Chapter 2 No.2

T?m? oli ensi kerta kun Ellen oli is?n kanssa ajamassa ja ensimm?inen kerta kun h?n l?ksi kaupunkiin. Tavallisuuden mukaan ei heid?n kesken lausuttu monta sanaa. Ellen istui koko pitk?n matkan omissa ajatuksissaan seuduista ja kaikesta, mik? heit? kohtasi. Kaupungissa h?nen toiveensa pettiv?t toinen toisensa per?st?. H?n havaitsi ett? maaherra asui kartanossa, jok'ei ollut paljon komeampi kuin p??rakennus siell? kotona; kirkontorni ei ylettynytk??n taivaasen asti ja hevoset kaupungissakin k?viv?t nelj?ll? jalalla eiv?tk? suinkaan olleet niin hyv?ss? kunnossa kuin maalla.

H?n oli iloinen kun taas istui vaunuissa ja ajettiin kotiap?in. Kuu nousi ja reippaitten hevoisten varjot yh? piteniv?t maantiell?; h?n katseli is?n liikkumatointa varjoa ja omaansa, joka oli alituisessa liikunnossa, katseli kuinka py?r?t py?riv?t nopeasti ja kilpaa niiden kanssa nuo kahdeksan hevoisjalkaa. Vierto-tie rupesi h?nen mielest?ns? lainehtimaan yl?s-alasin kuin valkoinen nauha; t?h?n lainehtivaan liikuntoon rupesi pian kangaskin, joka uneksi kuutamossa, ja sitten maat molemmin puolin tiet?. Yht'?kki? h?n huomasi ett? h?n itse istui nyykytellen p??t??n.

- Eth?n sin? vaan nuku! kuului is?n ??ni.

Ellen h?pesi ja n?ki paljon vaivaa pit??kseen silmi? avoimina.

- Parasta on ett? saat jotakin toimittaaksesi! sanoi is? ja antoi ohjakset Ellenin k?siin, n?ytt?en samalla kuinka ne oli pidett?v?t ja kuinka hevosia ajetaan.

Ellen ryhtyi kohta asiaan t?ydell? toimella. Se seikka, ett? molemmat hevoset tottelivat pienint?kin nyk?yst? h?nen k?dest?ns?, ett? juoksivat nopeammin kuullessansa piiskan l?j?hdyst?, ett? ylip??t? el?v?t olennot tottelivat h?nen tahtoansa, se oli jotakin aivan uutta ja vieh?tt?v??. Paikalla sai h?n koko ajamisen taidon p??h?ns?, ja koska h?n ei pel?nnyt, meni kaikki niinkuin itsest??n.

Tultiin sille paikalle, jossa haara-tie poikkesi vierto-tiest?. Siell? hra Jansen tahtoi ottaa ohjakset, mutta Ellen oli jo nostanut piiskaa ja pienell? l?j?hdyksell? sek? sanoilla: hop Rusko! poikkesi h?n haaratielle ja katkaisi kummallisen ??nett?myyden. Vaunujen py?r?t py?riv?t eteenp?in ihan keskell? tuota kapeaa tiet?, Ruskot juoksivat lystikk??sti ja hra Jansen nyykk?si tyytyv?isn? p??t?ns?, hymy huulillaan.

Ellen pitkitti ajamista ja sama ??nett?myys vallitsi heid?n v?lill?. Yht'?kki? pid?tti h?n hevoset. Pilvi, joka oli k?ynyt kuun eteen, oli est?nyt h?nt? n?kem?st? kahta ihmist?, ja h?n oli melkein ajaa heid?n yli. He hypp?siv?t syrj?lle, kuu kumotti taas pilven alta, hra Jansen tervehti; ne oli pappi ja tohtori.

Ellen ei huolinut muusta kuin ajamisesta. Kun tie oli tyhj?, antoi h?n hevoisten juosta ja eteenp?in ajoivat is? ja tyt?r.

- Hullu ihminen! sanoi pappi viel?kin s?ik?htyneen?. Luulen ett? h?n p??lliseksi antaa lapsen ajaa noita kaihtivia hevoisia!

- Niin h?n on omituinen mies! sanoi tohtori.

- Sivistym?t?in mies h?n on! jatkoi pappi. H?n olisi ainakin voinut seisahtaa ja pyyt?? anteeksi!

- H?n istuu aina ajatuksissaan! v?itti tohtori.

- Niin, ja antaa lapsen ajaa. Se on arvattavasti ainoata, mit? h?n sille opettaa. Kuulkaa tohtori, vaikka te aina otatte sen asian niin kevytmielisesti, en min? todellakaan kauemmin voi sit? j?tt?? siksens?; min? en voi sit? k?rsi? virkani kannalta. Kouluneuvoston puolesta t?ytyy minun tiedustaa saako lapsi mit??n opetusta vai ei!

- Voimmehan menn? yhdess? sinne huomenna! esitti tohtori.

Seuraavana p?iv?n? j?lkeen puolen-p?iv?n tulivat nuo herrat k?vellen kartanoon,

Hra Jansen oli ulkona; Ellen istui jokap?iv?ishuoneessa tuolilla ja ajoi toista kahta tuolia seili-langasta tehdyill? ohjaksilla.

Pappi ja tohtori k?viv?t istumaan, Ellen jatkoi ajamista.

Pappi kysyi:

- Nimesi on Ellen, eik? niin?

- Niin on!

- Kuinka vanha olet Ellen?

- Pian yksitoista vuotta. Hop heisa!

- Sin? osaat kaiketi lukea?

- Lukeako?

