Chapter 9 No.9

Vihdoin viimeinkin sai Ellen h?nelt? kirjeen. H?n oli arvannut jo edelt?k?sin ett'ei h?nelle tulisi paljon auringon paistetta silt? puolelta, mutta ne skotlantilaiset suvut, jotka kirjeest? ilmestyiv?t, melkein masensivat h?nen mielens?. Kirje antoi sen tiedon ett? Henrik oli suorittanut oppijakson er??ss? mallikartanossa ja sitten ruvennut palvelemaan suuressa maahovissa alainspehtorina. Kirje kuului n?in (Henrikin kaikella j?rjestyksell? kokoonpantu):

Stonehouse Court.

County Fife

Skotland.

9 p:n? Lokakuuta 18-.

Neiti Ellen Jansen'ille.

Rakas Ellen!

N?iden kuukausien kuluessa, siit? kun t?nne tulin, olen alinomaa sinua ajatellut ja monta kertaa aikonut sinulle kirjoittaa, mutta minulta on aina puuttunut rohkeutta siihen. Min? olin merikipe? matkalla Leith'iin ja toivoin sen kest?ess? usein ett? Jumala kuulisi rukoukseni ja lopettaisi minun k?rsimykset. Minua ei ainoastaan vaivannut merikipu, vaan ?isin maatessani tuossa ahtaassa majassa, laivan vy?riess? py?riess? aalloilla, oli minulla aina tuo tapaus silmieni edess? ja Andreas semmoisena kuin h?n silloin y?ll? makasi vuoteellansa voivotellen. Min? koetin tuskissani muistella noita sanoja, joilla h?n vastaan-otti onnettoman aseen minun k?dest?ni: Jumala siunatkoon neiti Elleni?! ja min? sain niist? suuren lohdutuksen, sill? tunsin samalla ett? er??ll? toisella oli ainakin yht? suuri edesvastaus, kuin minulla, ja ett? min? laillansa olin ollut tuon toisen tottelevainen v?likappale. Vaan t?m? oli pelkurimainen lohdutus ja suureksi h?pe?ksi minulle, sinuun verrattuna, mutta t?st? tunnustuksesta saatkin n?hd?, ett? sen kadotin yht? pian kuin sen sain, joka oli ansaittu rangaistus. Sill? hetkell? nimitt?in, kun seisoin ikkunalla ja ojensin h?nelle pistolin, juolahti se ajatus p??h?ni: nyt ei Ellen en?? minun poissa ollessani puhu h?nen kanssansa eik? taputa h?nt? olkap??lle! Ja t?t? ajatellessani annoin h?nelle aseen. Sin? n?et siis ett? meist? molemmista min? olen enemm?n rikoksellinen kuin sin? ja rangaistus ei ole viipyv?, sill? minun korvissani soivat lain sanat: "Min? Herra sinun Jumalasi olen kiivas Jumala, joka etsiskelen is?in pahat teot lasten p??lle kolmanteen ja nelj?nteen polveen!"

