Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa

Leppoisa juhannuskes?n leyhk? narisuttaa raollaan olevaa kopin akkunaa ja et??lt? kantautuu kuuluviini joukko kes?isi? ??ni?, viestej? vapaudesta ja sunnuntailevosta kukkivan luonnon keskell?...

Edess?ni seisoo kuvern??rin vormuun puettu, korskearyhtinen, laiha ja hinter? mies. Sill? on kiusallisen kelme? ihonv?ri kuin oopiuminpolttajalla, silm?nalustat ovat vajonneet ja laajalti kuolleella verell?. Pienill? j??harmailla ja ilmeett?mill? silmill??n tuijottaa se minua ??neti, samalla kuin koko h?nen olennostaan huokuu vastaani kylm? h?ijyys. Min? tuijotan tiukasti vastaan, my?skin ??neti, vaikka sis?ll?ni kuohuu ja priiskahtelee. Sill? juuri-ik??n on tuo univormuniekka antanut tiuskeat m??r?ykset, ett? minut on puettava vanginpukuun, muutettava huonompaan koppiin sek? estett?v? tapaamasta ket??n, edes l?himpi? omaisiani.

H?n tuijottaa r?v?ht?m?tt? ja yht? r?v?ht?m?tt? tuijotan min? vastaan. ??nett?myys k?y painavaksi kuin lumous, min? tahtoisin tuolle edess?ni seisovalle pikku satraapille sanoa jotakin murhaavaa, mutta en saa sanoja suustani, ainoastaan katseellani koetan sanoa h?nelle: Sin? Bobrikovin ja Seynin k?tyri, sin? hylki? kansalaistesi joukossa, totisesti olet sin? liiaksi k??pi? kukistaaksesi minut pelk?ll? katseellasi!

Se on Axel Fabian af Enehjelm - mies, jota voisi pit?? merkillisen? psykoloogisena ilmi?n?, ellei h?n samalla olisi niin l?peens? halpa-arvoisista aineksista kokoonpantu, ett? se kuolettaa kaiken mielenkiinnon h?nen persoonaansa n?hden - mies, joka on tehnyt itselleen luvallisiksi kaikenlaatuiset pime?t vehkeet, valheen, syd?mett?myyden, sanalla sanoen mitk? konnuudet tahansa, kunhan ne vain palvelevat h?nt? rahan, virkaylennysten ja t?hdist?merkkien pyydyst?misess?. Henke? pid?tt?en ja varpaisillaan seisoo h?n ven?l?isen santarmiston edess? ja se silmit?n, suorastaan edelle eh?tt?v? kiihko, mill? h?n noudattaa herransa ja mestarinsa Seynin pienimpi?kin viittauksia, l?hentelee hysteriaa. Kaikille valtaansa joutuneille on h?n r?yhke? ja syd?met?n, ylempiens? edess? n?yr?, liehakoiva ja matelias.

Minun on nyt suotu t?ysin m??rin tulla tuntemaan noita edellisi? puolia h?nen pime?ss? luonteessaan. Edellisen? iltana oli itse Seyn tarkastamassa l??ninvankilaa ja l?htiess??n on h?n arvatenkin kehottanut kuvern??ri? pit?m??n huolta siit?, etteiv?t valtiolliset vangit p??se karkaamaan. Muutama p?iv? sitten on n?et Vaasan l??ninvankilasta p??ssyt livist?m??n toimittaja Sundqvist sek? er?s toinen valtiollinen vanki, kuten olen ehtinyt jo tietooni saada. Siksip? "h?nen ylh?isyytens?" - kuten santarmit papereissaan tit. Enehjelmi? kutsuvat - onkin heti Seynin poistuttua liikkeell? huolehtimassa meid?n valtiollisten vankien "turvallisuudesta".

N?ht?v?stikin on h?n saapunut vankilaan t?ysi h?yry p??ll?, sill? kun tireht??ri Juvelius, joka on saattanut h?net koppiini, asettuu lujasti ja miehekk??sti vastustamaan h?nen laittomia ja pikkumaisia m??r?yksi??n, syyt?? h?n silmitt?m?ll? vimmalla sanoja suustaan ja elehtii kuin mielipuoli herra Juveliuksen edess?. Kun on kysymys minun muuttamisestani vanginpukuun, erotan h?nen sanatulvastaan lauseen: "H?n f?r utst? f?ljderna, eftersom han b?rjat arbeta i den riktningen". Edelleen viskoo h?n minulle atribuutteja sellaisia kuin: "roisto", "maankavaltaja", y.m.

Ja sitten asettuu h?n minun eteeni ja tuijottaa, kuin aikoisi minut siin? paikassa nielaista... - - -

Ulkona on paahtava kuumuus, niin ett? sen tuntee sis?ll? kopissakin, miss? entisen huligaanivangin j?lilt? on surkean ummehtunut ja raskas ilma. Heti Enehjelmin poistuttua siirrettiin minut t?nne ylemp??n kerrokseen ja t??ll? min? nyt loikoilen kovalla vuoteella ja vegeteeraan.

