Chapter 3 No.3

Kardinaali Primaksen vanha palvelija, harmaapartainen Czary, oli onnettomuudekseen v??nn?ht?nyt jalkansa, kun h?n ollessaan seikkailuretkell? l?hiseuduilla, oli nousemassa hevosen selk??n seuratakseen herraansa. Hevonen, joka ei ollut tottunut uuteen ratsastajaansa, heitti Czaryn muitta mutkitta maahan ja nelisti suoraa p??t? Ruotsin voitokkaita joukkoja vastaan, mitk? sen sitte ottivat kiinni.

Ja siin? virui nyt Czary kiroten loukkaantuneine jalkoineen, voimatta p??st? niin minnek??n. Pieninkin liike pakotti tuskasta huutamaan.

"Nyt ne koirat tulevat!" mutisi h?n itsekseen, kun h?n n?ki ruotsalaisten l?hestyv?n, "oi jos voisin paeta!"

Anders Kaski, joka samalla l?hestyi, kuuli Czaryn voivotukset.

"Tuon miehen kanssa on varmaankin huonosti", virkkoi h?n kumartuen puolalaisen yli. "Kuinka on laitasi?"

Czary, joka ei ollut ymm?rt?vin??n ruotsia, osotti ??neti jalkaansa.

Anders tarttui jalkaan kiinni, mutta hellitti siit? heti, kun puolalainen alkoi hirve?sti ulvoa. Kun pahin tuska oli ohi, katsoi Czary parhaaksi antautua ruotsalaisen vaalittavaksi.

"Vasen jalkani on v??nn?ht?nyt", sanoi Czary.

"V?h?t siit?", tuumi Kaski. "Minun on sek? k?teni ett? jalkani v??nn?ht?neet, ja kuitenkin olen viel? kokonainen".

"?l? j?t? minua t?h?n makaamaan", rukoili Czary onnettomalla ??nell?.

"Min? olen kardinaali Primaksen palvelija ja..."

"Ahaa", keskeytti Kaski, joka oli kuninkaan usein kuullut sanovan, ett? h?n mist? hinnasta tahansa tahtoisi saada kardinaalin valtaansa, "sin? saat kait tehd? seuraa toisille vangeille".

T?ll? odottamattomalla tavalla tuli Czary ruotsalaisten leiriin. Niin ei h?n ollut odottanut seikkailun p??ttyv?n, mutta h?d?ll? ei ole lakia, h?nen t?ytyi taipua kohtaloonsa, tahtoi h?n sitte eli ei.

Kun Kaarle XII hetkist? my?hemmin k?vi vankeja katsomassa, osotti h?nen seurassaan oleva v?nrikki Kaski Czarya lausuen:

"H?n on itse sanonut olevansa kardinaalin palvelija".

Aluksi ei Czary tahtonut sanoa, mit? h?n tiesi kardinaalin matkasta t?m?n j?tetty? saksilaisen leirin. Mutta kun kuningas mit? vakavimmin uhkasi hirtt?? h?net jo saman tunnin kuluessa, l?hti h?nest? irti, ett? kardinaali luultavasti oli matkannut sisarensa maatilalle.

"Mik? sen nimi on?" kysyi Kaarle kuningas.

"Rajzac", vastasi Czary empim?tt?.

"Ja miss? se sijaitsee?"

Nyt Czary vaikeni. Mutta heitt?ess??n silm?yksen v?nrikki Kaskin uhkaavaan muotoon, alkoi Czaryn kieli j?lleen liikkua kannittimissaan.

Kun kuningas astui ulos tuosta puolittain rappeutuneesta puuladosta, jossa vankeja tilap?isesti s?ilytettiin, sanoi h?n Anders Kaskille:

"Valitse sata parasta ratsastajaa ja katso, ett? he ovat kunnossa puoliy?n aikaan".

V?nrikki, joka huomasi, ett? t?ss? oli erinomainen seikkailu kysymyksess?, rohkeni hetkisen ep?ilty??n kysy?:

"Min? saan kait seurata mukana?"

