ja katseli mets??n p?in.

"Ei el?v?? sieluakaan", mumisi h?n. "Nytp? uskallan yritt?? uudestaan."

Huolimatta saamistaan vaikeista naarmuista, riippui h?n pian taas muurilla. Nyt h?nen k?vi kuitenkin paremmin eik? viipynyt kauan, ennenkuin h?nen p??ns? oli vallin korkeimman reunan tasalla.

"T??ll? ei ole yht??n vihollista", ajatteli h?n, tyytyv?isen? siit?, ett? uhkayritys oli onnistunut. Otettuaan pistoolin hampaiden v?liin, tarttui h?n viel? lujemmin kiinni er??seen suippoon reunakiveen, ja j?nnitti reisien ja k?sivarsien lihaksia heitt?yty?kseen rohkeasti yl?s vallille. Hetki oli j?nnitt?v?, mutta muuttui siksi viel? mit? suurimmassa m??rin, kun samassa parrakkaat ja ivallisesti irvistelev?t kasvot kohtasivat Kaskin katseita. Peitsi kohosi ja kuin viimeisen? kuolemaan valmistavana kuuluivat n?m? sanat h?mm?styneen v?nrikin korvissa:

"Kuole, koira!"

* * * * *

Pietari Storm seurasi kaipauksen katsein poistuvaa Anders Kaskia. H?nell? ei nimitt?in olisi ollut mit??n sit? vastaan, ett? joko olisi saanut tehd? h?nelle seuraa tai my?skin menn? yksin. Kaarle XII:n soturit olivat sellaisia: kuningas oli heid?n kaikkensa, rakkaammat kuin vanhemmat, puoliso ja lapset. Sanat "kuningas ja is?nmaa" eiv?t silloin olleet turha lauseparsi, niinkuin nyt useasti on asianlaita.

Kaarle kuningas loi my?s katseensa urhoollisen v?nrikin j?lkeen, mutta h?nen silmiss??n saattoi lukea syv?? tyytymyst? ja h?n mutisi itsekseen:

"H?n kyll? onnistuu, ellei mit??n mahdottomia esteit? ilmaannu".

Portin luo oli kokoontunut kymmenkunta puolalaista kiivaasti keskustelemaan, mit? olisi teht?v?. Toiset tahtoivat heti sy?ksy? portista ulos ja paljastetuin asein ajaa pois uhkarohkeat anastajat. Toiset sit?vastoin, viisaimmat nimitt?in, ja samalla, kuten tavallista, harvalukuisammat, ??nestiv?t ajan voittamisen puolesta, jotapaitsi koetettaisiin saada sana Paykullille niin ett? saataisiin t?lt? apuv?ke?. Er?s seurasta huomautti aivan oikein, ettei olisi niink??n vaikea puolustautua, koska ruotsalaisilla, ollen ratsujoukko, ei kaiken todenn?k?isyyden mukaan ollut kanuunoita mukanaan. Kuinka oikea t?m? otaksuma olikaan, ei se kuitenkaan saavuttanut tarpeellista kannatusta, eritt?inkin kun ruhtinas Sergo oli antanut ??nens? muiden puolelle, jotka toivoivat p??sev?ns? mies miest? vastaan taistelemaan. Nuori ruhtinas nimitt?in hehkui taisteluhalusta ja tahtoi hinnasta mist? hyv?n??n p??st? hyv??n valoon Eleonoran silmiss?. Ehk? Eleonoran k?sitys h?nest? silloin muuttuisi.

Sill? v?lin kun puolalaiset siten riiteliv?t kesken??n ja tuhlasivat heille kallista aikaa, olivat ruotsalaiset l?hestyneet Rajzacin linnaa ja olivat mik? minuutti tahansa valmiit rient?m??n uhkarohkean kuninkaansa avuksi.

Tammiporttia vastaan nojautuneina, joka ei v?hint?k??n v?litt?nyt heid?n ponnistuksistaan, neuvottelivat kuningas ja Pietari Storm paraillaan siit?, miten helpoimmin voisi p??st? linnaan ja valloittaa se ennenkun puolalaiset ehtisiv?t tointua h?mm?styksest??n, kun melu sis?puolella alkoi yh? lis??nty?.

"Mit?", ?rjyi ruhtinas Sergo ja polki maata jalallaan, "oletteko sellaisia pelokkaita raukkoja, ettette uskalla avata porttia! Niit? on vain kolme, ja me olemme kymmenen vahvaa ja rohkeata miest?! Avatkaa heti, niin saatte n?hd?, ett? ne juoksevat jalkansa poikki, kunhan vain n?kev?tkin meid?t!"

Ruhtinaan silm?t loistivat ylpeydest? lausuessaan n?m? sanat, ja ivallinen piirre suun ymp?rill? k?vi yh? selvemm?ksi.

"Avatkaa!" ?rjyi h?n uudelleen, ?rsyyntyneen? h?nelle osotetusta tottelemattomuudesta.

Pari palvelijaa l?hestyi porttia, jonka ulkopuolella Kaarle kuningas ja Pietari Storm henke??n pid?tellen ja taisteluun valmiina odottivat sopivaa silm?nr?p?yst?. Mutta vanhan Josephin silmist? l?htenyt ankara katse saattoi palvelijat pys?htym??n puolitiess?.