H?n pani ohjakset tuolin selk?puulle ja katseli suurilla totisilla silmill??n papin kasvoihin.

T?m? joutui h?mille. Tohtori jatkoi:

- Tule t?nne Ellen ja juttele v?h?n tuon vieraan miehen kanssa!

Ellen hypp?si alas tuolilta, meni tohtorin luo ja pani k?tens? tohtorin k?teen. T?m? piti siit? kiinni ja otti sanomalehden p?yd?lt?.

- Voitko sin? lukea meille v?h?isen t?st??

Lapsi katseli tuskastuneena kirjaimia ja rupesi sitten suurella vaivalla tavailemaan aivan uusien ja h?mm?stytt?vien s??nt?jen mukaan.

Pappi pani k?tens? ristiin ja py?ritteli suuria sineettisormuksiansa:

- T?m? on todellakin peloittavaa!

Tohtori taputti lapsen p??t?:

- Kuka on opettanut sinua lukemaan, lapsi?

- Lyps?j?-Tiina! kuului vastaus.

- Vai niin!

Tohtori otti taskustaan lyijykyn?n ja osoitti sanomalehden reunusta!

- Voitko kirjoittaa nimesi t?h?n?

Tytt? otti kyn?n, tarkasti sit? molemmista p?ist?, nojautui sitten lehteen, p?? kallella ja kieli hampaitten v?liss?. Hetken per?st? oli siin? muutamia koukeroita paperilla, joiden tohtori yst?v?llisyydess??n sanoi merkitsev?n: Ellen.

Pappi ei tyytynyt selitykseen.

- Se on peloittavaa, oikein peloittavaa! Kymmen-vuotias eik? ... sano lapseni, tunnetko katkismusta?

Tytt? katseli h?nt? taas suurilla silmill?ns? ja hymyili.

- Mit? sin? sanot? kysyi h?n.

Sineettisormuksia hierottiin toisiansa vastaan.

- Villi, t?ydellinen villi; mutisi pappi.

Samassa hra Jansen astui sis??n suurissa saappaissaan.

- Min? kuulin v?elt? ett? hra pastori - hyv?? p?iv?? tohtori! - teki minulle kunnian!

Pappi nousi v?h?n h?mm?styneen?.

- Me olemme juuri keskustelleet tytt?renne kanssa. H?nell? ei ole paljon koulutietoja!

Pappi katseli ter?v?sti kartanon-omistajaa. T?m? vastasi samanlaisella silm?yksell?:

- H?n ei ole ollenkaan k?ynyt koulua, hra pastori!

- Ei ole, siit? olen todellakin saanut todistuksia. Mutta kuinka voitte te, lapsen is?n?, vastata siit?? - ei mink??nlaisia tietoja?

- Min? en ole koskaan havainnut ett? se, jota hra pastori nimitt?? "tiedoiksi", on ollut miksik??n hy?dyksi ihmisille. Kristilliselt? kannalta tiedot ovat tarpeettomat, jopa syntisetkin. Paitsi sit?, onhan h?nell? viel? aikaa oppia tarpeellisinta!

Pappi v??nteli ruumistansa:

- Sallikaa minun lis?t? pari sanaa, hra kartanon-haltija; min? en tahdo puhua siit?, mik? k?sitys kouluneuvostolla mahdollisesti voi olla ajasta, jolloin lapsen pit?? oppia tarpeellisinta. Mutta sivistyneen? miehen? te kaiketi huomaatte mit? teid?n on teht?v? kun nyt olen muistuttanut teit? asiasta. Kristilliselt? kannalta taas ... hm! ... min? pit?j?n pappina ... hm! ... hra kartanonhaltija ... min?, min? kuitenkin ... ei, se on todellakin ... lystillist?!

Hra Jansen pani k?sivartensa ristiin ja vastasi hitaasti ja tyynesti:

- Mit? hengellisiin seikkoihin tulee, en koskaan rupee keskusteluun niist?. Minusta te, p??tt?ess? n?ist? asioista, aina viittaatte papilliseen arvoonne. Jos ei oteta lukuun virkanne k?yt?nn?llist? puolta, niin teid?n suorittamanne tutkinto yliopistossa on antanut teille t?m?n arvon. Mutta siin? suhteessa me olemme yht?-arvoiset, hra pastori. Min? olen my?skin saanut todistukset tutkinnon suorittamisesta teologiassa.

- Mit? se tiet???

- Se tiet?? mit? sanon. Minun aikanani, ja me olemme arvattavasti yhden-ik?iset, hra pastori, kaikki ylioppilaat saivat suorittaa jumaluus-opillisen p??s?tutkinnon. Se oli silloin tapana, my?hemmin tuli luullakseni lain-opin vuoro. Vaan min? en tuntenut itse?ni kutsutuksi enk? valituksi ja p??tin ruveta maata viljelem??n, niinkuin meid?n kanta-is?mme. T?ss? toimessani olen ollut niin ahkera ett? olen unhoittanut koko kouluneuvoston olemisen. Vaan, hra pastori, koska te t?n? p?iv?n? kunnioitatte minun taloani l?sn?olollanne, t?m?n kouluneuvoston j?senen?, niin pyyd?n teit? sanomaan kouluneuvostolle terveisi?: Teologian kandidaati Kristian Jansen on huomisp?iv?st? alkaen antava tytt?rellens? tarpeellista opetusta.

Pappi kumarsi. Hetken ??nett?myys vallitsi.

- Siis olemme tehneet teht?v?mme t??ll?? sanoi tohtori.

- Tietysti! Tuon tutkinnon suoritettua... Pyyd?n saada sulkeutua teid?n suosioonne! sanoi pappi.

