Chapter 4 No.4

Talon vanhus.

En ollut niin kauvan pit?j?st? poissa ollut, etten olisi palattuani tuntenut joka ikist? ihmist?, jotka olivat jo aikaisia l?hteiss?ni.

Er??n? p?iv?n? tuli er?s tuttava talon vanhus luokseni. H?n oli jo vanha mies, kun l?hdin kotipit?j?st? vieraisiin paikkakuntiin. Mutta t?ll? v?lin oli h?n niin vanhentunut ja rapistunut, etten ollut h?nt? tunteakaan. H?nt? oli koko el?m?ns? ajan kaikki arvossa ja kunniassa pit?neet. Varakkaasti oli h?n taloansa asunut ja lapsilaumansa siivoiksi ja kunniallisiksi ihmisiksi kasvattanut. Koko perhe oli ty?teli?st? ja s??st?v?ist? v?ke? ja he kunnioittivat ja rakastivat toisiansa; eritt?inkin he kaikin, niin vanhemmat kuin nuoremmatkin kunnioittivat ja rakastivat vanhaa is??.

Monet edelliset katovuodet olivat tyhjent?neet h?nenkin talonsa varat ja ankara nykyinen aika oli yht? ankarana h?nen edess??n, tyhj?n?, kammottavana ja kalseana kuin muillakin. Kai t?m? suuri kansamme vitsaus oli ukon niin pikaan vanhentanut ja voimattomaksi saattanut. Kun h?n tuli meille, oli h?nell? sauva k?dess?, jolla h?n tuki horjuvaa, kuihtunutta ruumistansa.

"Hyv?? p?iv??", sanoi h?n, l??h?tt?en oven suussa sauvansa nojalla seisoen.

K??nnyin h?neen p?in, tarkastellakseni, ken tuo hyv?n p?iv?n toivottaja olisi, samalla vastaten h?nen toivotukseensa.

Silloin huomasin, ett? vanhus vapisi niin kovin, ettei ollut pysy? sauvansa nojalla pystyss?.

"Kah! P--n ukkohan se onkin, k?yk??h?n toki peremm?s istumaan", sanoin min? ja tartuin h?nen k?teens? ja talutin h?net peremm?ksi istumaan. Siin? h?n istui sauvansa nojassa kumarana ja hengitt?? l??h?tti niin ankarasti, ett? henke? sis??n: p?in vet?ess? laiha ruumis kimmahti hiukan pystymp??n, mutta ulosp?in puhaltaessa nokahti se taasen alemmaksi. N?ytti silt?, ettei h?nen vatsassaan ollut mit??n muuta kuin sit? ilmaa, mit? h?n niin ahneesti keuhkoillaan imi.

Kysyin h?nelt?, mit? kuuluu, mutta toviin aikaan ei h?n voinut l??h?tyksens? t?hden mit??n vastata. Vihdoin sanoi h?n katkonaisesti:

"Su-suonta mi-min? ly?t-ly?tt?isin".

Min? h?mm?styin. H?n n?ytti niin surkastuneelta, kuihtuneelta ja verett?m?lt?, ettei olisi luullut h?ness? l?ytyv?n verta enemp?? kuin k?rp?sess?. Koetin selitt?? h?nelle, ettei h?nt? suinkaan veren viat vaivaa. Sanoin, ett? luuloni mukaan olisi se h?nen surmansa, jos h?nelt? viimeisetkin veripisarat pois laskettaisiin. Muutoin koin selitell?, ettei minulla edes ole suonirautaakaan ja ettei nykyaikana er??t l??k?ritk??n hyv?ksy suonen avaamista.

"Oletteko milloin viimeksi sy?nyt?" kysyin ukolta sitten.

"Eip? ne sy?ntikerrat n?in? aikoina niin tihe??n tapahdu, nimitt?in oikeata ruokaa. Kyll?h?n tuota olkia ja pet?j?? ... mutta eip? se tunnu ravitsevan en??n n?in vanhaa miest?. Jopa siit? on kulunut kolme viikkoa, kun olen selv?? leip?? n?hnytk??n", arveli ukko.

Annoin vaimolleni viittauksen, ett? h?n panisi ukolle ruokaa.

Sill? v?lin kysyin ukolta: "kuinka te olette jaksanut noin heikkona jalkasin tulla kyl?lle?" sill? ukon kotiin oli puoli penikulmaa matkaa.

"Kyll?h?n tuota tulla, mutta mitenk? t??lt? p??ssee kotia", sanoi h?n.