"No", jatkoi Sergo Panitzky. "No-o!"

"Armollinen herra", virkkoi Joseph syv??n kumartaen, "me annamme liian paljo alttiiksi, jos avaamme portin. Sit?paitsi en usko ett? hallitsijattareni..."

Kun Sergo Panitzky ?rsyyntyi vastustuksesta, unohti h?n kaiken varovaisuuden. H?n tahtoi saada tahtonsa l?pitse, maksoi mit? maksoi. Niin nytkin.

"Mene orja!" huusi h?n raivoissaan. "Min? olen t??ll? p??llikk?n? ja vastaan ruhtinatar Sobieskin edess? taistelun tuloksesta. Oletko tullut hulluksi, koska asettaudut minua vastaan. Sinun paikkasi on sikojen luona, ja sinne sinut l?het?nkin, jahka olemme ajaneet pois nuo ruotsalaiset roistot. Mene!"

Toiset palvelijat vet?ytyiv?t taaksep?in ja muodostivat ympyr?n ruhtinaan ja Josephin ymp?rille. Pel?ten vanhuksen menett?v?n henkens?, sill? ruhtinas Sergo oli kautta Puolan tunnettu siit?, ettei h?n t?llaisissa tilaisuuksissa antanut aseen liian kauan pysy? aloillaan, tarkastivat palvelijat vuoroin toisiaan vuoroin Josephia.

Ja mit? teki Joseph? Luottaen hallitsijattaren voimaan ja valtaan t?m?n kuumaverisen ruhtinaspojan yli, seisoi h?n t?m?n edess? uhkaavassa asennossa, katsoen t?t? ter?v?sti silmiin. Ainoakaan lihas ei liikkunut h?nen marmorivalkeissa kasvoissaan, mutta h?nen sysimustissa silmiss??n n?kyi ilme, joka oli kyllin selv? kenelle tahansa, ilme, jota ei ruhtinaskaan voinut v??rin k?sitt??. Kun h?n n?in oli muutaman silm?nr?p?yksen ajan tarkastanut vastustajaansa, sanoi h?n:

"Teill? on p??llikkyys t??ll?, tehk?? niinkuin tahdotte, mutta min? en koskaan salli kenenk??n avata porttia. Meid?n v?lill?mme voi sitte hallitsijattareni tuomita, ja h?nen tuomiotaan min? en pelk??".

N?in sanoen k??nsi h?n Sergo Panitzkylle selk?ns? ja riensi nopein askelin p??portaita kohden.

Ruhtinaalla oli hyv? halu rangaista t?t? rohkeata palvelijaa, ja h?n riensi sent?hden sapeli ojossa muutamia askeleita palvelijan j?less?, mutta samassa h?n maltti itsens? ja k??ntyi takasin.

"No niin", komensi h?n, "olkaa nyt valmiina. Ellette voi ottaa ruotsalaisia el?vin?, niin ly?k?? heid?t, he eiv?t saa hengiss? p??st? t??lt?!"

N?in sanoen riensi h?n portille ja muutamien kiivaiden sys?ysten j?lkeen putosi raskas ja karkeatekoinen puupuomi maahan. Ruhtinaan piti juuri tarttua kiinni porttiin, kun se samassa silm?nr?p?yksess? ty?nnettiin ulkoap?in auki. Vauhti, jolla se ty?nnettiin auki, oli niin suuri, ett? ruhtinas, joka oli ihan portin takana, horjahti taaksep?in sein?? vastaan.

Ihmeekseen n?kiv?t puolalaiset kahden olennon sy?ksyv?n portinaukosta sis??n, ja ennenkun he ehtiv?t tointua h?mm?styksest??n vinkuivat ruotsalaisten ly?nnit heid?n korvissaan. Nelj?sosa otti heti jalat alleen, mutta loput j?iv?t j?lille ja panivat kovan kovaa vastaan.

Kaarle kuningas ja Pietari Storm ymm?rsiv?t kuitenkin niin voimakkaasti k?ytt?? pamppujaan, ett? enempi puoli vastustajista pian kieri heid?n jalkainsa juuressa.

Ruhtinas Sergo oli kuitenkin pian saanut takaisin mielenmalttinsa, jonka h?n hetkiseksi menetti saatuaan portista t?yt?yksen. Ja kun h?nen ter?v? silm?ns? portin luomasta varjosta huolimatta havaitsi ainoastaan kaksi ruotsalaista, sy?ksyi h?n esiin sapeli ly?ntiin valmiina.

"Petturit, lurjukset, viheli?iset!" kirkui h?n laimeasti taisteleville palvelijoille, "niink? te puolustatte hallitsijatartanne, niink? te pid?tte sen lupauksen, jonka te annoitte kardinaalille, kun t?m? teid?t siunasi. Ettek? h?pe? joutua h?vi??n taistelussa kahta vihollista vastaan!"

