Aamulla her??n sateen loiskinaan ja se on my?skin iltaisin viimeinen ??ni, joka uneen vaipuessani soi korvissani. K?velykarsinassa tulvii vesi, kenk?ni ovat rikki ja jalkani kastuvat joka k?velyretkell?. Siit? olen saanut nuhan, joka vuorostaan on kehittynyt vaikeanlaiseksi influensaksi.

Koko kuluneen y?n puistattivat minua vuoroin kuumeen, vuoroin vilun v?reet ja nyt on ruumiini kuin rikki piesty. L?mp?johdot alkavat toimia vasta kuukauden puoliv?liss?, ilma kopissa on raakaa ja kosteaa. Palttoo p??ll?ni, kaulus pystyyn k??nnettyn?, p?? vedettyn? hartiain v?liin ja k?det ty?nnettyin? syv?lle taskuihin k?velen min? edestakaisin, kunnes v?symyksest? tyls?n? istahdan rautalevylle ja nojaan selk??ni sein??n.

Ollapa edes vuode alhaalla, ett? saisi siihen heitt?yty? pitk?lleen!

Pyyt?isink? vartialta? En viitsi h?nen armeliaisuuteensa vedota.

Kosteus on m?yhent?nyt permannon i?nikuiset likakerrokset, niin ett? jalkaini alla litisee ja litkuu. Keng?nkorkoihin juuttuu paksut likatierat ja niit? t?ytyy aina hetken p??st? pys?hty? kaapimaan W.C:n reunaan.

Voi sin? viheli?inen Ven?j?n maa, joka yht? mittaa pyrit suunnattomia rajojasi laajentamaan sek? samaan raakalaisuuden l?t?kk??n upottamaan itse?si sivistyneempi? kansakuntia! Totisesti tulisi sinun perinpohjin puhdistaa omat portaasi, ennenkuin pyrit muita sivist?m??n! Mutta sin? olet sortuva omaan likaasi ja pimeyteesi, sin? suunnaton m?t?paise Europan kupeessa. Sin? et ole etsikkoaikaasi k?ytt?nyt hyv?ksesi ja siksi sinun osanasi on joutua sen naapurisi saaliiksi, joka on leivisk?ns? oikein hoitanut.

Eiv?tk? ainoastaan sinun lukemattomain vankilaisi kopit ole likaiset, vaan koko sinun sielusi on likainen ja samea, sin? suunnaton, viheli?inen Ven?j?nmaa, joka sokeudessasi uskottelet taistelevasi sivistyksen puolesta raakalaisuutta vastaan.

Uh, kuinka min? vihaan sinun likaasi ja sinun niljakkuuttasi, sin? pienten kansain r?yhke? sortaja, joka koulujen sijasta yll?pid?t vankiloita ja jolla solmupiiska on ylimp?n? lakina! - - -

Helti?m?tt? rapisee sade himmeihin ikkunaruutuihin. Vitkalleen alkaa lokakuinen lauantai-ilta h?m?rty? ja ty?l??sti kuluvat tunnit. Yh? pahemmin alkavat taasen vilun ja kuumeen v?reet puistattaa ja min? istun k?ppyr?ss? p?yd?n ??ress?, odotellen hetke?, jolloin kipjetok-huuto ilmaisee, ett? tulossa on kuumaa teet? sek? tilaisuus kuoppautua vuoteeseen.

Mutta sit? ennen alkaa lukko yht?kki? kirskua, ovi ty?nnet??n auki ja koppiini tulla heiskahtaa pitk?n solakka, nuori mies, jolla on sel?ss??n samantapainen lakanaan k??ritty mytty kuin tatarilaisilla kaupustelijoilla.

- Sdravstvyijte! - tervehtii h?n minut huomatessaan iloisesti.

Ensim?inen ajatus, joka kuumeesta tahkeissa aivoissani syntyy, on se, ett? tulija on kaupustelija. Seuraavassa hetkess? ?kk??n sen kuitenkin mahdottomaksi, varsinkin kun vartia on heti pussiniekan sis??n astuttua vet?nyt oven kiinni ja v??nt?nyt lukkoon.