Semmoinen oli matka, jotta joka hetki toivoin ett? loppuni tulisi. Kun me tulimme Skotlannin rannikoille oli ilma parempi ja min? taisin menn? laivan kannelle katsomaan maata. Se ilmestyi suurina harmaina kukkuloina, joista muutamat n?yttiv?t nousevan suorastaan merest?. Me menimme er??sen lahteen, jonka nimi on Firth of Forth, ja saavuimme siten Edinhurg'iin, Skotlannin p??kaupunkiin, joka on rakennettu monelle v?elle, joista korkein nimitet??n Calton Hill. Ei voi purjehtia p??kaupunkiin asti, vaan t?ytyy j??d? satamakaupunkiin, jonka nimi on Leith ja jossa l?ytyy ??ret?in joukko laivoja ja rakennetuita lampia, joita nimitet??n Docks. Kuten tied?t luen jokseenkin hyvin englannin kielt?, vaan alussa en voinut tehd? itse?ni ymm?rretyksi, ja skotlantilaiset puhuvat paitsi sit? murteellista kielt?. Muutamat ihmiset, jotka tulivat minua vastaan, antoivat minulle painetuita lehti? ja kirjasia ihan ilmaiseksi. Min? n?in ett? ne oli hurskaita kirjoja ja miellyin heti kansaan. Min? menin majailemaan er??n kadun varrelle, joka oli v?hemm?n likanen ja pime? kuin kaikki muut. Ensimm?isess? huoneessa oli sahajauhoja lattialla; siin? istui ihmisi? suurten tinapullojen ??ress?, ja he polttivat liitu-piippuja. Em?nt?, joka oli leski, oli yst?v?llisen n?k?inen ja punatukkainen sek? jokseenkin Tiinan muotoinen tuolla kotona. Sain itselleni huoneen ja k?vin sitten katselemassa Edinburgh'in kaupunkia, kunnes v?syin sek? siihen ett? asuntooni. Kun tahdoin muuttaa pois, pyysi em?nt?ni minua j??m??n, vaan kun kuitenkin pysyin p??t?ksess?ni, sanoi h?n minulle suoraan, ett? h?n piti minusta paljon ja ett? min? voisin tulla tuon paikan omistajaksi sek? h?nen mieheksens?. Kiitin minulle ai'otusta kunniasta ja n?ytin sormukseni; mutta sitten h?n aikoi minua suudella, niin ett? minun v?kisin t?ytyi vapauttaa itseni kaikkein nauraessa, jotka istuivat porstuassa ja polttivat tupakkaa. Min? kuljin alakuloisena dokkia my?ten ja mietin jo l?htisink? pois t?st? jumalattomasta maasta. Ajattelin sinua, Ellen, ajattelin kartanoa tuolla kotona, syyst?it?, jotka nyt varmaan olivat lopussa, ajattelin kaikkea sit?, joka oli ollut jokap?iv?inen toimeni ja ty?ni pitk?n ajan kuluessa. Mutta samansa tuntui tuskalliselle palaaminen siihen paikkaan, joka oli aatteeni kauhistus. Min? olin joutua ep?toivoon ja v??ntelin k?si?ni, rukoillen Jumalaa syd?mess?ni ett? h?n tekisi matkani maailmassa hiukan huokeammaksi ja mielt?ni valoisammaksi. Samassa er?s mies, joka ennen oli antanut minulle noita kirjaisia, puhutteli minua. Jouduin keskusteluun h?nen kanssansa ja h?n lupasi vied? minut kirkkoon, joka olisi minun mielt?ni my?ten. Me tulimme er??sen kirkkoon, joka minusta n?ytti kolkolle ja paljaalle; ei siin? ollut niink??n monta koristusta, kuin meid?n pieness? kirkossa tuolla kotona. Mutta siell? oli saarnaaja, jonka puhe heti liikutti minua, ja seuraavana sunnuntaina viel? enemm?n kun olin tutkinut pieni? hengellisi? kirjojani sek? englantilaisia evankelioita. Raamatun lause, josta saarna pidettiin, oli Salomonin sananlaskujen 10:nen luvun 24 v., "Mit? jumalatoin pelk??, se h?nt? johtaa; ja mit? vanhurskaat himoitsevat, sit? my?s annetaan". Minusta jok'ainoa sana tarkoitti minua ja vaikka olisin osannut huonomminkin englannin kielt?, niin ei sanaakaan olisi korvani sivutse luikahtanut. Rukous vahvistaa ja rukouksen kautta uskovainen voi syntivaivoistansa p??st?. Min? rukoilinkin hartaasti sill'aikaa kun seurakuntaa siunattiin. Kirkon ovella kysyi palvelija, joka jollakin lailla oli saanut k?skyn siit?, mik? nimeni oli ja miss? asuin ja viikolla tuli luokseni pappi, hra Goldman. H?n ei ollenkaan kysellyt minua, vaan puhui ainoastaan minulle millainen vanhurskaan el?m? pit?? olla, jotta h?n p??sisi pahasta, joka uhkaa koko ihmissukua ja jokaista yksityist? pahantekojensa t?hden. H?n antoi minulle kirjan p??llekirjoituksella: The Saints everlasting rest [suomeksi: vanhurskaan ijankaikkisesti kest?v? rauha] ja pyysi minua k?ym??n h?nen luonansa. Seuraavana sunnuntaina olin taas kirkossa, mutta h?n melkein masensi minua, sill? h?n puhui ainoastaan synnist? ja Jumalan vihasta, jota kyll? itsekin tunsin. Seisoin kirkon ulkopuolella ja odotin pappia ja seurasin h?nt? kotiin sek? menin sitten sinne monta kertaa j?lest?p?in. Huomattuansa ett? aina olin pehme? kuin vaha ja yh? jotakin mietin, sanoi h?n ett? ihmisen tuli tehd? ty?t? ja ett? minun oli ryhtyminen maanviljelmiini. H?n k?ski minun menn? er??n yst?v?ns? luo, jolla oli malli-kartano lahden toisella puolla. H?nen luonansa olin sitten jonkun aikaa, perehdyin sen tienoon maamies-toimiin ja kieleen samaten. Kartanossa oli monta oppilasta, joka p?iv? pidettiin Jumalanpalvelusta ja sunnuntaisin olimme kaikki koko p?iv?n kirkossa. Vaan ei mik??n vaikuttanut minuhun, min? k?vin yh? rangaistusta odottamassa, jonka tunsin riippuvan p??ni p??ll?, ja pelk?sin ett? jotakin olisi sinulle tapahtunut; enk? kuitenkaan rohjennut sinulle kirjoittaa. Hyvill? todistuksilla varustettuna tulin sitten t?h?n suureen maahoviin, jossa nyt olen ja miss? viel? voin paljon oppia. Niin kauan kun ala-inspehtorin toimet t?ydellisesti minua vangitsevat, olen jotensakin levollinen; vaan kun tulee hetken loma-aikaa, niin rauhattomuus taas minussa vallitsee. Nyt olen kuitenkin ko'onnut kaikki rohkeuteni, kirjoittaakseni sinulle, sill? muuten ehk? uskoisit ett? olen kuollut tai tullut sinulle uskottomaksi. Sit? en ole. Min? olen, vaikka raskaalla mielell? ja yh? odottaen ylh??lt? armoa, jota en ansaitse, sinua alati uskollisesti rakastava Henrik.

