Chapter 4 No.4

Kun Eleonora oli tullut ulos pitk??n k?yt?v??n, pys?htyi h?n heng?ht?m??n. Povi nousi rajusti ja ainoastaan vaivoin sai h?n puristetuksi helpotuksen huudahduksen:

"Ah!"

Mutta samassa silm?nr?p?yksess? valtasi h?net kauhuntunne. H?n ajatteli ankaraa iso-?iti??n, ja h?nen hento vartalonsa alkoi vapista kuin haavanlehti. Mink?laisen rangaistuksen h?n tulisikaan saamaan k?yt?ksest??n ruhtinas Sergoa kohtaan? Vankeutta ei h?n kyll?k??n odottanut, mutta h?n aavisti jotain pahempaa, nimitt?in iso-?idin ep?suosiota ja muita sen yhteyteen punoutuneita harmillisuuksia. Varmaankin k?ytt?isi veljentytt?rens? vastustuksesta ?rsyyntynyt leskiruhtinatar kaikki vallassaan olevat keinot, jotka eiv?t suinkaan olleet v?h?iset, koska h?n m.m. oli hyviss? v?leiss? "pyh?n is?n" kanssa, jonka jalkoja h?n pari eri kertaa oli suudellut k?ydess??n Roomassa, kiirehti?kseen toivottua avioliittoa ruhtinas Sergon kanssa, ehk?p? viel? nyt h?nen ollessaan Rajzacissa? Oi, suurempi onnettomuus ei koskaan voisi h?nt? kohdata, sen h?n tunsi.

H?n vei kiivaasti k?tens? syd?melle ja huuliltaan kuului hell?sti kuiskattu nimi: "Ladislas!"

Nopeat askeleet l?hestyiv?t samassa ja saattoivat Eleonoran kiirehtim??n mahdollisimman l?helle kylm?? k?yt?v?n sein??, sill? t?ss? asennossa h?n ei halunnut tulla n?hdyksi.

Askeleet tulivat l?hemm?ksi, ja kun h?n oli ne tuntevinaan, mutisi h?n itsekseen:

"Se on h?n. H?n on ainoa, jolle voin asiani uskoa".

Heikossa h?m?r?ss? tunsi Eleonora tulijan, kun t?m? meni pienen akkunan ohi. Juuri kun h?n oli Eleonoran edess?, kuiskasi t?m? tuskin kuuluvalla ??nell?:

"Joseph!"

Puhuteltu pys?htyi, sill? h?n ei ollut yksist??n kuullut nime??n, vaan my?s tuntenut sen, joka nimen lausui.

"Pyh? neitsyt, mit? on tapahtunut, koska..."

"Hiljaa, hiljaa", keskeytti Eleonora, "seuraa minua niin ett? saamme puhua kenenk??n h?iritsem?tt?".

Kun he olivat siirtyneet hiukan et??mm?ksi, kuiskasi nuori ruhtinatar levottomuudesta v?r?j?v?ll? ??nell?:

"H?n on t??ll?".

"Tied?n sen, armollinen ruhtinatar, mutta min? en voinut kielt?? h?nelt? sis??np??sy?, ja kun h?n oli h?nen korkea-arvoisuutensa kardinaalin seurassa".

"En min? sinua moiti, uskollinen Joseph", virkkoi Eleonora, "mutta etk? voi keksi? keinoa, miten h?nest? p??sisimme?"

"Kardinaali ei kait uskalla j??d? pitk?ksi aikaa t?nne, sill? niinkuin kuulin h?nen palvelijoiltaan, on Ruotsin kuningas t?n? aamuna aikaiseen tullut joen yli ja ly?nyt meid?n armeijamme pakosalle, eik? h?n niinmuodoin tunne itse??n t??ll? t?ysin turvatuksi. Silloin tietysti ruhtinas Sergo seuraa h?nt? ja..."

"Oi, jospa olisi niin hyvin asianlaita!" keskeytti Eleonora huoaten.

