Chapter 8 No.8

Henrik oli l?htenyt. Naapuristossa oli siit? juteltu v?h?n. Olivathan nuo kaksi jo kihloissa; heill? oli n?hty sormukset sormissa, ja nyt olivat he n?ht?v?sti rikkoneet kihlansa. Toiset arvelivat taas ett? niin ei ollut laita; Ellen kantoi viel?kin sormusta. Vaan sitten p??tettiin ett? he kuitenkin olivat melkein rikkoneet kihlansa, ja ett? se kyll? tuli siit?, ett? Henrik oli ollut luulevainen sen osan-oton johdosta, jota Ellen oli osoittanut Andreaksen suhteen. K?vip? viel? muitakin huhuja.

Silloin puhuttiin yht'?kki? - ja t?m?n romantillisen k??nteen huhu varmaankin oli saanut kaupungissa, jossa ei voitu omin silmin seurata asioita - ett? kartanon nuori haltijatar omalla k?dell??n oli ampunut er??n miehen, joka oli palannut pidoista ja yritt?nyt v?kivaltaa h?nt? vastaan. Tuo pieni asia-mies vastusti kyll? t?t? huhua klubbissa, vaan puhuessansa Ellenist?, jonka kanssa olisi luullut h?nen olleen erinomaisen tutulla kannalla, puheistansa p??tt?en, osasi h?n aina tehd? sit? niin salak?hm?isell? tavalla, ett? h?n, kaupungin naisten silmiss? ainakin, oli h?nen rakastajansa, viel?p? kasvoi h?n kolmen edellisen maamoukka-rakastajan murhaajaksikin. Rohkein huhu oli kuitenkin seuraava, jonka synnytt?j? arvattavasti oli poisajettu S?ren saarnaaja. Sanottiin ett? kartano haltija-vainajan aikana oli kuuluisa siit?, ett? oli oikea mustalaistytt?jen ja maatakuljeksijain pes?paikka, miss? haltija itse antoi hyv?? esimerkki? kaikenlaisessa irstaisuudessa. Ei oltu aivan varmat siit?k??n, ken oli ollut Ellenin ?iti. Haltija oli ollut jumalatoin ja huono ihminen, joka ei koskaan k?ynyt kirkossa ja joka niin kauheasti oli laiminly?nyt lapsensa kasvatuksen, ett'ei h?n nytk??n kahdeksantoista vuoden ij?ll? osannut lukea eik? kirjoittaa. Ett? Ellenist?, h?nen lapsuuteensa ja laiminly?tyyn kasvatukseensa katsoen, voitiin ajatella mit? hyv?n?ns?, oli p?iv?n selv? asia.

Ellen, joka t?h?n aikaan viel? v?hemmin kuin ennen seurusteli ihmisten kanssa, ei tiet?nyt mit??n kaikesta t?st?. Er??n? p?iv?n? h?mm?styi h?n koko lailla kun h?nelle sanottiin ett? oli tullut kaupunkilaisia h?nen luo, jotka tahtoivat n?hd? vanhoja raunioita ja kartanoa. Ensi hetken? aikoi h?n antaa jonkun miehist? k?ske? heit? pois, vaan samassa pisti p??h?ns? ett? olisi hauska kerran vastaan-ottaa kaupunkilaisia luonansa, ja h?n menetteli sent?hden toisin. H?n pani huivin p??h?ns? ja meni ulos vieraitten luo. Siell? oli koko vaunullinen herroja ja naisia. He t?llistiv?t h?neen ja h?n niihin, vaan, luonnollinen ja suora kun oli, k?ski h?n heit? astumaan ulos vaunuista paikkoja katselemaan. H?n kertoi sitten kaikki, mit? muisti Henrikin kertoneen vanhoista linnoista ja raunioista ylimalkain, sill? mit??n tarkempia tietoja h?nell? ei niist? ollut, ja koska h?nest? kerraksi oli jotensakin hupaista olla em?nt?n?, pyysi h?n herrasv?ke? huoneisin, tarjosi heille maitoa, viini?, makeisia ja mit? talo voi tarjota. Aivan vastoin tapaansa oli h?n t?ll? kertaa se, joka enimmin puhui, ja oli niin huvitettu t?st? pienest? poikkeuksesta talon yksitoikkoisessa el?m?ss?, ett'ei h?n ollenkaan huomannut mit? vieraat h?nen puheistansa pitiv?t.

