Chapter 2 No.2

Kes? l?heni loppuansa, ja Erkin oli valmistauduttava kouluun. ?iti pani kaikki tavarat kuntoon, toi ne h?nen huoneeseensa ja antoi sitten h?nen itsens? j?rjest?? ne matkakoppaan. Mutta kun ?iti oli huoneesta l?htenyt, heitt?ytyi Erkki polvilleen, painoi p??ns? kopan kantta vastaan ja itki. Vasta kun l?heisest? huoneesta kuului askeleita, hyp?hti h?n pystyyn, kuivasi kyyneleet poskiltaan ja pujahti ulos.

H?n kulki hiljalleen rantaa kohti, ty?nsi sinivalkean, pienen venheens? vesille ja souti kotilahdelman poikki. T??ll? oli h?n ollut onkimassa, - t?ss? uinut, - t?ss? uittanut hevosia. Joka paikalla oli muistonsa, ja niille oli hyv?stej? heitett?v? kuin lapsuuden yst?ville ainakin.

Palattuaan rantaan veti Erkki venheen maalle, lukitsi sen yhdess? airojen kanssa rannalla olevaan teljeeseen ja pisti avaimen taskuunsa. - Sitten meni h?n hevoshakaan, kapusi yli aidan, otti leip?? taskustansa ja oli pian kaikkien hevosten ymp?r?im?n?. H?n taputti niit? jokaista, puheli niille ja sy?tteli leip??.

Mutta kun h?nen piti menn?, saattoi Polle h?nt? ver?j?lle asti. Silloin otti Erkki Pollea kaulasta, ja t?m? hirnua h?r?tti yst?v?llisesti p?rist?en sieramiaan.

?Polle?, Erkki nieli itkuaan, ?Polle, min? tulen takaisin kev??ll?.?

Se oli kummankin ainoa lohdutus.

Kun Erkki tuli sis??n, oli ?iti laittanut voileipi? ja maitoa valmiiksi ja vienyt Erkin huoneeseen. H?n tiesi, ettei Erkki nyt mielell??n tapaisi toisia. Is? lueskeli sanomalehti?, ja Helmi-sisko, tyyni, tasainen 18-vuotias - aivan toisenlainen kuin Erkki - askarteli keitti?ss?. ?iti otti k?sity?ns? ja istuutui Erkin viereen. H?nell? oli viel? paljon puhelemista pojallensa.

??iti, kyll? min? kirjoitan sinulle ahkeraan?, sanoi Erkki miehekk??sti.

H?n tiesi, ett? ?idill? oli ainakin yht? ik?v? kuin h?nell? itsell??n.

?Kiitos siit?! Sinun kirjeesi tulevatkin olemaan paras iloni. Muista vaan kertoa kaikesta, ik?vist?si yht? hyvin kuin iloistasi.?

Erkki nyyk?ytti p??t??n.

?Luvuistasi tied?n sinun kyll? huolehtivan, mutta koeta my?skin tottua tovereihin. Ole aina yst?v?llinen ja iloinen ja auta heit? kaikessa, joka ei vain ole pahaa.?

Erkki pureskeli voileip??ns? ja oli hetken ??neti. Sitten loi h?n suuret, miettiv?t silm?ns? ?itiin ja sanoi hiljaa: ??iti, min? tahdon koettaa.?

Mutta viel? monta tuntia my?hemmin, kun jo oli pilkkosen pime? ja ylt'ymp?rill? hiljaista, hiipi tohtorinna poikansa huoneeseen. Erkki valvoi viel?. Tohtorinna k??ri peitteen paremmin h?nen ymp?rilleen, siveli kiharat pois otsalta ja kuiskasi hiljaa: ?Jumala sinua siunatkoon, poikani!?

Erkki tunsi kyyneleen putoavan otsalleen. Tohtorinna itki, - ei sit? tyhjyytt?, jonka h?n tiesi tuntuvan Erkin poisl?hdetty?, - vaan paremmin ajatellessaan sit?, mit? t?m? tunteellinen, suljettu ja arka lapsi viel? el?m?ns? ajalla saisi k?rsi?.

* * * * *

Eevi sairasti kauan Erkin, ainoan leikkitoverinsa kouluunl?ht??. Vasta kun h?n parin vuoden per?st? sai koti-opettajattaren, tuli tappio korvatuksi.

N?ihin aikoihin Eevin el?m? muutenkin muuttui. Kouluty? alkoi ja leikkikin sai v?hitellen toisen muodon. Nuket j?iv?t syrj??n. Sadut ja kertomuskirjat tulivat sit? enemm?n halutuiksi.