"Oi", ajatteli h?n itsekseen, "jospa vain Ladislas olisi t??ll?!"

Eleonora oli tuskin t?ytt?nyt kuusitoista vuotta, kun h?n oli Varsovassa kuningas Augustin j?rjest?miss? juhlissa, joihin oli kutsuttu kaupungin ja sen ymp?rist?n ylh?is?. Ruhtinas Adam Sobieski, Eleonoran is?, eli silloin viel? ja asui p??kaupungissa. H?nen kuolemansa j?lkeen muutti h?nen vanha ?itins?, joka ei en?? viihtynyt n?iss? loistavissa seurapiireiss?, Rajzaciin valmistautuakseen n?kem??n puolisonsa ja poikansa toisessa mailmassa.

Mainitussa juhlassa oli kuusitoistavuotias Eleonora tutustunut Ladislas Leczinskiin, sen miehen veljenpoikaan, joka sittemmin Kaarle XII:nen mahtisanan avulla lyhyemm?n aikaa kantoi Puolan kuningaskruunua. Ladislas oli komea, kaunis ja jalomielinen, jotapaitsi h?nen urhoollisuutensa oli tunnettu koko puolalaisessa armeijassa.

Nuoret olivat sen j?lkeen useat kerrat tavanneet toisensa, ja he tunsivat, etteiv?t he voi koko el?m??ns? olla erotettuina toisistaan. Salaisuudessa he vannoivat toisilleen uskollisuutta.

Viimeisten kahden vuoden aikana olivat he yhden ainoan kerran tavanneet toisensa. Er??n? synkk?n? syysiltana oli nimitt?in Ladislas uupuneena ja rankkasateesta l?pim?rk?n? kolkuttanut Rajzacin porttia tiet?m?tt?, ett? h?n siell? tapaisi sen, joka oli niin l?hell? h?nen syd?nt??n. Ja vaikka Leczinskin ja Sobieskin suvut olivat poliittisia vihollisia, osotti leskiruhtinatar Ladislakselle kuitenkin yst?v?llisyytt? ja vierasvaraisuutta. T?m? j?i linnaan l?hes kahdeksaksi p?iv?ksi, ja kun h?nen vihdoin t?ytyi j?tt?? hyv?stit, uudistivat h?n ja Eleonora j?lleen uskollisuuslupauksensa. Niin tarkkan?k?inen kuin rouva Martha olikin, ei h?n kuitenkaan p??ssyt veljentytt?rens? suloisen salaisuuden j?lille. Suurin syy t?h?n oli se ett? vanha Joseph, joka oli kantanut Eleonoraa pienen? k?sivarsillaan, toimitti aina niin, ett? rakastavat saivat olla rauhassa.

Ajatusta, jonka Eleonora omisti Ladislakselle, ei Joseph luonnollisesti voinut tiet??, mutta h?n aavisti sen ja sanoi:

"Ruhtinas Ladislas olisi ehk? ainoa, joka..."

"Hiljaa, hiljaa", keskeytti Eleonora. "Ajattele, jos joku kuulisi".

"T??ll? ei voi kukaan meit? kuulla", vastasi Joseph vakuuttavasti. "Mutta ottakaa neuvoistani vaari ja antakaa asiain menn? menoaan. Min? tunnen, ett? kaikki menee hyvin".

Joseph oli liikutettu, kun h?n lausui v?r?j?v?ll? ??nell?:

"Henkeni ja el?m?ni, kaikki mit? omaan, annan rakkaan herrani tytt?ren edest?. Luottakaa minuun. Teen kaikkeni, saattaakseni asian onnelliseen p??t?kseen".

N?m? sanat antoivat Eleonoralle uutta toivoa ja h?n riensi, niin ettei h?nen kintereill??n seuraava ruhtinas Sergo ehtinyt h?nen luokseen vaatimaan selityst?, linnanpihan poikki pohjoiseen rakennuksen siipeen, miss? h?nen huoneustonsa sijaitsi. Sinne tultuaan, rukoili h?n kauan ja hartaasti sek? vaipui sen j?lkeen v?hitellen unen helmoihin, n?hden unta Ladislaksesta, rakkaudesta ja onnesta.

