Chapter 6 N LK , LIKAA, RUSSAKOITA...

On lauantaip?iv? ja mieleeni kohoaa aito maalainen lauantai-idylli savuavine saunoineen. P??st?kseni sen synnytt?m?st? apeamielisyydest? suuntaan huomioni muualle ja alan siivota koppiani.

Ensin kostutetulla rievulla tomut p?yd?lt?, hyllylt?, akkunankynnykselt? ja seinilt? niin korkealle kuin ulotun. Sitten tulee lattian vuoro. Mutta riepuni on liian pieni lattian luutuamiseksi. No, koetanpa siis tulla toimeen niiniluudalla. Kostutan sen siis hyv?ksi kranan alla ja pirskutan lis?ksi vett? ymp?ri lattian. Sitten rupean hankaamaan.

Mutta sit? tehdess?ni teen piankin odottamattoman havainnon. Lattialla on likaa kerroksittain. Kosteus on m?yhent?nyt sen, niin ett? se muodostaa luokoja luudan eteen, l?htem?tt? silti irti lattiasta.

Minun t?ytyy keskeytt?? ty?ni, sill? pehmoisella niiniluudalla t?ss? ei valkene mit??n. Pit?isi olla v?hint??nkin tasak?rkinen rautalapio, jolla kaapisi lian irti, sek? sitten muutamia ?mp?rillisi? kuumaa vett? ynn? puolikymment? litraa lysoolia. Mutta mist?s otti ne hyvyydet. Eih?n toki Ven?j?ll? ryhdyt? sellaisiin ponnistuksiin niin v?h?p?t?isen asian kuin puhtauden takia. Riitt??h?n ihmisille toki limppukin!

Suursiivouksen yrityksell?ni olen saanut vain sen aikaan, ett? m?yhentynyt lika askelteni alla litisee kuin savista kyl?n tiet? k?velless? sek? juuttuu paksuina tieroina keng?nkorkoihin. Uh, kuinka se inhottaa ja suututtaa!

Kopissa ei ole n?ht?v?stik??n ikip?ivin? suoritettu suursiivousta. Ei edes tarkastusten edell?. Tarkastaja kiinnitt?? tietysti huomionsa vain siihen, ovatko salvat ja ristikot kunnossa ja vangin tallella pysyminen taattu. Toisaalta on kyll? hiukan uudenaikaisuuttakin p??ssyt pujahtamaan vankilan muurien sis?lle, sill? onhan t??ll? lainakirjasto. Mutta puhtaus, seh?n ei kuulu ven?l?isen el?m?n sis?lt??n.

On kuvaavaa, ett? rangaistusvangit hankaavat jalkaan kiinnitetyill? rasuilla joka aamu k?yt?v?n lattian, mutta kopeista, jotka ovat t?rkein osa vankilaa, niiss? kun el?? ihmisi? ymp?ri vuorokauden, ei piitata siin? suhteessa mit??n. Mutta niiden sein?t ja lattiat eiv?t ole niin n?k?s?ll? kuin k?yt?v?n. Niinh?n sivistyneen? esiintyv?ll? ven?l?isell?kin saattaa kiilt?v?n ja parfymeeratun pinnan alta l?yty? likaiset alusvaatteet. Kuinka usein sen saakaan todeta, ett? europpalaisuus ei ole ven?l?iseen el?m??n p??ssyt pintaa syvemm?lle tunkeutumaan.

Kun sanon, ettei kopissani ole ikin? suoritettu suursiivousta, teen siin? hiukan v??ryytt?. T??ll? on kuin onkin joskus aikojen aamuna suoritettu sellainen. N?ht?v?sti on lattialle holvattu ?mp?ritt?in vett? ja sitten hartiavoimin hangattu luutatyng?ll?, sill? lokaa on r?iskynyt seinille l?hes metrin korkeudelta. Sit? ei ole viitsitty viruttaa pois, vaan se on saanut kuivaa siihen paikoilleen, n?ht?v?stikin merkiksi ja lohdutukseksi j?lkeen tulevaisille, ett? on t?t? sent??n joskus siivottu.

N?in ollen on viisain menettely antaa lian ja p?lyn uusina kerroksina kaikessa rauhassa painua lattiaan sek? koettaa pysytell? tiet?m?tt?m?n? koko asiaan n?hden. Niinh?n n?ht?v?sti tekev?t vartiat ja p??llyst?kin, jos he yleens? lainkaan siit? asiasta piittaavat. Istun siis p?yd?n ??ress? ja odotellen lattian kuivumista muistelen koppiani Oulun l??ninvankilassa kuin kadotettua paratiisia. Sinne tuli kahdesti viikossa rangaistusvanki, mukanaan harja, ?mp?ri kuumaa vett? sek? lysoolia, pyyhkien ja hangaten huonekalut ja lattian, niin ettei p?lyhiukkasta n?kynyt miss??n. - - -

Russakka!