P??sty??n opettajansa seurassa ensin lukemisen makuun alkoi Eevi pian ik?v?id? enemm?n ?aika-ihmisten? tapaista lukemista. Varovasti kuin pieni hiiri hiipi h?n usein opettajansa huoneeseen, sieppasi sielt? t?m?n kirjoja ja pujahti sitten salaa niit? ahmimaan piilopaikoissaan vintill? ja konttoreissa. N?in lueskeli h?n v?hitellen kaikkea, mit? vain talossa kertomusten tapaista oli: vanhoja pyhimystaruja ja romaaneja pilventakaisista ihanne-oloista yht? ahkeraan kuin uuden ajan realistisimpia tuotteita. Se mit? h?n koulussa oppi, oli murunen vain sen henkisen ravinnon rinnalla, jota h?n romaaneista ahmi.

L?hinn? kirjoja oli uusi opettaja Eevin paras seura. H?n vastasikin joka suhteessa Eevin toiveita, oli yst?v?llinen, pitk?, solakka ja miellytt?v?n n?k?inen. Ja Eevi p??tti mieless??n, ett? juuri semmoiseksi tahtoo h?nkin tulla, jahka vain ehtii kasvaa ?hienoksi neidiksi?.

Huolimatta siit?, ett? Eevi usein tuskitteli ajan hidasta kulkua, koitti se p?iv? ?kki? ja odottamatta, jolloin Eevi t?ytti viisitoista vuotta. Seuraavana syksyn? piti h?nen suorittaa tutkinto Helsingin suomalaiseen tytt?kouluun, sen nelj?nnelle luokalle.

Kotoa l?ht? oli siis l?hell?, Eevin mielest? jo liiankin l?hell?. Etenkin viime ajat kodissa olivat olleet erinomaisen hauskat. Eevin opettajatar oli nimitt?in joutunut kihloihin, ja Eevi oli sen johdosta saanut uutta miettimisen ja haaveilun aihetta.

Mahtoi ?aikaihmisten? el?m? kuitenkin olla kummallista ja hauskaa! Kunhan vain siihen ik??n p??sisi! Silloin oli ihana onnen aika odottamassa - -

Ruustinna alkoi huomata tytt?ress??n taipuvaisuutta haaveiluun ja er??n? iltana, kun h?n tapasi h?net kuutamossa istumasta katse kyynelist? kosteana, h?n vallan pel?styi. Mit? hulluutta semmoinen oli! Hyv?, ett? Helsinkiin l?ht? oli l?hell?; uudet olot haihduttaisivat moiset hassutukset. - Ja elleiv?t olot siin? onnistuisi, ottaisi ruustinna itse asiat ohjatakseen. H?n panisi kaiken kykyns? k?yt?nt??n kasvattaakseen tyt?rt?ns? yht? toimeliaaksi, j?rkev?ksi ja mallikelpoiseksi kuin h?n itse oli. Haaveileminen oli sulaa hullutusta. Saa sit? hyv?n miehen haaveilemattakin, p??tti ruustinna, saa ainakin minun tytt?reni.

Toiselta kannalta katsoi rovasti asiaa. H?nkin oli huomannut Eevin taipumuksen, mutta v?h??k??n huolestumatta. H?nest? asia oli siksi luonnollista. Kasvattajan vikaa ei h?ness? muuten ollut ensink??n. H?n oli itse runollinen luonne ja rakasti suuresti kaunista kotiansa, sen koivikkoa, sen koskea ja kukkaistarhoja. Hiljaisena k?yskennelless??n t??ll? paikasta toiseen, miettien ja leikki? laskien, haaveili h?nkin tavallaan. Ihmek? siis, jos h?nen tytt?rens?, joka kaiken ik?ns? oli kasvanut t?ss? lumoavan kauniissa kodissa, nyt el?m?ns? aamuhetkin? unelmoi ja haaveili sen helmassa.

* * * * *

Yksin?iset haaveilut Soinamossa vaihtuivat Helsingiss? iloiseen toveri-el?m??n, huvituksiin ja koulutytt?m?isiin yst?vyysliittoihin, joihin Eevi antautui yht? kiihke?sti kuin yksin?iselle haaveilulleen Soinamossa. Siten kului aika nopeaan kuin unelma.

Nyt oli talvi, ja Eevi oli l?hd?ss? kotiin joululuvalle - viimeist? kertaa, koulutytt?n?, sill? ensi kev??n? oli h?nen m??r? suorittaa loppuun kurssinsa Helsingiss?.

