Chapter 7 No.7

Kun laukaukset, jotka olivat v?h?ll? ottaa muurilla riippuvan Anders Kaskin hengilt?, k?viv?t yh? rajummiksi, kasvoi kardinaalin levottomuus enemm?n ja enemm?n.

"Rienn?!" huusi h?n palvelijain esimiehelle. "Jos linna on piiritetty, ennenkun min? olen poissa, niin taivaan kirous lankee hirvitt?vimm?ss? muodossa teid?n ylitsenne".

Kuumaverinen puolalainen t?misti jalkaa niin voimakkaasti, ett? tomu pilven? nousi h?nen ymp?rilleen.

"Ankara, armollinen herra", lausui esimies pelosta vapisten, sill? h?n tunsi liian hyvin kardinaalin taipumattomuuden, kun oli rankaiseminen kysymyksess?, "kaikki on heti j?rjestyksess? ja - -"

"Mutta sin?h?n sanoit ?sken, ett? kaikki on j?rjestyksess?", keskeytti ankara kardinaali, kiinnitt?en esimieheen l?pitunkevan katseen.

"Kyll? ... kyll? ... armollinen herra", tapaili t?m?, "mutta ... mutta..."

H?n ei saanut puhua ajatustaan loppuun, sill? kardinaali tarttui kursailematta kiinni h?nen kurkkuunsa rajusti nutistaen esimies-poloista samalla kun h?n huudahti:

"Viheli?inen petturi! Oletko sin? ehk? vihollisen kanssa yksiss? vehkeiss?! Vastaa heti, muuten kiirastulen kaikkien tuskien nimess? olet p??t?si lyhempi".

N?in sanoen h?n p??sti otteensa. Vapisten joka j?senest??n vaipui vanha palvelija polvilleen ja toisti varmaankin parikymment? kertaa, ett? h?n oli syyt?n. Palvelija vakuutti itkien ja vannoen uskollisuuttaan.

"No, no", virkkoi kardinaali k??ntyen poisp?in, sill? palvelijan kyyneleet koskivat h?nt? sit?kin enemm?n kun h?n itse tiesi, ett? mies raukka, joka nyt makasi h?nen jalkainsa juuressa, oli uskollinen ja kokenut palvelija, joka oli ollut h?nen is?ns?kin palveluksessa, k?ytt?ytyen silloin mit? kiitett?vimm?ll? tavalla. Kardinaalin arvokkuus kielsi kuitenkin n?ytt?m?st? liian suurta lempeytt?, jonkat?hden h?n sanoi:

"Nouse yl?s. Saamme n?hd?, miten nopeimmin voimme p??st? pois t??lt?".

Toiset palvelijat hengittiv?t taas kevyemmin, sill? he kaikki pitiv?t esimiehest??n.

Vihdoin oli kaikki j?rjestyksess?, kardinaali istui jo satulassa.

"Eteenp?in!" komensi h?n.

Takaportti avattiin, mutta samassa saatiin kokea, miten kaikki menee takaperoisesti, kun liiaksi kiirehdit??n. Kiireess? ja kardinaalin vihanpurkauksen aikaansaamassa h?mmingiss? oli aivan unohdettu se suuriarvoinen seikka, ett? takaportti oli hevosille liian matala.

Nyt oli kardinaalin vuoro h?mm?sty?. Kiukun puna levisi h?nen kasvoilleen, ja h?n mutisi itsekseen pitki? lauseita, jotka eiv?t olleet sopusoinnussa h?nen asemansa kanssa kirkon korkeimpana miehen? eik? sen pyhyyden kanssa, jonka tietysti olisi pit?nyt s?dekeh?n? loistaa h?nen ymp?rill??n.

H?mill??n katselivat palvelijat toisiaan ja esimiest??n. T?m? alkoi j?lleen vapista joka j?senest??n, sill? h?n odotti is?nn?n uudistunutta vihanpurkausta. Mutta t?ll? kertaa ei siit?, kumma kyll?, tullut mit??n. H?peiss??n kuin juuri vedest? yl?svedetty kiukkuinen koira astui h?n alas hevosen sel?st? ja virkkoi tavallista lempe?mm?ll? ??nell?: "Sulkekaa portti niin kauaksi!" Er?s palvelijoista totteli k?sky? sill? onnettomalla seurauksella, ett? se meni lukkoon. Kauhusta kalvennut palvelija varoi kuitenkin puhumasta asiasta mit??n. H?n rauhottui kuitenkin ajatellessaan, ett? l?ytyi porttiin sopiva avain.

Samaan aikaan tapahtuivat puolalaisten onnettomuudet tammiportin luona. Raivoissaan juoksi kardinaali niin nopeaan kuin h?nen ik?ns? sen salli ymp?ri linnanpihaa l?yt??kseen hevosille toisen ulosp??sytien. Turhan etsiskelyn j?lkeen k??ntyi h?n vihdoin mainitun takaportin luo, jota eiv?t palvelijat olleet uskaltaneet j?tt??, niin mielell??n kuin he sen olisivatkin halunneet tehd?.

"Meid?n t?ytyy paeta ilman hevosia", huusi kardinaali kuparinv?risen? naamaltaan, "avatkaa heti portti!"

Nyt vet?ytyi palvelija, joka portin oli sulkenut, varovaisesti toveriensa taakse. Esimies, joka ei mit??n pahaa aavistanut, riensi sen sijaan t?ytt?m??n kardinaalin ankaraa k?sky?.