P??ll?ni on karkea pellavapaita ja jaloissani hamppukankaiset, sinirantuiset housut, yhdell? viilekkeell? olan yli kiinnitetyt ja niin avarat, ett? min? huoleti sopisin liikkumaan yhdess?kin lahkeessa. Ty?ni - historiallinen n?ytelm?, jonka edellisviikkoina hyv?ll? vauhdilla panin alkuun - on eilisen Enehjelm-kohtauksen johdosta kokonaan pys?htynyt. Koetan lukea "Bragelonnen varakreivi?", mutta yh? uudelleen painuu kirja rinnalle ja ajatukset takertuvat kuin liimaan. Min? loikoilen ja vegeteeraan... - - -

Oven takana alkaa yht?kki? paukkua ja lukko - jonka koko ja rakenne tuntuu olevan keskiajalta per?isin - r?misee ja kirskuu. Uh, kuinka ilke?lt? se tuntuu! Eik? siihen edes totukaan. Yh? min? vavahdan sen kuullessani, vaikka olen ollut t??ll? jo puolitoista kuukautta. Mutta sen vaikuttaa kenties j?nnitys, ett? mille asialle sielt? nyt vartia saapuu: tuleeko h?n kutsumaan noihin ilkeihin santarmikuulusteluihin vai onko jo saapunut tieto minun Ven?j?lle siirt?misest?ni?

Naristen aukenee raskas rautap??llyksinen ovi. Aukossa vilahtaa hyv?ntahtoisen, jo ukkoij?ss? olevan vartiani tuttu haahmo. Mutta h?n vet?ytyy syrj??n ja kynnykselle ilmestyy eilinen univormuniekka, jonka ulkomuoto kelmeine kasvoineen, pienine ilmeett?mine silmineen ja kuolleelle verelle painuneine silm?nalustoineen on ehtinyt jo l?htem?tt?m?sti mieleeni painua.

Kohoan hitaasti jaloilleni ja asetun vuoteen p??h?n seisomaan. Niin suuri merkitys kuin puvulla onkin ihmisen esiintymisvarmuuteen ei minulla ainakaan t?ll? kertaa ole siit? mink??nlaista tukea. Kopin ummehtunut ilma on pikku satraapin ilmestytty? k?ynyt entist? raskaammaksi, mutta siit? huolimatta pyrkii minua hymyilytt?m??n, asettuessani ik??nkuin syrj?st? itse?ni tarkastelemaan: avojaloin ja ainoana verhonani suunnattoman laajat hurstihousut, jotka roikkuivat toisen olan yli kulkevan ainoan viilekkeen varassa, sek? karkea pellavapaita, jonka napin kuumuuden takia olen j?tt?nyt auki, niin ett? rintani loistaa paljaana. Tunnen niin suuresti muistuttavani puissa kiipeilev?? ja linnunpesi? etsiv?? maalaista poikanaskalia. Mutta jos t?ten olenkin v?hemm?n sopivassa asussa l??nin p??n edess? seist?kseni, niin syyh?n on kokonaan h?nen, joka vastoin kaikkien maiden tapoja ja asetuksia on minut, valtiollisen tutkintovangin, t?h?n asuun pakottanut, vain saadakseen n?ytt?? mahtiaan ja noudattaa pikkutyrannillisia mielitekojaan.

Mink??nlainen tervehtiv? ele ei h?nen puoleltaan tietysti tule kysymykseen. Paremmin kuin eilenk??n ei h?n ole minua aluksi n?kevin??n, vaan huulet tiukasti mytistettyin? ja t?rke?n n?k?isen? alkaa h?n tarkastella koppia.

Sein?st? silt? kohtaa, jossa seison, on joskus lohjennut k?mmenen laajuinen pala rappausta. Se pist?? selk?ni suojasta h?nen vaanivaan silm??ns? ja kuin nuoli sy?ksyy h?n sit? tutkimaan. Tiesi mik? salak?yt?v?n alku siin? on, jota tuo maankavaltaja nyt sel?ll??n koettaa peitt??, Huomatessaan, ettei se sent??n voi sellainen olla, vet?ytyy h?n hiukan nolostuneena takaisin ja iskee nyt sit? tuimemmin katseensa ruokap?yd?ll? oleviin esineisiin.

- Mit? t?ss? on? - kysyy h?n ja ottaa k?teens? pienen pahvirasian, jonka kannessa seisoo: "B.B. Bergdahlin Kirjakauppa, Oulu."

Siin? on aikaisemmin ollut kyn?nteri?, mutta nyt s?ilyt?n min? siin? hienoja ruokasuoloja. Vastausta antaessani on h?n jo avannut kannen ja kohottanut rasian nen?ns? eteen ik??nkuin haistellakseen ja min? odotan j?nnityksell?, ryhtyyk? h?n my?skin maistelemaan sit?. Tultuaan jotenkuten vakuutetuksi, ettei se sent??n ole mit??n kemiallista ainetta seinien murtamiseksi tai vartiain surmaamiseksi, laskee h?n rasian takaisin ja tempaa k?siins? paperipussin, jossa on er??n tuttavani l?hett?mi? leivoksia.

