Chapter 20 No.20

Tuomas odotteli toveriaan kaiken sen p?iv??, jonka Elias viipyi sairasten luona. H?n astui tiepuoleen ja istahti odottamaan. Vartoi, vartoi, nukkui, her?si, taaskin istui, - ei vaan kuulu kumppania. Melkeinp? katsoi silm?ns? sokeiksi. Aurinkokin jo laski mets?n taa, - ei vaan Eliasta kuulu. "Kun vaan ei olisi mennyt minun ohitseni, arvelee h?n, tai