"Kun ette ottanut hevosta", arvelin min?.

"Olihan niit? ennen useitakin hevosia, mutta nyt ei ole ainoatakaan, sill? useain katovuotten aikana on t?ytynyt tehd? velkaa ja niist? veloista ovat he ry?st?neet talon aivan puti puhtaaksi; ei ole en??n maahan putoavaa. Harmiksi tahtoo k?yd?, kun kaikki meni ja velka ei lyhennyt sanottavaa, sill? melkein kaikki meniv?t ry?st?palkkoihin. Koetin rukoilla kauppamiehi?, ett? odottaisivat viel?, mutta armoa ei tullut, vaikkei he itsek??n siit? hy?tyneet, kun kaikesti ei my?ty omaisuus riitt?nyt ry?st?palkkoihinkaan. Mist? ne t?n? aikana rahamiehet tulevat, jotka kalusta jotakin antaisivat", kertoi ukko.

Sill? v?lin oli vaimoni laittanut ruoan ja tuli nyt minulle sen ilmoittamaan.

Kehoitin ukkoa menem??n sy?m??n, mutta sen kuultuansa rupesi h?n kovemmin vapisemaan.

"Mit?s nyt... En min? sit? varten ... eih?n niit? t?n? aikana voi kaikkia ruokkia. Vuovasin vaan t?nne kyl?lle jotakin saadakseni, mutta eip? t??ll?k??n n?y olevan mit??n saatavana - - kun p??sisin vaan t??lt? kotiin. - Te olette liiankin hyvi?. Enh?n min? toki teilt?", esteli ukko hajamielisesti.

Otin h?nt? k?dest? kiinni ja talutin h?net sy?m??n. Sy?dess??nkin vapisi h?n niin kovin, ettei ollut ruokaa suuhunsa saada. Poistuin poijes, antaakseni h?nelle yksitt?ist? rauhaa, ett? h?n olisi paremmin voinut sy?d?, sill? h?n n?ytti h?pe?v?n vapisemistaan.

Kun tulin takaisin oli h?n jo penkill? istumassa.

"Kiitoksia paljon ruuan edest?! En tohtinut paljon sy?d? ... tuntuu niin raukasevan", sanoi h?n.

Toimitin h?net vuoteesen maata ja pian vaipui h?n raukeaan uneen.

Pari tuntia maattuaan, her?si h?n ik??nkuin jotakin s?ik?ht?en ja alkoi kiireesti k?mpim??n yl?s.

"Kun jaksaisin nyt vaan kotiin", sanoi h?n yl?s p??sty?ns?.

Minua kovin kummastutti, kun ukko ei vavissut nyt ensink??n, mutta muuten h?n n?ytti kovin raukealta ja uupuneelta.

Kun matkaa oli niinkin pitk?lt?, niin v?h?isille voimille kuin ukolla oli ja kun viel? oli my?h?inen ilta ja p??lliseksi umpikeli, en uskaltanut ukkoa laskea taipaleelle. K?skin siis renkipojan valjastaa hevonen ja vied? h?net kotiinsa. Rekeen peitimme ukon ja niin h?n l?hti, kiitellen ja kostellen. N?in pari kyynelt? vier?ht?v?n h?nen silmist??n, jotka ryppyisten kasvojen, kenties kurjuuden uurtamia vakoja my?den vier?htiv?t alas. Niin h?n meni.

* * * * *

Minua kovia kummastutti se seikka, miksi ukko vapisi niin kovasti meille tultuaan ja siell?kin ollessaan ja miksik? ei h?n l?hteiss??n vavissut ensink??n. Koetin saada selville syyt? siihen, mutta en kuitenkaan koko y?n seutuun l?yt?nyt tukevaa perustusta. Koetin ajatella sit?kin, ett? olisikohan tuo niukka ateria sen muutoksen vaikuttanut, vaan ei sek??n tuntunut ratkaisevalta tuon kysymyksen selvitt?miseksi. Mutta huomennapa asia selvisikin.

Siin? aivan l?hell? oli er?s maakauppias. H?n oli haalinut eloa sen verran kuin h?nen v?h?t varansa my?nsiv?t. Niit? h?n sitten naulottain ja leivisk?tt?in my?d? kitkutteli, kiskoen kolmekymment? penni? naulalta.

H?nen luokseen oli tuo ukko mennyt saamaan velaksi jauhoja edes jonkunkaan vellin suuruksiksi.