Hapuilen kohmettuneiden aivojeni lokeroista muutamia ven?l?isi? sanoja, joita Trastin kielioppaasta olen sinne p?ivitt?in siirrellyt, panen niist? h?t?pikaa kokoon jonkunlaisen lauseen, jolla tiedustelen, onko tarkotus, ett? h?n j?? minulle koppitoveriksi.

- Da, da! - kuuluu iloinen vastaus.

H?n katselee mihin laskisi myttyns?, mik? kaikesta p??tt?en sis?lt?? koko h?nen irtaimistonsa. Kun h?n viittauksestani on sijottanut sen istuinlevylleni, vet?? h?n sielt? esille tupakkalaatikon, jossa on tyhji? paperossin hylsyj?, tupakkaa sek? kourallinen valmiita paperossia.

Savukkeita sytytt?ess?mme tarkastelen h?nt? l?hemmin. H?n on siististi puettu, kasvot ovat avonaiset ja valistuneet ja ruskea, pitk?hk? tukka on kammattu samalla tavoin kuin n?kee Gogolin muotokuvissa.

- Vyj studjent? - kysyn, sill? minusta tuntuu mit? luonnollisimmalta asialta, ett? ven?l?inen valtiollinen vanki on ylioppilas.

- Njet, rabotshij, - vastaa h?n antaen muutamalla vikkel?ll?, vasaroimista ja viilaamista kuvaavalla eleell? tiet??, ett? h?n on metallity?l?inen.

Katselen h?nt? kummissani, sill? en ole luullut ven?l?isen ty?miehen noin sivistyneelt? n?ytt?v?n. Olen heit? kuvitellut suunnilleen samanlaisiksi kuin ne l?tt?lakkiset, limppua ja suolaa haukkaavat musikat, joiden paita housujen p??ll? olen n?hnyt kes?isin Helsingin katuja kive?v?n.

T?m? toverini on varmaankin harvinainen poikkeus, mietin itsekseni, samalla kuin ryhdyn jatkamaan tuttavuuden rakentamista. H?n on nelj?nkolmattavuotias, naimisissa oleva mies, nimelt? Semen Jegorovitsh Kalashnikof. Synty??n on h?n talonpojanpoika Aksininan kyl?st? Moskovan kuvernementti?, siis oikein syd?nven?l?inen. Mutta h?n on ollut jo monet vuodet Pietarissa ty?miehen? ja t??ll? suurkaupungissa on h?n n?ht?v?sti sivistyksens?kin saanut. H?nell? on kaksi velimiest?, joista toinen on merisotilaana It?meren laivastossa, toinen taas maasotilaana Pietarin varusv?ess?. Itse h?n, puolueeltaan sosialivallankumouksellinen, on v?ltellyt sotapalvelukseen joutumista ja oleskellut v??r?ll? passilla toisilla paikkakunnilla. Sen vuoksi on h?net vangittu viime huhtikuussa ja siit? saakka on h?n istunut tutkintovankina t??ll? Shpalernajassa. H?nell? on ollut koppi kuudennessa kerroksessa, mutta ?sken oli vartia tavannut h?net naputtelemasta sein?n takana olevalle naapurilleen, mink? vuoksi h?net on siirretty t?nne kerrosta alemmas. Lis?ksi on p??llikk? tuominnut h?nelle vuorokauden karsseria: s?kkipime?, russakoista kuhiseva koppi, jossa saa maata paljaan puun p??ll? sek? sy?d? vett? ja leip??.

Mutta iloinen h?n on, p??sty??n puolivuotisen erakkoel?m?n j?lkeen toisen kanssa yhdess? asumaan. H?n viheltelee, rallattaa, tekee vikkel?it? tanssipy?r?hdyksi? ja nostaen tavan takaa kaksi sormea ilmaan huudahtaa:

- Vjeeselo! - mill? h?n tahtoo ilmaista, ett? on niin hauska, kun meit? on kaksi.