H?n oli vallan haltioissaan ajatellessaan l?heist? kotiinl?ht??, ja h?nen iloansa lis?si se, ett? h?n sai hyv?n yst?v?ns?, huone- ja luokkatoverinsa Elsan mukaansa.

Iltaa ennen l?ht?? malttoi Eevi tuskin menn? maata. Elsaa, joka jo oli puolinukuksissa, kiusasi h?n milloin hyv?ilyill?, milloin hassutuksilla saadakseen h?nt? kuuntelemaan millaista oikein oli se kotiinmeno. Ensin ajaa jytyytt?v?t he junassa iltapuoleen asti, kunnes saapuvat pienelle asemalle, miss? Oskar-renki odottaa, ja Teppo hirnua h?r?tt?? kohta kun Eevi junasta astuu. Sielt? sitten jatketaan matkaa l?pi huurteisen mets?n, miss? kuu kumottaa ja taivaan t?hdet tuikkivat, kunnes tullaan kotiin, jonka valot jo et??lle loistavat, ja jossa is?, ?iti, Mustit ja Maijat ovat odottamassa.

Eevi olisi n?it? kuvailujaan jatkanut vaikka aamuun asti, mutta kun h?n Elsan tasaisesta hengityksest? huomasi, ett? t?m? kaikesta huolimatta oli uneen vaipunut, p??tti Eevikin v?h?n nukkua. Ensin kuiskasi h?n kuitenkin hyv??-y?t? yst?v?lleen kuulle, k??ntyi sitten sein??n p?in ja ummisti silm?ns?.

Eevin unelmat k?viv?t toteen. Kotiintulo oli kerrassaan hauskaa. Sit? seurasi joulu monine ja arvokkaine lahjoineen, sitte - pyh?p?ivien p??tytty?, - alkoivat kestit pit?j?ll?. Hauskuutta ei niist? puuttunut mist??n, mutta loistokohtana olivat kuitenkin kutsut pappilassa.

Jo pari p?iv?? edelt?k?sin puuhattiin siell? aamusta iltaan asti. Miinat ja Maijat eiv?t saaneet askeleitaan s??st??, eik? ruustinnakaan s??st?nyt nuhteitaan. Mutta mit?p? niist? kaikista, kun kerran tarjoilut ja illallinen onnistuivat!

Eevi ei ottanut osaa talouspuuhiin. H?n lep?ili, nautti, seurusteli Elsan kanssa ja piti huolta puvustaan. H?n tahtoi t?n? iltana esiinty? oikein siev?n?, siksi saikin kuvastin kauan tehd? palvelusta. Kun h?n vihdoin oli valmis, asettui h?n viel? kerran ty?ns? tulosta tarkastamaan. Se oli tyydytt?v?, ja mielihyv?ll? katseli h?n kuvaansa. Uusi, siev? puku k?vi h?nelle hyvin, somana kiertyi pitsi kaulan ymp?rille, kasvot, joskin jokseenkin tavalliset, olivat nuorekkaat, hipi? hieno, tummanruskea tukka pehme??, ja nuo suuret sinisilm?t ep?ilem?tt? kauniit.

Elsa oli yks' kaks' saanut oman pukunsa kuntoon ja istui nyt Eevin huoneessa kyyristyneen? sohvannurkkaan ahmien ?Kertomuksia Suomen kansan historiasta?.

?Oh, sinua, ett? viitsit!? Eevi k??ntyi Elsaan p?in. ?Ja viel? n?in herttaisena ja runollisena huvitusten aikana!?

?Liek? tuo peilaileminen sitten niin paljon runollisempaa?? Elsa nosti hetkeksi katseensa kirjasta.

?Hyi sinua, aina sin? teet minulle kiusaa! Pit??h?n minun pukeutua siev?ksi, kun tulee vieraita.?

?Ja viel? semmoisia vieraita!? h?rn?ili Elsa.

?Niin juuri, ajattele, Erkki tulee, kaunis, kaunis kasvinkumppalini.?

?Mutta Eevi, kuules, oikein vakavasti puhuen, saisit sin? j?tt?? nuo tuommoiset rakkaustuumat tuonnemmaksi.?

?Oh, ?l? sano, etk? sin? tied?, ett? 'nuorena on vitsa v??nnett?v?'.?

?Kyll? se sinun syd?mesi viel? rakkauteen 'v??ntyy' opettelemattakin.?