"Tietysti", vastasi kuningas yst?v?llisesti ny?k?ten, jonka j?lkeen h?n pitkin askelin poistui.

"Niin, tietysti", virkkoi my?s ohikulkeva toveri, joka oli kuullut Kaskin kysymyksen ja kuninkaan vastauksen, "miss?p? kauha olisi, ellei padassa".

V?nrikki, joka aina rakasti onnistunutta pilaa, vaikka se lausuttiin h?nen omallakin kustannuksellaan, nauroi syd?mellisesti toverin puheelle.

"Se sattui naulaan", sanoi h?n. "Seuraatko mukana?"

"Tietysti, mihink? matka?"

"Ajamme kardinaaleja takaa".

"Aluksi ainoastaan yht?. Ehk? sitte l?yd?mme useampia. Puolalaiset kardinaalit ovat kuin j?niksi?, katsos kukaan ei tunne heid?n kulkureittej??n. Ha, ha, ha!"

Kun keskiy?n varjot heitt?ytyiv?t maan yli, ratsasti Kaarle kuningas satalukuisen hyvin asestetun ratsastajan etunen?ss? pitkin joenrantaa sinnep?in miss? Rajzac sijaitsi. Paykullin hajotetusta armeijasta ei n?kynyt j?lke?k??n, se oli kuin poispuhallettu. Ilman seikkailuja saapui ruotsalainen joukko Sobieskin sukutilalle hetkist? my?hemmin kuin Joseph leskiruhtinattaren vanha, uskollinen palvelija, oli kolmannen kerran tarkastanut muutamat valleille asetetut vahdit. P??st?kseen tarpeettomasti her?tt?m?st? linnan puolustusv?ke?, pys?htyi Kaarle kuningas tihe??n mets??n, mihin ei kuuvalo voinut tunkeutua lehtien l?vitse. Kauan ei h?n kuitenkaan voinut seisoa t?ss? toimettomana, vaan hiipi hiljalleen v?nrikki Kaskin ja ?skenmainitun toverin seuraamana tammiporttia kohden. Kullakin oli ase k?dess??n valmiina k?ytt?m??n sit? koko voimallaan.

Ainoaan portin edess? olevaan puista vapaaseen paikkaan oli viimeisten vuosikymmenien aikana ehtinyt kasvaa miehenkorkuisia pensaita joita ei leskiruhtinatar ollut katsonut tarpeelliseksi kiskotuttaa pois. N?iden varjossa onnistui kuningas seuralaisineen hiipim??n muutaman askeleen p??h?n portista, kun portilla oleva vahtimies huomasi heid?t.

T?ysikuu, joka t?ll? v?lin oli ehtinyt koko joukon korkeammalle, valaisi kirkkaasti n?it? kahta ruotsalaista ja heid?n urhoollista kuningastaan, antaen puolalaiselle oivan tilaisuuden ottaa tarkka t?ht?ys. Kaarle kuningas huomasi kuitenkin heti aseman vaarallisuuden. H?n juoksi sivulle ja oli kohta varmassa paikassa ihan portin vieress?. Seuralaisensa riensiv?t h?nen kintereill??n, ja t?m? tapahtui niinkuin on tapana sanoa "kreivin aikaan", sill? samassa laskeutui puolalaisen kiv??ri viistoon maata kohden ja siit? l?htenyt kuula hipasi Kaskin takin takapuolta.

"Olitpa aika vetelys, sin? unissak?vij?", ivaili v?nrikki n?ytt?en puolalaiselle pitk?? nen??. "Kyll?p? saat tiet??, mist? Taavetti olutta osti, jahka tulet alas".

Laukaus her?tti kaikki linnassa olevat el?v?t olennot syv?st? unestaan, ja joka nurkasta voi Kaarle kuningas kuulla huudon:

"Ruotsalainen on niskassamme! Aseisiin!"