Chapter 7 No.7

Ja Simo sanoi Mikaelille:

- Kyll?h?n me otimme ty?n tehd?ksemme; kun vaan siit? kunnialla p??sisimme eroon. Ainekset ovat kalliit ja herra niin vihainen. Kun vaan emme erehtyisi. Kas niin, sinun on silm?si ter?v?mpi ja minua paljoa k?tev?mm?ksikin sin? olet k?ynyt: ota sin? siis mitta ja leikkaa nahka, min? taasen p??t?n n?m? ter?t.

Mikaeli totteli, otti herran tuomat ainekset, levitti p?yd?lle, asetti ne kaksinkerroin, otti veitsen ja alkoi leikata.

Martta l?hestyi Mikaelia, katsoo kuinka t?m? leikkaa ja ihmettelee, mit? Mikaeli nyt tekee. Marttakin oli jo tottunut k?sitt?m??n suutarinty?t?; h?n katsoo siis ja n?kee, ettei Mikaeli leikkaakaan nahkaa saappaan muotoon, vaan laittaa p??t py?reiksi.

Martta aikoi sanoa jotakin, mutta sitten arvelikin itsekseen: "varmaankaan min? en k?sitt?nyt, kuinka ne herrassaappaat ovat neulottavat; kai Mikaeli sen paremmin ymm?rt??, en puutu mihink??n."

Mikaeli sai parin leikanneeksi, otti langan ja alkoi ommella; mutta ei kahdella harjaksella, vaan yhdell? langalla, niinkuin pieksuja ommellaan.

Marttaa yh? enemm?n kummastutti, mutta ei h?n kuitenkaan puuttunut asiaan. Mikaeli yh? vaan neuloo. Tuli p?iv?llishetki, Simo nousee ty?st??n, katso: Mikaeli on herran nahasta neulonut pieksut.

Simo ?llistyi ja huokasi. Mik? nyt on Mikaelin? Koko vuoden on h?n tehnyt ty?t? erehtym?tt? koskaan, ja nyt teki ty?ns? n?in onnettomasti. Herra teetti reunuspohjaiset varsisaappaat ja h?n neuloo sile?t pieksut, ilman pohjaa; pilasi nahan pahanp?iv?isesti. Kuinka min? nyt herrasta suorian. Sellaista nahkaa min? en saa mist??n.

Ja h?n sanoo Mikaelille:

- Mit?s sin?, poikaseni, nyt olet tehnyt? Turmioon minut olet saattanut. Herra tilasi saappaat, ja mit?s sin? olet laittanut?

Mutta juuri kun h?n alkoi n?in torua Mikaelia, kilahti ovenrengas ja joku l?i oveen, pyrkien sis??n. Kurkistettiin ikkunasta, joku oli saapunut ratsain ja sitoi kiinni hevostaan. Ovi auaistiin ja se samanen herran renkipoika tuli tupaan.

- Hyv?? p?iv??!

- Jumal'antakoon! Mit?s on asiaa?

- Rouva l?hetti tiedustamaan niit? saappaita.

- Mit?s niist??

- Se vaan, ettei herra saappaita en?? tarvitsekaan. H?n en mennyt toiseen maailmaan.

- Todellakin?

- Eip? p??ssyt hengiss? t??lt? edes kotiansakaan, reess? heitti henkens?. Kun, p??sty?mme taloomme, ruvettiin h?nt? nostamaan reest?, kaatui h?n kuin jauhomatto; jo oli aivan kohmettunut, siin? makasi ruumiina, t?in tuskin saimme h?net reest? ulos. Rouva l?hetti siis sanomaan, ett? se herra, joka k?vi teill? tilaamassa saappaita, ei niit? en?? tarvitsekkaan; sen sijaan k?skee rouva teit? kiiruimman kautta neulomaan ruumiille pieksut siit? samasta nahasta. K?skip? minun odottamaan, kunnes valmistuvat ja tuomaan ne mukanani. Sen vuoksi min? nyt t?nne saavuin.

Mikaeli kokosi p?yd?lt? nahanj??nn?kset, k??ri ne t?tter??n, otti valmiit pieksut, l?j?hytti niit? vastatusten, pyyhk?isi esiliinallaan ja ojensi rengille. T?m? otti jalkineet ja sanoi:

- Hyv?sti nyt, talonv?ki! Voikaa hyvin!