- Mit? t?ss? on? - kuuluu j?lleen ja sitten: - Kuka ne on l?hett?nyt? - Mill? tavoin? - Onko h?n saanut teit? tavata?

Koettaa siis ilmeisesti urkkia, onko tireht??ri noudattanut h?nen kieltoaan, ett? min? en saa en?? ket??n tavata.

Nyt tempaa h?n auki kirjotusp?yd?n laatikon. Siell? on kaikenlaista pikku tavaraa: kirjotustarpeita, perheeni valokuva, pari teepakettia y.m. H?n h?mmentelee kapineita sormin, vet?? niist? yhden ja toisen esiin ja kysymykset: - mik? t?m? on? - mit? tuossa? - seuraavat nopeasti toisiaan.

Sitten tulee p?yd?ll? olevien kirjojen vuoro.

- Mik? kirja tuo on?

- Suomen historia, - vastaan min? mahdollisimman painokkaasti, mutta h?n on liiaksi sterili sielu ja t?ll? haavaa liiaksi kiintynyt nuuskintaansa, huomatakseen mit? min? ??nens?vyll?ni tahdoin sanoa, ett? nimitt?in kerran Suomen historia on h?nest? ja h?nen kaltaisistaan is?nmaansa unhottaneista lausuva tuomionsa.

Lopuksi ottaa h?n k?teens? viimeksi ilmestyneen vihkon "Suomalaisia sankareita". Huulet supussa sit? hetkisen silm?ilty??n viskaa h?n sen ylenkatseellisesti p?yd?lle ja lausahtaa:

- Eik? olisi ollut parempi, ett? olisitte pysynyt ty?ss?nne ettek? ruvennut hulluttelemaan?

Kielell?ni py?riv?t houkuttelevina sanat:

- Eik? ihmisell? sitten ole muita velvollisuuksia kuin huolehtia vatsastaan ja karrieeristaan? - mutta joku tarpeeton varovaisuuden puuska est?? minut niit? lausumasta. Sen sijaan huomautan vain siivosti, ett? kuinka kuvern??ri voi sill? tavoin sanoa, kun minua ei kerran ole mihink??n syylliseksi todistettu, viel? v?hemm?n tuomittu.

Vastauksestani on vain seurauksena, ett? h?n lenn?tt?? minulle joukon turhanp?iv?isi? ja tunkeilevia kysymyksi?, virkkaen lopuksi k?si??n lev?ytt?en:

- Tjah, se on sotilasviranomaisten asia.

Heitetty??n viel? koppiini yleissilm?yksen ja m??r?tty??n poistettavaksi kelloni, jonka h?n on huomannut p?yd?ll?, poistuu h?n vihdoinkin ja kolisten putoavat salvat oven takana paikoilleen. Min? istahdan vuoteelleni ja rinnassani kuohuilee kiihke? viha. Alan katua, etten sittekin kaiken uhalla sanonut h?nelle jotakin murhaavaa. Ellei oikeutetulle vihalleen sen her?tess? anna ilmaa, j?? se tavallisesti pitk?ksi aikaa mielen pohjalle kaivelemaan. Niinp? niin? kahdeksana pitk?n? kuukautena, jotka joudun Shpalernajassa viett?m??n, her?? minussa s??nn?llisesti joka p?iv? kiihke? vihan puuska titulus af Enehjelmi? vastaan, samalla kuin n?en ilmiel?vin? edess?ni h?nen kelme?t kasvonsa h?ijysti tuijottavine silmineen. - - -

Vihdoinkin!

- No mit? niill? nyt oli sanottavana? - kysyv?t vartiat, kun min? palaan kansliasta santarmiratsumestarin puheilta.

- Ilmottivat vain, ett? t?ss? tulee huomenna matka Pietariin.

- Soo, vai sill? lailla! - ja he katsovat minuun jonkunlaisella neuvottomalla osanotolla.

Mutta itse tunnen min? tyytyv?isyytt? siit? ett? p??sen l?htem??n. Vapaudunhan edes t?st? kiusallisesta ja alentavasta vanginpuvusta, saan j?lleen p??lleni omat vaatteet, saan polttaa tupakkaa ja sitten matkustaa halki kes?isen Suomen. Onhan liikkeellep??sy jo sin?ns? tervetullut vaihtelu, oltuani viikkom??ri? suljettuna kuumaan ja ummehtuneeseen koppiin. Sit?paitsi olen vakuutettu, ettei oloni Ven?j?ll? muutu ainakaan huonommaksi kuin mit? se t??ll? on ollut sen j?lkeen kuin titulus Enehjelm ryhtyi ylimm?ksi vanginvartiaksi.