Ellen luki t?t? kirjett? monta kertaa ja kantoi sit? useita p?ivi? rinnallansa. Er??n? p?iv?n? kun oli k?velem?ss?, otti h?n sen esille, luki sit? viimeisen kerran hitaasti l?pi, repi sen sitten pieniksi palasiksi ja antoi niiden lent?? valkoisina perhoisina kankaan yli. Tultuansa kotia, otti h?n kyn?n ja paperia, k?vi istumaan p?yd?n viereen, jonka ??ress? oli saanut ensimm?ist? opetusta leikkitomeriltaan, ja kirjoitti:

-- kartano.

18 p:n? Lokakuuta 18-.

Rakas Henrik!

Suurella mielihyv?ll? olen lukenut kirjeesi, jonka pari p?iv?? sitten sain; se on, siin? on paljon, josta en juuri voi iloita ja josta nyt ai'on kirjoittaa, koska tied?n asuntopaikkasi. Sainhan min? oikein pitk?n kirjeen, vaan sin? oletkin ollut vieraassa maassa ja n?hnyt niin paljon, kun min? sit? vastoin yht? mittaa istun t??ll? kotona, jossa ei mit??n tapahdu. Syys-sato on meill? tullut kuivana ja onnellisesti katon alle ja on keskinkertaista parempi. Paha kyll?, mehil?iset ovat pist?neet Tiinaa, mutta nyt h?n on parempi. Ruskoa on minun ollut pakko antaa - se on, se tuli niin vanhaksi ja s?i suurella vaivalla, jotta el?inl??k?rin t?ytyi saada se, vaikka se kyll? koski kipe?sti minuun. Kauan odottelin kirjett? sinulta ja rupesin jo ajattelemaan yht? ja toista, vaan tunnethan sin? minut ja tied?t ett'en aivan ?kki? s?ik?hdy, ja viimein tuli kun tulikin kirje. Minusta sinulla ei suinkaan ole hyv? olla tuolla Skotlannissa. Se on varmaankin hyvin pime? ja synkk? maa, paljon synkempi, kuin meid?n k?yh? kangas. Varmaankin ihmiset, joista puhut, ovat noiden m?kien n?k?iset, joita n?it purjehtiessanne tuoton kummallisella nimell? varustettuun lahteen. Sinulle ei voi olla mit??n hyv?? noista harmaista ihmisist?, jotka ovat ik??nkuin merest? yl?s kasvaneet, ilman l?mmint? verta suonissaan. K?velless?ni rannalla eilen illalla, kun aurinko laskeusi ja hietas?rk?t seisoivat niin autioina vett? my?ten, ajattelin sinua ja sinun seuralaisiasi. Luulen ett? Ellen oli paljon sopivampi sinulle seuraksi, sill? h?n taisi ainakin kertoa sinulle ett? olet niin herttainen ja hyv?, ett'ei kukaan ihminen, viel? v?hemmin Herra Jumala sinua vihata tai rangaista, josta aina puhut. Min? en k?sit? ett'et voi j?tt?? tuota aikaa, joka on meid?n kesken?mme, siksens? ja olla sit? surematta. Miksi sin? et voi ajatella niinkuin min?? Tai, jos se on mahdotointa, miksi et voi j?tt?? minulle tuota edesvastausta, sill?, miten n?et, min? varsin hyvin voin sit? kantaa, koska siin? ei mit??n palaa ole? Jos tahdot k?yd? kirkossa t??ll? kotona, niin voit sit? tehd? varsin hyvin, sill? pappi on hyv?syd?minen ja yst?v?llinen mies, joka on pit?nyt minunkin puoltani, kun juorut kaupungissa tulivat lilan hulluiksi. Toinen h?nen tytt?rist??n on naimisessa ja toinen kihloissa ja aina poissa sulhonsa vanhempien luona p??kaupungissa. Ja mit? ty?h?n tulee, niin t??ll? on sit? ylt?kyllin, kun ensin olet kotona ja naimisessa minun kanssani. Kartanon toimet ovat laajennettavat, sanovat kaikki, jotka semmoista ymm?rt?v?t. T??ll? ei sinun tarvitse olla kartanon inspehtorin alamainen. Min? tied?n varsin hyvin, ett? sin? olet minua paljon viisaampi, ja nyt olet viel? lis?ksi ollut ulkomailla, miss? aina niin paljon oppii. Ja nyt t?m? kirje on tullut pitemm?ksi kuin itse olin aikonut, ja min? tahdon nyt lopettaa, ollen sinun oma Ellenisi.