Sen tuntosarvet pist?v?t er??n? p?iv?n? n?kyviin oven raosta. Todettuaan ett? kopissa on asukas, palaa se takaisin, arvatenkin j?tt?m??n kertomusta sille joukkokunnalle, jonka etul?hettin? ja vakoilijana se on l?htenyt liikkeelle. Asukkaalla varustettu koppi tiet??, ett? siell? on my?skin limppua, sokeria ja kaikenlaisia ruuant?hteit? ja ett? sinne kannattaa siis perustaa siirtokunta. Eik? aikaakaan, kun sein?lle hyllyn l?hettyville ilmestyy ruskeakaapuinen sarviniekka. Pyydyst?ess?ni sit? parhaillaan kiinni n?en toisen vilahtavan p?yd?ll?, miss? se vikkel?sti k?tkeytyy astiain suojaan. Niit? on siis jo ilmestynyt koppiini useampia, ties mit? teit? kulkeneina.

Vuorokauden kuluttua ne ovat jo kuin kotonaan. Niit? vilisee kaikilla seinill?, enimm?n kuitenkin hyllyn ja p?yd?n tienoilla.

Minulle tuottaa aluksi huvia seurailla tuollaisen pitk?mekkoisen lurjuksen retkeily? sein?ll?, kuinka se herkki? tuntosarviaan liikutellen kulkee p??m??r??ns?, jossa tavallisesti on joko leiv?nmurene tai muuta sy?t?v?ksi kelpaavaa.

Kaikki ensiksi tulleet ovat noita tavallisia punaisen ruskeita, jommoisia ven?l?isten maahan tuomina silloin t?ll?in Suomessakin tapaa. Mutta er??n? p?iv?n? ?llistyn kelpolailla, keksiess?ni sein?ll? p?yd?n yl?puolella ihan lumivalkoisen russakan. Aluksi p??ttelen, ett? se on t?m?n kunnianarvoisan siirtokunnan ik?presidentti, mutta pian saan aihetta otaksua, ett? valkoiset russakat muodostavat oman erikoisen rotunsa. Niit? ilmestyy kammiooni useampia ja er??n? p?iv?n? tapaan sellaisen, tietysti henget?nn?, soppa-annoksestani.

Seuraava keksint?ni on pikimusta, luteen kokoinen ja tavattoman vikkel? russakkalaji, jota on hyvin ty?l?s saada kiinni. Ja sitten: kaikenlaisia v?rivivahduksia lumivalkoisen ja pikimustan v?lill?. Samoin eri suuruuksia pienest? pikimustasta l?htien suuriin, hitaasti liikehtiviin ja limaisiin hirvi?ihin saakka.

Ne lis??ntyv?t, etup??ss? kai sis??nmuuttojen kautta, tavattoman nopeasti ja muuttuvat suoranaiseksi maanvaivaksi, sill? ruokia ja ruoka-astioita on niilt? miltei mahdoton suojata. Niiden tutkiminen ja lajittelu ei tuota minulle en?? mit??n mielenkiintoa, mink? vuoksi julistan niille s??lim?tt?m?n sodan. Kun kaljusein?isess? kopissa ei ole mink??nlaisia rakoja, mihin ne voisivat piilottua, p??sen min? verrattain pian aseman herraksi. Loput pakenevat kauhuissaan ovenrakojen ja ilma-aukkojen kautta.

Mutta ei ole mik??n mieluinen asia ottaa hengilt? tuollainen suuremman lajin ruskeamekko. Kun viskaa sellaista otusta tulitikkulaatikolla, r?isk?ht?? sielt? kylm? lima vasten silmi?, ellet arvaa asettua tarpeeksi pitk?n v?limatkan p??h?n.

T?llaista yleist? russakkajahtia seuraa parin tai kolmen p?iv?n rauha. Mutta sitten alkavat oven raossa viplotella uusien vakoilijain tuntosarvet ja pian vilisee niit? j?lleen kaikilla seinill?. Alakerran k?yt?v?ss? olevat valtaiset jauhos?kkipinot tarjoavat niille mukavia sek? ruoka- ett? piilopaikkoja ja sielt?k?sin l?hettelev?t ne siirtokuntia ymp?ri vankilaa. Taistelu niit? vastaan pysyv?n rauhan saavuttamiseksi on aivan toivotonta.

