Chapter 10 UUSIA SUOMALAISL YT J .

Olen jo maininnut, ett? saatuani historiallisen n?ytelm?ni valmiiksi ja k?ytetty?ni siihen kaikki luettavaksi saatujen kirjaini tyhj?t tilat oli minulle alkanut ik?v? ty?tt?myyden aika. Sit? ei onneksi kuitenkaan kest?nyt kuin parisen viikkoa. Kun n?et er??n? p?iv?n? osastonvartia tuli taasen kopissani pist?ytym??n, kysyin h?nelt?, eik? ollut mit??n mahdollisuutta saada paperia, ett? voisi kirjoittelemalla aikaansa lyhent??.

- Ei shua bumagaa, a vihkon shuat, - kuului ?ij?n vastaus.

- Vihkon? Saanko min? siis tilata kaupungilta kirjotusvihkon? - kysyn min? ihastuneena ja tuskin korviani uskoen.

- Ka shuat, ja sitt' kiruta!

Senkin ?ij?kr?n?, kun ei ole sit? ennen sanonut! p?ivittelin itsekseni, mutta toisaalta tunsin itseni tavattoman iloiseksi saamastani tiedosta. Heti seuraavana perjantaina kirjotin tilauskirjaani muun muassa sanat: "1 tetrad bolshavo sorta": 1 vihko suurta lajia.

Ja katso, viikon kuluttua siit? toi osaston ?ij? minulle ruplan maksavan, sinisiin pahvikansiin sidotun vihkon, jossa oli 71 lehte?. Lehdet oli vankilan kansliassa numeroitu sek? niiden lukum??r? ilmotettu viime sivulla, johon my?s yksi p??llik?napulaisista oli kirjottanut nimens? sek? painanut sen alle laajan lakkasinetin. Kaikki t?m? sit? varten, ett? voitaisiin helposti kontrolleerata, onko vanki k?ytt?nyt lehti? johonkin salaiseen kirjevaihtoon.

Kohta saatuani tiet??, ett? oli mahdollisuus hankkia kirjotusvihkoja, oli mieless?ni alkanut el?? er?s laajempi romaaninaihe. Ja niinp? heti vihkon saatuani olin alkanut intensiivisesti ty?skennell?. Viikkoa ennen toverin ilmestymist? olin saanut ensim?isen vihkon t?yteen kirjotetuksi sek? tilannut jo uuden.

Muutamia p?ivi? yhdess? eletty?mme saapui se vankilan kansliasta asianmukaisesti numeroituna ja leimattuna, joten min? p??sen j?lleen ty?t?ni jatkamaan. Toveri ei tuota l?hesk??n niin suurta h?iri?t? kuin alussa olin pel?nnyt; sill? minun kirjottaessani kuluttaa h?n aikaansa lukemalla tai naputtelemalla. - - -

Istunpa nyt er??n? iltap?iv?n? ty?ni ??ress? ja annan kyn?n kiit?? pitkin vihkon sivuja. Toverini istuu jakkarallaan toisella puolen p?yt??, edess??n avonainen kirja. Mutta se on siin? vain n??n vuoksi, sill? itse asiassa on h?n vilkkaassa naputuskeskustelussa naapurimme Sobolevin kanssa.

Hetken kuluttua keskeytt?? h?n naputuksensa, nousee paikaltaan, laskee klosettiin vett?, k??rii oikean k?den hihansa aina kyyn?rp??h?n saakka ja heitt?en minuun hymyilev?n katseen tarttuu lattiarasuun. Sen upottaa h?n klosetin kuiluun ja hetken sit? siell? huljutettuaan nostaa sen ?kki? kranan alle ja v??nt?? kuivaksi.

Silm?t pystyss? seuraan min? h?nen omituista puuhaansa, josta en k?sit? t?m?n taivaallista. H?n vain hymyilee ja uudistaa saman tempun viel? pari kertaa.

Sitten kumartuu h?n klosetin ??reen ja huutaa:

- Halloo!