Pian on minulla p?yd?nnurkalla valmiina kokonainen pinkka kirjeit?, joissa yst?villeni ilmotan edess?ni olevasta matkasta. Sitten levoton, vilkasuninen y? ja k?siss? on l?ht?p?iv?. Siin? kymmenen tienoilla tulee vartia ja kutsuu minua alas, kehottaen ottamaan matkaani kaikki kapineeni.

On keskiviikkop?iv? ja vankilassa kova kiire ja touhina. T?n??n kulkee postijunan mukana vankivaunu pohjoisesta etel??n, ja vankilassa on otettava vastaan sen tuomia uusia asukkaita sek? passitettava sen mukaan toisia, etel??n k?sin menevi? vankeja. Nyky??n pid?tet??n n?et rajalla joka ainoa Ruotsista tulija, olkoon h?nell? sitten kuinka selv?t paperit tahansa, ja ensi aluksi tuodaan ne t?nne Oulun l??ninvankilaan, josta he kuvern??rin kuulustelun j?lkeen siirret??n kukin kotitienoilleen sik?l?isten viranomaisten enemp?? k?sittely? varten.

Kun raskasta kaps?kki?ni raahaten vartian saattamana tulen avaraan esik?yt?v??n, istuu ja seisoskelee siell? joukko tuollaisia rajan takaa tulleita, joiden on nyt m??r? matkata etel??np?in samassa junassa kuin min?kin. Niiden joukossa n?en i?kk??n ja rikkaan Pietarin juutalaisen, joka on jo viikon p?iv?t ollut t??ll? vankilassa ja joka sairastaa jotakin vaikeata syd?nvikaa, sek? er??n rintamalla olevan ven?l?isen everstin rouvan, joka on palannut Ruotsista vanhempiaan tervehtim?st? ja jonka olen kuullut erikoisesti katkeroituneen siit? kohtelusta, jota l??nin - h?pe? sanoa suomalainen - kuvern??ri on ruvennut sovelluttamaan valtiollisiin vankeihin. Edelleen huomaan k?yt?v?n suulla puolikymment? santarmialiupseeria, joiden arvaan tulevan omaksi saattueekseni ja joista yhden p?yhke? ryhti ja miltei pikimustaksi p?ivettynyt naamataulu suurine nenineen her?tt?? minussa v?hemm?n mieluisia tunteita.

- Kyll?p? n?yttiv?t koko murjaaneilta! - tulkitsin min? vankilan varushuoneessa t?m?n tunteeni vartialle, joka kaikin tavoin ja mit? my?t?tuntoisimmin ottaa osaa kohtalooni.

Vaihtaessani kiiruusti omia vaatteita p??lleni, saapuu varushuoneeseen tireht??ri Juvelius.

- K?siraudoissa ne aikovat teit? kuljettaa, - virkkaa h?n ilman hempeit? valmisteluja. - T?nne on tullut kuvern??rin m??r?ys, ett? vankilasta on lainattava santarmeille k?siraudat.

Kylm?t v?reet kulkivat pitkin ruumistani ja ehdottomasti kohoaa mieleeni er?s kuva vuosien takaa. Noustessani kerran Oulunkyl?n asemalla paikallisjunaan jouduin kolmannen luokan tupakkavaunussa istumaan vastap??t? muuatta nuorukaista, joka oli k?siraudoissa ja jota vanginvartia kuletti Helsinkiin. Nuorukainen ei tiennyt mihin katsoa ja kaikkien vaunussa olijain kasvoilla kuvastui piinallinen tunne. Olen sen j?lkeen useamminkin n?hnyt kahlehdittuja ihmisi? ja aina on se her?tt?nyt minussa piinallisia tunteita. Siin? on ehdottomasti jotakin ihmisyytt? syv?sti alentavaa.

Ja nytk? t?ytyy minun itsenikin sit? kokea?

- Pankaa nyt kaikki ven?j?nkielen taitonne liikkeelle ja koettakaa puhua niille, etteiv?t panisi teit? k?sirautoihin, - neuvoo tireht??ri ja kiiruhtaa toisaalle, sill? t?llaisena "rahtausp?iv?n?" on h?nell?kin kova kiire.

Olen nyt j?lleen omissa pukimissani ja ainakin sit? my?ten on kaikki hyvin. Mutta ne k?siraudat - ne piment?v?t kokonaan l?himm?t perspektiivit.