Hra Jansen saattoi herrat ulos. Ovessa tohtori k??ntyi h?nen puolehensa:

- Teid?n pit?isi antaa Ellenin tulla toisten lasten seuraan.

- Min? en usko ett? h?nell? on taipumusta seura-el?m??n enk? min? juuri ole pahoillani siit?. Vaan nyt h?n kuitenkin pian tulee saamaan leikkitoverin!

Ellen oli seurannut t?t? keskustelua suurella tarkkuudella. H?n sangen paljon mietti t?t? uutta seikkaa, ett? h?n tulisi saamaan opetusta is?lt?ns? ja olemaan jokap?iv?isess? keskuudessa h?nen kanssa. H?n nukkui levottomasti y?ll?; seuraavana aamuna her?si h?n varhain, nousi, puki nopeasti p??llens? ja meni ulos hakaan, jossa rupesi k?velem??n edes-takaisin p?hkin?pensastoa my?ten.

H?n h?pesi ett? oli niin levotoin. Eih?n nyt ollut puhetta muusta, kuin ett? Lyps?j?-Tiina saisi sijaisen, ja mit? h?nen tuli oppia, ei varmaankaan voinut olla niin vaikeata. Olihan tuo ajamisen oppikin vaunuissa ollut niin helppoa. Ja kuitenkin t?ytyi h?nen tunnustaa itsellens? ett? oli toista ajaa hevoisia is?n vieress? illalla kuutamossa, kuin p?iv?ll? istua h?nen vieress?ns? kirjoittamassa kirjaimia. Kirjaimia! noita ilkeit? vaikeita merkki?, jotka milloin seisovat pystyss? kuin seip??t, milloin makaavat kuin leikattu otrapelto. Ja sitten lukeminen! Huolta pit?minen siit?, mit? kirjaimien p??h?n pisti merkit?, kun seisovat t?ss? tai tuossa j?rjestyksess?. Ja Lyps?j?-Tiina oli sanonut ett? t?m? oli osattava niin hyvin, ett? k?vi sirip, sirap vaan, niinkuin maito-suihku kiuluun lyps?ess?.

H?n hypp?si yl?s aidalle ja katseli yli niittyjen ja kankaan. Aamun raittius peitti viel? sumuna tuon ??rett?m?n tasangon. Sumun takana arvasi l?ytyv?n pilvi?, ja niiden p??lt? kimalteli jotain, joka pyrki esille, aurinko, joka oli nousemassa. Ellen pani k?sivartensa ristiin rinnan yli ja hengitti syv??n. Oi, se teki hyv?? t?m? raittius t?lle hoikalle ruumiille. H?n mielest?ns? tunsi tuon virkist?v?n ilmavirran vuotavan koko ruumiinsa l?pi, s??riin ja varpaisin asti. H?n ojensi ensin toista s??rt?, sitten toista, katseli ensin toista kenk?? ja sitten toista. H?n nauroi, eik? oikeastaan tiet?nyt mit? h?n nauroi, vaan yht'?kki? kaikki oli h?nest? niin naurettavaa. Leivonen lensi yl?s avaruuteen tien toiselta puolelta. Se, joka osaisi lent??! Viime aikoina oli h?n ehtimiseen uneksinut ett? lensi, mutta se oli aina tapahtunut vaivalla, s??ret olivat aina niin raskaat. Ei, tuolla lailla kuin leivonen! H?n teki muutamia hypp?yksi? aidalla, kadotti tasapainon ja h?nen t?ytyi juosta alas tielle asti, ett'ei samassa menisi kupperikeikkaa. H?n p??sikin ojan yli, vaan sai ainoastaan puoleksi sijaa jaloillensa. Toinen jalka niukahtui, h?n vaipui alas ja huomasi, kun taas koetti nousta, ett? ei voinut astua sill? jalalla.

Ellen istui ojan reunalle v?h?n huonolla tuulella, mit? h?nen nyt oli teht?v??

Nyt kuului kellojen kilin? ja raskas h?lkk??minen tiet? my?ten. Lehmi? ajettiin laitumelle. Ellen n?ki ett? l?hestyiv?t l?hestymist??n, muutamain p??t olivat alasvaipuneina, muutamat pitiv?t p??ns? pystyss?. Siin? oli Musta-L?si ja Valko-L?si, siin? oli Vlak, Viktoria ja Ejegod. Jumala tiesi mit? ne h?nest? ajattelivatkaan, joka istui siin? niin levollisna? Tuskin tahtoivat h?nt? kiert??k??n. Musta-L?si nuuski ohitse menness??n, Viktoria heilutti h?nt??ns? niin ett? se melkein sattui Ellenin silmiin, Ejegod pel?styi, hypp?si sivulle ja Vlakin selk??n, sek? saattoi koko karjan suurimpaan h?mm?stykseen.

Ellen sai oksan k?teens? ja l?i sill? rohkeimman kuonolle. Viimeiseksi tuli paimenpoika karjan j?less?. H?nen nimens? oli Andreas ja h?n oli vasta ollut v?h?n aikaa kartanossa.

- Etk? sin? voi ajaa lehmi? paremmin? huusi Ellen pojalle.

T?m? katseli h?nt? suu avoinna eik? k?sitt?nyt miks'ei h?n noussut ja mennyt pois tielt?.

- Min? olen loukannut jalkaani enk? voi astua! sanoi Ellen. Juokse kartanoon ja kutsu Liina t?nne; mutta kuules, ?l? sano mit??n is?lle!

Poika katseli Elleni? ja lehmi?. Ne olivat jo muodostaneet kaksi joukkoa, toinen seisoi ojassa ja toinen l?hestyi ohrapeltoa.

