Chapter 5 No.5

Rouhu.

Niin Rouhu. Tuo nimi ei ollut sen henkil?n oikea sukunimi, vaan kyl?n panema. Kuitenkaan ei kyl?n kesken h?nt? koskaan muuten kutsuttu, vaan Sameli Rouhu h?n oli aina, kun h?nt? mainittiin. T?m? kyl?n panema nimi ei kuitenkaan ollut annettu miss??n pahaa eli halveksumista tarkoittavassa mieless?; oli tarkoitettu vaan nimi senmukainen, ett? se olisi soveltunut kuvaamaan miehen luonnetta ja toimintaa.

Useinkin onnistutaan tuommoisissa kyl?n panemissa nimiss? varsin sattuvasti ja niinp? t?ss?kin. H?n oli perheellinen mies ja asui perheens? kanssa omassa, pieness? torpassaan. H?n oli vahvaruumiinen ja ankara ty?mies, sill? h?n teki ty?t? kuin viisi. Pienen torppansa viljeli h?n pian rajoja my?ten niin tarkkaan, ettei tekem?t?nt? l?ytynyt niin paljoa, ett? olisi aidan varaseip??n tekem?tt?m?lle maalle voinut pist??.

Luonnollista oli, ettei semmoiselle ty?miehelle voinut torpassa kaikin ajoin ty?t? riitt??. Mutta h?n ei voinut ty?tt? olla. H?n haki sit? muualta ja sai. P?iv?l?iseksi h?n ei mielell??n ruvennut, vaan sit? halukkaammin teki h?n urakkat?it?. H?n ei katsonut oliko urakka edullinen muiden mielest? vai ei. Kun h?n vaan urakan sai, ryhtyi h?n heti siihen k?siksi. Usein hulluttelivat muut, kun h?n heid?n mielest??n niin halvalla otti vaikeita urakoita tehd?kseen, vaan siit? huoli Rouhu viisi. Mutta kun urakka oli p??ttynyt, oli Rouhu useinkin p??ssyt kahden, jopa kolmenkin miehen palkalle. Kyll? korpi huiskui, kun h?n oli siell? peltoa urakalla raivaamassa. Oliko h?nell? ty?paikka kivikkom?ell?, jossa h?nen oli peltoa teht?v?, lenteliv?t hyv?? vauhtia semmoiset korvet l?jihin, joita pari tavallista miest? sai punoa hyv?n aikaa. H?n oli verraton salvumies ja halonhakkuussa ei h?n l?yt?nyt vertaistansa. T?st? ty?kunnosta oli kyl? h?nt? ruvennut kutsumaan Rouhuksi, kun h?n rouhusi ja raivosi ty?paikallaan niinkuin r?meest? pystyyn noussut karhu.

Niin kaikessa isossa, karkeassa ja raskaassa ty?ss?, mutta mik??n k?sity?l?inen ei h?n ollut. Sill? h?nen kiireinen luonteensa ja v?kev? voimansa ei soveltunut pieneen ja keve??n ty?h?n. Jos h?n rupesi jotakin tekem??n, rouhusi h?n siin?kin ja kun ei h?nell? ollut mielen malttia miettim??n ja arvostelemaan, kuinka ja mink? verran joku heikko kohta kesti, s?rkyiv?t ne tavallisesti h?nen k?siins?, ennenkuin teht?v? kalu oli valmiinakaan.

Kun oli hyv?t vuodet, eli h?n pieness? torpassaan suuren perheens? kanssa niinkuin pellossa. Torppa oli hyv?ss? kunnossa ja kasvoi t?ydelt? ter??. Laillaan h?n k?ytti vuoroviljelyst?kin pienell? tilallaan, ettei maa v?syisi yht? lajia kasvaessaan. Niinp? h?n viljeli nauristakin, tuota kaikkein yhteist? kasvia, ja kun kyl?n poika-viikarit rupesivat varkaissa k?ym??n h?nen naurismaallaan, viritteli h?n muutamia ketun sankoja niiden kulkupaikkoihin, ja kun muuan poikaloppi sai ketun sakset koipeensa ja rupesi pahoin ?lisem??n, oli ty? ja tuska, jos toiset saivat h?nen p??stetyksi p?lk?h?st?. Sen koommin eiv?t pojat en??n uskaltaneet tulla Rouhun naurismaahan. N?in tavoin sai Rouhu pienest? torpastaan perheelleen elatusta moneksi ajaksi ja mit? torpan antimista puuttui, sen h?n ansaitsi urakkat?ill??n.

P??lliseksi oli Rouhu viel? oivallinen mets?st?j?. Tosin ei h?n ollut mik??n karhujen ja susien tappaja, sill? niit? ei niill? tienoin ollut. Kuitenkin saivat jotkut ilvekset, ahmat ja revot tehd? tuttavuutta h?nen tuliluikkunsa kanssa. Sen vaarallisemmassa tilassa olivat j?nikset, metsot ja teeret.