Niin, hauskalta se tuntuu minustakin, vaikka minun iloni ei pursuakaan niin v?litt?m?sti esille kuin slaavilaisen toverini. Niin tyynelt? ja jurolta kuin h?nest? n?ytt?nenkin, kuohuu mieless?ni monenlaisia tunteita, ja vilkkaina risteilev?t p??ss?ni ajatukset siit?, mit? kaikkea hyv?? t?m? odottamaton koppikumppanuus voi minulle tuottaa. Ett? aikani tulee hauskemmin kulumaan ja ett? olen t?ten saanut oivallisen tilaisuuden harjotella ven?j?nkielt?, se ainakin on varmaa. Mutta toisaalta on my?skin varmaa, ett? h?n h?iritsee minua kirjallisessa ty?ss?ni, jota paitsi alituinen toistensa seurassa el?minen voi lopulta ruveta perinpohjin kyll?stytt?m??n. Kullakinhan on omat pikku omituisuutensa ja maneerinsa, jotka ajanoloon ovat omiaan toista hermostuttamaan. Tunnen itseni siin? suhteessa varsin herk?ksi enk? ylioppilasvuosina sen vuoksi mielell?ni ottanut itselleni asuintoveria. Mutta t?ss? tapauksessa ei ole minun vallassani muuttaa olosuhteita ja niin ollen on minun viisainta ottaa asia sen parhaimmalta puolelta.

Toinen kysymys on, piileek? siin? joku tarkotus, ett? h?net on ty?nnetty minulle koppitoveriksi. Eih?n vain t?m? vasta ilmestynyt "tavarissi" ole Mashkevitshin miehi?, jonka teht?v?n? vallankumoukselliseksi naamioituneena on urkkia minun asioitani? No, seh?n olisi vain omiaan luomaan j?nnityst? n?ihin uusiin olosuhteisiin eik? minua lainkaan huoleta sellainen mahdollisuus, ett? h?net olisi urkkijana minun toverikseni tupattu.

Kopin ovi avataan j?lleen ja pari likaisiin hurstihousuihin puettua rikosvankia tuo toverilleni jakkaran ja makuulaverin patjoineen. Edellinen on puiseva, nelikulmainen renkku ilman selk?nojaa, j?lkimm?inen laudoista kokoon kyh?tty kansi, jonka toinen p?? lep?? pukin varassa, toinen minun alaslasketun rautas?nkyni nojassa. Joudumme t?ten makaamaan samalla seinustalla, p??t yhteenp?in.

- Kipjetok! - alkaa k?yt?v?st? samalla kaikua tuttu huuto ja meille tulee kiire panna teevehkeemme kuntoon.

Toverillani ei ole lainkaan teekannua yht? v?h?n kuin kuppia tai lasiakaan. H?n on pannut teelehdet juomakannun pohjalle, ottanut kuuman veden siihen p??lle ja teen v?h?n laskeuduttua juonut sen samasta astiasta. Nyt tarjoan min? oman teekannuni yhteisesti k?ytett?v?ksi ja siit? saa toverini kaataa "krushkaansa" oman osansa. Kiehuvaa vett? otamme tietysti kaksinkertaisen m??r?n kuin mit? minulta on ennen yksin?ni mennyt.

Minulla on paastoamista jatkunut n?ihin saakka, t.s. olen el?nyt yksinomaan talon ruualla. Mutta joitakin p?ivi? sitten olen saanut kuitin, joka ilmaisee, ett? tililleni on vankilan kansliaan j?tetty sata ruplaa rahaa. Luonnollisesti se on saanut minut ryhtym??n ruuan parannuspuuhiin. Ensi tiistaista l?htien rupean saamaan parempia p?iv?llisi?, jotka maksavat kuusikymment? kopeekkaa kerralta, sek? nisuleip?? ja maitoa. Mutta siihen saakka kest?? viel? paastoa. Kun n?lk? on k?ynyt kipeimm?ksi aina iltaisin, olen sen tukehuttamiseksi jo parin viikon ajan k?ytt?nyt er??nlaista leip?paistia eli jankkia. Puuroastiaan olen sipultanut aina kappaleen limppua, ripotellut sekaan vahvasti suolaa sek? kaatanut p??lle kiehuvaa vett?. Siin? muodossa olen saanut limppua sy?dyksi tuntuvasti enemm?n kuin silt??n, mink? vuoksi pyh?n Antoniuksen kiusauksia muistuttavat n?lk?hallusinatsioonini ovat k?yneet harvinaisemmiksi.