He l?ksiv?t sitten pois ja Ellen nyyk?ytti p??t?ns? j??hyv?iseksi portailla; meni sitten taas jokap?iv?iseen ty?h?ns? ja oli pian unohtanut koko t?m?n tapauksen ja vieraat my?skin. Vaan mit? vieraisin tuli, niin herrat kotimatkalla arvelivat ett? h?n oli "suoraluontoinen ja sangen kaunis katsella", mutta naiset sit? vastoin eiv?t l?yt?neet sanoja selitt??kseen kuinka varmat olivat huhujen todenper?isyydest?, "ett? h?n syd?men pohjasta oli mielistelev?inen ja aika lailla koketti".

Vaan ei kauan kest?nyt ennenkuin tuli toinen kuormallinen ihmisi?, jotka my?skin tahtoivat n?hd? kartanon merkillisyyksi?. Ellen kummasteli ett? vanha kartano yht'?kki? oli tullut niin mainioksi. H?n suostui nytkin maksusta vaieten pyynt??n, vaan antoi Tiinan - jolla nyt oli mejerinhoitajan arvo - n?ytt?? heille paikat, ja t?m? ei aivan ollut vieraitten laskujen mukaista.

Vaan kun v?h?n aikaa sen j?lkeen tuli viel? kolmaskin kuorma, tuli Ellen k?rsim?tt?m?ksi ja antoi vieraille is?nt?rengin kautta sen sanan, ett'ei t?m? alituinen ajaminen kartanolle ollut kartanon haltijattarelle mieleen. Heid?n t?ytyi siis palata ilman muita mutkia ja olivat p??lliseksi niin varomattomat ett? lausuivat kaikkea muuta kuin kohteliaita asioita l?htiess??n.

T?m? her?tti Elleniss? ep?luuloa. H?n pani oikean k?tens?, Tiinan, onkimaan kuulumisia naapureista, varsinkin pappilasta, ja nyt huhut tulivat kuuluville.

Ellen kohotti kyll? olkap?it?ns? kuullessansa n?it? juttuja ja hymyili ylenkatseella; mutta rypistyneet silm?kulmansa sanoivat samalla ett? h?n ymm?rsi kuka oli n?iden juttujen alku ja juuri ja ett? h?n aikoi olla varoillansa.

Er??n? aamuna tapahtui ett? tohtori oli ajanut kaupunkiin omalla hevosella. Kun ajoi p??katua alas, seisattui h?n klubbin edustalle. H?n oli er??n lukuyhti?n j?senen? ja meni klubbista noutamaan viimeiset kirjallisuuden uutiset. Siell? tapasi h?n tuon ennen mainitun asiamiehen. Nuori mies seisoi somilla s??rill?ns?, nojasi milloin toiseen, milloin toiseen, ojensi niit? ja kierteli viiksi?ns?. Hiuksensa olivat kutrisiksi poltetut ja n?ytti silt? kuin h?nell? olisi ollut aikomus tehd? ihmiskunnalle kunnian ilmesty? sen eteen vierailevana n?yttelij?n? jossakin n?ytelm?ss?, jossa p??henkil?n teht?v? tulisi h?nen osaksensa.

- Kuulkaa tohtori! minulla ei ole mit??n tekemist? konttorissa t?n?p?iv?n? ja minun tekisi, piru viek??n, mieli ajaa kotia teid?n kanssanne t?n??n. Niin, teid?n ei tarvitse kiitt?? minua t?st? tarjomuksesta, sill? oikeastaan tahtoisin uudistaa tuttavuuteni teid?n kummi-tytt?renne kanssa!

Tohtori oli todellakin niin hyv?ntahtoinen, ett? h?n piti hyv?n?ns? tuota h?vytt?myytt?; saihan h?n sen kautta seuran pitk?ll? kotimatkalla.