P. S. Tahtoisin vaan lis?t? ett? minusta sinun pit?isi tulla kotia.

T?m? syksy on niin ihana, aivan kuin Juhannuksena, ja kangas

hengitt?? tuoksua sis??n avonaisista ikkunoista. Tahdotko sanoa

tyhm?lle Ellenille mit? Skotlantilaiset puhuvat: murrettako? Onko

se jotain pahaa?

E.

T?h?n kirjeesen tuli jonkun ajan kuluttua vastaus, johon Ellen ei ollut oikein tyytyv?inen, niin ett? h?n taas pian kirjoitti. Sill? lailla p??stiin joulun yli lakkaamattomalla kirjevaihdolla, ja kev?t l?heni l?henemist??n. Nyt tuli Ellen k?rsim?tt?m?ksi. H?n kirjoitti lyhyen totisen kirjeen rakastajalleen, jossa h?n k?ski t?m?n tulla kotia ja omituisella tavallansa selitti h?nelle ett? er??ll? tanskalaisella kankaalla k?veli h?nt? odottamassa tytt?, joka oli jokseenkin eriskummallisella tavalla h?neen sidottu ja nyt tahtoi ett? t?m? side vahvistettaisiin taikka - kohta katkaistaisiin.

T?m? vaikutti. Seuraava kirje m??r?si p?iv?n, jolloin Henrik palajaisi. Kotimatka k?visi Hamburg'in kautta, sielt? uutta rautatiet? my?ten pohjoiseen p?in ja postivaunuissa kaupungista kartanoon.

Ellen oli nyt taas tyyni, ja iloinen. Nyt kaikki oli p??tetty, Henrik tuli ja Ellen ei ep?illyt ett?, kun Henrik kerran olisi kotona, h?nen kyll? onnistuisi hajoittaa sek? kotimaiset ett? ulkomaiset sumut Henrikin kipe?st? mielest?. Ellen ei viel? ollut ruvennut mihink??n, joka ei olisi h?nelt? onnistunut.

Oli taas p??si?isp?iv?t. Lumi ja kylmyys, nuo suosimattomat vieraat, olivat jo paenneet. Kev??n viheri?iset esikot ilmestyiv?t kaikkialla, ilma oli kuiva ja t?ynn? tuoksuja kaikista nesteist?, joita aurinko pusersi ulos. T??ll? kankaalla ei huomattukaan ett'ei mets? viel? ollut viheri?inen. T??ll? ei ollut mets?? ja ainoastaan muutamia puita, jotka eiv?t koskaan olleet oikein viheri?isi?. Luuli olevansa keskell? kev?tt? ja siin? luulossa leivosetkin liverteliv?t kahta iloisemmin. Varpuset lenteliv?t ulos-heitettyin hernevarsien ymp?rill? ja Ellen itse juoksi kuin kili, melkein niinkuin lapsena polkua my?ten rakastajaansa vastaan.

Ellen oli k?ynyt pitk?n matkan ja oli nyt sill? kohdalla, miss? haara-tie poikkesi suurelta tielt?. Siin? h?n seisahtui ja hengitti syv??n, katsoen k?den alta, jota k?ytti auringon varjoksi, ja tuon varman hienon k?den alla levisi purppurahohde kaulalle ja poskille. H?n oli kaukana n?hnyt postivaunut.