Kun teevesi on jaettu ja min? tavalliseen tapaani otan puurolautasen esille sek? alan murentaa siihen limppua, ottaa toverini suuret silm?t.

- Shto eta? - kysyy h?n vilpitt?m?sti ?llistyneen?.

Selit?n h?nelle parhaani mukaan, ett? t?ss? on kysymys illallisen valmistuksesta.

- Nje-tu! - huudahtaa h?n halveksivasti, viittaa sitten suurella eleell? klosettia kohti sek? kaivaa mytyst??n pienen voipaketin, palan mehev?n n?k?ist? makkaraa sek? eidamerjuustoa.

- Pashalujsta, tavarishtsh! - virkkaa h?n tyytyv?isen? ja asettaa herkkunsa v?lillemme p?yd?lle.

Vesi herahtaa kielelleni, sill? enp? moisia herkkuja ole t?h?n kuolleeseen taloon tultuani n?hnyt muuta kuin hengess?ni.

Toverini tavarain joukosta l?ytyy viel? veitsikin, jommoinen vankilan ohjes??nn?iss? on ankarasti kielletty. Tosin se ei kyll?k??n ole mik??n pelottava ase, onpahan vain anjovispurkin kannesta veitsen muotoon kaavailtu l?kkilevy, johon varreksi on kietaistu harmaata paperia. Hell?varoin pidellen saa sill? leikatuksi, tai paremmin sanoen sahatuksi limpusta viipaleita sek? niinik??n paloja juustosta ja makkarasta. Kun toverini on saanut sahatuksi tarpeelliset ilta-annokset meille kummallekin, piilotamme tuon vaarallisen aseen huolellisesti, est??ksemme sen joutumasta vartian takavarikoitavaksi.

Kun me sitten, istuen vastap??t? pienen p?yt?levyn ??ress?, k?ymme k?siksi voileip??n ja kullankeltaiseen teehen, tunnustan min? itselleni, ett? el?m? kopissani on yht?kki? muuttunut suorastaan kodikkaaksi ja ettei voileip? ole minulle koskaan ennen maistunut niin hyv?lt? kuin nyt, l?hes kolmikuukautisen paaston j?lkeen. Toverini tiedustelee tuon tuostakin, pid?nk? min? h?nen makkarastaan ja juustostaan ja min? vakuutan vakuuttamasta p??sty?nikin, ett? "haroshij, otshen haroshij!"

Mieleni on siksi tulvillaan kaikenkarvaisia asioita, ett? lentsu on suorastaan unohtunut. Ven?j?nkielen taitoni huomaan ripe?sti edistyv?n ja norjenevan. Puhelemme teet? juodessa kaikenlaista. Muun muassa saan tiet??, ett? toverini on vasta muutamia kuukausia ennen vangitsemista mennyt naimisiin, siviliavioliittoon, ja ett? h?nen nuori vaimonsa, Klavdija Rusakova, jota h?n, h?nen kauneuttaan todistaakseen, vertaa tupakkalaatikon kannessa esiintyv??n koreaan naisenkuvaan, palvelee puolentoista ruplan p?iv?palkalla er??ss? telefooniv?lineit? valmistavassa tehtaassa. Tuosta v?h?isest? palkastaan saa h?n silloin t?ll?in kokoon viisiruplasen miehelleen tupakkirahoiksi, mink? lis?ksi h?n koko vankeusajan on melkein joka viikko toimittanut miehelleen ruuan parannusta voin, makkaran, kalan ja juuston muodossa. Minulle on aivan k?sitt?m?t?nt?, kuinka se niin v?h?isell? palkalla k?ypi laisinkaan laatuun. N?en el?v?sti edess?ni tuon uskollisen raatajattaren ja alan tuntea vilpit?nt? my?t?tuntoa h?nt? kohtaan.