- Voitko sin? pit?? huolta elukoista sill? aikaa? kysyi paimenpoika viivytellen.

- Juokse vaan! huusi tytt?.

Poika k??ntyi ja meni takaisin kartanoon, heiluttaen salava-keppi?ns?.

Jalka oli nyt pahasti kipe?. Mutta Vlak ja toinen L?si pyrkiv?t ohrapeltoon, jotta Ellen, maalais-tyt?n luonteen mukaan, koetti vastustaa niiden hankkeita ja ontuen seurasi n?it? syntisi?, kunnes h?nen onnistui saada ne oikealle tielle j?lleen.

Vaan sitten ei h?n jaksanut enemp??. P??st?m?tt? tuskanhuutoa vaipui h?n alas pientarelle, noin sata askelta siit? paikasta, miss? oli langennut.

Sill'aikaa oli Andreas saapunut kartanoon ja oli, v?h?n aikaa etsitty?ns?, vihdoin l?yt?nyt Lyps?j?-Tiinan.

- Ellen ei voi astua, h?n makaa siell? lehmien keskell?! kertoi h?n.

- Mit?, onko h?n puskettu kuoliaaksi! huusi piika.

Hra Jansen meni samassa ohitse, kuuli huudahduksen ja karkasi h?mm?styneen pojan kaulukseen kiinni.

- Sin? l?ntti. Nopeasti, miss? h?n on?

H?n juoksi ulos portista, poika itkien h?nen j?less?ns?.

- Ei h?n olekkaan t??ll?! huusi kartanonhaltija, kun olivat saapuneet aidan viereen.

Poika seisoi aivan ep?tietoisena ja pisti ruskeat ryst?sens? silm?-kuoppiin.

- Min? puin sinut oljiksi, poika, jos et saa suustasi sanoja. Miss? on

Ellen, mit? on tapahtunut?

Liina, joka nyt my?skin oli ehtinyt paikalle, pel?styi yht? paljon kuin Andreas parka. H?n ei koskaan ollut kuullut kartanonhaltijan k?ytt?v?n semmoisia sanoja.

Hra Jansen k?veli hartaasti etsien aitaa my?ten. Nyt k??ntyi h?n yht'?kki?. H?n oli kuullut hiljaista voivotusta. Tuolla ohrassa makasi h?nen tytt?rens?.

Kun hra Jansen kumartui alas; aukasi Ellen yhteenpuserretut huulensa:

- Min? putosin alas aidalta. ?l? tee Andreakselle mit??n!

Hra Jansen nosti tyt?n varovasti yl?s, kantoi h?nt? huoneesen, pani h?net sohvalle ja kysyi oliko h?nell? vaivoja?

- On! vastasi Ellen.

Hra Jansen valjasti itse hevoiset ja ajoi t?ytt? laukkaa ulos kartanosta l??k?ri? hakemaan. T?m? tuli, taputti Ellen'in p??t? ja tutkiskeli s??rt?. Se oli taittunut nilkka-luun yl?puolelta.

Sairas lapsi kannettiin sohvalta vuoteellensa ja k?rsi siin?, p??st?m?tt? hiiren hiiskaustakaan, suurta tuskaa ennenkuin s??ri oli saatu oikeaan asemaansa ja sidotuksi paperikansiin.

Hra Jansen ei ollut huoneessa kun t?m? ty? tehtiin. Kun kaikki oli j?rjestyksess? tuli h?n sis??n, seisoi p??n-aluksen takana ja katseli kauan tyt?rt?ns? sill'aikaa kuin yst?v?llinen tohtori tahtoi saada h?nen asemaansa niin mukavaksi kuin mahdollista, puhuen ett? h?nen nyt ei tarvinnut oppia lukemaan, koska oli itse sidottu kuin kirja, kaikella kunnialla liisterineen p?ivineen, nyt h?nen vaan pit?isi maata ihan liikkumatta eik? ajatella yht??n mit??n, niin viisaus tulisi ihan itsest??n.

Ellen makasikin liikahtamatta ja n?ki paljon vaivaa, voidaksensa olla ajattelematta. Ja kuitenkin tuli h?nen mieleens? aina tuo juttu kirjasta. Oliko h?n todellakin nyt muuttunut kirjaksi ja eik? h?nen en?? tarvinnut lukea! Vaan olihan se mahdotointa! Tiesih?n h?n ett? nimens? oli Ellen ja ett? h?n oli pieni tytt?. Vaan kuitenkin takeltui h?n tuohon ajatukseen. H?nen p??ns? oli muka suuri paksu kirja, lehm?t tulivat k??nt?m??n sen lehti? ja Andreas sai suurella vaivalla niit? pois ajetuksi.

Se oli kuumeen houreita. Sit? kesti pari p?iv??, ja n?iden kuluessa is? istui lakkaamatta vuoteen vieress? ja piti huolta siit?, ett'ei Ellen liikuttaisi kipe?? j?sent?ns? houreissansa.

N?in her?si Ellen er??n? aamuna ja ymm?rsi kuinka asian laita oli. Suuressa nojatuolissa, jossa oli korkea selk?puu, istui is? kasvot p?iv?? vasten; valo, joka tuli puoleksi lasketun kartiinin alta, valaisi niit?. H?n oli hetkeksi ummistanut silm?ns?. Sairas oli maannut niin rauhallisesti.