H?n hypp?si tien viereen ja k?tkeytyi suuren m?tt??n taakse. Vaunut l?hestyiv?t; Ellen tunsi h?net, vaikka tuuhea parta peitti h?nen kasvojansa. H?n mietti heng?ht?en josko se Henriki? kaunisti tai ei, ja tuli siihen iloiseen p??t?kseen, ett? se h?nt? kaunisti. Vaunut l?hestyiv?t yh?; Henrik katseli maisemaa ja sill? hetkell? rauhallinen tunnustuksen hymy kirkasti h?nen kasvojansa. Ellen hypp?si yl?s, lensi tielle ja vaunuihin Henrikin syliin. T?m? syleili ??net?inn? ihanaa neitoa ja ?nkytti muutamia sanoja, jotka panivat posteljonin p??n aivan py?rille, sill'aikaa kun Ellen suuteli Henriki? ja nauroi ylenm??r?isest? ilosta.

- T??ll?h?n olet, olet todellakin t??ll?, minun oma Henrikini, ja mik? kauhea parta sinulla on!

Noin he istuivat vaihtamassa senkaltaisia t?rkeit? mietteit?, suutelivat toisiansa eiv?tk? osanneet sanoa muuta kuin: olet todellakin t??ll?! ja: kuinka kaunis sin? olet Ellen! ja: mink? kauhean parran olet saanut! - ja tuota tuommoista, vaikka ajoivat ihan pappilan ja tohtorin asunnon ohitse. Kuka ajattelee pappia ja tohtoria semmoisina hetkin?. Ja sitten olivat kotona.

He istuivat juttelemassa my?h??n illalla. Ellen ei ollenkaan koskenut tuohon kipe??n kohtaan; Henrik ei ollenkaan n?ytt?nyt sit? muistavan. H?n kertoi asioita niin vilkkaasti ja n?ytti ajattelevan kaikkea paitsi entisyytt?. H?n eli ainoastaan nykyisess? hetkess?, ajatteli ainoastaan Elleni?, l?hint? tulevaisuutta ja ett? he pian yhdistett?isiin ja h?nen rauhaton silm?ns? etsi ja l?ysi lepoa siin?, miss? se oli etsitt?v? ja l?ydett?v?.

Oli jo hyvin my?h?ist? kun Ellen katkaisi heid?n keskustelunsa:

- Nyt t?ytyy meid?n menn? levolle, Henrik!

- T?ytyyk? meid?n nyt erota? kysyi Henrik alakuloisena.

Ellen punastui, irroitti itsens? h?nen syleilyksist??n, antoi h?nelle viimeisen suutelon ja juoksi nopeasti ulos ovesta, jonka lukitsi toiselta puolelta.

Henrik nousi vitkalleen ja meni vanhaan huoneesensa. Kun h?n seisoi siin? ikkunan ??ress? ja n?ki pime?n l?nsipuolisen rakennus-sarjan, synkistyiv?t h?nen kasvonsa ?kki?. H?n k??ntyi nopeasti pois ikkunasta, laski kartiinit alas ja sytytti kynttil?n. H?n k?veli kauan edestakaisin lattialla, ja kun h?n viimein pani maata, olisi n?kym?t?in katsoja voinut kuulla hengityksest??n, jos ei olisi sit? h?nen kasvoistaan n?hnyt, ett'ei rauha ollut unen kanssa astunut yksin?iseen huoneesen.

Muutamia p?ivi? sen j?lkeen pappi vihki tuon kauniin parin vanhassa kirkossa, joka t?t? tilaisuutta varten oli koristettu niin hyvin kuin mahdollista tohtorin ja Tiinan toimesta. Kun Ellen ja Henrik illalla seisoivat morsiushuoneen kynnyksell?, sanoi Ellen p?? Henrikin rinnalle kallistuneena:

- T?n? hetken? min? lupaan sinulle, Henrik, olla sinulle hyv? ja uskollinen vaimo!

H?mm?styneen? Ellenin tavattomasta juhlallisuudesta ja vieh?tettyn? hetken suloudesta, nosti Henrik h?net lattialta ja, puoleksi kantaen h?nt? syliss??n, sanoi h?n loistavin silmin:

- Ja min?, Ellen, min? lupaan sinulle ett? kaikki, mik? mennytt? on, pit?? mennytt? olla, sek? ett? vaan ??ret?in rakkauteni on seuraava sinua t?m?n kynnyksen yli!

