Chapter 10 No.10

Vaimo tytt?ineen l?hti pois; Mikaelikin nousi penkilt??n ja, pantuaan pois ty?ns? ja riisuttuaan esiliinansa, kumarsi is?nn?lle ja em?nn?lle ja lausui:

- Antakaa, haltijat, minulle anteeksi. Jumala on minulle anteeksi antanut, antakaa tekin anteeksi. Ja haltijat n?kiv?t kirkkaan valon l?htev?n Mikaelista. Ja Simo nousi, kumarsi Mikaelille ja sanoi:

- Min? n?en, Mikaeli, ettet sin? ole tavallinen ihminen, eik? minulla ole oikeutta pid?tt?? sinua eik? kysell? sinulta. Sit? ainoastaan pyyd?n sinua sanomaan, miksi sin? olit niin synk?n n?k?inen, kun min? tapasin sinut ja toin kotiani ja miksi sin?, kun eukko toi ruokaa sinulle, hymyilit ja kirkastuit. Sitten, kun herra tilasi saappaita, sin? hymyilit toisen kerran ja siit? pit?en k?viv?t kasvosi viel? kirkkaammaksi; ja nyt, kun vaimo toi tytt?set t?nne, sin? hymyilit kolmannesti ja kirkastuit kokonaan. Sano minulle, Mikaeli, miksi sinusta k?y sellainen valo ja miksi sin? kolmasti hymyilit?

Ja Mikaeli lausui:

- Siksi k?y kirkkaus minusta, ett? min? olin rangaistu, mutta nyt Jumala on antanut minulle anteeksi. Kolmasti min? hymyilin, kun minun piti saada tiet?? kolme Jumalan sanaa. Ja min? sainkin tiedon niist? sanoista: yhden sanan sain silloin, kuin vaimosi armahti minua, - siksi ensi kerran hymyilin. Toisen sanan sain silloin, kuin rikas tilasi saappaita, - ja min? hymyilin toisen kerran; ja nyt, kun min? n?in tytt?set, min? sain tiet?? viimeisen, kolmannen sanan - ja min? hymyilin kolmannen kerran.

Ja Simo sanoi:

- Sano minulle, Mikaeli, mink? t?hden Jumala on sinua rangaissut ja mitk? ne Jumalan sanat ovat, ett? min?kin ne tuntisin.

Ja Mikaeli sanoi:

- Jumala rankaisi minua sen vuoksi, ett? min? en totellut H?nt?. Min? olin taivaan enkeli enk? totellut Jumalaa.

Min? olin enkeli ja olin taivaassa ja Jumala l?hetti minut ottamaan vaimon sielua. Min? lensin maahan, katso: vaimo makaa yksin, sairaana, juuri oli synnytt?nyt kaksoset, kaksi tytt?st?. Lapset kuhertavat ?itins? kainalossa, mutta ?iti ei voi ottaa niit? rinnoilleen. Vaimo huomasi minut, k?sitti Jumalan minut l?hett?neen hakemaan h?nen sieluansa, parahti itkuun ja sanoi: "Herran enkeli! Puu tappoi mieheni mets?ss?, h?net juuri haudattiin. Ei minulla ole siskoa, ei t?ti?, ei ?iti?, ei ket??n, jonka haltuun lapseni j?tt?isin; ?l? siis ota minun sieluani, suo minun ruokkia lapseni, kasvattaa ne ja el?m?n tielle saattaa. Eiv?th?n lapset voi el?? ilman isoa, ilman emoa." Ja min? t?ytin ?idin pyynn?n; toisen lapsen asetin h?nen rinnoilleen, toisen annoin h?nen k?siins? ja kohosin taivahasen Jumalan luo. Tultuani Herran tyk?, lausuin: "Min? en voinut ottaa synnytt?j? ?idin sielua. Puu tappoi is?n, ?iti synnytti kaksoset ja pyyt?? minua, etten ottaisi h?nen sieluaan, sanoen: 'suo minun el?tt?? lapseni, kasvattaa ne ja toimittaa el?m?n tielle. Eiv?th?n lapset voi el?? ilman isoa, ilman emoa. Min? en ottanutkaan ?idin sielua'." Ja Herra sanoi: "Mene ja ota ?idin sielu; ja sin? saat tiet?? kolme sanaa: sin? saat tiet??, mit? ihmisiss? on, mit? ihmisille ei ole annettu ja mist? ihmiset el?v?t. Kun ne olet saanut tiet??, niin palajat taivaaseen." Min? lensin takasin maahan ja otin ?idin sielun.

Lapset vier?htiv?t pois rinnoilta. Ruumis vaipui vuoteelle ja, likist?en toista tytt?st?, nurjahdutti sen jalan sijoiltaan. Min? kohosin kyl?n ja kirkon yli, tahtoen vied? sielun Jumalalle. Silloin tuuli tempasi ja kantoi minut, siipeni vaipuivat sivuille ja lohkesivat pois; sielu kiiti yksin Jumalan luo, ja min? putosin alas maantielle.