Herra asiamies huusi palvelijaa sisimm?st? ravintolahuoneesta auttamaan yllens? p??llystakkia, joka oli h?nen omalla k?sivarrellansa.

Sitten n?ki h?n vaivaa astuessaan vaunuihin tuon hieman maamoukkamaisen tohtorin viereen.

- Nyt te voitte ajaa! sanoi asiamies, sytytetty?ns? sikarrin ja k??ritty??n p??llystakin ymp?rillens?.

Asiamies hyvin mielell??n ajoi mukavissa vaunuissa ja hyvin mielell??n puhui kuunteleville korville. Nyt n?m? molemmat ehdot olivat t?ytetyt ja asiamies oli oikein hyvill?ns?.

- Oikeastaan t?m? kaupunki on oikea hiiren-l?pi; vaan hiukan vaihetusta p??kaupungin el?m?st? voi olla sekin hyv?. Naiset k?yv?t laatuun ja - Jumala paratkoon, tytt?-raiskoilla ei ole monta, jotka heit? huvittaisivat!

- Niin, te olette oikea veitikka, niin olette! nauroi tohtori.

- Hm! Jokainen tekee parastansa. Miksi teid?n kummitytt?renne ei koskaan tule kaupunkiin?

- Se ei koskaan ole ollut h?nelle mieleen, ja nyt h?nell? ei suinkaan ole siihen syyt?, katsoen kaikkiin juttuihin ja juoruihin, jotka ovat liikkeen?!

- Se en totta. H?nest? puhutaan todellakin yht? ja toista!

- Aivan liiaksi! m?risi tohtori.

- Ja mik? on pahempi! jatkoi asiamies, h?n ei ole oikein varovainen!

- Eik? h?n ole, tuhat tulimmaista! vastasi tohtori ?k?isesti: Eih?n se lapsi parka tee mit??n. Vaan pahoista kielist? ei ole puutetta eik? ihmisist?, jotka kieliv?isyydell? aikaansa kuluttavat!

- Jos te tuolla puheellanne tarkoitatte minua! sanoi asia-mies kylm?sti, niin erehdytte. Min? pid?n aina velvollisuutenani olla niiden kilvenkantajana, jotka eiv?t ole l?sn?!

Sitten seurasi kertomus mitenk? herra asia-mies kilpe? kantoi ynn? pitempi esitelm? p??kaupungista, sen asujamista ja oloista.

Tohtori istui niinkuin olisi kadottanut nen?ns? ja suunsa kuullessaan kaikkea t?t? viisautta. Kun h?n sai v?h?n suunvuoroa, sanoi h?n:

- Nuorukaiset tekev?t jyrkki? p??t?ksi? meid?n aikanamme. Minusta n?ytt?? silt? kuin te olisitte puhuneet niin kuin todellinen t?m?n aikakauden lapsi!

- Hyv? tohtori, me olemme kaikki aikakauden lapsia! sanoi asia-mies, silitt?en partaansa ja nojaten taaksep?in siin? varmassa vakuutuksessa ett? h?n t?ll? mahtavalla totuuden lauseella oli tehnyt tohtorin myk?ksi. Eik? nuo hevoset voisi juosta v?h?n paremmin?

Kun pys?hdyttiin tohtorin asunnon ulkopuolelle, kysyi l??k?ri vieraalta eik? h?n tahtoisi sy?d? leip?palasta h?nen talossansa.

- Kiitoksia; teid?n kaunis kummi-tytt?renne on kyll? tydytt?v? toiveitani enemm?n kuin ruoan suhteen! sanoi nuori mies huolettomasti ja osoitti kartanoa.

Ellen seisoi pihalla paljain p?in ja katseli kuinka lampaita kerittiin. H?n nosti k?den silmiens? varjoksi ja katseli ?llistyneen? yksin?ist? vierasta, joka niin reippaasti tuli portista sis??n kuin se olisi ollut h?nen jokap?iv?inen ty?ns?.

Kun Ellen viimein tunsi h?net ruumiin-tutkimisessa olleeksi mieheksi, teki h?n jyrk?n liikunnon, vaan malttoi samassa mielt?ns? ja vastaan-otti tyynesti h?nen imartelevaa tervehdyst?ns?.