Nyky??n ovat toverini rahat supistuneet yhteen ruplaan, mink? lis?ksi h?nen tupakkivarastonsa uhkaa pian loppua. Mutta kun min? ilmotan itsell?ni olevan toistasataa ruplaa ja ettei meid?n tarvitse mit??n puutetta pel?t?, v?l?ht?? h?nen harmaissa silmiss??n tyytyv?inen ilme ja huolettoman hetken lapsen eleell? sytytt?? h?n teet? j??hdytelless??n savukkeen.

Kun olemme lopettaneet illallisen ja osastonvartia lukinnut ovet erikoisella avaimellaan, kuten h?nen jokailtaisiin teht?viins? kuuluu, yll?tt?? toverini minut muutamalla erikoistaidollaan, jommoista itsekin aikaisemmin kes?ll? hartaasti kaipasin.

H?n ottaa taskustaan luukamman ja napahuttaa muutaman kerran sein??n. Heti kuuluu sielt? takaa vastaus ja siin? tuokiossa on toverini vilkkaassa naputusyhteydess? tuntemattoman naapurimme kanssa. Vuoroin naputtaa h?n itse, vuoroin pys?htyy j?nnittyneen? kuuntelemaan vastanaputusta, pit?en kaiken aikaa tarkoin silm?ll? oven tirkistyslasia, ettei vartia saa tilaisuutta toimittaa h?nelle uutta karsserituomiota.

Pian on h?n rakentanut tuttavuuden p?yt?sein?n takana asuvan naapurin kanssa ja ryhtyy tulkitsemaan minulle keskusteluaan. Siell? asuu Sobolef niminen tehtaanty?mies, puolueeltaan sosialidemokraatti. Muutamia viikkoja sitten on h?net valtiollisista syist? vangittu. Olen n?hnyt h?net joka p?iv? k?velem??n menness?: siististi puettu, mustapartainen, vakavan, miltei synk?n n?k?inen mies. Aluksi naputti h?n joskus v?lisein??mme, mutta kun min? en mill??n tavoin reageerannut, lakkasi h?n siit? kokonaan.

Mutta toverini on jo vastakkaisen sein?n ??ress?, jonka takaa my?skin heti vastataan h?nen naputukseensa. Hetken kuluttua saan toveriltani kuulla: siell? asuu yhdeks?ntoistavuotias sosialidemokraatti, nimelt? Golikof, ammatiltaan typograafi, ollut jo toista vuotta t??ll? tutkintovankina syyst?, ett? on levitt?nyt ty?miesten keskuuteen sotaa vastustavaa kirjallisuutta, on aivan rahaton ja sairastaa huonon vankilaruuan johdosta keripukkia.

Toista vuotta tutkintovankina sellaisesta syyst?! Ja kun h?net joskus tuomitaan muutaman vuoden vankeusrangaistukseen, ei siit? lainkaan v?hennet? pois tuota pitk?llist? tutkintovankeutta, joka sekin ehtii jo pahoin t?rvell? nuorukaisen terveyden.

Voi raakalaisvaltiota raakalaislaitoksineen!

Olen h?netkin, Golikof-naapurin, n?hnyt k?velyretkill?: hinter?, hiljaisen n?k?inen vaaleaverinen nuorukainen s??nn?llisin kasvonpiirtein. Ja h?n on saanut yli vuoden p?iv?t viett?? viel?kin t?ydellisemp?? paastoel?m?? kuin min?: ei edes teet?, sokeria eik? tupakkaa. Poloinen santarmimielivallan uhri!