- Halloo! - vastaa klosetista omituisen ontolta kumahtava ??ni.

- Sdravstvyjte, tavarishtsh! - jatkaa toverini.

- Sdravst ... - kuuluu klosetista.

Ja yks kaks on toverini vilkkaassa haastelussa klosetista vastailevan salaper?isen olion kanssa.

Asia valkenee minulle kyll? piankin. Kulkeehan v?lisein?n sis?ss? likatorvi, johon joka kerroksen kohdalla yhtyv?t kummaltakin puolen klosettien torvet. Toverini ja sein?n takana asuva Sobolev ovat poistaneet niin sanotun vesilukon, t.s. sen veden, joka aina j?? klosetin nieluun sulkien sen niin, ettei likatorvesta p??se mit??n l?yhk?? koppiin tunkeutumaan. Siten on heid?n v?lill??n avonainen torviyhteys, jota pitkin he nyt vallan mukavasti voivat kesken??n jutella.

Mutta jos Vuoksi poistaa samalla tavoin vesilukon klosetistaan, voi h?nkin puhua meid?n koppiimme, juolahtaa ?kki? mieleeni. Esit?n asian toverilleni kohta kun h?n on laannut juttelemasta Sobolevin kanssa.

- Tietysti, - vahvistaa toverini ja ryhtyy heti naputustiet? tekem??n Vuokselle selkoa t?st? uudesta puhelutavasta - mik? itse asiassa ei ole ?sken tehty keksint?, kuten toverini kertoo, vaan on ollut jo sekin ven?l?isiss? vankiloissa aika yleisesti k?yt?nn?ss?.

Kun asia on Vuokselle selvinnyt, ilmottaa h?n, n?ht?v?sti hiukan emmitty??n, avaavansa "telefoonin". Minun olisi nyt teht?v? samoin, sill? toverini on puhelun lopetettuaan pannut vesilukon j?lleen kiinni. Tosin se tuntuu koko lailla vastenmieliselt?, mutta halu kuulla pitk?st? aikaa oikeata sivistynytt? suomea sek? saada suullisesti jutella kohtalotoverin kanssa on paljon voimakkaampi. Ja niinp? min? k??rin hihani, sytyt?n paperossin vastamyrkyksi ja k?yn reippaasti samaan toimeen kuin toverini ?sken.

- Halloo, onko se Vuoksi?

- On, terve!

H?nen ??nens? kuuluu kuin maan alta, mutta kuitenkin aivan selv?sti.

Olemme viel? niin arkoja ja tottumattomia, ettemme yll?tyksen pelosta uskalla pitemp??n sananvaihtoon antautua. Sovimme siit?, ett? milloin jompikumpi haluaa telefooni-keskustelua, ilmottaa h?n siit? toiselle ly?m?ll? kahdeksan kertaa l?mp?johtotorveen. Kun toverinikin on vaihettanut suulliset tervehdykset Vuoksen kanssa, suljemme telefoonin.

Hauskalta tuntuu tietoisuus, ett? voi milloin hyv?ns? antautua suulliseen keskusteluun oman kansalaisensa kanssa. Tunnen siit? kellarin pimeydest?, miss? edelliset kuukaudet sain el??, p??sseeni jo koko lailla v?ljemmille vesille.

Tavaksemme tulee t?m?n j?lkeen kutsua naputusta s?hk?tykseksi sek?

W.C:t? telefooniksi.

Istun taas er??n? p?iv?n? ty?ni ??ress?, toverini naputellessa Vuoksen kanssa. - - -

- Tam toshe finn! - lausuu toverini ja viittaa lattian alle.

J?t?n paikalla kyn?ni, napautan kahdeksan kertaa l?mp?johtotorveen sek? kyyk?t?n seuraavassa hetkess? telefoonin ??ress?.

- Mit? tuo toverini h?pisee, ett? t?ss? meid?n allammekin olisi suomalainen? - kysyn, kun Vuoksi on ilmestynyt toiseen p??h?n.