- Minua ilahuttaa n?hd? teit? n?in kukoistavana ja terveen? neitoseni. Minulla oli asioita n?ill? paikoilla enk? hennonut menn? teid?n ovenne ohitse, vaikk'ette olekaan eritt?in kuuluisa vieraan-varaisuudesta!

On olemassa kohtelias h?vytt?myys, jota nuoret miehet, joilla on siihen tarpeellisia luonnonlahjoja, oppivat p??kaupungin kahvila-el?m?ss? ja pintapuolisista nais-tuttavuuksista. Maalainen h?mm?styy tavallisesti kun h?nt? kohdellaan tuolla lailla, sill? se kohteleminen on maksettava samanlaisella rahalla taikka kaikkein karheimmalla konsehtilla.

Ellen oli j??kylm? tuota miest? kohtaan, vaan t?m? ei kadottanut rohkeuttansa. Mutta yht'?kki? n?ki h?n jotakin salamantapaista Ellenin silm?ss? - h?n otaksui ett? se oli hymy ja suosiollinen h?nelle.

- Ettek? astu sis??n? kysyi Ellen.

H?n kiitti itsetunnolla ja astui teikkarimaisesti Ellenin j?ljiss?.

He istuivat p?yd?n ??reen, jolle Ellen asetti virvoituksia vieraan eteen.

- Ettek? itse ota lasillista? kysyi herra, nostaen lasia p?iv?? vasten.

- En koskaan juo vieraitten kanssa! sanoi Ellen kuivasti.

- Te olette julma, neitoni! Min? toivon kuitenkin ett? se aika on tuleva, jolloin voimme juoda yhdess? kuin tuttavat!

- Siin? tapauksessa teid?n tulisi menetell? aivan toisella tavalla kuin olette tehneet siit?, kuin te viimein olitte t??ll?!

- Mit? sill? tarkoitatte?

- Tarkoitan ett? tied?n kuka on levitt?nyt noita juttuja minusta kaupungissa!

- Ah, hyv? neiti, min? huomaan ett? on koetettu minua panetella teid?n luona...!

- Se on mahdotointa. Sill? ei kukaan rohkenisi puhua teist? minulle. On ainoastaan mainittu teid?n nimenne niiden juttujen ohessa, joita olette minusta levitt?neet!

- Niin, siin? n?ette ett? kuitenkin on mainittu halpa nimeni teille! Vaan ei ole huolimista siit?, mit? puhutaan. Paitsi sit? voin min? puhdistaa itse?ni kaikista...

-- Se ei ole tarpeen! sanoi Ellen ja nousi. Asia-mies n?ki ett? peli olisi kadotettu jos ei h?n nyt laskisi valttia ulos. H?n nojautui p?yd?n yli ja aikoi tarttua Ellenin k?teen:

- Olkaamme hyv?t yst?v?t! sanoi h?n imartelevalla ??nell? ja hymyilevin silmin.

Ellen seisoi h?nen edess?ns? t?ydess? mitassaan. Sen k?den, jota herra oli tavoittanut, oli Ellen samassa laskenut alas. Toista kohotti h?n k?skev?sti.

- Ulos! huusi h?n ja rypisti silm?kulmiansa.

- Olkaamme nyt hyv?t jo, sanoi herra tyynesti ja aikoi istuutua j?lleen.

T?m? h?vytt?myys h?mm?stytti Elleni?. H?n ei olisi tahtonut menn? liian pitk?lle, mutta asian n?in ollen oli h?n pakoitettu astumaan viimeisenkin askeleen.

- Te arvattavasti ette kuulleet mit? sanoin. Pit??k? minun kertoa se teille? Te menette heti ulos t?st? huoneesta taikka v?keni on teit? auttava!

Asiamies hohotti olkap?it?ns? ja sys?si tuolinsa p?yd?n vierest?. Ellenin silm?t seurasivat h?nt? miekan tavalla askel askeleelta ovelle saakka. Siin? mies pys?htyi. H?nen ylpeytens? oli loukattu, h?nen ilkeytens? riensi avuksi.