Kun maa tuli routaan, ettei h?n kyennyt maanty?h?n, silloin h?n l?hti mets?lle ja sit? ei voinut est?? kukaan. H?nell? oli omituinen pyyntitapa. Ei h?n hakenut eik? joutanut hakemaan j?niksi? makuulta, vaan h?n menn? rouhusi tiheimpi? katajikkoja ja n?reikk?j? aukeain laidoilla; sen parempi h?nen mielest??n, mit? isomman rym?k?n h?n sai rouhuamisellaan aikaan. Kun sitte j?n?parka l?hti pel?styneen? hyppyyn, saavutti sen aivan pian Rouhun tarkasta k?dest? l?hett?m? luoti. Harva Jukka s?ilytti nahkansa ankaralta Rouhulta ja h?nen tarkalta luotikoltaan. Usein h?nelle kokoontui p?iv?n pitk??n niin paljon, j?niksi?, ettei h?n voinut niit? kantamalla kotiinsa saada, vaan h?nen t?ytyi ottaa hevonen j?niksi? kyyditsem??n.

Ei h?n k?ytt?nyt juuri parempaa pyyntitapaa linnustaessaankaan. Kun aamulla tapasi teeriparven, ei h?n ensink??n vuovannut hiipim?ll? p??st? niit? likelle, k?vell? tallusteli vaan julkisesti parvea kohti. Ja kun linnut leuhahtivat lentoon, v?litti h?n siit? viisi. H?n k?veli vaan siihen suuntaan, mihin linnutkin lensiv?t ja pian h?n ne saavutti. Jo puolenp?iv?n rinnassa kesuttuivat linnut niin Rouhuun, etteiv?t ne h?nest? v?litt?neet juuri mit??n, n?listyneit? kun olivat, sill? Rouhu ei ollut antanut niille sy?nnin rauhaa. Kun h?n sitten p??si ulottuville, tipahti tavasta yksi ja toinen teeri puun juurelle: Iltap?iv?ll? tulivat linnut niin kesyiksi, etteiv?t ne viitsineet l?hte? edes lentoonkaan, vaikka niit? aina joka luotikon paukahtaessa tipahti alas; silloin niit? alkoi tippua kuin rakeita ja h?m?r?n tullessa oli Rouhun iso viikkokontti niin t?ynn? lintuja kuin yksikin mahtui. Olipa h?nell? useinkin aika tarakka kannettavana kotiin menness??n.

Harvoin h?n teki mit??n lahtia talven varaksi, sill? h?n luotti vakavaan k?teens? ja tarkkaan luotikkoonsa. Ja kun vaan mets?ss? oli riistaa, eip? Rouhun perhe ollut lihan puutteessa, sill? niit? palvattiin suuret joukot talven varaksi.

* * * * *

Semmoinen oli Rouhun el?m? ja toimeentulo tavallisina aikoina. Tuli sitten tuo ankara katovuosi ja muutti Rouhun niinkuin muidenkin el?m?n olot. Pienen torpan laihot ja muut kasvit vei ankara halla kaikki tyyni. Torpan vuodentulosta ei ollut mit??n turvaa ja kovan k?yhyyden t?hden ei saanut mink??nlaista ty?t?. Kova h?t? tuli lukuisalle perheelle. Rouhu koetti turvaantua tarkkaan luotikkoonsakin ja l?ksi mets?lle, saamaan jotakin n?ljistyneen perheens? ravinnoksi. Koko p?iv?n koetti h?n etsi? saalista, mutta turhaan. H?n luuli vaan kovanonnen sattumaksi tuon otusten l?yt?m?tt?myyden. Useana p?iv?n? k?vi h?n per?kk?in mets?ll?, etsien saalista usealta suunnalta, mutta aina vaan turhaan. Silloin vasta huomasi h?n, ett? vitsova k?si oli riist?nyt pois mets?n-riistankin. Alakuloiseksi meni vahvan miehen mieli kaiken t?m?n huomatessaan. Ei ollut mit??n apukeinoa l?ytyviss?, vaikka kuinkakin olisi koettanut mietti? ja aprikoida. Yht? ja toista kelvollista kalua olisi ollut my?t?v?n?, mutta kell??n ei ollut mill? ostaa.

Rouhulla oli kolme lehm??. Kaksi niist? oli avonisin ja kolmas ummessa. Karvaalta tuntui Rouhusta ja h?nen vaimostansa, vaan muuta neuvoa ei ollut kuin ett? t?ytyi tappaa tuo ummessa oleva lehm?. Siit? keitettiin s??st?en lient? ja olkijauhoja sekoitettiin suuruksiksi. Sill? tavoin el?? kitkutettiin joku aika eteenp?in. Kauvaksi ei se kumminkaan riitt?nyt kahdeksanhenkiselle perheelle, sill? heill? oli kuusi lasta. Pian sai toinenkin lehm? menn? samaa tiet?.