Ellen katseli tarkasti is?ns? kasvoja ja ajatteli ett? oikeastaan oli kummallista, ett'ei h?n ennen ollut n?hnyt niit?. Kuinka vieraat ne kuitenkin olivat h?nelle! - Ja ne n?yttiv?t niin ankarille, vanhoille, huolistuneille nuo kasvot, vaikka h?n tiesi ett? is?ns? ei ollut vanha; sen oli Lyps?j?-Tiina sanonut usein kyll?, ja joka kerta lis?nnyt, ett? oli kumma kun ei kartanonhaltija nainut uudestaan; olihan h?n mies parhaimmassa ij?ss??n.

Ellen makasi siin? ja ajatteli t?t? hetken aikaa. Silloin juolahti mieleens? ett? h?nell? kerran oli ollut ?itikin, niin oli ainakin Lyps?j?-Tiina kertonut. Kummallista, ett? h?nell? oli ollut ?iti, jota h?n ei ollenkaan tuntenut, eik? koskaan ollut n?hnyt. Kyll? kai h?n kuitenkin oli ollut olemassa, tuo ?iti, arveli Ellen, ja oli my?skin rakastanut h?nt?, is??, tuossa nojatuolissa; sill? kun ihmiset olivat naimisessa, niin rakastivat he toinen toistansa, oli Lyps?j?-Tiina sanonut.

Is? ei ollut ajanut partaansa pariin p?iv??n. Se pisti esiin joka paikassa kasvojen alapuolella ja hiustupsu oli valunut otsalle. Oliko h?nen, Ellen'in ?iti todellakin rakastanut is???

No niin, siit? oli pitk? aika. Mutta kuitenkin!

H?n katseli yl?s kattoon ja tiet?m?tt?ns? hiipi mieleens? yksin?isyyden tunne. Talonkoira Tyra, lehm?t, hevoset, lampaat, siat, pienet porsaatkin, Liina, is?, kaikkien antoi h?n mieless?ns? kulkea ohitsensa ja kaikissa oli joku vaillinaisuus. Ett'ei l?ytynyt ainoatakaan, jota h?n olisi oikein rakastanut!

H?n kuuli jotain ??nt? kamarista ja k??ntyi sinne p?in. Siin? istui, selin h?neen, poika harmaassa takissa, kyynysp??t p?yd?ll?, peukalot korvien alla. H?n luki varmaankin. ??ni, joka oli Ellen'ille ilmoittanut h?nen l?sn?olonsa, oli lehden k??nt?misest? syntynyt.

Oliko se Andreas? Ei, se ei ollut mahdollista. Andreas t??ll? sis?ll??

Ja lukemassa kirjaa?

Vaan kuka se oli?

Is? avasi silm?ns?!

- Kuinka sin? voit?

- Hyvin! Kuka tuo poika on tuolla p?yd?n ??ress??

Vieras nousi ja tuli v?h?n ujosti Ellenin luo. Se oli suuri pulska poika nelj?nnell?- tai viidennell?toista, haparoivilla liikunnoilla, vaaleakasvoinen ja omituisilla silmill?, jotka aina ik??nkuin etsiv?t jotain huoneessa.

- Se on Henrik serkkusi! sanoi hra Jansen. H?n j?? t?nne luoksesi sinulle seurakumppaliksi.

- Tuleeko h?n aina olemaan minun luonani?

- Nii-in!

- Se on hyv?. Saanko min? jotakin sy?t?v?ksi.

Henrik oli hra Jansen'in velipuolen poika. T?m?n velipuolen oli, niinkuin sanotaan, k?ynyt huonosti el?m?ss?. H?n oli nuorena nainut ja oli saanut vaimoksi sellaisen, joka huonosti osasi taloutta hoitaa. H?n kuoli pois miehelt??n ja suurelta lapsijoukolta. Miehen toimet oli aina k?yneet ala-m?ke?, h?n oli ep?k?yt?nn?llinen ja herkk?uskoinen. Hyv? mielens? oli mennyt samaa tiet? kuin toimensakin, ja niinp? terveyskin. Kuolinvuoteellansa oli h?nell? viel? puoli-tusina ala-ik?isi? lapsia ymp?rill?ns?. Mutta nyt yst?v?t ja sukulaiset riensiv?t avuksi ja auttoivat miten taisivat. Onhan s??nt?n? ett? kaikki ensin pit?? olla hukassa ennenkuin "avuksi riennet??n". Lapset jaettiin. Hra Jansen sai Henrikin.

T?m?n, joka t?h?n asti oli ollut vapaa-oppilaana latina-koulussa, m??r?si suku-neuvosto maanviljelij?ksi. H?nen selk?ns? leveytt? mitattiin ja er?s set? ynn? t?ti kirjoittivat hra Jansen'ille. Poika, puoli-tusina paitoja ja muutamat koulukirjat pistettiin postivaunuihin ja saapuivat kartanoon samana p?iv?n? kuin onnettomuus oli tapahtunut Ellen'ille.

Hra Jansen mieltyi kohta poikaan. Se seikka ett? t?m? oli noin kummallinen ja haparoiva, Ellen taas lujamielinen ja selv?-tahtoinen, lis?si t?t? mieltymyst?. Aluksi teki h?n h?net yksist??n sairashoitajaksi. H?nen t?ytyi kantaa Ellen sohvalle, kun sija oli laitettava uudestaan, h?nen t?ytyi lukea ??neen, ja kun t?m? rupesi v?sytt?m??n Ellen'i?, t?ytyi h?nen kertoa koulusta, toisista pojista ja opettajista. Ellen huomasi viimein ett? se oli sangen hauska asia tuo s??ren taittaminen, varsinkin kun opetus lukemisessa ja kirjoittamisessa sen kautta j?isi siksens?.

