- Johan min? sen sanoin sinulle: min? k?vin tiet?ni ja h?n istui alastomana ja kohmettuneena vilusta kappelin sein?m?ll?. Eih?n nyt ole kes? alastomana oltavaksi. Jumala varmaan ohjasi tieni h?nen luoksensa, muutoin h?n olisi ollut hukassa. Mit?s t?ss? muuta saatoin tehd?. Tapahtuuhan sit? ihmiselle kaikenlaista. Min? puin h?net ja toin t?nne. Hallitse sin? mielesi. T?m? on synti, Marttaseni! Kaikkihan olemme kuolevaisia.

Martta halusi torata sydammens? tyhj?ksi, mutta katsahti vieraaseen ja vaikeni. Vieras istuu penkin kulmalla liikahtamatta; k?tens? h?n oli laskenut polvilleen, p??ns? rinnalleen ja, sulkien silm?ns?, k?pristeli ik??nkuin hengenahdingossa. Martta vaikeni. Simo sanoi h?nelle.

- Martta hoi! Eik? sinulla Jumalaa en?? olekkaan!

Martta kuuli n?m?t sanat, katsahti vieraaseen ja heltyi. H?n l?hti ovensuusta, meni uuninpuoliseen nurkkaan ja sai sielt? illallista. Ruokakupin asetti p?yd?lle, kaatoi kaljaa ja asetti viereen viimeisen kyrs?nkannikan. Toipa veitsen ja lusikankin.

- S?rppik?? nyt, jos maistaa, sanoi h?n.

Simo siirsi vieraan.

- K??nny nyt p?yt??n, poikaseni, sanoi h?n.

Simo leikkasi leip??, murensi sen kaljaan, ja sitten miehet rupesivat sy?m??n. Mutta Martta istui p?yd?n nurkkaan, nojasi k?teens? ja katseli vierasta.

Ja Martan tuli s??li vierasta ja h?n mieltyi h?neen. Ja ?kki? vieras k?vi iloisen n?k?iseksi, lakkasi rypistelem?st? kasvojaan, loi silm?ns? Marttaan ja hymyili.

Saivat siit? sy?neeksi; eukko korjasi ruuan ja rupesi kuulustelemaan vierasta:

- Mist? kaukaa vieras on?

- En min? ole n?ilt? tienoilta.

- Kuinkas sin? tielle jouduit?

- Min? en saa sanoa.

- Kukas sinut ry?v?si?

- Minua on Jumala rangaissut.

- Noin alastiko sin? istuit?

- N?in alasti vaan istuin ja palelin; Simo n?ki minut ja armahti: riisui p??lt??n kauhtanan, puki sen p??lleni ja k?ski tulla mukanaan. T??ll? taasen sin? minut sy?tit, juotit ja s??lit. Jumala teit? siit? palkitkoon.

Martta nousi, otti akkunasta Simon vanhan paidan, juuri sen, jota oli paikkaellut, ja ojensi sen vieraalle. Sai viel? housutkin ja ojensi ne miehelle.

- Otas tuo; eih?n sinulla n?y olevan paitaakaan. Pue se p??llesi ja asetu makaamaan, mihin mielesi tekee, laudoille tai uunille.

Vieras riisui kauhtanan, pukeutui paitaan ja meni laudoille maata.

Martta sammutti kynttil?n, otti kauhtanan ja kiipesi ukkonsa viereen.

Peitti sitten itsens? kauhtanan liepeell?, makaa, vaan ei nuku; vieras

py?rii vaan h?nen ajatuksissaan.

Surulliseksi k?ypi h?nen mielens?, muistellessaan, ett? vieras s?i viimeisen kyrs?n ja ettei huomenna ole leiv?nmurua; muistellessaan antaneensa pois paidan ja housut; mutta kun samalla muistaa h?nen hymyilyns?, k?y h?nen syd?mmens? niin riemuisaksi.

Kaukaa Martta ei maannut, kun jo kuuleekin, ettei Simokaan nuku, kuinka se kiskoo kauhtanaa p??lleen.

- Simo kuuleppas!

- H?h!

- Leip? on aivan lopussa, enk? min? tullut uutta alustaneeksi. Kuinka sit? huomenna tullaan toimeen? Lainaisinko Liisa-t?tilt??

- Kyll? Herra pit?? huolen huomisesta.

Akka vaikeni v?h?ksi aikaa.

- Kyll? se n?ytt?? kunnon ihmiselt?, mutta miksi se ei puhu mit??n itsest??n?

- Varmaankaan ei saata.

- Simo hoi!

- Mit? nyt?

- Me kyll? annamme, mutta miksi meille ei kukaan mit??n anna.

Simo ei osannut siihen mit??n vastata. Sanoi siis: "Kyll? sit? jo on puhuttu kylliksi." k??ntyi toiselle kupeelleen ja nukkui.