Paikkakuntaan ilmestyi tuo ankara n?lk?kuume, joka ik??nkuin salaa hiiviskellen kulki, haeskellen n?lj?st? uupuneita ja riutuneita ihmisi?. Armotta kaasi se melkein kaikki ankaralle tautivuoteelle, josta ei moni hengiss? p??ssyt.

Rouhunkin m?kkiin osasi tuo ankara vieras. Vaimo ja lapset kaatuivat j?rki??n vuoteelle. Rouhu itse vaan j?i terveeksi; oli niinkuin sallimus olisi h?net s??st?nyt kurjan perheen hoitajaksi.

Pian sai h?n yhden ja toisen lapsistansa saattaa viimeiseen leposijaansa ja t?t? tukalaa teht?v?? t?ytyi h?nen tehd? siihen asti, kun ei yht??n lasta en??n ollut elossa. Viimeiseksi kuoli vaimokin.

Nyt murtui vahva mies. Pitk?llisen sairastuksen ajalla ei h?n ollut p??ssyt mihink??n liikkumaan eik? mit??n toimimaan. Sent?hden oli t?ytynyt tappaa viimeinenkin lehm? ja nyt sekin oli kuitiksi sy?ty.

Ruuan palaa olematta oli h?n nyt ik??nkuin yksin maailmassa; silt? ainakin tuntui. H?nen rakas perheens?, jonka eduksi h?n niin mielell??n rouhusi, oli nyt poissa ja h?n oli yksin n?lj?n ja surun kalvaamana j?ljell? autiossa m?kiss??n. Ty?t? ei saanut ruokansakaan edest?, sill? ihmisill? ei ollut mit??n sy?t?v?ksi antamista. Ne v?h?t h?t?-apuvarat, mit? oli kuntaan saapunut, olivat jo aikaa loppuneet, ettei niihink??n ollut turvaamista. K?yh?inhuoneesen, tuohon ihmisten sy?j?-sijaan, ei h?n tahtonut menn? ja miehisen? miehen? ei h?n voinut alentua kerj??m??n.

Er??n? p?iv?n? istui Rouhu tien vieress? voimatonna lumireen sys??m?ll? lumipalteella.

"Kun olisi joku, joka ostaisi t?m?n pyssyn, ett? saisin sen verran varoja, ett? p??sisin K--n, siell? kuuluu olevan olkijauhoja ja v?h?n suuruksiakin kaupan", puheli Rouhu sivu-kulkijoille ehtimiseen. Mutta h?n puhui kuuroille korville, sill? eip? kenell?k??n ollut ruokaa eik? rahaa, mill? mit??n olisi ostanut.

Katkeralta tosin tuntui Rouhusta luopuminen tuosta oivallisesta kumppanistaan, pyssyst?, sill? he olivat ik??nkuin yhteen kasvaneet. Rouhu tunti k?dess??n tarkoin sen painon, ja kun tarvis oli h?t?isesti nostaa pyssy poskellensa, tunti vasen k?si linjalleen sen keskipisteen, mist? ase oli kannatettava.

Niin, katkeralta olisi tuntunut siit? luopuminen, mutta eip? muuta neuvoakaan ollut. H?nen ei kuitenkaan tarvinnut luopua tuosta tutusta aseestansa, sill? mit??n ostajaa ei mist??n hinnasta l?ytynyt.

Kuinka lienee ollutkaan, mutta Rouhu p??si kun p??sikin K--n, tuonne kauppapaikkaan, jossa h?n tiesi olevan hiukan viljan suonta, saamaan siell? jotakin hiukaavan ja kalvaavan n?lk?ns? sammutteeksi. Ihmiset tuolla K--ssa olivat k?yt?nn?llist? v?ke?, kauppatoimiin kun olivat pitkist? ajoista tottuneita. He kokivat oman maan tuotteitakin pit?? kaupan; niinp? oli heill? olkijauhojakin my?t?v?n?.

Kun Rouhu p??si tuohon kauppapaikkaan, huomasi h?n oitis er??n akan, jolla oli olkijauhoja my?t?v?n?.

"Antakaa Jumalan t?hden noita minun sy?d?kseni", sanoi Rouhu, pist?en samassa kouransa akan olkijauho-varastoon, kourasten kouransa niit? t?yteen. Ahnaasti tukki h?n niit? suuhunsa ja per??ntyi saaliinsa kanssa muutamalle sein?n vierustalle. Siin? sein?n nojalla seisoen koki h?n saada niit? niellyksi; h?n rupesi pyrskym??n hengen edest?. Koko ruumis vavahteli. J?senet alkoivat k?yd? hermottomiksi ja yksi ja toinen nivel k?vi linkkuun. Kauvan ei viipynyt, ennenkuin h?n valahti pitk?? pituuttansa sein?n vierustalle. Kun riennettiin apuun, huomattiin ett? el?m? oli h?net j?tt?nyt.