Mutta kopistamme voi "s?hk?tt??" viel? sek? yl?s- ett? alasp?in. Toverini onkin jo asettanut jakkaransa l?mp?johtotorven juurelle. Sek? ylh??lt? ett? alhaalta k?sin vastataan heti h?nen naputukseensa. H?n ryhtyy aluksi kattomme p??ll? asuvan naapurin kanssa keskusteluun. Hetken naputeltuaan ja kuunneltuaan vastausta kirkastuvat h?nen kasvonsa ?kki? ja h?n huudahtaa:

- Snakomyj - tuttava!

Keskusteltuaan viel? hetken aikaa selitt?? h?n minulle, ett? kohdallamme ylimm?ss? kerroksessa asuu h?nen hyv? tuttavansa, anarkisti Solovjof, jonka t??ll? olosta toverini ei ole ennen tiennyt mit??n. H?n on viel? varsin nuori mies, on kuulunut anarkistien taisteluj?rjest??n sek? vangittu kahdeksan toverinsa kanssa joitakin aikoja sitten.

H?nen raskaat askeleensa ne ovat syksyn kuluessa kaikuneet p??ni p??ll? aamusta iltaan ja niiden kuminaan olen usein nukahtanutkin.

Mutta l?yt?retket jatkuvat edelleen. Toverini on jo kiintynyt naputtelemaan alask?sin. Min? olen asettunut vuoteelleni lojumaan ja paperossia poltellen odotan tuloksia.

- Familija Vu-oksi, - kuulen toverini virkkavan.

- Mit?, Vuoksi, seh?n on suomalainen nimi! - huudahdan min? yl?s kavahtaen. - Kysyk??, onko h?n suomalainen.

Henke? pid?tt?en seuraan toverini naputuksia. Kun h?n on saanut vastauksen, k??ntyy h?n minuun ja lausuu:

- Finskij studjent is Turku. H?mm?styksest?, ilosta ja mielenliikutuksesta en muutamaan toviin kykene puhumaan mit??n. Sitten koetan sopertaa:

- Sanokaa h?nelle, ett? t??ll?kin on suomalainen, sanokaa nimeni ja terveiseni.

Toveri tekee ty?t? k?sketty? ja ilmoittaa sitten:

- H?n tervehtii ja haluaa puhella suoraan teid?n kanssanne.

Puhella minun kanssani? Sep? se! Kun min? en ymm?rr? t?m?n taivaallista koko naputussysteemist?.

Minulle tulee hengenh?t? oppia tuo mainio taikakeino, joka avaa minulle puheyhteyden suomalaisen kohtalotoverini kanssa.

Toverini piirt?? paperossikotelon kanteen kaavan ja selitt??, kuinka kaikki k?y. Se on ihmeen yksinkertainen temppu ja koko jutussa on vaikeinta korkeintaan p?iv?n kest?v? harjotus.

Kas t?llainen on ven?l?isiss? vankiloissa tavallisimman naputusj?rjestelm?n kaava, esitettyn? suomalaisilla kirjaimilla:

1 2 3 4 5 1 a b d e f 2 g h i j k 3 l m n o p 4 r s t u v 5 y ? ?

Kukin kirjain merkit??n kahdella sarjalla naputuksia, joista ensim?inen sarja osottaa kirjainrivin ylh??lt? alasp?in laskettuna, toinen itse kirjaimen aseman riviss?. Jos meid?n on siis esimerkiksi naputettava sana mies, k?y se seuraavasti: ensin kolme per?tt?ist? naputusta, sitten pieni v?liaika ja sen j?lkeen kaksi naputusta. Siit? huomaa kuuntelija, ett? kysymyksess? on kolmannen rivin toinen eli m-kirjain. i-kirjain vaatii ensin kaksi napautusta ja sitten pikku paussin j?lkeen kolme, e yhden ynn? nelj? napautusta j.n.e. Kun sanan viimeinen kirjain on tullut ilmaistuksi, tekee naputtaja naputusv?lineell??n raapasevan liikkeen, mihin kuuntelija oitis vastaa samanlaisella merkiksi, ett? h?n on ymm?rt?nyt. Jos kuuntelija taasen sekaantuu kesken sanan, ilmoittaa h?n siit? h?t?isell? vastanaputuksella, jolloin toinen keskeytt?? ja alottaa saman sanan alusta. Tottuneet naputtelijat ymm?rt?v?t keskustelun alkuun p??sty??n toisiaan jo puolesta sanasta, usein ensi tavustakin. Sellaisissa tapauksissa kuuntelija, k?sitetty??n ensi kirjaimista, mik? sana toisella on mieless?, raapasee vastaan merkiksi, ett? h?n jo ymm?rsi, jolloin toinen niinik??n raapaistuaan siirtyy seuraavaan sanaan. Viel? on huomattava hiontaa muistuttava, kiihke? edestakaisin raapiminen, jolla jompikumpi keskustelijoista ilmaisee, ett? vartia l?hestyy oven takana, jolloin naputus on ?kki? keskeytett?v? ja vitkastelematta suunnattava huomio muihin asioihin.

