Chapter 6 No.6

Kampsu-Mikko.

H?n oli niit? rintamahaisia miehi?, semmoisia, joilla ei vartalossa ole mit??n hoikempaa paikkaa, vaan ovat kaulaa my?ten yht? paksua putkulaa. Semmoiset henkil?t tavallisesti sy?v?t kuin kaksi, mutta tekev?t ty?t? kuin viisi. Suolanen ja jauhonen mies oli Mikkommekin. H?nell? ei ollut turpeenkaan vertaa tehty? omaa maata. Torpan maa h?nell? kyll? oli, johon h?n oli kyh?nnyt pahasen m?kki-r?hj?n. Tekomaata olisi kyll? ollut torpan tiluksilla, mutta Mikko ei vaan viitsinyt omassa ty?ss??n olla. Jos h?n jolloinkin tuli kotiin, loikoi h?n siell? laiskana, puuttumatta mihink??n kotity?h?n. Nurkumatta teki h?n kuitenkin talon p?iv?ty?t torpastansa. Mutta toista oli kun h?n p??si vieraan ty?h?n. Siell? oli h?n oikeassa paikassaan. Kuokkaty?t? teki h?n kaikkein mieluimmin. Oliko kuokkapalkka pienempi tai suurempi, siit? huoli h?n viisi; p??asia oli vaan se, kun h?n sai kuokkia.

Tihe?ss? kyl?ss? oli soitten raivaamisen innostus sys?nnyt kuokkamaat kauvas pois kyl?st?. Sinne oli t?ytynyt tehd? joku sauna eli pirtti, jossa pidettiin majaa ty?naikana.

Tuommoisissa pirteiss? piti Mikkommekin majaa melkein kaikkina vuoden aikoina. Milloin maa oli sulana, kuokki tai ojasi h?n; talvet perkkaili h?n niitty?. Sinne h?n kantoi leip?konttinsa kala- ja voirasioineen; mutta siit? h?n piti varsin erinomaista huolta, ettei suinkaan puuro-jauhopussi j??nyt pois ja ett? se oli suuta my?ten t?yteen pakattuna. Siell? h?n keitteli puuronsa ja usein se n?ytti niin runsaalta panokselta, ett? outo olisi luullut sen riitt?v?n useammallekin hengelle. Mutta kun Mikko ensinn? hyv?ksi pohjusteli silakoilla ja piteli puuroa tarpeeksensa ja sitten lev?hdetty??n viel? parsiskeli, niin oli puurokattila kuittina. Kun h?n tuon parsimisensa j?lkeen k?veli ty?maallensa, oli h?nell? toisessa hankasessa leiv?n puolisko ja toisessa silakoita niin paljon kuin h?nen leve?ss? kourassaan pysyi. Niit? h?n sitten ty?h?n menness??n toksi, haukaten toisessa k?dess??n leip?? ja toisesta ty?nt?en silakan kumppaniksi. H?nell? oli se tapa, ett? h?n ei sy?nyt silakan h?nt??. Siit? aivan juuresta purasi h?n sen poikki ja heitti polkunsa varrelle. Syksymm?ll? paistoi Mikon polun oikean puoleinen varsi pelkilt? silakan h?nnilt?. Mutta kun h?n p??si kuokoksensa rintaan synk?n korven laitaan, silloin ei ollut vankka mets? omalla asiallaan. Kun h?n juuripiilulla vy?teli vankkain puiden juuret ymp?riins?, ei kauvan viipynyt, ennenkuin lujassa, vuosikymmeni? seisonut puu kaatua rojahti pitk?? pituuttansa maahan Mikon ty?nt?m?n?. Suuren joukon maata nosti se juurillansa yl?s kaatuessaan ja Mikko heti veisti piilullansa liian maan siit? pois. Sitten vy?rytti h?n puun keskelle sarkaa ja v?lipaikat repi h?n kauhealla kuokallaan akkunaruudun kokoisiin levyihin.

H?n ei kaivannut kenenk??n seuraa, kes?kaudet oli h?n vaan yksin ty?paikallaan, k?yden vaan tavasta noutamassa ev?st?.

Piippua h?n ei viljellyt ensink??n, vaan sen ankarammin rakasti h?n m?lli?, eik? aivan v?h?inen semmoiseksi riitt?nytk??n. Paksun suitsivarren vahvuista Kokkolan rullatupakkaa kiersi h?n puolitoista korttelia myttyr??n ja sen h?n k??ri parin kolmen ven?j?n-lehden sis??n. Mutta eip? tuo ankara m?lli kuitenkaan saanut h?nen turpeassa ja leve?ss? naamassaan aikaan mit??n h?iri?t?, sill? yht? tasainen oli naama, vaikka h?n pistikin tuon m?llin vasempaan poskeensa; oli vaan niinkuin m?ki olisi sukeltanut johonkin vuoren onkaloon. Kokonaisen vuorokauden kestikin se sitten k??nnell? muljautella puolelta toiselle. Kun h?n sy?m??n ruvettuaan v??nsi sen pois poskestansa ja pani saunan kiukaan nurkalle, oli se niinkuin miehen nyrkin kokoinen paistettu pylsymakkara. Siin? se sitten h?yrysi sen aikaa kun Mikko s?i. Sitten se taas sai sukeltaa entiseen onkaloonsa.