- Kyll? siell? on.

- Kuka?

- Proviisori S. Nykaarlepyyst?.

- Kuinka l?ysitte h?net?

Vuoksi kertoo, ett? kun h?n on jo kauan ollut eri puolilla olevien naapuriensa yhteydess?, mutta ylh??lt?, nelj?nnest? kerroksesta, ei ole koskaan naputuksiin vastattu, vaikka sielt? pitkin p?iv?? kaikuu miehen askeleet, p??tti h?n keinolla mill? hyv?ns? ottaa siit?kin el?j?st? selv?n. Niinp? kiipesi h?n ?sken p?yd?lle seisomaan ja huusi l?mp?johtotorven juuritse katon l?pi: - Kto tam? Kuka siell??

Ja katso, h?nen pari kertaa toistettuaan saman kysymyksen sek? suomeksi ett? ven?j?ksi, kuului ylh??lt? vastaus:

- He, suomalainen!

Kumpikin ilmotti nimens? ja pian oli tuttavuus heid?n v?lill??n rakennettu.

- Ettek? selitt?nyt h?nelle telefoonikeinoamme?

- Kyll?, mutta ehk? h?n ei uskalla avata. Koetanpa viel? kehottaa h?nt?.

Kuluu jokunen hetki, alhaalta alkaa kuulua veden loiskinaa ja pian sen j?lkeen hieman arkaileva: - Halloo!

- Halloo, halloo! - vastaavat eri suunnilta minun ja Vuoksen ??net.

Viimemainittu suorittaa esittelyn ja niin on meit? nyt keskin?isess? yhteydess? kolme suomalaista. Proviisori S., jota syytet??n samoista asioista kuin minuakin, on tuotu t?nne my?skin keskikes?ll?. Kuukausm??rin me kolme siis olemme el?neet l?himpin? naapuruksina: p?ivitt?in ovat minun askeleeni kaikuneet herra S:n korvissa, samoinkuin h?nen askeleensa Vuoksen korvissa, ilman ett? kuitenkaan olemme toisistamme tienneet t?m?n taivaallista.

Hra S. ei ole osannut naputuskielt? enemp?? kuin min?k??n n?ihin saakka. Vuoksi sen sijaan on oppinut sen omin p?ins? jo aikoja sitten. H?n oli l?yt?nyt kaavan koppinsa pime?st? per?sein?st?, p??ssyt selville asiasta sek? alkanut yksikseen harjotella. Sitten oli h?n sen avulla p??ssyt v?hin erin yhteyteen ven?l?isten naapuriensa kanssa.

Sanelemme nyt hra S:lle naputuskaavan, ett? h?nkin voi ryhty? harjottelemaan sek? k?ytt?m??n sit? keinoa lyhemm?ss? sananvaihdossa. T?t? suullista puhelua h?n pelk??, arvellen ett? meit? mahdollisesti vakoillaan. Ven?l?inen toverini vakuuttaa, ett? sellaista on ven?l?isiss? vankiloissa kyll? ennen tehty, mutta ei nyt en??. Enk? min?k??n, tarkemmin asiaa sek? sellaisen vakoilun k?yt?nn?llist? j?rjestely? ajatellen, voi pit?? sit? mahdollisena.

Tyhjennetty?mme toisillemme niukat uutisvarastomme sek? vahvistettuamme toistemme valoisaa luottamusta tulevaisuuteen sek? oikean asian voittoon, lopetamme "konferenssin" ja annamme vesivirran sulkea puheluv?yl?mme. Mutta hauskana ja l?mmitt?v?n? tosiasiana j?? mielenpohjalle tietoisuus, ett? meit? on jo kolme suomalaista toistemme yhteydess?. Se on omiaan lis??m??n turvallisuuden ja voiman tunnetta. Ja kuka tiet??, mit? l?yt?j? me edelleenkin voimme tehd?, sill? kaikesta p??tt?en istuu suomalaisia siell? t??ll? ymp?ri Shpalernajaa.