Tohtori k?vi joka p?iv? Elleni? katsomassa. Alussa oli h?n tyytyv?inen parantumiseen, mutta v?hitellen rupesi h?n arvelevaiseksi. S??ri ei tahtonut tulla ehe?ksi. H?n puhui asiasta is?n kanssa ja molemmat herrat ottivat sen hyvin totisesti. Olisiko imett?j? kenties ollut huonossa terveydess?? Niin, kaikissa tapauksissa oli nyt my?h?ist? kuulustella h?nt?, H?n oli jo kaikkien vuorien takana. Taikka olisiko hra Jansen...?

H?n kielsi juhlallisesti. L??k?ri pudisti p??t?ns? ja Ellen huvitteli mainiosti uuden toverin kanssa.

Viimein pisti jotain tohtorin p??h?n. H?n tuli er??n? p?iv?n? edell? puolen p?iv??, jolloin tiesi kartanon-haltijan olevan niityill?. Henrik istui lukemassa satuja Ellen'ille. Tohtori pyysi pojan hakea itsellens? lasin maitoa mejerist?, ja j??ty?ns? yksin sairaan kanssa sanoi tohtori:

- Terveisi? papilta, Ellen. H?n kysyi minulta kuinka sinulta k?vi lukeminen ja kirjoittaminen.

Ellen punastui eik? sanonut mit??n.

Tohtori jatkoi:

- Papin tulee kuukausittain kirjoittaa kuninkaalle kaikista pienist? tyt?ist? t??ll? maalla, mitenk? he k?ytt?v?t itsi?ns? ja varsinkin kuinka he lukevat ja kirjoittavat. Jok'ei mit??n osaa l?hetet??n kauas pois t??lt? suureen kaupunkiin, jossa saa tavata ja piirt?? kirjaimia koko p?iv?n, ei ensink??n saa leikki?. Mutta min? sanoin nyt papille ett? sin? olit ollut kipe?n jalan t?hden vuoteen omana, vaan ett? pian tulisit terveeksi ja silloin olisit hyvin ahkera, kun vaan p??sisit yl?s. Tohtori tiet?? nimitt?in varsin hyvin kuinka pitk?? aikaa tuommoinen jalka tarvitsee parantuaksensa!

Ellen oli k?ynyt tulipunaiseksi. H?n katseli l??k?ri? aralla silm?yksell?:

- Tied?tk? aivan varmaan kuinka pitk? aika...?

- Aivan t?sm?lleen!

Henrik tuli maidon kanssa ja vet?ysi kohta ikkunan loukkoon, kun huomasi ett? tohtori rupesi siteisin k?siksi.

- Sin? makaat varmaankin levottomasti y?ll?, side on aivan h?ll?. Ei taida olla hyv? ett? Henrik lukee sinulle kaikki nuo sadut!

Ellen puri peitteesen eik? sanonut mit??n.

T?n? iltap?iv?n? ja seuraavina p?ivin? kartanonhaltija otti Henrik'in mukaansa ulkot?ihin. Kun tohtori k?vi katsomassa viikon lopussa oli s??ri terve. H?n pusersi kovasti hell?? paikkaa. Ellen ei paljon aristellut.

Tohtori kumartui ja suuteli h?nen otsaansa. Menness?ns? ovesta ulos mutisi h?n itsekseen:

- Tahtoa h?nell? on ja hermoja my?skin. Tuo pikku noita! H?n olisi voinut kauan pit?? minua narrina. Ja min? rupeen arvaamaan pahaa verta!

Ulkopuolella kartanoa tapasi h?n sen haltijan.

- Nousevalla viikolla voi h?n j?tt?? s?ngyn; ja silloin ei taida olla haitaksi ajatella opetusta?

Herra Jansen nyyk?hytti p??t?ns?.

Ja Ellen nousi ja opetus alkoi. Se k?vi hitaasti eteenp?in. Paha kyll? Ellen ei en?? ollut siin? ij?ss?, jolloin lapsi tekee ty?t? ihan koneentapaisesti yht? paljon matkimis-halusta kuin torujen pelosta. Ellen'in matkimis-halu oli jo mallikseen ottanut ymp?r?iv?n luonnon ja pelkoa h?n ei tuntenut. K?vell? k?sill??n, liverrell? kuin leivonen, laulaa rakkauden lauluja, sit? h?n teki k?skem?tt?kin. Mutta ankarasti tuli h?nen k?rsimys-voimansa koetelluksi kun h?n pantiin piirt?m??n noita ik?vi? viivoja toisten viivojen mukaan ja ??nt?m??n kummallisia ??ni? toisien ??nien mukaan, joita h?nelle lausuttiin.

Is? tuli k?rsim?tt?m?ksi. H?n rupesi pelk??m??n ett? tytt?rens? oli tyhm?, ehk? jotain viel? pahempaakin. H?n ei tahtonut koulunk?ynnill? pilata lapsen luontoa, mutta h?nen t?ytyi toki osata lukea ja kirjoittaa; se seikka, ett? jok'ainoa pitk?llinen ja tuskallinen opetustunti oli tuottanut Ellen'ille yht? v?h?n tietoja kuin edelliset, loukkasi h?nen is?llist? ylpeytt??n.