* * * * *

Semmoisina hetkin? on annettu ja annetaan monta lupausta. Vanhat sanoivat ett? Jupiter nauroi niille. Vaan ne ei ole ollenkaan naurettavia. Semmoisissa lupauksissa ilmestyy aina ihmisen parhaimmat tunteet sill? hetkell?; vaan voimia l?ytyy, jotka ovat noita hetki? voimakkaammat. Kun Henrik kauan aikaa tuon illan j?lkeen oli her?nnyt ??rett?m?n pitk?st? unelmasta, ??rett?m?n pitk?st? onnesta, kun ulkonaiset seikat taas rupesivat vaikuttamaan h?neen, niin menneist? ajoista palasi jotain, joka ei tahtonut pysy? kynnyksen toisella puolella. Muuan v?h?p?t?inen sattumus saattoi h?nen sis?llisen silm?ns? eteen er??n kuvan, ja siit? kuvasta l?hti koko joukko ajatuksia ulos, jotka tunkeusivat h?nen ja h?nen onnensa v?liin. Ehk? h?n oli rient?nyt liian nopeasti onnensa helmaan; ehk? oli h?n liian hartaasti sit? toivonut! Tuo laukaus ajoi h?nt? viel? takaa.

Ellen koetti, kohta kun oli sen huomannut, kaikilla rakkauden ja hellyyden keksimill? keinoilla poistaa tuota varjoa miehens? heikommasta mielest?. Turhaan. Kun ei en?? l?ytynyt mit??n, jota h?n olisi toivonut, niin ajatuksensa olivat paljon enemm?n entisyydess? kuin nykyisyydess?. Unensa oli levotoin. Usein her?tti h?n vaimonsa y?ll?, kun h?nell? oli ollut joku paha uni, ja viel? puoli-unessa puhui h?n h?nelle rangaistuksesta, joka h?nt? odotti ja joka juuri nyt oli kahta varmemmin h?nt? kohtaava, sill? nyt h?nell? oli jotain, joka h?nelt? riist?? voitiin. Ellen rupesi tuskastumaan Henrikin puolesta, ja huomattuansa t?m?n tuli Henrik umpimieliseksi ja rupesi miettim??n kuinka est?isi rangaistuksen suorastaan kohtaamasta Elleni?. H?n ryhtyi kaikenlaisiin hurjiin koetuksiin. Astui ik??nkuin sattumalta vihaisten h?rkien tielle tai ratsasti kaihtivilla hevosilla. Vaan h?n ei tullut pusketuksi eik? hevosen sel?st? heitetyksi. Sitten rupesi h?n tekem??n kaikenlaisia koetuksia kartanon hoidossa. Hyv?n ymm?rryksens? ja tarkan silm?ns? avulla oli h?n oppinut paljon Skotlannissa laajennetun maatalo-hoidon suhteen. Nyt teki h?n suuria muutoksia talon hoidossa. H?n pani suuria summia uusiin yrityksiin, ottipa lainojakin ja osti uusia suuremmoisia maanviljelyskoneita. H?n tuli yh? rohkeammaksi "laajennuksissaan". Kaikki seudun ymm?rt?v?iset talolliset ja kartanon-omistajat pudistivat p??t??n. Henrik ei ollut heit? ymm?rt?vin?ns?; h?n oli oikein ?k?inen vaimollensakin, kun t?m? vastusti n?it? yrityksi?. Ja kokeet onnistuivat kun onnistuivatkin. Henrik yh? kiihtyi. H?n pani vetoa suurten kartanoin haltijain kanssa liki-paikoilla; h?n pani vetoa oman itsens? kanssa niin sanoaksemme Jehovan pitk?mielisyydest?; tai kenties oikeammin tuon leppym?tt?m?n vanhan testamentin Jumalan kanssa, joka ainoastaan odotti oikeata hetke?, ly?d?ksens? sitten sit? kovemmasti. Vaan kaikki yrityksens? kartanon suhteen onnistuivat. Er??n? unettomana y?n? ilmaisi h?n vaimollensa t?m?n hurjamielisyytens?. Vaimonsa vakavuus oli yht? suuri kuin h?nen rakkautensa, ja h?n osasi Henriki? hillit?. Kartanon kukoistus oli silloin korkeimmillaan ja Ellen'i? sek? Henriki? kadehdittiin ylt'ymp?rill?.

Ellen oli tuleva ?idiksi. Kun synnytt?misen hetki oli tullut, n?ytti kuin ei kaikki olisi ollut niin kuin olla piti ja tohtori, jota oli l?hetetty noutamaan niin nopeasti kuin hevonen jaksoi, otti asian ensin hyvin totisesti.

Henrik seisoi l?nsipuolisen rakennus-sarjan edess? k?sivarret ristiss? ja kallella p?in kuin vanki, joka tuomiotansa odottaa. Nyt tuli tohtori juosten kuin nuori poika ulos h?nen luoksensa ja huusi jo kaukaa: Iloitkaa. Ei se ollut mit??n; te olette nyt pulskan pojan is?. Joutukaa sis??n; kaikki on hyvin.