"Vai velaksi! Sinulla on entist?kin velkaa kymmenen markkaa ja nyt viel? velaksi. Mill? luulet entisen velkasikaan maksavasi? Ei tippaakaan en?? lis?ksi", tokelsi tuo yhteiskunnan hyv?ntekij?.

"Kunhan Jumala viel? auttaisi, niin kyll?h?n..."

"Jumala auttaisi!" matki kauppias. "Kyll?h?n sen n?kee kuinka se auttaa - hym! Viides katovuosi jo per?kk?in ja yh? ne vaan paranevat. Nyt pit?? ihmisen itse?ns? auttaa, mihink??n muuhun ei ole luottamista", pauhasi kauppias.

"Mutta min? hiukian, ellen saa hiukankaan suurusta", sanoi ukko murtuneena.

"Se ei ole minun asiani", sanoi kauppias kopeasti ja k??nsi ukolle selk?ns? ja meni.

Murtuneena istui ukko tuvan penkille. Siin? h?n alakuloisena istui miettien toivotonta tilaansa. N?lk? poltti ankarasti sis?lmyksi?. Tuntui niin kalvaavalta, hiukasevalta ja tyhj?lt?; oli niinkuin h?n olisi utuna haihtumaisillaan ilmaan. Syd?n tuskitteli, huomaten varman n?lk?kuoleman olevan edess?ns? ja eik? aivan kaukanakaan ja kuitenkin... H?t?isesti lenteliv?t ajatukset sinne t?nne, etsien ja haparoiden jotakin apukeinoa, jotakin, mill? saisi tuskaisen n?lk?ns? sammutetuksi, mutta mit??n keinoa ei l?ytynyt.

Yksin??n h?n noita siin? leipomatuvan penkill? istuessaan mietti, sill? ket??n muita ei ollut huoneessa.

Kauppiaalla oli selv? leip? - kuinkas muutoin, sill? olihan h?n kauppias ja laillaan viel? viljakauppiaskin. Talossa oli leivottu ja leipi? oli syrj?ll?ns? sein?vierustailla. Kauheassa n?lj?n tuskassa juolahti ukon p??h?n, ettei ole muuta neuvoa kuin siepata tuosta yksi leip?, pist?? se poveensa ja rient?? pois. Ajateltu ja tehty. H?n ei joutanut kauvan aprikoimaan; h?n sieppasi leiv?n ja pisti sen takkikulunsa poveen ja alkoi k?ntti? ulos.

Kauppamiehell? oli k?tyrin? er?s maaltaan h?vinnyt mies. H?n oli oikein aika maailman harava ja kauppiaalle kaikki kaikessa. H?n se oli, joka katsoi kaiken per??n, otti vastaan tuotuja tavaroita ja ulosantoi, mit? ulosannettiin, punnitsi ne ja toi sitten vaan lipun kauppiaalle. Sen lipun j?lkeen sitten kauppias joko maksoi ostetut tavarat tai peri maksun annetuista.

T?m? kauppiaan k?tyri huomasi ukon sauvansa nojassa menn? k?nttyr?iv?n pihalla. Oitis juolahti h?nen mieleens?, etteik?h?n tuo ?ij? vaan jotakin siepannut l?htiess??n. Muutamalla harppauksella oli h?n ukon luona. H?n huomasi ukon poven olevan liiemm?ksi pullollaan. Sen enemp?? aprikoimatta sieppasi h?n armotta ukon jotenkin kovak?tisesti pihalle selj?lleen. Kun ukon hajaantuneessa takkikulussa ei ollut paksun kiinnipitimi?, vy?r?hti leip? povesta pihalle.

"Ahaa, vanha junkkari! Vai kuljet sin? semmoisilla retkill?. Talteen olet olevinasi talon is?nt?. Sukkelaan siit? yl?s ja l?hdet??np? sitten kauppiaan luo kyselem??n, mit? h?n sinullaisesta vieraastansa pit??", s?yhysi k?tyri.

Ukko rukka koki kankeasti ja hitaasti k?mpi? yl?s. H?pe?st? ja ankarasta mielenliikutuksesta h?mm?styneen? vapisi h?n niinkuin kahila virrassa.

K?tyri sieppasi leiv?n toiseen k?teens? ja toisella tarttui h?n ukon rinnuksiin ja alkoi raahata vapisevaa ja kankeata ukkoa per?ss??n kauppiaan kamariin.

"?lk?? viek? minua sinne, s??st?k?? minua", pyyteli vanhus.