Minut kutsutaan kansliaan, jossa ratsumestari Tsherkashenof odottaa k?dess??n joku plakaatti. H?nen tulkkinsa ei ole saapuvilla ja yksi minua saattamaan m??r?tyist? aliupseereista saa ryhty? plakaattia tulkitsemaan. Kankeasti se k?y, mutta tuleehan siit? jotakin tolkkua. Enk? min? sit?paitsi kykene paljon kuulemaankaan, sill? k?sirauta-uutinen on minut siin? m??rin saanut pois tasapainosta. Sen min? kaikesta luetusta vain tajuan, ett? minut Pietarissa tullaan asettamaan syytteeseen niiden ja niiden Ven?j?n rikoslain pyk?l?in nojalla "kuulumisesta rikolliseen j?rjest??n, jonka tarkotuksena on Ven?j?n kanssa sodassa olevan Saksan valtakunnan aseellisen voiman avulla irrottaa Suomi Ven?j?n keisarikunnasta". Plakaatin on allekirjoittanut "eritt?in t?rkeitten asiain tutkintotuomari Mashkevitsh." Kun min?kin olen plakaatin alareunaan piirt?nyt nimeni merkiksi, ett? se on minulle luettu ja tulkittu, on asia sit? my?ten valmis.

Saatuani vahtimestarilta kelloni ja rahani sek? heitetty?ni hyv?stit tireht??rille ja saapuvilla oleville vartioille, asettuvat k?yt?v?n ulko-ovella santarmialiupseerit ymp?rilleni, yksi joka puolelle ja itse ratsumestari etunen??n. R?m?ht?en paljastuvat sapelit, kukin aliupseeri asettaa sen pystyyn olkap??t??n vasten ja niin l?hdemme liikkeelle, tireht??ri Juveliuksen j??dess? porrasten yl?p??h?n kulmat rypyss? katsomaan j?lkeemme.

T?n? hetken?, astellessani t?k?tin hajun ja paljastettujen sapelien keskell? p?lyist? tiet? hein?kuun auringon r?ike?ss? paahteessa, tunnen entist? selvemmin sen syv?n alennustilan, mihin kansamme on joutunut. Vastoin hallitsijasanalla vahvistettuja perustuslakeja raahataan kansalaisistamme t?ten yksi toisensa j?lkeen Ven?j?lle, kohti tuntemattomia kohtaloita, samalla kuin kansamme ja eduskuntamme t?ytyy n?it? v?kivallan tekoja voimatonna p??lt? katsoa. Neh?n ovat kuin k?sist? ja jaloista sidotut, viel?p? suukapuloilla ??nt?m?st?kin estetyt. Eik? siin? viel? kaikki, vaan monet merkit puhuvat suoranaisesta tylsistymisest?, mihin se passiivinen tila, jolla meid?n on t?ytynyt ulkonaiseen sortoon suhtautua, on ollut omiaan kansaamme vaivuttamaan. Onhan meill? osa yleis?? sekavassa kaunosieluisuudessaan kokonaan unhottanut sen militarismeista raaimman ja tukahuttavimman, johon meit? tallaava tsaarivalta nojautuu, muka ihmisyyden nimess? pauhatessaan saksalaisen militarismin vaarasta ja sen kukistumista toivoessaan siis samalla toivottaen voittoa oman kansansa sortajalle. Toinen osa yleis?st?, suurien varovaisten joukko, suhtautuu pelolla, ep?luulolla ja tuomiten siihen kielt?m?tt? maan jaloimpaan nuorisoon, joka syd?mens? ??nt? totellen on ryhtynyt aktiivisiin toimiin ja l?htenyt vieraille rannoille, valmistuakseen siell? taisteluun tsaarivallan sortoa vastaan. Ent? kuinka suuri onkaan se osa kansastamme, joka tyls?ss? v?linpit?m?tt?myydess? is?nmaansa tilaan ja suuriin maailman tapahtumiin n?hden on antautunut silmitt?m??n keinotteluun ja rasvaiseen mammonan palvontaan? Ja ent? ne lukuisat naisemme miltei kaikista yhteiskuntaluokista, jotka velvollisuutensa ja kunniansa unhottaen ovat antautuneet kiemailuun noiden kaupungeissamme, pitkin rannikoitamme ja kaikissa keskuksissamme lojuvien likaisten harmaatakkien kanssa ... puhumattakaan niist? monen monista miehist?, jotka voiton ja ylenemisen himosta ovat heitt?ytyneet muukalaisen sortajan k?tyreiksi!

- Magu li kuritj? - saanko tupakoida? - panen siin? asemaa kohti k?velless?mme ensi kerran k?yt?nt??n yhden niist? harvoista ven?j?nkielisist? lauseparsista, joita V.K. Trastin oivallisesta kielioppaasta olen kuluneena viikkona ehtinyt p??h?ni tankata.

Kohteliaasti antaa ratsumestari luvan, kiiruhtaapa viel? itse tulta tarjoamaan. Koko ajan on t?m? samainen ratsumestari k?ytt?ytynyt minua kohtaan aivan moitteettomasti. Kuulusteluissa ei h?n ole osottanut mit??n virkaintoa ja pitk?t hetket olen vankilan kansliassa tupakkaa poltellen jutellut h?nen kanssaan mink? mist?kin, m.m. my?skin kirjallisista kysymyksist?, sill? ensi tutustumisessamme esitt?ysi h?n - ammattitoveriksi, kertoen kirjottelevansa runoja. Siivon, hiljaisen ja kohteliaan miehen vaikutuksen on h?n l?peens? tehnyt ja min? olen p??tellyt itsekseni, ett? h?n on parasta lajia mies, mit? santarmin univormussa yleens? voi olla. My?hemmin vallankumouksen j?lkeen saan ihmeekseni kuulla, ett? h?n kuitenkin kaikitenkin on ollut t?ydellinen santarmi: kavala, viekas ja tarvittaessa h?ijy. No, minua h?n hyv?nsuopaisuudellaan ei kuitenkaan ole onnistunut pett?m??n, sill? kaiken aikaa olen toistanut itselleni Vergiliuksen lausetta: Timeo danaos et dona ferentes.

