Chapter 8 No.8

Kului siit? vuosi, kaksi. Mikaeli asuu jo kuudetta vuotta Simolla, asuu ja on kuin ennenkin: ei k?y miss??n, liikoja ei puhu; kaiken sen aikaa h?n on kahdesti vaan hymyillyt, ensikerran, kun em?nt? asetti h?nelle illallista ja toisen kerran, kun herra tilasi saappaita. Simo ei voi kyllin kiitell? ty?miest??n. Eik? h?n en?? h?nelt? utele, mist? h?n on; sit? vaan pelk??, ettei Mikaeli menisi heilt? pois.

Niinp? istuvat kerran kotona. Em?nt? ty?nt?? kattiloita uuniin ja lapset juoksevat penkeill? ja katselevat ikkunoista ulos. Simo neuloo toisessa ikkunassa ja Mikaeli kiinnitt?? korkoa toisessa.

Poikanen juoksi pitkin penkki? Mikaelin luo, nojasi h?nen olkaansa ja kurkisti ikkunaan.

- Katsoppas set? Mikaeli, katsos, tuolta tulee kauppiaanrouva tytt?ineen meille. Toinen tyt?ist? ontuu.

Heti kun Mikaeli sen kuuli, heitti h?n ty?ns? pois, ja, k??ntyen ikkunaan, alkoi katsella ulos.

Simon k?vi kummaksi. Eih?n Mikaeli ennen koskaan katsonut kadulle ja nyt, lyhmistyen akkunaan, kurkistelee h?n ulos. Simokin katsoi ulos: sielt? todellakin n?kyy vaimo l?hestyv?n h?nen taloaan; se oli puhtaasti puettu ja talutti k?dest? kahta turkkiin ja kirjaviin villahuiviin puettua pient? tytt??. Tytt?set ovat niin toisensa kaltaiset, ettei niit? voi eroittaa. Toisen jalka vaan on v?h?n viallinen - se ontuu v?h?n kulkiessaan.

Vaimo astui portaita porstuaan, haparoi ovea, vet?isi s?pist? ja aukaisi oven. Laski sitte edell??n tytt?set tulemaan tupaan ja itse tuli per?ss?.

- Hyv?? p?iv??, talonv?ki!

- Jumala antakoon! Terve tuloa! Mit?s vierailla olisi asiaa?

Vaimo istahti p?yd?n ??reen, tytt?set painuivat h?nen syliins?, vierastaen oudossa paikassa.

- Tarvitsisi ommella n?ille tyt?ille kev??ksi nahkakeng?t.

- Laitetaan vaan. Eih?n noita noin pieni? meill? tosin ole ommeltu, mutta kyll? ne silti saadaan tehdyksi. Joko sitten haluatte reunuspohjaisia tai neulekenki?, aluskankaalla ilman reunusta. T?m? ty?mies minulla on aika taituri.

Simo katsahti Mikaeliin: t?m? on heitt?nyt ty?ns? pois ja katselee tytt?si?.

Simon k?vi Mikaeli kummaksi. Tosin tytt?set ovat sangen sievi?: mustasilm?isi?, pullea- ja punaposkisia, sieviss? turkeissa ja liinasissa: mutta kuitenkaan Simo ei voi k?sitt??, mit? h?n niist? niin kovin tarkastelee, ik??nkuin ne ennalta olisi tuntenut.

Simo kummasteli ja alkoi sitten puhutella vaimoa ja sopimaan kengist?. Sovittiin hinnasta, ruvettiin mitanottoon. Vaimo nosti polvilleen ontuvan tytt?sen ja sanoo:

- T?st? tulee sinun ottaa kaksi mittaa; v??r??n jalkaan neulo yksi kenk? ja suoraan kolme. Niill? kummallakin on yht?l?iset jalat. Ne ovat kaksosia.

Simo otti mitan ja sanoi ontuvasta: Kuinka sen tytt?pahan on k?ynyt?

Vai onko se syntyj??n jo ollut sellainen?

- Ei ole. ?iti likisti sellaiseksi.

Martta tarttui siin? puheeseen, haluten tiet??, kuka vaimo oli ja kenen lapsia ne olivat; kysyi siis:

- Etk? sin? olekkaan niiden ?iti?

- En min? ole niiden ?iti enk? sukulainenkaan edes, aivan ne minulle ovat vieraita - ottolapsia.

- Kuitenkin niit? niin hellit, vaikka vieraitakin ovat.

- Kuinkapa min? voisin olla niit? s??lim?tt?; itseh?n olen ne rinnoillani imett?nyt. Olihan sit? omakin lapsi, mutta Herra otti pois; sit? en niin s??linyt kuin n?it?.

- Kenen lapsia ne ovat?