Toisinaan syvennyn tuollaisen ruskeakauhtanaisen otuksen liikkeit? seuraillessani miettim??n, mik? russakan ja ven?l?isen sitoo niin kiinte?sti toisiinsa. Kun teekeitti?nkin sanotaan olevan kiinalaista alkuper??, (toisinnon mukaan taas ainoa kone, jonka ven?l?inen on keksinyt), j??pi j?lelle ainoastaan russakka, joka on puhtaasti ven?l?inen ilmi?. Se viihtyy niin mainiosti ven?l?isen l?heisyydess? ja seuraa h?nt? uskollisesti kaikkialle. Jos uudenaikaiseen helsinkil?iseen kivitaloon ilmestyy russakka, on se varma meikki siit?, ett? samassa talossa asuu ven?l?inen perhe. Tai p?invastoin, jos suomalaiseen kaupunkitaloon asettuu ven?l?inen perhe, olkoon kuinka hienoa herrasv?ke? tahansa, ilmestyy kohta n?ytt?m?lle my?skin russakka.

Kuinka se muuan juttu nyt olikaan? Er??ll? helsinkil?isell? herrasv?ell? oli kutsut. Vierasten istuessa illallisp?yd?ss? ilmestyi siihen kaikkein n?ht?ville russakka. Skandaali olisi ollut valmis, ellei talon is?nt? olisi pelastanut piinallista tilannetta rauhallisesti ilmaisemalla, ett? samassa porrask?yt?v?ss? asuu ven?l?inen herrasv?ki.

T?ytyyh?n n?in ollen russakalla ja ven?l?isell? olla joku kiinte? psykologinen yhteys. Ja eik? tuossa pehmoisessa laumaoliossa, joka tunkee kaikkialle ja miltei huomaamatta valtaa itselleen alueita, samalla kuin sen voima perustuu paljouteen ja suureen siki?v?isyyteen, eik? siin? ole paljon, mik? muistuttaa ven?l?isist? kansallisominaisuuksista?

N?ihin russakkoloogisiin mietteisiin syventyess?ni muistuu el?v?n? mieleeni er?s pikku tapaus menneilt? p?ivilt?. Istun kes?isen? iltana er??n toverini kanssa Oopriksen terrassilla Helsingiss?. Musiikkia kuunnellessamme kiinnitt?? huomiotamme ven?l?inen pappi, joka k?velee alhaalla ja heittelee halukkaita silm?yksi? yl?s terrassille. Avarassa ruskeanv?risess? kauhtanassaan muistuttaa h?n pehmeine liikkeineen hyvin suuresti russakkaa, joka tuntosarviaan liikutellen pyrkii jotakin vissi? p??m??r?? kohti. Ja eip?s aikaakaan, kun pappi ilmestyy terrassille, tilaa itselleen tuutingin, maiskuttaa kielt??n ja pehmeit? k?si??n hieroen kotiutuu siin? tuokiossa meid?n maailman lasten piiriin.

Kun vartia er??n? p?iv?n? avaa oven, ett? min? saan ty?nt?? rikat k?yt?v?n puolelle, l?htee luudan alta juosta vilist?m??n russakka.

- Aa, prusak! - naurahtaa vartia ja k?ypi sitten selitt?m??n, ett? se on my?skin ranskaksi "prusak" ja samoin miltei kaikilla maailman kielill?.

Niin, niin, onhan siin? syyt? ylpeill?, sill? onhan russakka jotakin, mit? ven?l?iset voivat pit?? aito omanaan. - - -

Minua alkaa yh? pahemmin vaivata n?lk?.

Mukanani tulleet keksit ovat jo aikoja loppuneet, joten min? aamiaiseksi ja illalliseksi saan nauttia silkkaa teet?. Limppu ei silt??n maistu. Milloin illalliseksi tarjotaan tattariryynivelli?, j?t?n sen aamuksi, jolloin se hyytyy puuromaiseksi aineeksi. Puolittain v?kisin sy?n sit? sitten aamuteen ohella pari lusikallista, tyhjent?en loput W.C:hen.

Pari kertaa viikossa tarjotaan illalliseksi eriskummallista sotkua, joka kaikesta p??tt?en on aito ven?l?ist? kansallisruokaa. Se on valmistettu kaljasta, hapankaalista ja perunanlohkoista. Sit? tarjotaan kylm?n? ja sekaan on sipullettu runsaasti raakaa sipulia. Keitoksen haju on siet?m?t?n ja nen??ni pidellen kiid?t?n astian suorinta tiet? W.C:hen. Tuo haju on niin voimakas, ett? se moninkertaisen huuhtelun j?lelt?kin tuntuu astiassa viel? seuraavana p?iv?n?. Se suorastaan hypnotisoi minut, niin ett? joka kerta kun saan sit? illalliseksi, t?ytyy minun l?hent?? nen??ni astiaan ja tunnustella, onko haju pysynyt ennallaan.