Torniosta tuleva juna ei ole viel? saapunut ja me pys?hdymme aseman l?hell? olevaan santarmikonttoriin sit? odottamaan. Huoneessa on jo ennest??n useita santarmialiupseereja ja minut neuvotaan istumaan er??n p?yd?n ??reen. Ne lukevat ven?l?isi? lehti?, keskustelevat iloisesti ja tutkivat sein?lle levitetty? suurta sotakarttaa. Kenraali Brusilovilla on Galitsian rintamalla ollut menestyst? ja m.m. Lutzkin kaupunki on tullut vallotetuksi. Siit? miehill? ilo. Ratsumestari luulee, ett? minulla ei siit? ole viel? mit??n tietoa, mink? vuoksi h?n asettuu eteeni tekem??n siit? selkoa. Edelleen kertoo h?n, ett? sota ei voi nyt en?? kauan kest??, sill? Ven?j?ll? on aseissa kokonaista kuusitoista miljoonaa miest? ja se kykenee nyttemmin vaikka ihan yksin??nkin saattamaan sodan voitokkaaseen loppuun. T?t? jutellessaan tarkkaa h?n minun kasvonilmeit?ni, mutta min? en anna niiden ilmaista mit??n, ajattelen vain tyynesti itsekseni: ?lk??h?n sent??n nuolaisko ennenkuin tipahtaa. Tuollainen barbaarinen luottamus p??lukuun on l?pi historian k?rsinyt huikeita haaksirikkoja. Sivistyskanta se on joka m??r?? ja siin? te, ryss? poloiset, olette sent??n vakavasti alakynness?.

Huoneen per?lt? kuulen ep?mieluista helin?? ja k??nt?ess?ni katseeni sille suunnalle, n?en k?siraudat, joita santarmit katselevat.

Aikovatko ne heitti?t jo t??ll? sovittaa ne minun ranteisiini ja siten raahata minut v?ke? t?ynn? olevan asemapihan halki junaan? kysyn min? p?yristyen itselt?ni. Pit?isik?h?n t?ss? jo hyvin puhein ryhty? sit? est?m??n? Mutta olkoon, en viitsi enk? jaksa liehakoida heid?n edess??n! Jos panevat ne k?siini, niin pankoot, kannan sen sijaan p??ni sen pystymm?ss?!

Kuuluu pitk? vihellys ja matkustajajuna vierii asemasillan reunaan. Minua viitataan ottamaan kaps?kkini, saattajat asettuvat ymp?rilleni ja niin l?hdemme asemasillalle. K?siraudat ovat j?lleen h?vinneet n?kyvist?.

Junan takap??ss? on vankivaunu ristikkoikkunoineen ja sen kohdalle pys?hdymme hetkeksi. Siin? on kova kiire ja vilin?, kun toisia, Ouluun pys?htyvi? vankeja otetaan vastaan, toisia l?hetet??n etel??np?in. Edellisten joukossa huomaan pari nuorukaista, jotka ovat k?siraudoilla kytketyt toisiinsa kiinni. H?pe?llist?! Kasvonpiirteist? p??tt?en he ovat kyll? tavallisia rikoksentekij?it?, mutta siit? huolimatta t?ytyy sanoa, ettei tuollainen menettely ole ainakaan mik??n hedelm?llinen kasvatuskeino.

Saattajaini yritt?ess? kiivet? vaunuun, kielt?? portaalla seisova vartia meilt? p??syn ja neuvoo tavalliseen matkustajavaunuun. Tireht??ri on antanut h?nelle sellaisen m??r?yksen ja siihen mukautuvat lopulta saattajani.

Min? heng?hd?n helpotuksesta, sill? tukalalta tuntui pelkk? ajatuskin l?hes pari vuorokautta kest?v?st? matkasta ahtaassa ja ummehtuneessa vankivaunussa, johon sit? paitsi n?ytti ilman minuakin tulevan asukkaita riitt?miin asti.