Kun ven?j?n kieless? on tuntuvasti enemm?n kirjaimia kuin suomenkieless?, on ven?l?isess? naputuskaavassa kuusi rivi?, kussakin viisi kirjainta, paitsi viimeisess? kolme. Sittekin on kaavasta j?tetty pois useita kirjaimia, jotka eiv?t ole aivan v?ltt?m?tt?mi? sanojen ymm?rrett?v?lle muodostamiselle. Me Shpalernajan suomalaiset k?ytimme yleens? keskin?isiss? jutteluissammekin t?t? ven?l?ist? kaavaa, jolloin suomenkielen ?:t? sai korvata a, ?:t? o ja y:t? u.

Kaava t?ytyy tietysti oppia visusti ulkoa ja s?ilytt?? selv?n? p??ss??n. Paperipalalle kirjotettua kaavaa ei luonnollisesti sovi s?ilytt??, sill? seh?n voisi milloin hyv?ns? joutua vartian k?siin, jolloin naputtelun harjoittaminen katsottaisiin todistetuksi asiaksi ja miehell? olisi tiedossa varma karsseri.

Minulla on siis naputus-j?rjestelm? selvill?, mutta mahdotontakan minun on heti, ilman harjotusta, k?yd? keskusteluun suomalaisen kohtalotoverini kanssa. Ja kuitenkin minun p??ni ihan kuhisee asioista, joita tahtoisin p??st? h?nelt? kyselem??n.

Mutta eik? ven?l?inen toverini voisi palvella t?ss? jonkinlaisena meediona? Tiedustan h?nelt? asiaa ja h?n on kohta valmis toimeen. Minun on vain ven?l?isin kirjaimin kirjotettava paperilapulle ne suomalaiset kysymykset, jotka tahdon kansalaiselleni esitt?? ja toverini naputtaa ne l?mp?johtotorvea alas. Vastaukset lausuu h?n tavu tavulta ??neens? sik?li kuin ne saapuvat. Tosin v??ntyv?t suomalaiset sanat h?nen suussaan aivan luonnottomasti ja varsinkin korko on aina p?in m?nty?, mutta uutisten himo on j?nnitt?nyt tarkkaavaisuuteni siihen m??r??n, ett? min? t?ll? haavaa tunnen ymm?rt?v?ni vaikka hottentottia.

Ne moninaiset ??net, jotka p?iv?n pitk??n kaikuvat vankilan pihalta, ovat tyystin vaienneet. K?yt?v?ss? on my?skin hiljaista, sill? vartiat ovat asettuneet omiin soppiinsa iltateet??n juomaan. Lauantai-illan hiljaisuus on levitt?nyt siipens? yli kuolleen talon ja taukoamaton lokakuun sade, joka valelee pient? ristikkoikkunaa, ainoastaan t?ydent?? sit?.

P?lyinen s?hk?lamppu valaisee ahdasta kammiotamme, jonka raa'assa ilmassa hengityksemme muuttuu h?yryksi. Toverini nojaa l?mp?johtotorveen ja koko mies pelkk?n? tarkkaavaisuutena ottaa vastaan alhaalta tulevia naputuksia. Min? istun p?yt??n nojaten ja hengityst? pid?tt?en, kaula kurotettuna tarkkaan sanoja, joita meedioni pahasti ven?j?ksi murtaen, harvakseen ja ik??nkuin jostakin salaper?isest? henkimaailmasta saatuina minulle v?litt??.