- Te ette ole kohtelias, nukkeni; vaan koska se n?ytt?? olevan talon tapa, enk? min? voi sit? noudattaa, niin min? menen. Ymm?rt?k?? minua oikein! min? menen itsest?ni, en anna k?ske? itse?ni ulos!

Ellenin huulet vapisivat, h?n etsi sanoja, vaan ei l?yt?nyt muuta kuin:

- V?st?r?kki!

Sen per?st? ovi suljettiin asia-miehen j?lkeen. Ikkunasta n?ki Ellen h?nen k?yv?n ohitse. Viel?p? seisattui h?n ja sytytti sikarinkin itselleen pihalla. Vihdoin viimeinkin oli h?n ulkona portista.

Ellen istui tuolille. Nyt kun tuo mies oli poissa, vapisivat Ellenin polvet. T?mm?ist? ei h?n viel? ollut kokenut.

Ajateltuansa t?t? seikkaa hetken aikaa, muistui h?nen mieleens? tuo sana: V?st?r?kki!

T?t? ajatellessaan rupesi h?n nauramaan, niin ett? Tiina, joka samassa tuli sis?lle, ei voinut ymm?rt?? mit? oli tapahtunut.

- Oliko h?n niin hupainen? kysyi uusi mejerinhoitaja. Silt? h?n ei n?ytt?nyt!

- Niin, h?n oli todellakin sangen hupainen! vastasi Ellen yh? nauraen ja lis?si totisemmin:

- Jos tuo hupakko tulisi t?nne viel? kerran, niin annan Jens'in ja Hans'in ottaa h?net k?sivarsista kiinni ja hieman kylvett?? h?nt? tuossa joessa; kuuletko!

- Vai sen kaltaista hupaisuutta se olikin! vastasi Tiina. Kyll? neiti voi luottaa siihen, ett? h?nt? kyll? kylvetet??n. Min? tunnen niin mainion sopivan ja mutaisen paikan joessa!

Tohtori seisoi oven ulkopuolella kun asiamies k?vi ohitse.

- No, pianpa h?n toiveenne t?yttikin! huusi h?n. Teid?n olisi ennemmin pit?nyt sy?d? aamiaista minun luonani, kun tarjosin sit? teille!

Asiamies nosti ainoastaan hattuansa ja jatkoi matkaa raivoissaan. H?n sai k?vell? hyv?n matkan ennenkuin sai er??n talonpojan ajamaan itse?ns? kaupunkiin. Koti-matkallaan vannoi h?n itsekseen vihaa ja vainoa Ellenille. Illalla klubbissa kertoi h?n hartaasti kuuntelevalle kuulijalaumalle, siprist?en silmi?ns? ja vaieten hetkeksi silloin t?ll?in, k?ynnist?ns? kartanossa ja ett? uusi linna oli yht? v?h?n valloittamatoin kuin vanha oli ollut.

Ett? sota oli julistettu, siit? oli Ellen vakuutettu ja sai sit? tarpeeksi kokeakin. Kun h?n tarvitsi ty?v?ke?, varsinkin syyst?ihin, niin h?n ei saanut taikka sai kaikkein huonoimmat. H?nen palvelijansa j?ttiv?t h?net kaikenlaisista tekosyist?; saipa my?s tuntemattomalla tavalla tuon pienen kaupungin sanomalehden p?yd?llens? ja oli tilaisuudessa lukea siit? kuinka laita oli er??ss? kartanossa - pit?j?ss?. Koko joukko pikku harmia sateli h?nen p??llens?, mutta h?n seisoi vakavana kengiss??n ja kaalasi mudan l?pi sek? koroitti sit? muuria, joka h?nt? eroitti ymp?r?iv?st? maailmasta. Tiina oli h?nen uskollinen apulaisensa ja muutamia luotettavia miehi? sai h?n my?skin pysym??n korkeasta palkasta. Mutta kasvonsa olivat k?yneet entist? totisemmiksi, ja revolveri, jonka tohtori oli l?hett?nyt h?nelle puhdistettuna takaisin, riippui sein?ll? h?nen s?nkyns? yli kiilt?vine piippuineen ja messinkinappineen.

N?in odotti h?n Henriki?.