L?hdemme siis raivautumaan l?pi ihmisjoukon junan etup??t? kohti. Koetan olla syrjilleni katsomatta, sill? ik?v?p? olisi n?hd? ihmisjoukossa tuttavia, kun t?ss? ei ole kuitenkaan tilaisuutta hyv?sti? heitt??. Kunhan vain sisarukset M., jotka l??ninvankilassa ovat usein k?yneet minua tervehtim?ss?, eiv?t sattuisi asemalla olemaan! Ainakin vanhempi heist?, herkk? ja hermostunut ihminen, py?rtyisi varmasti n?hdess??n minut paljastettujen miekkojen keskell?, luullen minua viet?v?n suoraap??t? mestauslavalle. My?hemmin saan kuulla, ett? he n?ihin aikoihin ovat k?yneet joka p?iv? asemalla saadakseen minulle hyv?sti heitt??, mutta t?n??n ovat he onnellisen sattuman kautta olleet estettyj? tulemasta.

Junan etup??st? saamme haltuumme vasta maalatun ja puhtaan kolmannen luokan vaunuosaston. Kelpaapa siin? oleksia eik? ole pelkoa tungoksesta, sill? meit? on vain viisi henke? ja syrj?isilt? on luonnollisestikin p??sy t?h?n osastoon jyrk?sti kielletty.

Ilma on tukehuttavan kuuma. Min? pinnist?n aivojani, saadakseni kiinni mainittua k?sitett? edustavan ven?l?isen sanan. Vihdoin siin? onnistunkin:

- Sharka!

- Da, sharka, - ny?k?ytt?? l?hinn? istuva santarmi.

T?ten on v?lillemme rakennettu jonkunlainen yhteisymm?rryksen silta, jota my?ten voi v?hitellen siirty? tuttavallisemmallekin kannalle.

Riisun takkini naulaan, avaan paidan hihani ja asetun penkille mukavaan asentoon. Oloni tuntisin jo aika siedett?v?ksi, ellei mieless?ni yh? h??m?tt?isi ne kamalat k?siraudat. Mit?h?n ne oikein aikovat niiden kanssa? Ehk? kytkev?t minut junan liikkeelle l?htiess??

Miltei henke? pid?tt?en odotan l?ht?merkki?, mutta juna tuntuu kuin paikoilleen juuttuneelta ja l?ht?hetki venyy iankaikkisuuden pituiseksi.

Vihdoinkin piritt?? jossakin etemp?n? kondukt??rin pilli, ty?l??sti halkaisee veturin vastaus raskaan ilman, vaunujono nytk?ht?? ja l?htee laiskasti liikkeelle kuin edess? olisi uupunut rahtimiehen kaakki. Mutta hetki hetkelt? paranee vauhti, pitk? tavaramakasiini j?? j?lelle ja tuonnempana soljuu taaksek?sin Kakaravaaran matala ja tuttu talorivi. Ylik?yt?v?n luona seisoo putkansa edess? vahti-Aapeli, luutatynki k?dess??n, ja n?hdess?ni h?nen p?ivettyneen, totisen naamansa, tulvahtaa mieleeni joukko koulupoikuuden aikaisia muistoja... Ja ellen kovin erehdy, k?vell? tepsuttaa tuolla rautatiekadun p??ss? korttir?ijyss??n Mattilan ukko, vanha juureva merimies, oikea pikiorava "Toivon-herran" ajoilta, ja tupruttelee ven?j?nlehtisavuja ikimustuneesta kopastaan... Mutta vauhti kiihtyy, tuomiokirkon kupooli ja Suusis katoavat n?kyvist?, loppuu vihdoin Hein?torin puoleinen pitk?n pitk? ja matala kaupungin h?nt? ja niin j?? Saara Wacklinin kaupunki kokonaisuudessaan j?lelle. Vaikka n?m? yksitoikkoiset ja rannattomat lakeat maisemat ovatkin jo poikuusvuosilta niin tuiki tuttuja, nautin min? t?ll? kertaa tavattomasti niiden j?lleen n?kemisest?.

Mutta sitten muistuvat taas yht?kki? k?siraudat mieleeni ja huolestuneena siirr?n min? katseeni ohi kiit?vist? maisemista saattajiini, joiden kupeilla kalahtelevat suuriin py?kkipuisiin koteloihin pistetyt browningit. He ovat asettuneet jo mukaviin matka-asentoihin eik? k?siraudoista n?y merkki?k??n. Eiv?tk? he koko matkan kest?ess? ota niit? kertaakaan esille, joten satraappi af Enehjelmin viimeinen toimenpide minun olemassaoloni sulostuttamiseksi j?? kokonaan vaikutustaan vaille.

T?st? painajaisesta p??sty?ni pulpahtaa mielialani iloiseksi ja keve?ksi. Alan tarkastella saattajiani, l?yt??kseni heist? puhekumppanin. Ne ovat siistin ja siivon n?k?isi? miehi? eik? niill? n?yt? olevan mit??n vihamielisi? aikeita minua kohtaan. Vastap??t?ni istuu samainen aliupseeri, joka vankilan kansliassa tulkitsi minun Pietariin siirtoani koskevan m??r?yksen. Se on nuori mies, nimelt??n Aksionof, kotoisin Moskovan tienoilta, mutta ollut poikasena kauppa-apulaisena Viipurissa sek? k?ynyt siell? hiukan suomalaista kansakouluakin, joten h?n osaa riitt?v?n hyvin suomea. Sotapalveluksensa on h?n suorittanut tykkiv?ess? sek? ruvennut sen j?lkeen santarmiksi. Pian olen h?nen kanssaan vilkkaassa keskustelussa, k?ytt?en h?nt? samalla kielimestarinani. Levit?n h?nen eteens? koko sen kielitaitom??r?n, jonka Trastin oppaasta olen edellisell? viikolla ehtinyt p??h?ni ahtaa, ja h?n ihmettelee, ett? olen viikossa niin paljon voinut oppia.