Voi hyvin kuvitella mieless??n, mink? vaikutuksen odottamaton laukaus teki suloisimmassa unessa lojuviin puolalaisiin.

Kardinaali Primas, jonka korvaa muutama tunti takaperin oli hivellyt sisaren kuvailu, ett? Puolassa kyll? l?ytyisi joku arvokkaampi kuin Stanislaus Leczinski kantamaan Puolan kuningaskruunua, n?ki unta, ett? h?net kruunattiin Krakaun vanhassa tuomiokirkossa, h?n kuuli selv?sti kansan riemun, vastaanotti ihastuksella aatelismiesten onnentoivotukset ja antoi itse merkin juhlalaukausten ampumiseen. Ja t?m? yksin?inen laukaus, jonka linnassa syntynyt kaiku teki monikertaiseksi, kuului h?nen korvassaan t?ydelliselt? juhla-ammunnalta. Hiest? m?rk?n? nousi kardinaali yl?s, mutta h?n oli tuskin ehtinyt hieroa unen lyijynraskaista silm?luomistaan, kun h?nen palvelijakuntansa johtaja kalmankalpeana sy?ksyi sis??n.

"Teid?n kunnia-arvoisuutenne", huusi vanha palvelija polvet vapisevina, "meid?n p??llemme on hy?k?tty ja..."

"Kutka? Oletko hullu, mies!" ?rj?si kardinaali ja sy?ksyi yl?s.

"Ruotsalaiset seisovat ulkopuolella".

T?m? selitys pani jalat mukavuutta rakastavan mustatakin alle. Puolittain pukeutuneena sy?ksyi h?n linnanpihalle, jossa h?n kutsui koolle kaikki palvelijansa.

Leskiruhtinatar ei saanut pitk??n aikaan unta silmiins?. Viha Leczinskin sukua vastaan ja veljelt??n saama tieto, ett? Kaarle XII aikoi kohottaa Stanislaun Puolan kuninkaaksi, vaivasi h?nt? sanomattomasti. ?histen ja puhisten h?n k??nteli itse??n s?ngyss? ik??nkuin reumatismin vaivaamana, kunnes uni h?nt? vihdoin armahti, ottamalla h?net helmoihinsa. Mutta ajatus, ett? Stanislaus korotettaisiin Puolan valtaistuimelle, ei antanut h?nelle unessakaan rauhaa. H?n n?ki unta, ett? Stanislaus ja kardinaali taistelivat Krakaun torilla Puolan kruunusta. Suuri kansanjoukko katseli t?t? omituista taistelua, joka vihdoin alkoi kallistua kardinaalin voitoksi. Juuri kun t?m? aikoi riist?? kruunun kilpailijaltaan, ampui er?s Leczinskin kannattajista laukauksen kardinaalia kohden.

Rouva Martha her?si ja koko h?nen ruumiinsa kylpi kylm?ss? hiess?.

Mutta laukaus, oliko se todellinen, vaiko ainoastaan kamala

mielikuvitus, melu, mik? kuului alhaalta, oliko se kansa, joka murisi

Krakaun torilla, eli...

Pitemm?lle ei vanha nainen ehtinyt kuvitteluissaan, ovi vedettiin kiivaasti auki ja veli sy?ksyi sis??n. "Minun t?ytyy joutuin paeta t??lt?!" huusi h?n, samalla kun tuskanhiki juoksi pitkin h?nen otsaansa. "Vihollinen on Rajzacin edustalla ja ... hyv?sti sisko! Me tapaamme toisemme Varsovassa joko Leczinskin eli minun..."

Lause ei tullut p??tetyksi, sill? sanat tarttuivat kiinni kardinaalin kurkkuun ja uhkasivat melkein tukahuttaa h?net. H?nen t?ytyi sent?hden saada ilmaa keuhkoihinsa vet?m?ll? muutamia syvi? henk?yksi?.

