Chapter 6 No.6

P?iv? liittyi p?iv??n, viikko viikkoon, t?yttyi jo vuosiakin umpeen. Mikaeli el?? el?mist??n Simolla ja tekee ty?t?. Levisip? ymp?riins? maine, ettei kukaan tee niin puhdasta ja vahvaa ty?t? kuin Simon ty?mies. Ja ylenymp?ri tienoilta ruvettiin tilaamaan Simolta jalkineita ja varallisuus kasvoi Simon kodossa.

Niinp? kerran, kun Simo ja Mikaeli istuivat talvisaikaan ty?ns? ??ress?, karahutti tuvalle komea reki, kolme hevosta edess? ja monet kellot aisoissa. Katsotaan ikkunasta, reki pys?htyi tuvan eteen, reipas renkipoika hypp?si etulaudalta aukaisemaan kuomin ovea. Kuomista k?mpi turkkiin puettu herra. P??sty??n reest?, astui h?n Simon taloon ja tuli porstuaan. Martta hypp?si ja tempasi oven selko selj?lleen. Herra kumartui, tuli tupaan, oikaisihe, oli koskea p??ll??n kattoon, valtasipa yksin koko tuvan nurkan.

Simo nousi seisomaan, kumarsi herraa ja ihmetteli. Simo itse oli n?ivettynyt, Mikaeli laiha ja Martta taasen tuima ja laiha kuin lastu; mutta t?m? herra oli aivan kuin toisen maailman miehi?: turpa punainen ja verev?, kaula kuin h?r?n ja koko ruumis kuin tukista veistetty. Herra henk?isi, riisui turkit, istui penkille ja sanoi;

- Kuka t?ss? on mestari?

Simo astui esiin ja sanoi:

- Min?, teid?n armonne.

Herra huusi rengilleen: Pekka, tuos tavara t?nne.

Renkipoika juoksi tupaan ja toi k??reen. Herra otti k??reen ja asetti sen tuolille.

- Aukaise se, sanoi herra. Renki aukaisi.

Herra tokkasi sormellaan nahkaan ja sanoi Simolle:

- Kuules suutari, n?etk?s nahan?

- N?en kyll?, teid?n ylh?isyytenne, sanoo suutari.

- Mutta ymm?rr?tk? sin? my?s, mimmoinen t?m? nahka on?

Simo tunnusteli sormin nahkaa ja sanoi:

- Hyv?? on nahka.

- Sit? min?kin! Sin? p?ll? et sellaista nahkaa ole n?hnytk??n. Se on

Saksan nahkaa, maksaa kaksikymment? ruplaa.

Simo k?vi araksi ja sanoi:

- Miss?p? meik?l?inen sellaista saisi n?hd?.

- Niin juuri. Osaatkos sin? t?st? nahasta neuloa minulle sopivat saappaat?

- Osaan, teid?n armonne.

Herra sanoi, huutaen h?nelle:

- Osaat vai! K?sit?tk?, kenelle sinun tulee neuloa ja mink?laisista aineksista? Sinun pit?? laittaa minulle sellaiset saappaat, jotka kest?v?t vuoden ratkeumatta ja v??ristym?tt?. Jos kykenet, niin ota sitten ty? ja leikkaa nahka, mutta, jollet pysty, niin ?l? sitten otakkaan ?l?k? leikkaa nahkaa. Sen sanon sinulle ennalta: jos saappaat ratkeavat tai v??ristyv?t ennen vuotta - niin toimitan sinut linnaan; jolleiv?t ratkea eiv?tk? v??risty ennen vuotta, maksan min? kymmenen ruplaa.

Simo s?ik?hti eik? tied?, mit? pit?? tehd?. Katsahti Mikaeliin, tokkasi h?nt? kyyn?rp??ll??n kylkeen ja kuistasi:

- Otetaanko vai ei?

Mikaeli ny?kk?si p??ll??n: otetaan vaan.

Simo totteli Mikaelia, otti tehd?kseen sellaiset saappaat, jotka vuoteen eiv?t ratkeaisi eiv?tk? v??ristyisi.

Herra huusi renkipoikaansa, k?ski riisumaan vasemman saappaan ja ojensi jalkansa. "Ota mitta".

Simo neuloi kymmenvaaksaisen paperin mitaksi, silitti sen, asettui polvilleen, pyyhk?isi hyvin k?tens? esiliinaansa, ettei olisi tahrannut herrassukkaa, ja rupesi ottamaan mittaa. Mittasi pohjan, sitten rinnan, rupesi pohjetta mittaamaan, eip? paperi ulettunutkaan. Jalka on pohkeen kohdalta kuin p?lkky. "Varo vaan, ettei varresta ahdista". Simo rupesi jatkamaan paperia. Herra istuu ja kaivelee peukaloillaan sukkansa vartta ja katselee tuvassa olijoita. N?kip? Mikaelinkin.

- Mik? mies se tuo on, kysyi h?n.

- Sep? se mestari itse onkin; h?np? juuri ne neulookin.

- Muista siis, sanoo herra Mikaelille, ett?s neulot niin, ett? vuoden pit?v?t. Simo katsahti Mikaeliin ja huomasi, ettei t?m? edes katsokkaan herraan, vaan oli asettunut nurkkaan herran taa, ik??nkuin tarkastelisi jotakin. Siell? h?n katsoi katsomistaan; ?kki? ilmestyi hymy h?nen kasvoillensa, jotka kokonaan kirkastuivat.

- Mit? sin? hassu irvistelet; parasta olisi, ett?s pit?isit varasi ja laittaisit saappaat aikoinaan valmiiksi, sanoi herra.

Ja Mikaeli sanoi:

- Kyll? ne siksi valmistuvat, kun niit? tarvitaan.

- Hyv? vaan.

Herra veti saappaan jalkaansa, k??riytyi turkkiinsa ja meni ovelle; mutta unhottikin kumartua ja l?i p??ns? kamanaan.

Herra torui ankarasti, hieroi p??t?ns?, istui rekeen ja ajoi tiehens?.

Herran l?hdetty? sanoi Simo:

- Olipa sen p?? oikein piist?. Eip? siit? moukarillakaan saisi henke? l?htem??n. Kamanan siirsi kallollaan, v?h??k??n vammaa saamatta.

Mutta Martta taasen sanoi:

- Mik?p? sen on voidessa sellaisessa el?m?ss?. Eih?n moiseen sy?ttil?ssonniin kuolemakaan tohdi k?yd? k?siksi.