Seuraamme liittyy v?hitellen toinenkin santarmi, sama korkearintainen, pystynen?inen ja p?ivettynyt aliupseeri, jonka ensi n?keminen siell? vankilan k?yt?v?ss? her?tti minussa niin ep?mieluisia tunteita. L?helt? n?hden ei h?n sent??n ole mik??n kammottava olento, vaan p?invastoin aika hauska ja huumoria ymm?rt?v? mies. H?nen nimens? on Vavrishtshuk, h?n on aikaisemmin palvellut husaarina ja ottanut osaa Japanin sotaan. Helsingiss? on h?n palvellut santarmina jo useat vuodet sek? oppinut toimeentulevasti suomea puhumaan. Pian olemme k?sin? Mandshurian lakeuksilla suoritetuissa huimissa ratsuv?en taisteluissa. Ratsuv?ke? ja ratsutaisteluita koskevat seikat intresseeraavat minua aina erikoisesti, sill? pitih?n minusta itsest?nikin tulla rakuuna, ellei Bobrikof olisi lopettanut kotimaista sotalaitostamme juuri v?h?ist? ennen kuin minun olisi tullut astua Lappeenrannan rakuunarykmenttiin.

H?n on ollut mukana lukuisissa ratsuv?en taisteluissa, saamatta edes naarmua nahkaansa. Koomillisessa valossa esitt?? h?n japanilaisen ratsumiehen sek? h?nen suurip?isen ja lyhytsivuisen hevosensa, aiheuttaen minulle vilpitt?m?n naurunpuuskan. Mutta h?nen aito husaarimaiselle mielikuvitukselleen t?ytyy antaa t?ysi tunnustus, sill? heik?l?isen ratsujoukon hurjia hy?kk?yksi? kuvatessaan kertoo h?n japanilaisten p?it? sinkoilleen kuin nauriita ilmassa.

Kolmas santarmeista, vanhin joukosta, on hyv?ntahtoisen n?k?inen ukko, joka omassa nurkassaan vetelee savuja ja s?rpii teet?. Nelj?s on komea ja ylpe? mies, joka ei antaudu kanssani mink??nlaiseen keskusteluun eik? ota vastaan paperossia eik? karamellia, kuten toiset. H?n istuu enimmiten yksin??n ja pit?? hyv?? huolta komeista, punertavista viiksist??n. Kaikilla heill? on mukanaan hyv?t ev??t ja ravintola-asemilta hakevat he aina teevett?. Minulle tuo Aksionof mit? milloinkin haluan eik? suostu ottamaan juomarahaa vaivoistaan, selitt?en sen kuuluvan h?nen velvollisuuksiinsa.

Hupaisesti kuluu minulta matka, mutta Viipuria l?hetess? alkaa minua vaivata kova p??ns?rky. Viel? enemm?n k?rsii siit? Vavrishtshuk. Minulla on matkassani pari pulveria, joista toista tarjoan h?nelle. H?n ei kuitenkaan uskalla ottaa, ep?ilee kai sen sis?lt?v?n myrkky?. Mutta kun p??ns?rky yh? yltyy, h??tyy h?n lopulta sit? itse pyyt?m??n, tiedustellen samalla, etteih?n se vain myrkky? sis?ll?. Kun sanon, ett? otinhan min? ?sken itsekin samanlaisen ja istun viel? ilmiel?v?n? t?ss? paikallani, rohkaistuu h?n ja nauttii pulverin. Niist? ei kuitenkaan ole apua meille kummallekaan ja vasta kun Vavrishtshuk Terijoella hankkii voimakkaampia pulvereita, lievenee p??ns?rky senverran, ett? p??sen uneen. Pitkiin nukkumisiin ei kuitenkaan en?? ole aikaa.

- Herra, herra, nouskaa, ollaan perill?!

Se on Vavrishtshuk, joka minua nykii hereille. Kavahdan istualleni ja ulos silm?tess?ni huomaan, ett? vauhtiaan hiljent?nyt juna kes?y?n h?myss? vierii pitkin laajan, puisen asemasillan reunaa, jossa tungeksii joukko odottajia. Olemme perill? tsaarivallan p??kaupungissa, jonne kohtalo on n?hnyt hyv?ksi saattaa minut ensi vierailulle nelj?n miekoilla ja browningeilla aseistetun santarmin saattamana.