Mutta h?nen kaikista ponnistuksistaan huolimatta ei portti auennut. K?rsim?tt?m?n? sy?ksyi kardinaali itse esiin, mutta h?nenkin ponnistelujensa tulos oli sama. Portti oli ja pysyi kiinni.

H?nen kunnia-arvoisuutensa kardinaali k?vi muutamiksi sekunneiksi kuolonkalpeaksi kasvoiltaan. Koko h?nen ruumiinsa vapisi kiukusta. Sen j?lkeen levisi hehkuva puna h?nen kasvoilleen ja hirve?sti ?rjyen, joka pikemmin tuntui villiel?imen kuin ihmisen ??nelt?, sy?ksyi h?n palvelijain esimiehen kimppuun.

"Nyt min? ymm?rr?n juonesi, lurjus!" huusi h?n. "K?sit?n krokotiilinkyyneleesi..."

H?n ei lausunut lausetta loppuun. K?yr? sapeli vinkui niin onnettomuutta ennustavana ilmassa, ja kun onneton esimies ojensi k?tens? suojellakseen itse??n, tulivat h?nen molemmat k?tens? poikkihakatuiksi. Surkeasti ?hkien vaipui h?n maahan ja meni tajuttomaksi.

T?m? tapahtui takaportin luona samaan aikaan kun Kaarle XII ja ruhtinas Sergo ottelivat. Heti t?m?n j?lkeen oli kardinaali ruotsalaisten vallassa.

H?net vietiin sis?lle linnaan, ja kun h?n kohtasi kuningas Kaarlen, levisi j?lleen hehkuva puna h?nen kasvoilleen.

"?h", virkkoi kuningas, tarkastaen mielenkiinnolla vankiaan. "En voinut aavistaakaan, ett? n?in pian olisimme kohdanneet toisemme. T?m? on kohtalon oikku!"

N?m? sanat lausui kuningas hieman ivallisella ??nell?. Kun ei kardinaali mit??n vastannut, jatkoi kuningas:

"Ent? kuningas August, oletteko h?net hiljakkoin tavannut?"

"En, teid?n majesteettinne", vastasi kardinaali Primas matalalla ??nell?.

"Te ette ehk? tied?, miss? h?n on".

"En!"

"Merkillist?", virkkoi Kaarle kuningas ihmetellen. "Niinmuodoin on minulla paremmat tiedot h?nest?".

"Vai niin!" lausui kardinaali pitk?veteisesti. H?n ei kuitenkaan tullut lausuneeksi, miss? kuningas August l?ytyi. Kuningas Kaarle sen sijaan vastasi:

"Kahdeksan p?iv?? sitte oli h?n Krakaussa ja on kait viel?kin siell?".

Kardinaali vaikeni. Viimein h?n kuitenkin virkkoi:

"Millaiseksi aikoo teid?n majesteettinne m??r?t? minun kohtaloni?"

Nyt oli kuninkaan vuoro vaijeta. H?n tuumi pitk?n ajan. Vihdoin h?n sanoi:

"Kohtalonne riippuu teist? itsest?nne!"

"Minusta itsest?ni!"

"Niin".

"Min? en ymm?rr? teid?n majesteettianne".

Kaarle XII teki k?rsim?tt?myytt? osottavan liikkeen.

"Te kyll? ymm?rr?tte minua, vaikka ette ole ymm?rt?vin?nne".

"Ei, min? vakuutan teid?n majesteettinne ett?..."

"Vai niin", keskeytti kuningas viel? suuremmalla k?rsim?tt?myydell?. "Te tied?tte, ett? min? haluan teid?n v?lityst?nne keskusteluissa kuningas Augustin kanssa. T?h?n asti olette kielt?ytynyt. Nyt sanon teille, ettette te p??se t??lt? ennenkun olette t?ytt?nyt tahtoni".

Kardinaali vei molemmat k?tens? silmilleen. Huomasi selv?sti, ett? kuninkaan sanat tuottivat h?nelle tuskaa. Viimein h?n sanoi:

"Arvaan ett? on kysymyksess? Puolan kruunusta luopuminen, jota teid?n majesteettinne vaatii".

"Olette arvannut oikein".

"Kuningas August ei koskaan suostu siihen", vastasi kardinaali.

"H?nen t?ytyy", oli Kaarle kuninkaan selv? ja varma vastaus.

"Ei ennen kuin h?n tulee siihen pakotetuksi".

"Min? pakotan h?net".

T?m? kardinaali Primakselle niin ep?mieluinen keskustelu keskeytyi sen kautta ett? Kaarle kuningas k?ski ohimenev?n Anders Kaskin ottaa hoiviinsa t?m?n kallisarvoisen vangin. Nyt j?tti kardinaali Primas p??portaat, miss? keskustelu Kaarle kuninkaan kanssa oli tapahtunut. Kun h?n oli niin pitk?ll?, ettei kuningas voinut kuulla h?nen sanojaan, mutisi h?n itsekseen:

"Oleppa varuillasi. Nyt sin? kyll? olet voittaja, mutta osat voivat vaihtua ennenkun aavistatkaan. Se on kuitenkin varma, ettei Stanislaus Leczinski koskaan tule pitemm?lti kantamaan Puolan kruunua, vaikka voisitkin sen h?nen p??h?ns? asettaa".