"Vai viel? s??st?? ... ei ajattelemistakaan ... vai varasta s??st??", tiuskasi k?tyri ja vei kolin kolia ukon kauppiaan huoneesen.

"T?mm?isi? vieraita ja kaupantekij?it? sit? meill? kulkee! T?m? ?ij? pahuus oli k?hminyt tuvasta leiv?n poveensa ja alkoi sen kanssa menn? k?ntti? tiehens?. Mutta min? satuin havaitsemaan h?net, sieppasin leiv?n pois ja toin sek? leiv?n ett? sen varastajan t?nne, ett? itse saatte tehd? h?nen kanssaan, mit? tahdotte, hi, hi, hi, hi", selitteli k?tyri ihastuksissaan.

"Kah pirua ... tekik? niin? Semmoisia ne ovat ... mutta mit? me nyt tuolle varkaalle teemme?" sanoi kauppias. Sitten k?veli h?n ukon nen?n eteen ja nyrkki? puiden tiuskasi: "Miksi varastit minulta leiv?n?"

Ukko ei h?mminkins? t?hden voinut vastata mit??n, katsoa tuijotti vaan vavisten eteens? lattialle.

"Ei sille sen parempaa tarvita, annetaan ry?k?leelle hyv?sti selk??n, v?hemm?n vasta tekee mieli varastamaan", ehdotteli tuo uskollinen kauppapalvelija.

"Se tuollaisille konnille on parasta ... no, aina sin? arvaat, vaan miss? me antaisimme h?nelle loimeen?" tuumi kauppias iloissaan.

"Ei sen parempaa ... vied??n h?net talliin, siell? on h?yl?penkki", ehdotteli k?tyri.

"No sinne ... seh?n on sopiva paikka", my?nsi kauppias heti.

Nyt he l?htiv?t kahden raahaamaan ukko-parkaa rangaistuspaikallensa. H?n oli n?lj?st? ja h?mm?styksest? niin voimaton, ettei oman jalan apu yht??n auttanut, vaan siipen? ne laahasivat j?ljess?, kun he h?nt? vied? rymyyttiv?t talliin. Siell? he paiskasivat suulleen h?net h?yl?penkille. Kauppias piti ukkoa niskasta kiinni ja k?tyri alkoi huimia r?nt? vahvalla ruoskan varrella selk??n.

Ukko oli niin voimaton, ettei h?n voinut kiemurrella eik? ??nt? p??st??.

"Kah, pirua! kun on viel? ?k?nenkin; ly?, ly? lujemmasti, ett? heltisi", kehoitti kauppias.

K?tyri koki parantaa k?tt?ns?, mutta sittenk??n ei ukko ??nt? p??st?nyt; h?n ei olisi voinut sit? tehd?, vaikka he olisivat h?net kuoliaaksi pynt?nneet.

Kun he olivat kyll?kseen ukko-raiskaa hosunneet, sanoi kauppias vihdoin:

"Heit? jo hiidess? poijes; taitaa se raato kuolla k?siin, jos viel? pitkit?mme".

Sitten he lakkasivat ja meniv?t nauraa hihitt?en pois.

Siihen j?i ukko h?yl?penkille makaamaan, eiv?tk? nuot oikeudentunnon palvelijat katsoneet h?nt? sittemmin p?in perin, j?ik? h?n el?m??n tai kuoliko h?n. Kun ukko siin? kylm?ss? ik?ns? ja aikansa oli, tointui h?n sen verran, ett? kykeni kompuroimaan yl?s ja l?htem??n liikkeelle. Tuosta piinapenkist??n tuli h?n suorastaan meille ja tuon tapauksen t?hden h?n niin ankarasti vapisi.

Monta viikkoa makasi ukko vuoteen hyvin? tuon siveellisen aatteen edustajilta saadun kylm?n kylvyn takia.

* * * * *

Vaikkei se kuulu t?h?n, tekee mieli ilmoittaa, ett? ukko el?? viel? varakkaana, kunnioitettuna, tuiki vanhana perheen kanta-is?n? perheens? keskess? sek? kaikkein kansalaisten kunnioittamana, mutta sangen vanha h?n jo on. Kertomuksessa mainittu kauppias on aikoja sitten tehnyt konkurssin ja ajelehtaa nyky??n j?tk?n? ymp?ri maan kurjissa repaleissaan ja kallistaa kylkens? siihen, miss? v?h?nkin on suojaa. H?nen silloinen k?tyrins? on jo useampia vuosia ollut - ruodulla, mutta sangen ylpe? on h?n viel?.