Tuli sitten tuo kamala n?lk?vuosi ja Mikollemme oli se yht? kova, kenties kovempikin kuin muille. Puuro-jauhopussi ei en??n t?yttynytk??n ja tuo kauhean suuri leip?kontti j?i tyhj?ksi. Ket??n ei kuulunut, joka olisi vaatinut h?nt? tuonne korven laitaan vallottamaan ikimets?lt? alaa viljelykselle.

T?n? kamalana aikana joutui Mikko pahempaan kuin pulaan. H?nen rintava vatsansa j?i tyhj?ksi ja parhaalla tahdollakaan ei Mikko voinut sen velkomista tyydytt??. H?nell? ei ollut muuta neuvoa kuin t?ytyi l?hte? mierolle koettamaan, eik? sielt? l?ytyisi jotakin vatsan t?ytett?. Eip? siell?k??n ollut antaa tuon kelpo ty?miehen ja sy?m?rin vatsan t?ytteeksi muuta kuin olkia ja pettua. Mutta Mikon velkova vatsa ei saanut siit? mielenmukaista tyydykett?; yh? se vaan muistutti Mikolle, etteiv?t asiat ole hyvin. Ainoastaan muutamissa kasataloissa, joilla oli s??st?ss? vanhaa viljaa, sai h?n tavasta tuon ankaran velkojansa suun tukituksi.

Er??n? iltana tuli Mikko meille. H?n oli niin kalpea ja laiha, ett? oikein h?mm?styin h?net n?hty?ni. Vanha tuttava kun h?n oli, menin heti h?nt? tervehtim??n.

"Hyv? Jumala, aivanhan te olette jo kaikki!" sanoin tervehtiess?ni.

"?l?h?n muuta eli toista! Kukas nyt en?? entisell??n pysyy, kun ei saa jos kerran kuussa sy?d? kyll?kseen ravitsevaa ruokaa", sanoi h?n melkein iloisesti.

"Oletteko ollut nyt miss??n kuokkimassa!" kysyin h?nelt?, ik??nkuin vanhaa uulaa.

"Mit?s ... kunpa sit? kuokkaty?t? olisikin, niin silloinhan sit? olisi ruokaakin, mutta t?n? kamalana aikana ei ole kumpaistakaan ja siltip? t?ss? h?t? kapuileekin", sanoi Mikko.

"Teid?n kasvonne n?ytt?v?t olevan p?h?tyksiss?", muistutin h?nt?.

"Niinh?n ne ovat ja onhan koko ruuminikin p?h?tyksiss?", my?nteli

Mikko.

Mieleni meni murheelliseksi, sill? olin huomaavinani, ett? se oli n?lk?p?h?tyst?, joka tavallisesti oli n?lk?kuoleman enteen?.

"Oletteko milloin viimeksi sy?nyt?" kysyin h?nelt? melkein huomaamattani.

"Tuolla Jylyss? sain min? menneell? viikolla sy?d? oikein vankasti. Siin? oli vanhaa, selv?? leip?? kyllitellen, silakkalahturi vieress? ja vankka piim?tuoppi. Kun siin? sain oikein kyll?kseni ruokaa, kesti se toista viikkoa vastustella olki- ja pet?j?leip??. Se oli oikea talo, siin? sai kyll?ksens? sy?d?", selitteli h?n.

"Ettek? sittemmin ole saanut ruokaa kyll?ksenne?" kysyin h?nelt?.

"Kyll?, kyll? ... mit?s, eih?n sit? yhdell? hyv?ll?k??n aterialla kauvas p??st?; sainhan min? tuolla Kivist?ss?kin menneell? viikolla sy?d? vatsani t?yteen", sanoi h?n naurusuin, ik??nkuin muistellen noita parhaita nykyisen el?m?ns? aikoja.

"Min? menen sanomaan eukolleni, ett? h?n panee teille ruokaa", sanoin min?, k?sitt?en, ett? h?nell? taasenkin olisi aika saada kyll?kseen sy?d?.

"Ei, ei ... ?lk?? sit? tehk?, min? en nyt tarvitse", sanoi h?n.

"No miksi ette, eih?n teill? liene niin lihavat ajat", sanoin melkein h?mm?styksiss?ni.

"Min? tulin juuri suoraan pappilasta t?nne ja siell? min? sain taasenkin kyll?kseni ruokaa. En min? nyt tarvitse. Mutta jos te tahdotte huomenna tai seuraavana p?iv?n? antaa, niin se on aivan eri asia. Ei saa t?mm?isen? aikana olla hauska harvain sy?nn?spaikkain kanssa, jos mieli henkens? saada s?ilytetyksi. Toisen talon sauna on l?mmin ja sinne menen makaamaan. Huomenna voin ehk? k?yd? t??ll? saamassa jotakin ruokaa. Kiitos vaan tarjoamastanne ... kyll? sit? eteenkinp?in tarvitaan", sanoi ukko.

Minulla ei ollut mit??n vastaansanomista ja niin ukko l?hti. Aamulla yl?s noustuamme tuotiin tieto, ett? Mikko oli viime y?n? kuollut istuvalleen naapurin saunan penkille.