My?skin toverini laajentaa p?iv? p?iv?lt? tuttavapiiri??n. Alhaaltak?sin on h?n l?yt?nyt kaksi tuttua poliittista vankia, joiden kanssa h?n saattaa olla telefooniyhteydess?. Kun lis?ksi muistamme naapuri Sobolevin sek? p??ll?mme asuvan anarkisti Solovjovin, on meit? kaikkiaan viisi miest?, jotka saattavat yhtaikaa kesken??n jutella. Siis t?ydellinen konferenssi W.C:n ??ress?!

Mik?li totumme ja k?ymme rohkeammiksi telefoonin k?ytt?misess?, sit? useammin panevat n?m? viisi ven?l?ist? tavarissia toimeen tunninkin kest?vi? konferensseja. Ja juttelemista heill? piisaa. Jej bohu, sit? turinaa! Ja kun he kuuluvat kolmeen eri puolueeseen, syntyy heill? tavallisesti v?ittelyit? periaatteellisista kysymyksist?. Silloin, v?ittelyn tiimellyksess?, leiskahtelee toverini tukka, silm?t kipin?iv?t ja h?nen siin? varsin ep?mukavassa asennossa kyyk?tt?ess??n huitoo aina toinen k?si tuimasti ilmassa. V?liin oikein tulistuessaan n?ytt?? h?n olevan valmis siin? tuokiossa sy?ksym??n p??lleen klosettiin, p??st?kseen k?siksi toveriensa tukkaan. Mutta kun se ei kuitenkaan k?y p?ins?, tyydytt?? h?n yli ?yr?ittens? kiehuvaa sisuaan "soittamalla telefoonin kiinni toisten korvaan", t.s. ponnahtaa yht?kki? pystyyn ja nyk?isee vesis?ili?n vivusta, niin ett? vesi pauhaten sy?ksyy klosettiin ja sulkee puhev?yl?n.

Silm?t kipin?iden k?vell? huitoo h?n sen tehty??n edestakaisin, samalla kuin h?nen huuliltaan kumpuaa kokonainen tulva ven?l?isi? kirouksia ja haukkumasanoja sek? julmistuneita valoja, ett? h?n ei ikip?iv?n? antaudu keskusteluun mokomain kanssa. Mutta kun h?n on ehtinyt tyynty? ja polttaa pari paperossia, lontikoi h?n telefoonin uudelleen auki ja h?nen suustaan kuuluu mit? leppoisin ja vilpitt?min tervehdys:

- Sdravstvyjte, tavarishtshi!

Ja niin on moni??ninen, keskeytym?t?n, puuropadan kiehuntaa muistuttava turina j?lleen t?ydess? k?ynniss?.

Kerran kuulen toverini, jutellessaan telefoonitse kahdenkesken Solovjovin kanssa, mainitsevan ett? h?nell? on toverina suomalainen kirjailija.

- Suomalainen? - vastaa Solovjov kummastuneena. - Miss? h?net sitten on vangittu?

- Kotonaan Suomessa.

- Mutta niill?h?n on "aftanomia".

- Ei niill? ole en?? mit??n aftanomiaa, - kuuluu toverini selitys.

Er??n? p?iv?n? saa toverini aihetta tiedustella, mihin puolueeseen min? kuulun. Koska h?n selv?stikin tarkoittaa ven?l?isi? puolueita, vastaan ykskaikkisesti, etten kuulu mihink??n puolueeseen, ett? olen vain pelkk? suomalainen.

- Nu kak? - ?llistyy toverini, joka tuntuu pit?v?n mit? luonnollisimpana asiana, ett? min? valtiollisena vankina kuulun johonkin radikaaliseen puolueeseen.

- Vyj revaljutsiannyj? - tinkaa h?n.

- Njet, - vastaan t?yke?sti, sill? olen hiukan huonolla tuulella enk? halua jutella.