Henrik katseli yl?s ja tohtori sai suuret silm?t n?hdess?ns? h?nen kasvonsa. H?n oli sellaisen v?syneen miehen n?k?inen, joka on saanut tiedon siit?, ett? h?nell? viel? on pitk? matka kuljettavana.

- Tuhat tulimmaista, ihminen; sanonhan min? teille ett? kaikki on hyvin. Joutukaa sis??n! kuuletteko tuota pient? laulajaa!

Henrik meni sis??n kamariin, lankesi polvilleen Ellenin vuoteen viereen ja suuteli h?nen k?tt?ns?.

Ellen hymyili ja k?ski Tiinan n?ytt?? Henrikille h?nen poikansa. Henrik kumartui lapsen yli ja kyyneleens? putoelivat sen p??lle.

- Voisi melkein luulla ett? sin? olet sen synnytt?nyt nyt, enk? min?! sanoi h?nen reipas vaimonsa.

Tiina nauraa hohotti kyyneleet silmiss? ja itku kulkussa.

- Voi teit? rakkaita pelkuria kaikki! sanoi Ellen. Kutsukaa tohtoria, h?n on ainoa j?rkev? ihminen t??ll?!

T?m?n "tapauksen" j?lkeen oli Henrik v?h?n aikaa muuttuneena. H?n laski leikkipuheita pienokaisen kehdon ??ress? ja oli ylimalkain niin onnellinen nuorena is?n?, ett? kaikki muut ajatukset siirtyiv?t syrj?lle. Vaan sit? my?ten kuin pienokainen kasvoi pois kapaloista ja kehdosta, kasvoi is?n levottomuuskin.

H?n rakasti hyvin paljon lastansa, mutta senp? t?hden pelk?si h?n ett? jotain tapahtuisi, jota h?n ei uskaltanut itsekseen ajatella, viel? v?hemmin muille ilmoittaa.

Ellen n?ki h?nen tuskansa ja se k?vi kipe?sti h?nen syd?melleen. H?n oli, kuin kaikki nuoret ?idit, varmaan luottanut siihen, ett? lapsen syntyminen muuttaisi miehen mielt?. Nyt kun t?m?kin toivo oli tyhjiin rau'ennut, ei Ellen en?? tiet?nyt mik? auttaisi miehen synkk?mielisyytt?, joka eneni enenemist??n mit? enemm?n pienokainen kukoisti ja kasvoi; ja t?m? synkk?mielisyys kasvoi niin ett? se uhkasi Henrikin j?rke?. H?n vartioitsi lasta niin tarkasti ett? se melkein hulluudelle n?ytti. H?n vartioitsi lapsen jokaista liikuntoa ja antoi samalla k?siens? riippua niin hermottomina ja oli niin toivottoman n?k?inen kuin h?n olisi tahtonut sanoa: Mit? se kaikki hy?dytt??? Mit? tulla pit??, se tulee kuitenkin!

Kun Ellen leikkipuheilla koetti poistaa Henrikin ajatuksia siit?, jota h?n t?ydell? syyll? nimitti Henrikin houreeksi, niin t?m? taisi soimata h?nt? siit?, ett? h?n oli "uskoa" vailla; ja jos Ellen silloin v?syneen? ja alakuloisena kadotti mielens? tavallisen vahvuuden, synkistyiv?t Henrikin kasvot, jotta Ellen v?list? sai pahintakin pel?t?.

Tohtori oli kerran k?rsim?tt?myydess?ns? t?st?, jota h?n kyll? n?ki, vaan johon h?n ei tiet?nyt syyt?, huudahtanut:

- Niin Ellen parka; miehesi on todellakin kipe?; se on - h?n on hullu.

N?in Ellen sai kokea ja k?rsi? yht? ja toista, Henrik k?rsi my?skin ja heitt?ysi tunteittensa valtaan. Jos synti olisi ollut kysymyksess?, niin molemmat t?ten k?rsimyksill??n kyll? saivat sit? palkita.

Kaikesta huolimatta oli Ellen lupauksensa mukaan hyv? ja uskollinen vaimo, joka k?rsi miehens? kanssa ja piti huolta h?nest?, vaan ei koskaan ollut jyrkk? eik? oikullinen kuin mennein? aikoina. Tuo k?rsiv? mies jumaloitsi vaimoansa h?nkin ja katui valoisilla hetkill? ett? h?n synkill? teki h?nelle surua.