?Voi sinua!? Eevi nauroi. ?Sinua se ainakin on 'v??ntynyt' rakastamaan ihan hirmuisesti, sin? hyv?, herttainen, kulta yst?v?!? H?n kavahti Elsan kaulaan ja puristi aivan tukehduttavasti.

?No, no, ?l?h?n nyt! Sin? rakastat niin tulisesti, ett? min? pian heit?n henkeni siit?!?

He nauroivat kumpikin niinkuin iloiset, vallattomat koulutyt?t voivat nauraa, ja Eevi py?r?ytti viel? Elsan t?m?n harmiksi sohvannurkasta suoraan peilin eteen. ?Katso, tuossa on kultani kuva, katso! - Mutta kukka rintaan viel?!?

H?n otti lasista kaksi kaunista kamelian nuppua ja kiinnitti toisen

Elsan rintaan, toisen omaansa.

Nyt alkoi vieraita tulla toinen toisensa j?lkeen, ja Eevi talon tytt?ren? kiiruhti heit?, vastaanottamaan.

Ensin tuli tilanomistaja Holm rouvansa kanssa, jonka suuret, kultaiset korvarenkaat heilahtelivat joka kerran h?nen suoriessaan ryppyj? puvustansa. Sitte tuli pieni, py?re? rouva, yst?v?llinen, hieman mairitteleva hymy huulillaan. Tuskin oli h?n etehiseen ehtinyt, kun jo alkoi ihmetell?, miten suureksi ja kauniiksi Eevi oli kasvanut ja muiden huomaamatta kiiruhti h?n h?nelle kuiskaamaan, ett? ?nyt saavat pojat syd?nt??n varoa?. - Tuli sitten vieraita toinen toisensa j?lkeen: laihtunut opettajatar silm?lasit nen?ll?, nuori muodinmukainen postineiti, varakkaita ja juhlallisia talollisia, leikkis? nimismies rouvineen ja lopuksi pit?j?n tuomari perheens? kanssa, rouva s?hisev?ss? silkiss? ja neitoset kaikkia muita hyv?n verran hienompina.

Vieraat hajaantuivat kohta eri huoneisiin, herrat rovastin puolelle, rouvat saliin ja nuoret kaikki l?heiseen vierashuoneeseen, jossa leikki pian alkoi. Herrain huoneesta alkoi kuulua kova??nist? puhetta. Totilasit kilahtelivat ja tupakansavu leijaili paksuina pilvin? kattoa kohden. Silloin t?ll?in py?r?hti vain joku herroista saliin rouvia tervehtim??n, mutta kauan eiv?t he siell? viihtyneet.

?Rouvain suut ne soittaa, paras pysy? loitommalla?, huomautti nimismies salista palatessaan, ja nauraen yhtyiv?t muut h?nen mielipiteeseens?.

Vanhempien puhetta ja nuorten leikki? keskeytti ainoastaan monien jouluherkkujen maisteleminen, kun palvelijat niit? tuon tuostakin sis?lle kantoivat suurilla, valkeilla liinoilla peitetyill? tarjottimilla, jotka notkahtelivat runsaan kuormansa painosta ja panivat tarjoilijain k?det tutisemaan ponnistuksesta.

Eevi talon tytt?ren? oli ylinn? nuorten piiriss?. H?n tunsi t?m?n, ja se pani h?net koettamaan parastansa. H?nen silm?ns? loistivat, ja puna oli poskille noussut. Iloisena ja herttaisena liikkui h?n vieraiden keskuudessa. Pieni pilvi h?nen onnensa taivaalla oli kuitenkin se, ett? Erkki oli kovin harvapuheinen ja aina vain pysytteli yksin?ns?. Semmoinen oli h?n Eevin ihmeeksi ja harmiksi ollut viime kes?n?kin heti ylioppilaaksi tultuansa. Silloinhan jos koskaan olisi pit?nyt olla iloinen ja kohtelias! - Eevi? oikein kiusasi tuommoinen.

Mutta my?hemmin sai h?n hiukan hyvityst?, kun rekiretke? puuhattaessa Erkki h?nt? l?heni yst?v?llisesti kysyen: ?No Eevi, ajammeko me nyt yhdess?, niinkuin ennen laskimme m?ke??? Eevi kiitti tyytyv?isen?, ja kun hetkisen kuluttua tuomarin poika pyysi h?nt? toverikseen, tunsi h?n arvonsa suureksi kohteliaasti selitt?ess??n ett? h?nt? oli jo pyydetty.

Puna nousi samassa poskille ja kauniina v?lkkyi h?nen mieless??n kuva t?htikirkkaasta illasta reess? Erkin rinnalla.