H?n otti Henrik'in tallista ja ulkoty?st? ja pani h?net opettajaksi. T?m? muutos miellytti Ellen'i? ja h?n teki muutamia voimallisia ponnistuksia aapisissa ja kirjoitus-vihossansa. Mutta siihen se j?i. Oli n?et paljon hauskempi laskea v?h?n leikki? tuon nuoren opettajan kanssa, varsinkin kun t?m? salli sit?. Kun puoli sivua oli kirjoitettu ja raapitettu, esitteli Ellen ett? ment?isiin ulos k?velem??n, ja kun t?t? ei sallittu piirsi h?n niin kauheita irvi-kuvia M:st? ja O:sta ja luki lauseen: "lammas m??kyy karsinassa" niin monilla luonnon mukaisilla ??nill?, ett? Henrik naurettavassa ep?toivossa totisesti kysyi h?nelt?, oliko Ellen'in aikomus tehd? h?nt? yht? hulluksi kuin itse oli?

- En olekkaan hullu enk? tahdo sinuakaan hulluksi tehd?! sanoi Ellen halaten ja suudellen Henriki?.

Viimein t?m? k?vi liian pitk?lliseksi Henrikille.

Er??n? p?iv?n? opetustunnin loppupuolella nousi h?n yht'?kki? p?yd?n ??rest? ja katseli Ellen'i? ylenkatseellisella silm?yksell?!

- Sin? olet tyhmin tytt?, mit? el?iss?ni olen tuntenut!

H?n meni ovesta ulos ja heitti sen kiinni j?lkeens? niin ett? pamahti.

Ellen katseli h?mm?styneen? yl?s irvi-kuvistansa. No, kyll? kai h?n pian palajaa! Mutta kun kului nelj?nnestunti eik? Henrik palannutkaan, rupesi asia n?ytt?m??n arveluttavalta Ellenin mielest?.

- Tyhm? tytt?! Tyhmin mit? h?n el?iss?ns? oli tuntenut!

H?n rupesi miettim??n kuinka monta h?n mahdollisesti oli el?iss?ns? tuntenut, ja kun h?n, purren kyn?-varttansa, tuli siihen p??t?kseen, ett'ei voinut olla niin varsin suuri eroitus heid?n ik?ns? v?lill?, niin h?n suuttui. Ei, h?n oli tyhm? poika!

H?n otti l?kkiastian ja tyhjensi sen kirjoitusviholle, pani t?m?n kiinni ja hypp?si ikkunasta ulos tarhaan. Henrik oli kiinni saatava, vaan h?n ei ollut siell? ulkona. Ellen hypp?si aidan yli, ajatteli sit? kertaa, jolloin viimein oli hyp?nnyt sen yli ja toivoi tapaavansa Andreasta.

Ehk? oli Andreas niityill?. Ellen juoksi nopeasti sinne p?in, miss? n?ki lehmi? kuin kirjavia pilkkuja et??lt?. Kun h?n saapui sinne, n?ki h?n Andreaksen. T?m? istui m?tt??ll?, heilutti sarakeppi?ns? ja s?i voitaleip??.

- Hyv?? p?iv??, Andreas, kuinka jaksat?

H?n lakkasi sy?m?st? ja pudotti keppins?.

- Kiitoksia, hyvin vaan. Oletko sin? terve nyt?

- Olen; voithan sin? n?hd? sen.

Ellen otti kepin ja meni lehmien luo. Ne k?rsiv?t kuumuudesta ja h?nn?t liikkuivat ehtimiseen. H?n ajoi pois paarmoja sara-oksalla ja palasi sitten Andreaksen luo.

- Anna mulle palanen voi-leiv?st?s!

Andreas taittoi kohta suuren palasen leiv?st? ja antoi Ellenille. Ellen istui h?nen viereens? sy?m??n.

- Osaatko lukea? kysyi Ellen pojalta, suu t?ynn? ruokaa.

- Osaan jotensakin!

- Ja kirjoittaa?

- O-jaa k?yh?n se!

- Kuinka vanha olet oikeastaan?

- Mikonp?iv?n? t?yt?n kolmetoista!

Ellen vaikeni ja katseli eteens?.

- Kestik? oppiminen sinulta kauan? kysyi h?n viimein.

- Alussa kyll? k?vi huonosti, mutta kerran koulumestari sanoi minua tyhm?ksi elukaksi, ja sit? min? en tahtonut hyv?n? pit??, sill? min? tiesin ett'en ollut tyhmempi kuin Mathias, joka oli minua nuorempi, ja osasi lukea, kuin pappi!

Ellen oli taas tarttunut keppiin ja heilutti sit? ankarasti.

Sitten nousi h?n ja j?tti ruoan.

- Mettetk?? kysyi poika.

- Menen!

- Etk? tahdo sy?d? enemp???

- En!

- Anna minulle keppi!

- Sin? voit hankkia itsellesi toisen!

H?n juoksi kappaleen matkaa, seisahtui, mietti hetken, palasi pojan luo ja antoi h?nelle kepin ja k?den yht'aikaa.

- Hyv?sti Andreas, minun t?ytyy palata kartanoon lukemaan Henrikin kanssa. Uh!

- Etk? k?rsi lukemista?

- En!

- Etk? k?rsi Henriki? my?sk??n?

- En k?rsi h?nt?!

Ellen k??ntyi ja juoksi kotia t?ytt? laukkaa. Koski viel? v?h?n jalkaan, vaan h?n astui sit? kovemmin sill?. H?n k?vi samaa tiet? aidan yli ja ikkunasta sis??n. Henrik seisoi p?yd?n ??ress? ja k??nsi lehti? kirjoitusvihossa.

Ellen meni nopeasti h?nen luo, otti tuolin ja istui p?yd?n ??reen.

- Pit??k? meid?n aloittaa taas, Henrik?

H?n ei vastannut, vaan koetti saada erillens? l?kkiset lehdet.

- Min? kysyin: pit??k? meid?n aloittaa?