- Palasin kev??ll? Saksasta - tulin suksilla Merenkurkun yli - toveri petti - minut vangittiin Helsingin asemalla.

Kuinka kohtalokkaalta soikaan korvissani tuo s?hk?sanomatyyliin puserrettu tiedonanto. Hengett?m?n? naputuksena saapuu se kuin syv?lt? maan alta, jostakin suunnattomasta kuilusta, johon toverin petos on nuoren maanmieheni sortanut.

Mielenliikutusta salatakseni sytyt?n savukkeen ja alan vinhasti k?vell? edestakaisin, mietiskellen niit? merkillisi? vaiheita, joiden alaisiksi lukemattomat nuoret kansalaiseni t?n? kohtalokkaana aikana ovat joutuneet. - - -

Olen k??riytynyt jo vilttiini ja asettunut levolle. Toverini naputtelee omaan laskuunsa Vuoksen kanssa, joka siis n?kyy osaavan aika hyvin ven?j??. My?skin n?kyy h?n olevan aika harjaantunut naputukseen, sill? se k?y h?nelt? tihe??n ja tottuneesti.

Lopetettuaan tulee toveri vuoteeni reunalle istumaan ja alkaa kertoa, mist? he juuri juttelivat. Vuoksi on kertonut h?nelle olevansa syytettyn? ven?l?isen rikoslain sadannen ja sadannen toisen pyk?l?n nojalla, mitk? pyk?l?t m??r??v?t rangaistuksia kahdeksasta vuodesta pakkoty?t? aina hirsipuuhun saakka. Ymm?rr?n viel? niin vaillinaisesti ven?j??, ett? kun toverini pakkoty?t? (katorga) mainitessaan parilla kuvaavalla eleell? osottaa, ett? pakkoty?vankeja pidet??n kahleissa, saan min? sen k?sityksen, ett? maamiehell?ni tuolla alhaalla on kahleet k?siss? ja jaloissa ja ett? h?net on jo tuomittu hirtett?v?ksi. Kylm?t v?reet kulkevat pitkin ruumistani ja min? olen kuulevinani et?ist? kahleiden helin??. Kohoan kyyn?rp??ni varaan ja alan toveriltani udella tarkempaan tuota asiaa. Kun se vihdoinkin selvi?? minulle, laskeudun huojentuneena uudestaan pitk?lleni.

Toverini ryhtyy nyt juttelemaan, miksi h?n vastustaa sotaa, filosofeeraten aito ven?l?iseen tapaan.

- Miksi ampuisin saksalaista? Yksi? ihmisi? ollaan eik? h?n ole tehnyt minulle mit??n pahaa.

Kuuntelen h?nt? puolella korvallani, hymyillen samalla sille kohtalonoikulle, joka on meid?t niin erilaisista oloista ja eri ilmansuunnilta saattanut samaan vankikoppiin, toisen sodan vastustamisesta, toisen taas sotakantansa takia.

Mutta kumea gongonin ly?nti k?yt?v?st? ilmottaa, ett? valot sammutetaan kymmenen minuutin kuluttua. Toverini alkaa riisuutua ja viimeisen paperossin sytytt?en laittautuu vuoteeseen.

Tirkistyslasin kansi hel?ht??, vartian silm? muljahtaa hetkeksi n?kyviin, sitten rapsahtaa s?hk?lamppu sammuksiin ja me olemme pilkkoisen pime?ss?. Sade valelee yh? ikkunaa ja toverini paperossi kiiluu viel? hetkisen pimeyden keskell?. Pian viskaa h?n sen lattialle ja k??ntyy kylelleen.

- Spakojnoj notshi!

- Spakojnoj notshi, tavarishtsh!

Chapter 8 ROBINSON SAA AUTIOLLE SAARELLEEN ODOTTAMATTA TOVERIN...

You might like