T?t? k?ytti leskiruhtinatar hyv?kseen ja heitt?ytyi korkeasta ij?st??n huolimatta ?kki? yl?s s?ngyst? ja riensi rukouspallin luo, jossa h?n vapisten vaipui alas ja rukoili kiivaasti, ett? Jumala pyh?n neitsyeen esirukouksen takia s??st?isi h?nen kotiaan ruotsalaisilta, noilta jumalattomilta kerettil?isilt?.

Kardinaali kuunteli muutaman silm?nr?p?yksen n?it? tunteenpurkauksia, kunnes h?n ep?ilev?sti pudisti p??t??n ja jatkoi matkaansa.

Rouva Martha oli siin? m??rin pel?stynyt, ett? h?n tuskin uskalsi katsahtaa ymp?rilleen sill? aikaa kun taistelua kesti. Pikemmin kuolleen kuin el?v?n n?k?isen? makasi h?n madonnankuvan edess? eik? kuullut sit?k??n, ett? pojantyt?r astui sis?lle huoneeseen.

Laukaus her?tti Eleonoran suloisimmasta unesta. H?n ?lysi heti aseman. ?kki? heitti h?n ylleen v?ltt?m?tt?mimm?t vaatteet ja riensi linnanpihan poikki p??k?yt?v?? kohden. Juuri kun h?n aikoi juosta rappuja yl?s, huomasi h?n ruhtinas Sergo Panitzkyn, joka pistooli ja sapeli k?dess? tuli vastaan. Kiireess??n ei h?n huomannut Eleonoraa, kun t?m? ?kki? vet?ytyi er??n pilarin taakse. Tuskin oli Sergon vartalo h?vinnyt palvelijain joukkoon, kun Eleonora kevyin askelin riensi iso-?idin huoneeseen.

Kardinaali ja ruhtinas tapasivat toisensa linnanpihalla. Kun he olivat hetkisen toisiaan tarkastaneet, virkkoi ruhtinas:

"Teid?n kunnia-arvoisuutenne ei saa en?? j??d? t?nne! Teihin on koko Puola nykyhetkell? pannut kaiken toivonsa. Jos teid?t vangittaisiin, niin merkitseisi se meid?n loppuamme".

"Mutta portti on kiinni, ja vihollisemme seisovat ulkopuolella", vastasi kardinaali surullisesti.

"L?ytyy takaportti, jonka min? tied?n!" huudahti ruhtinas. "Tulkaa min? n?yt?n sen teille!"

"Ent? te, mit? te aijotte tehd??" kysyi kardinaali samassa.

"Min? j??n t?nne ja ryhdyn johtamaan palvelijoita, joista suurin osa taitaa k?ytt?? asetta. Viime kerralla, kun olin t??ll?, l?ysin er??st? kellarista kolme kanuunaa. Kuulia ja ruutia l?ytyy t??ll? aivan liiemmaksikin, niin ett?..."

"Hyv?", keskeytti kardinaali Primas ja ojensi tulevalle sukulaiselleen k?tens?, "te olette urhoollinen nuorimies, ja jos Puolaan viel? palaa rauha", jatkoi h?n huoaten, "silloin voitte olla varma siit?, ett? tulette saamaan sellaisen paikan, joka vastaa teid?n asemaanne ja is?nmaanrakkauttanne. Min? otan mukaani ainoastaan v?hemm?n m??r?n palvelijoita, sill? pian kait tulen tapaamaan Paykullin armeijan. Hyv?sti, nuori yst?v? ja tuleva sukulainen, olkoon pyh? neitsyt kanssanne!"

Kun kardinaali viel? oli antanut siunauksensa niille, jotka olivat ruvenneet ruhtinas Sergon johdettaviksi, ja luvannut heille taivaan suosiota, jos he miesm?isesti taistelisivat kerettil?isi? vastaan, riensi h?n muutaman palvelijan seuraamana takaportille.