- Sin? olet aika porsas, sanoi Henrik.

Tulinen puna lensi kuin leimaus Ellen'in poskille, h?n nousi samassa ja antoi Henrikille aika voimallisen korvapuustin. Henrik oli kaatua taaksep?in; tytt? riensi ovesta ulos ky?kkiin Tiinan luo, josta h?n otti kiinni molemmin k?sin, huutaen: Henrik on j?less?ni; h?n tahtoo minua ly?d?!

- Mit?, tahtooko h?n ly?d? sinua! Koettakoon vaan! sanoi Tiina, kiert?en hameen lemmikkins? ymp?ri.

Hra Jansen tuli ovesta sis??n ja kuuli heid?n puheensa. H?n rypisti silm?-kulmiansa ja astui huoneesen, jossa Henrik viel? seisoi h?mm?styneen?, kirjoitus-vihko toisessa k?dess? ja toinen k?si poskellansa.

- Min? pyysin sinua lukemaan Ellen'in kanssa enk? n?ytt?m??n koulumestarin tapoja, sanoi kartanon-haltija ankarasti.

- Min? ... min? ... h?n...! ?nkk?si poika ja piti kirjaa edess?ns? corpus delicti'n?.

- Hyv?. Jos tahdot Ellen'ist? valittaa, niin tule minun luo, mutta ?l? itse rupee oikeutta harjoittamaan, kuuletkos!

Hra Jansen'in suuret saappaat tekiv?t tavattoman paljon melua, kun h?n astui v?'en tuvan kautta ky?kkiin. Siell? Ellen makasi polvillansa ja itki Lyps?j?-Tiinan hameisin.

Hra Jansen seisahtui ohitse menness??n, taputti Ellenin p??t? ja sanoi:

- Nyt olen nuhdellut Henrik'i?; ei h?n en?? ole sinua kiusaava. N?yt? nyt ett? tahdot olla pieni hyv? tytt?!

Ellen nousi kun is? oli mennyt. H?nen ??nens? oli ollut niin hell? ja h?nen k?tens? oli lev?nnyt niin k?yk?isesti h?nen p??laellansa; is?n sanat olivat soineet niin yst?v?lisilt? ja puolustavaisilta.

Mutta mit? t?m? oli? Olihan h?n ly?nyt Henriki? ja olisi itse tarvinnut nuhdetta ... niin, mutta Henrik oli soimannut h?nt?!... Ja h?n oli kiusannut Henriki?...

H?n olisi mielell??n puolustanut itse?ns?. Kaikki sit? tahtovat ja

varsinkin lapset. Mutta rakkaus totuuteen oli Elleniss? voimakkaampi.

H?n oli nyt joutunut v??r?lle kannalle ja vet?nyt Henrikin mukaansa.

H?n tahtoi sis??n Henrikin luo ja soi ett? Henrik h?nt? l?isi.

Vaikka Tiina koetti h?nt? pid?tt??, meni h?n kuitenkin huoneesen. H?n avasi oven. Henrik istui p?yd?n ??ress? p?? k?sien nojalla ja tuijotti alakuloisesti eteens?.

Ellen l?hestyi aivan hitaasti, seisahtui keskell? lattiaa ja juoksi sitten oikein karkaamalla Henrikin kaulaan.

T?m? koetti irroittaa itse?ns?, mutta tytt? kiertyi kuin k??rme h?nen ymp?rins? ja istui viimein h?nen syliins?. Silloin pojan mieleen hiipi outo tunne, jota h?n ei sin? hetken? ymm?rt?nyt, mutta h?n punastui kuitenkin, v?h?n s?ik?htyneen? siit?, ik??nkuin ei olisi ollut kaikki, niinkuin pit?isi olla.

H?n asetti tyt?n tuolille viereens?. Ellen piti h?nen k?dest?ns? kiinni ja kysyi oliko h?n kovasti suuttunut h?neen.

- En nyt en??! vastasi h?n. Enk? min? oikeastaan ole ollut niin suuttunut kuin murheellinen!

- Murheellinenko? kysyi Ellen.

- Niin, n?etk?s ... olisi ollut eri asia jos min? esim. olisin ollut sun veljesi.

- Miksi niin?

- Etk? ymm?rr? ... ett? kun is?si sanoo semmoista minulle, huolimatta siit? olenko sit? ansainnut vai en, niin minun asemani t??ll? tulee viel? tukalammaksi!

- En ymm?rr?!

- Sin? oletkin vaan pieni tytt?!

- Eth?n sin?k??n niin suuri ole. Et ole viel? ripill? k?ynyt!

- ?lk??mme siit? riidelk?. Min? olen t??ll? niinkuin armosta, ymm?rr?tk?s!

Ellen katseli h?nt? hetken aikaa ep?illen. Ja vihdoin h?n sai kun saikin jonkinmoisen k?sityksen asiasta.

- Sin? olet t??ll? minun luonani! sanoi h?n niin totisesti ja vakaasti ett'ei suinkaan olisi luullut h?nell? olevan mit??n yhteist? sen l?kkisen kirjoitusvihon kanssa, jota Henrik piteli k?dess?ns?.

Henrik hymyili tuolla hajamielisell? tavallansa. H?nen hymyns? muistutti Lokakuun auringosta, johon ei ole varsin kauan luottamista.

- Tuo tyhm? vihko, sen me poltamme ja aloitamme kohta uutta! huusi

Ellen ja pani kohta tuomionsa toimeen.

Laitettiin uusi vihko ja aloitettiin uudestaan.

Kaksi kuukautta my?hemmin Ellen osasi kirjoittaa ja lukea sujuvasti.