Ja itse asiassa min? en olekaan mik??n vallankumouksellinen ven?l?isess? mieless?, sill? yhdentekev??h?n meille on, onko heill? vallassa Nikolai Romanov tai joku demokraattinen sakikunta, samoja ryssi? ja Suomen oikeuksien polkijoita he joka tapauksessa pohjaltaan ovat. Selvint? olisi minun siis vastata olevani suomalainen separatisti eik? mit??n muuta, mutta en huoli her?tt?? toverissani kuten joka ainoassa ven?l?isess? salassa uinuvia natsionalistisia vaistoja, vaan vaikenen happamella muodolla ja koetan syventy? ty?h?ni.

Mutta tavarissi ei anna rauhaa, vaan jatkaa itsep?isesti tiedustelujaan.

- Vyj moshet bytj narodnik?

Narodnik? Ehk?p? voisin, p??st?kseni h?nest? rauhaan, my?nt?? olevani sit?. Mutta mit?h?n tuo "narodnik" oikein tahtonee sanoa? Kys?isenp? Vuokselta.

- Maalaisliittolainen, - naputtaa Vuoksi vastaan.

Mit? l?hemm?lt? olen samannimisen kotimaisen luokkapuolueemme henkeen tutustunut, sit? vastenmielisemm?n vaikutuksen on se minuun tehnyt. Siksi on vastaukseni ?skeist? t?yke?mpi: - njetu!

Toverini n?ytt?? ihan onnettomalta, kun ei saa minua mihink??n puoluekarsinaan sijoitetuksi.

Ylh??ll? kumisevat Solovjovin askeleet ja mieleeni juolahtaa mainita, ett? min? tunnen sympatiaa anarkisteja kohtaan.

Toverini katse kirkastuu, silm?nr?p?yksess? asettuu h?n l?mp?johtotorven juurelle sek? naputtaa yl?s lauseen:

- Moj tavarishtsh anarchist.

- Ei anarkisti, vaan tunnen ainoastaan sympatiaa anarkisteja kohtaan, - eh?t?n min? h?t??n, pel?ten ett? Solovjov, ihastuneena uuden puoluetoverin l?yd?st? haluaa heti p??st? keskusteluun kanssani.

Hiukan j??htyneen? naputtaa toverini nyt per??n tuon oikaisun.

- Sanokaa h?nelle tervehdykseni, - kuuluu Solovjovin vastaus.

Mik?li tietomme naputus- ja telefoonitiet? laajenevat l?himm?ss? ymp?rist?ss?mme istuvista vangeista, sik?li vakaantuu minussa k?sitys siit?, ett? t?m?n kuolleen talon suurilukuinen asukasm??r? on pantu kokoon mit? kirjavimmista aineksista. Toverini on nyt sosialivallankumouksellinen. Naapurimme vasemmalla k?dell?, Golikov, on sosialidemokraatti, h?nen takanaan istuu Davydov-niminen anarkisti, sen takana er?s virolainen Oberschneider, jota syytet??n saksalaisesta vakoilusta. Jossain taampana h?nen takanaan kuuluu istuvan samasta asiasta syytettyn? lutherilainen pappi It?merenmaakunnista. P??ll?mme asuvan anarkisti Solovjovin toisella puolen istuu viljakeinottelusta syytetty rikas juutalainen, toisella taas arsenikin salakuljetusta harjottanut kiinalainen. Sobolevin alapuolella taasen kuuluu istuvan joku pommijuttuihin sekaantunut l?ttil?inen. Ja siell? t??ll? ymp?ri Shpalernajaa istuu t?m?n kansanpaljouden keskell? meit? suomalaisia "separatisteja".

Mik? Baabelin sekotusta muistuttava konferenssi siit? syntyisik??n, jos n?m? kaikki p??sisiv?t yhteist? kokousta pit?m??n! Mutta niin kokoonpanoltaan kirjava kuin t?m? Shpalernajan kantav?est? onkin, liitt?? sen yksi asia kuitenkin lujaksi, solidaariseksi kokonaisuudeksi: viha vankiloita, santarmeja ja yleens? tsaarillista despotiaa vastaan.