Chapter 10 No.10

Kynt?j?.

Vuoden 1868 kev?t alkoi hyvin pahoilla enteill?. Paksut hanget olivat viel? maassa, kun jo ukkonen piti pahaa pauketta. K?ki lensi tiheimp??n kyl??n ja sit? ei pidetty ensink??n suotuisana vieraana. Selv?sti huomasi, etteiv?t tyt?t ja pojat pyyt?neet tuota armasta k?ke? kukkumaan naimavuosiaan, eik?p? vanhemmat ihmisetk??n pyrkineet tiet?m??n, montako vuotta heill? viel? on elett?viss?. Kun tuo odottamaton vieras tuli kyl??n, lensi se tiheimm?n puhtokunnan er??n talon kaivon vinttiin ja alkoi tuon kauvas kuuluvan, vaikka l?helt? heikolta tuntuvan kukahtelemisensa. Suomaton vieras kun se t?mm?isiss? oloissa oli, ruvettiin sit? h??t?m??n pois. K?ki ei ollut siit?k??n mill??nk??n, lensih?n vaan muutaman kyl?n pajan katolle ja alkoi taasenkin kukahdella yht? mahtavasti, ik??nkuin h?n ei olisikaan mik??n suomaton vieras. Siit? pois h??dettyn?, lensi se kyl?n l?pi juoksevan, valtavan joen rannalla olevain, menneen vuotisten hamppujen likovaajain p??h?n ja kukkui siin? niin hellitt?m?tt?m?sti, ett? oikein kauhistutti. H??dettiin se siit?kin pois ja silloin se lensi joen ylitse ensim?iseen aitan seip??sen ja kukkui siin? niin paljon kuin halutti; kukkui ennustuksia, hyvi? ja huonoja aikoja ja kun n?htiin, ettei sille mit??n valjettu, annettiin siin? sen kukkua vaan. Olikin niin kylm? ja kamala kev?t, ett? kaikki vanhat vuoden ennustajat k?yttiv?t k?en tunkeilemisen kyl??n ja sen kukkumisen ja tuota ukkosen hangelle ajamista hyv?ksens?. Kamalalta tuntui taasenkin el?m?n toivo, sill? enteet olivat huonot.

Olin juhannusaattona jossakin talossa selvitt?m?ss? heid?n asioitansa. Oli niin kamalan kylm? ilma, ett? se luisteli l?pi lihan. Joen yli pyrkiess?ni, ajattelin: mit?h?n aikoja meille kuitenkin viel? tulee. Kamalat olivat mietteet ja kylm? tuuli viuhkoi niin rajusti, etten ollut l?yt?? keinoja itse?ni suojellakseni. Silloin yht?kki? v?l?hti mieleeni, ett? 'uusi p?iv? viel? kaikki muuttaa voi', sill? olihan nyt p?iv?ntasauksen aika.

Hallitus oli kaikkensa koettanut, auttaaksensa maakuntaa sy?misell? ja siemenell?. Niinp? oli se nytkin kokenut toimia niin, ett? maanmiehill? olisi jotakin kylv?mist?. Ei ollut saatavissa oman maan touon siement? ensink??n ja sen takia koetti hallitus saada niit?, miss? niit? vaan saatavissa oli. Niinp? oli Saksasta ja Tanskasta hankittu touon siement? kylv?misen varalta. Paljon oli niiss? kaksirivist? ohraakin, mik? harvoin t??ll? Pohjanmaalla menestyy. Niit? oli lainailtu maanomistajille jonkimmoista takuuta vastaan. Paremman tulevaisuuden toivosta ei kansa katsonut, oliko kev??n enteet huonot vai hyv?t ja olivatko saadut touon siemenet kaksi- tai kolmirivist? ohraa, mutta yrittiv?t ja toivoivat he vaan.

Satuin taasenkin kulkemaan ulompana kotinurkkiani. Kylm? ja kamala oli ilma kylv?n teon ajaksi, mutta yht?kaikki oli ihmisi? kynt?-vaolla. Kai he viel? toivoivat ja luottivat. Katsoin er?st? kalpeata ja laihaa, t?ysikasvuista poikaa, joka mielest?ni n?ytti sangen heikolta kynt?j?lt?. Menin h?nt? puhuttelemaan.

"Eik? tunnu vaikealta noin raskas ty??" kysyin h?nelt?.

Hevonen oli juuri vaolle k??nnettyn? ja siihen t?k?si nuorukainen auransa pystyyn ja istui rinnalleni pellon pientareelle.

"Eip?h?n se niin helppoakaan ole ... voimat ovat v?hiss?, kun on monta vuotta per?kk?in olkea sy?nyt, mutta eih?n ole parempaa toivomistakaan, ellei sit? uudestaan yrit?", selitti tuo kalpea nuorukainen.

"Mutta onhan n?m?t ilmat niin kamalan kylmi? taasenkin n?in kylv?n ajaksi", sanoin.

"Mik? sen tiet??, jos ne viel? l?mpeneisiv?tkin", sanoi poika ja katsoa vilautti ep?luottavasti minua silmiin.

Samassa tiukensi h?n suolivy?t??n, nousi yl?s, ik??nkuin tyytym?tt?m?n? ja tarttui saharan kankeen. Tuskin h?n oli p??ssyt vakonsa kanssa pari kolme sylt? eteenp?in, kun h?n kaatua v?tk?hti vakoon ja h?nen huipertuessaan auransa, hevosen yh? edelleen menness?, teki v??r?n vaon. Siit? noustuaan, oikasi poika mutkan; n?ytti silt?, ettei kylv?maa saa tulla huonosti kynnetyksi.

Peltosarka oli noin viidenkymmenen sylen pituinen ja kun tarkastelin tuota luottavaa kynt?miest?, kaatui h?n tuolla vaollaan viisi kertaa, mutta yht? monesti nousi h?n yl?s ja alkoi taasen uudestaan. Tulevaisuuden toivo el?hytti h?nt?.