Kerran koetan onkia siin? uiskentelevat perunanlohkot erilleen, sy?d?kseni ne sitten leiv?n ja suolan kanssa. Mutta kun ne ovat hetkisen olleet valumassa ja min? vesi kielell? l?henen niit? aikeissa tyydytt?? n?lk??ni, ammahtaa niist? niin intensiivisen? vastaani tuo tuttu haju, ett? se yhdell? iskulla kuolettaa ruokahaluni.

Ainoaksi ateriaksi j?? n?in ollen p?iv?llinen.

Siin? vaihtelevat kaksip?iv?isiss? vuoroissa herne-, kala- ja hapankaalisoppa, mink? viimemainitun joukossa on my?skin jonkinlaista kalan moskaa ja mik? on maultaan tavattoman kirpe??. Sunnuntaisin tarjotaan aina makaroonisoppaa, jonka seasta saattaa toisinaan l?yt?? pari sormenp??n kokoista lihapalaakin. Kalasoppa on useimmiten keitetty silakoista ja perunoista ja ajan oloon k?y se yh? ohuemmaksi, niin ett? se lopulta tulee jotakuinkin l?helle sit? m??rittely?, mink? er?s toverini siit? antoi: l?mmint? vett?, jonka pohjalla makaa pari perunaa ja pinnalla uiskentelee yht? monta kalan moukkua.

Toisena ruokalajina on joka p?iv? tuota ennen mainittua tattaripuuroa.

Kun yl?s on noustava kello kuudelta ja p?iv?llinen tarjotaan kahdentoista aikaan, ehtii siin? tulla hiukaava n?lk?. Niinp? sy?nkin tavallisesti tuon vaatimattoman p?iv?llisen viimeiseen tippaan, antamatta aina senk??n seikan itse?ni h?irit?, ett? sopassa sattuu russakka uiskentelemaan. Mutta illan tullen alkaa n?lk? j?lleen her?t?. Pieni kipene limpun syd?nt? teen ohella tukahuttaa sen tunniksi tai pariksi, mutta sitten k?y se sit? kiihke?mm?ksi. ?rtynyt mielikuvitus loihtii esille kaikenlaisia ruokalajeja. Aluksi esiintyy vain vaatimattomia voileipi?, kuoriperunoita, silli?... Mutta kun olen saanut ne parhaiksi mielest?ni karkotetuksi, ilmestyy jo toisaalta savustettua kinkkua, lohta, pihvi?... Harmistuneena k??ntelehdin vuoteella ja tavantakaa tirskahtaa lattialle kirkas sylkisuihku. Lopuksi vilisee mieless?ni sekaisin kaiken maailman ruokalajeja, alkaen aito talonpoikaisesta kampsupaistista aina kilpikonnaliemeen saakka. Kun ei muusta ole apua, t?ytyy minun kiepahtaa yl?s, hypist?? kipene limpunsyd?nt?, nauttia se suolaan kastettuna ja sytytt?? sen p??lle paperossi. Se saa mielikuvituksen hiukan tyyntym??n, kutsumattomat vieraat ruokalajien muodossa h?ipyv?t n?kyvist? ja vihdoinkin, siin? puoliy?n tienoissa, saan unen p??st? kiinni.

Er??n? p?iv?n? p?iv?llisaikaan ojentaa vartian univormuun puettu mies oviluukusta pari kupariastiaa, antaen samalla vilkkain elein minun ymm?rt??, ett? niiden sis?lt? on tyhjennett?v? omiin astioihini. Toisessa on hyv?lt? tuoksuvaa soppaa, toisessa juottovasikan lihasta valmistettu n.s. perhepihvi kermakastikkeen kera.

Vesi kielell? rienn?n muuttamaan omiin astioihini t?t? odottamatonta saalista, p??tellen samalla itsekseni, ett? nyt on varmaankin joku keisarillinen juhlap?iv?, jolloin vangeille kruunun puolesta suodaan ylim??r?inen herkuttelu.

Mutta ennenkuin olen ehtinyt tyhji? astioita palauttaa, alkaa vartia luukulla huutaa: ashipka! ashipka! - mik? merkitsee erehdyst?, sek? viittoo minua palauttamaan ruoka-annokset h?nelle.