H?n tahtoi "merkin", tahtoi yhden ainoan merkin, oli h?n sanonut Ellenille er??n? unettomana y?n?, kun t?m? tyynell? tavallansa oli koettanut h?nelle osoittaa, kuinka v?h?n syyt? h?nell? oli levottomuuteen, h?nt? kun ymp?r?i rakkaus. H?n osoitti samalla nukkuvaa lasta vieress?ns? ja n?ytti is?lle kuinka terveen? ja rauhallisena se nukkui.

- Kerran merkin, julkisen merkin Jumalalta; t?h?n asti kaikki on voinut olla sattumusta! Vaan kun semmoisen saisin, olisin tyytyv?inen ja saisin rauhaa!

Ellen huokaeli. H?n oli niin usein puhunut siihen suuntaan, vaikk'ei n?ill? sanoilla juuri. Ellen ei ollut niit?, joita sanotaan hurskaiksi; miehens? esimerkki olisi varmaan h?nt? peloittanut, jos h?nell? olisikin ollut taipumusta siihen. Nyt kuitenkin muistui h?nen mieleens? se Raamatun paikka, jossa puhutaan niist?, jotka aina vaativat merkki? ja ihmet?it?. Vaan h?n salasi mielen-liikutustaan ja huokaeli.

Joku t?rke? ty? oli teht?v? varhain aamulla. Henrik nousi ja meni v?en luo. Ellen puki poikaansa. T?m? osasi jo melkein selv?sti puhua, ja kun is? ei ollut huoneessa h?nt? pid?tt?m?ss?, antoi ?iti h?nen aina vapaasti juosta ymp?ri. Se oli sille parasta, arveli h?n.

Kun Henrik p?iv?ll? tuli sis??n ja tapansa mukaan meni katsomaan istuiko poika paikallansa tuolillaan leikkim?ss? kalujensa kanssa, niin t?m? ei siin? ollutkaan. Henrik meni ky?kkiin, jossa Ellen seisoi puhumassa er??n vaimon kanssa.

- Miss? on poika? kysyi h?n.

- En tied?; hetken aikaa sitten oli h?n siell? sis?ll?!

- Sin? olet velvollisuuden tuntoa vailla - aloitti Henrik, mutta maltti kuitenkin mielt?ns? vieraan vaimon l?sn? ollessa.

T?m? sanoi ett? h?n juuri oli n?hnyt pojan niitty-tiell?.

Henrik ajatteli kohta jokea sillan alla ja riensi ulos ovesta. ?iti seurasi.

He tulivat j?lleen sis??n molemmat yht? levottomina ja tahtoivat uudestaan kysell? vaimolta, mutta kuulivat samassa makuuhuoneesta pojan iloisen ??nen.

He meniv?t sinne, mutta seisahtuivat molemmat kuin kivettynein? kynnykselle.

Laattialla istui poika ja piti k?dess??n leikkikalua, vaan se ei ollutkaan h?nen puuhevosensa. Se kiertyi h?nen pienen k?sivartensa ymp?ri. Sill? oli kirjava raita selk?? my?ten ja se pisti lyhyen paksun p??ns? esille, ik??nkuin suudellaksensa l?mp?st? punasta lapsen-suuta.

Henrikin polvet vapisivat ja silmiens? edess? pimeni. Sitten tunsi h?n kuinka vaimonsa pisti h?nen k?teens? kylm?n raskaan rautaisen koneen, ja h?nen ??nens? lausui kuin maan-alaisesta holvista:

- Ammu!

Henrik ojensi eteens? kiilt?v?t torvet.

Samassa tuli h?nen k?tens? vakavaksi kuin pistolin varsi ja silm?ns? ter?v?ksi kuin pajonetti. Vaan v?kev? mies kaatui kumoon kohta kun laukauksen kuuli.

My?hemmin illalla istui ?iti poika syliss? Henrikin vuoteella. H?n avasi silm?ns?. Iltarusko kohtasi kuin pehmonen hyv?ilev? k?si h?nen p??n-alustansa, melkein kuin se k?si, joka otsaansa hyv?ili. H?n katseli loistavin silmin vaimoansa ja lastansa:

- Kiitos Ellen! Nyt olen terve!

Tohtori l?heni heit? nurkastaan.

- Kuulkaappas! t?t? laukausta ette voi tehd? toistamiseen.

Kun tohtori meni kotia, oli h?nell? lasi-purkki muassa, jonka pani talteen. Siin? oli suuri k??rme muserretulla p??ll?. Saahan talonl??k?ri viimein kaikki tiet??. Tohtori arveli ett? t?t? purkkia voisi k?ytt?? jos Henrik uudestaan tulisi surup?iseksi. Vaan vuodet vieriv?t; k??rme ei tullut kaapista tohtorin elin-aikana.

Tohtori eli tavattoman ij?kk??ksi mieheksi.