N?m? sanat vaikuttivat kuin s?hk?isku palvelijoihin. Mielett?m?sti kostoa huutaen sy?ksyiv?t viel? haavoittamattomiksi j??neet palvelijat j?ttil?ism?isen Stormin kimppuun, joka nojautuneena lyhyen porttik?yt?v?n er??seen kolkkaan puolusti itse??n todellisella sankarimaisuudella. Saamistaan haavoista ei h?n v?litt?nyt, mutta eiv?t olleet h?nen ly?ntins?k??n tehottomia.

Kun palvelijat hy?kk?siv?t Pietari Stormin niskaan, sai Kaarle XII lev?t? muutaman sekunnin. N?it? sekunteja hyv?kseen k?ytt?en vei h?n pienen piilin huulilleen. Kime? ??ni tunkeutui korvia vihlovana taistelun aikaansaaman melun l?vitse, ja sen kuulivat mets?n l?pi ratsastavat ruotsalaiset, jotka olivat olleet joka hetki valmiina rient?m??n apuun.

Ruhtinas Sergon tarkotus oli p??st? taistelevien ja portin v?liin, sulkea portti ja sill?tavoin sulkea h?ik?ilem?tt?m?t ruotsalaiset linnaan. H?n olisikin aikeessaan onnistunut, jos h?n olisi ollut nopeampi liikkeiss??n.

Pietari Storm huomasi ensinn? aikeen ja h?n huusi jyrisev?ll? ??nell?:

"Suojelkaa porttia!"

Kaarle XII riensi esiin juuri kun ruhtinas oli onnistunut vet?m??n raskaan tammiportin puoliv?liin kiinni. Kuninkaan pitk? pamppu teki kuitenkin lopun Sergo Panitzkyn hommista. Ylimykset seisoivat nyt vastatusten itse portin aukossa, viimemainittu ulompana. Samassa huomasi ruhtinas eteenp?in rient?v?n ratsastajajoukon. Kauhuissaan siit? ik?v?st? asemasta, johon h?n huomasi joutuneensa, hy?kk?si ruhtinas kiivaasti Kaarle kuninkaan kimppuun, joka nyt oli t?ysin valmis torjumaan hy?kk?yksen. Hy?kk?ys oli aluksi niin kiivas, ett? kuningas otti pari askelta taaksep?in, p??sten siten samalla portin muodostamaan varjoon. Sergo Panitzky seisoi viel? ulkopuolella kirkkaassa kuun valossa.

Ruhtinas k?ytti asettaan kiivaasti, mutta hapuilevasti, kun taas Kaarle XII oli kylm? ja perusteellinen. Seurausta ei tarvinnutkaan kauan odottaa. Hyvin suunnatulla ly?nnill? l?i kuningas aseen ruhtinaan k?dest?, sy?ksyi sen j?lkeen t?m?n kimppuun, ly?den h?net voimakkaalla nyrkiniskulla maahan. Kaatuessaan l?i ruhtinas p??ns? portin pilariin, jolloin h?n py?rtyi.

"Nyt meid?n kait kuitenkin t?ytyy l?hte? k?p?l?m?keen", puhisi Storm vieden k?tens? otsalle, joka oli aivan verinen. "Noita perhanoita emme voi vastustaa, niit? on liian monta!"

Kaarle XII kuunteli tarkkaavasti. H?nen kasvonsa olivat aluksi synk?t, mutta ?kki? ne kirkastuivat, kun paikalle rient?vien ratsujen kavioiden kapse nyt kuului selvemp?n?.

"Ainoastaan pari minuuttia, urhea Storm!" huusi h?n. "Apu on l?hell?!"

"Kyll?, vaikka tuhansia tunteja, jos niin tarvitaan", huudahti Storm riemuiten. "El?k??n, nyt ne ovat t??ll?!"

"Niin, el?k??n, voitto on meid?n!" huudahti samassa er?s ??ni sivulta, ja pitkin muurin sis?sivua ty?nt?ytyi esiin j?ttil?ism?inen olento, vereen tahraantunut, mutta kuitenkin taisteluun valmis. Kaarle kuningas huudahti h?mm?styksest?, mutta ei ehtinyt tekem??n kysymyst?, joka oli h?nen huulillaan, sill? samassa sy?ksyiv?t ensim?iset ratsastajajoukot linnanpihalle ja ajoivat pelokkaat palvelijat suin p?in takaisin piilopaikkoihinsa.

Sergo Panitzkyn py?rtyess? kaatui h?n aivan muurin viereen. T?m? oli h?nen pelastuksensa, sill? h?n olisi ehdottomasti tullut yliajetuksi ja joutunut hevosten ruhjottavaksi.

Kun taistelu oli p??ttynyt, kannettiin h?n linnaan. Tultuaan j?lleen tuntoihinsa, kysyi h?n, kuka oli h?nen voittajansa.

Er?s palvelijoista, joka oli kuullut kerrottavan kamppailusta, vastasi ruhtinaan kysymykseen:

"Kaarle XII".

Hehkuva puna lensi Sergo Panitzkyn kasvoille ja h?n k??ntyi, niinkuin n?ytti, h?peiss??n sein?? vasten, samalla kun h?nen huuliltaan kuului muutamia ep?selvi? lauseita.