Mik?p? siin? muu auttaa. Seuraavassa hetkess? rapsahtaa luukku nen?ni edess? kiinni ja koko ihanuus on tipotiess??n. Halki koppini lattian ulottuva sylkiviiru on n?kyv?n? tuloksena t?st? tragikoomillisesta kohtauksesta.

P??sen v?hitellen selville, ett? vankilassa saa kuudenkymmenen kopekan hinnasta ostaa valmiita p?iv?llisi? - samoin my?skin maitoa ja nisuleip?? - joihin kuuluu kaksi mukiinmenev?? ruokalajia. Mutta minun rahavarani ovat toistaiseksi varsin v?h?iset, joten katson parhaaksi s??st?? niit? tupakan, teen ja sokerin ostamiseen, sill? onhan tietym?t?nt? milloin saan tai saanko laisinkaan lis?? rahaa.

Ostokset suoritetaan siten ett? vangille annetaan joka perjantai-ilta h?nen tilikirjansa, johon on merkitty, paljonko h?nen nimell??n kulloinkin on vankilan kansliassa rahaa ja jossa on sarekkeet mahdollisia tavaratilauksia varten. Ensi kerran tuollaisen vihkon saatuani ja p??sty?ni selville sen tarkotuksesta kirjotan siihen, paitsi teet?, sokeria, paperossia ja tulitikkuja, my?skin pari naulaa vesirinkeleit?, saadakseni aamu- ja iltateen kanssa niit? nakerrella. Mutta kun vartia tulee ottamaan vihkoa takaisin, pyyhkii h?n lyijykyn?ll? yli tuon vesirinkil?tilaukseni ja posmittaa jotakin, josta min? en ymm?rr? t?m?n taivaallista.

Ostokset suorittaa erikoinen vartia ja ne jaetaan vangeille seuraavana tiistaina. Saan silloin kaikki muut tilaukseni, paitsi noita rinkil?it?. P??ttelen itsekseni, ett? niiden ostaminen on jostakin syyst? kielletty tai ei niit? t?t? nyky? ole Pietarissa lainkaan saatavana. Mutta tokihan korppuja lienee? No hyv?, kirjotanpa siis seuraavalla kerralla kaksi naulaa korppuja. Sama tulos: vartia pudistaa p??t??n, pyyhkii korpputilauksen yli ja posmittaa jotakin k?sitt?m?t?nt?.

- No t?m?p? nyt merkillist?! - tuskittelen itsekseni, harmissani siit?, etten pysty edes vartian kanssa asiasta keskustelemaan.

Voisinhan nyt seuraavalla kerralla koettaa voita ja sitten makkaraa, mutta kuinka min? voita t??ll? k?sittelen, kun ei ole muuta sy?ntiasetta kuin tuo kapustamainen puulusikka ja, mik? t?rke?mp??, miss? min? sit? t??ll? s?ilytt?isin? Seh?n sulaisi kuumuudessa rasvaksi ja ?isin t?rvelisiv?t sen russakat. Samoin olisi makkaran laita, jota paitsi se voisi olla hyvinkin ala-arvoisista aineksista kokoonpantua.

Parasta siis paastota ja odottaa, kunnes mahdollinen rahal?hetys suo minulle tilaisuuden p??st? k?siksi ostop?iv?llisiin ja nisuleip??n. Kuten barometrist? l?mp?tilan, saatan p?ivitt?in todeta paastoamisen tulokset k?sivarsistani, joissa j?nteet alkavat ihon alla yh? selv?piirteisempin? esiinty?. My?skin osottaa housujeni ymp?rysmitan kasvaminen, mihin suuntaan ruumiillinen kehitykseni on menossa.

Mutta onhan mitalilla aina toinenkin puelensa. Sanotaanhan paaston vaikuttavan puhdistavasti sis?elimiin ja k?ytt?v?th?n sit? luonnonl??k?rit erin?isiss? taudeissa ainoana parannuskeinona. Koetanpa siis ottaa asian parhaalta kannalta ja miehuullisesti kamppailla joka ilta uusiintuvia n?lk?hallusinatsiooneja vastaan.

Parisen kuukautta kest?? t?t? paastoa. Se p??ttyy siihen, ett? tililleni ilmestyy siev?hk? summa rahaa, mink? johdosta min? heti rienn?n tilaamaan nisuleip??, maitoa ja p?iv?llisi?. Samaan aikaan lahjottaa suopea kohtalo minulle asuintoverin. H?nen tullessaan saan ensi kerran pitk?st? aikaa herkutella voileiv?ll?, juustolla ja makkaralla.

Mutta siit? l?hemmin tuonnempana.