Chapter 2 TULO SHPALERNAJAAN JA ENSI VAIKUTELMAT SIELL .

Olen ensi kertaa Pietarissa ja yleens? ensi kertaa kotimaani rajojen ulkopuolella - ellei sellaiseksi tahdo ottaa Haaparannalla ja Pajalassa k?ynti?. Kaikki on minulla t?st? l?hin uutta sek? omiaan pit?m??n mielenkiintoani vireill?. Uteliaisuus on, ainakin t?llaisissa oloissa, sent??n hyv? avu. Huoli omasta persoonasta haihtuu v?hemm?ksi, kun mielt? joka hetki j?nnitt?? kysymys, mit? t?m?n j?lkeen seuraa.

Niinp? saatoin seuraavien vaiheideni aikana useimmiten unohuttaa oman kohtaloni ja sanomalehtimiehen tavalla kiinty? tekem??n huomioita ymp?rill?ni olevista oudoista oloista, voidakseni niit? sitten yleis?lle kuvata. - - -

On lense? hein?kuun syd?ny? pehmeine h?myineen, kun min? Aksionovin ja Vavrishtshukin saattamana l?hden Suomen asemalta ajurilla hyrr??m??n keskikaupunkia kohti. Ensim?isen? kiintyy huomioni ajuriin, joka on vanhan vanha, tuhatryppyinen ukko pitkine kauhtanoineen. Mutta sen eleiss? on viel? jotakin nuorekasta ja hampaat ovat ehe?t ja valkoiset. H?n istuu kuskipukillaan puoleksi meihin k??ntyneen? ja alkaa vilkkaasti jutella saattajaini kanssa, jonka kest?ess? h?n koukkuisella etusormellaan tavan takaa tekee er??nlaisen apostoolisen eleen. Ihan ilmetty Karatajef! v?l?ht?? mieleeni - tuon samaisen ikituoreen ven?l?isen talonpojan tyyppi, jonka Tolstoi "Sota ja rauha" romaanissaan on niin suurella mielihyv?ll? kuvannut.

Ajamme leve?t? valtakatua, joka lyhtyriveineen et??ll? h?ipyy y?n h?m?r??n. Saattajiltani kuulen, ett? t?m? on Liteinajan katu. Koetan n?hd? puolelta ja toiselta niin paljon kuin kerke?n sek? samalla painaa suunnat ja katujen asemat mieleeni, sill? moniaan hetken kuluttuahan min? j?lleen olen suljettuna nelj?n sein?n sis??n sek? n?k?alani rajotettuna v?himp??n mahdolliseen. Tunnen asemani hieman samanlaiseksi kuin se sadun pikku poika, jota is?ns? vei mets??n kuolemaan ja joka taskustaan heitteli kivi? ja kivien loppuessa leiv?npalasia j?lkeens?, osatakseen niit? my?ten takaisin ihmisten ilmoille.

Kulemme leve?t? siltaa my?ten Nevan yli. Heit?n silm?yksen pitkin t?m?n historiallisen virran uomaa ja mieleeni muistuu, ett? t?m? on suomalaisen heimon vanhaa asuma-aluetta. Aikojen aamuna ovat kalevalaisten purret halkoneet virrankalvoa ja J?nissaarella, jossa nyt kohoavat Pietari-Paavalin linnan tornit, on kenties jollakin sankarikauden mahtajalla ollut tupansa. Mutta slaavilaisuuden painopiste hiipii l?hemm?s ja Nevan rannat, joilla siihen saakka on vallinnut er?maiden neitseellinen rauha, muuttuvat siksi n?ytt?m?ksi, jossa n?m? kaksi niin tuiki vastakkaisilla ominaisuuksilla varustettua rotua vuosisatojen kuluessa t?rm?iliv?t yhteen. Hengess?ni n?en min? suuria suunnittelevan Tuomaspiispan mahtavine ristilaivastoineen pyrkiv?n yl?s Nevaa sek? sitten palaavan ly?tyn? ja suuret unelmat s?rkynein?. Ollapa ett? h?nen j?ttil?iskamppauksensa Aleksanteri Nevalaisen kanssa tuolla ylemp?n? virran rannalla olisi p??ttynyt toisin kuin se p??ttyi, niin t?m?n Europan koilliskolkan historia olisi vuosisadoiksi ottanut tykk?n??n toisen suunnan: suurslaavilaisen valtakunnan tilalle olisi syntynyt suursuomalainen eik? meit? my?h?syntyisi? Kalevan poikia nyt vankeina raahattaisi t?m?n samaisen Nevan yli.

Vankeina - niin, kuinkahan monta kansalaistani aikojen kuluessa onkaan vastoin tahtoaan saanut t?t? tiet? vaeltaa? Ennen kaikkea muistuvat mieleen ne tuhannet nimett?m?t - sek? miehi?, naisia ett? lapsia -, jotka Isonvihan aikana raahattiin t?nne Nevan rannalle ja jotka vieraalle kansalle p??kaupunkia rakentaessaan sortuivat tauteihin ja kurjuuteen. Rajuna kuohahtaa minussa t?t? kaikkea muistaessani viha - viha ei ainoastaan tsaarivaltaa, vaan koko t?t? maata ja kansaa kohtaan, ja jos nuo saattajani sek? tuo kuskipukilla laverteleva vanha musikka n?kisiv?t, mitk? mustat Kullervo-ajatukset minun sis?ll?ni riehuvat, niin varmasti he h?tk?ht?isiv?t ja olisivat paremmin varuillaan...

- Katsokaa, herra, suuria kanuunoita! - havahuttaa minut toinen santarmeista.

Kun k??nn?n p??ni oikealle - olemme hetki sitten j?tt?neet Liteinin sillan taaksemme -, n?en katuvierustalle rakennetulla korokkeella rivin vanhanaikaisia j?ttil?issuuria kanuunoita. Mutta n?ky ei suinkaan ole omiaan johtamaan minua pois ?skeisist? ajatuksistani, sill? n?kemieni kuvain perustalla tunnen ne heti ensi silm?yksell? P?hkin?linnan vanhoiksi kanuunoiksi.

Rakennus, jonka edustalle nuo vanhat tykit on asetettu, kuuluu olevan arsenaali ja sit? vastap??t?, toisella puolen Liteinajaa, on Pietarin piirin hovioikeus. Sen yhteydess? on vankila, joka on m??r?tty minun tulevaksi olinpaikakseni.

Ajuri k??nt?? nurkan ymp?ri ja pys?hytt?? muutaman pime?n porttiholvin eteen. Hapuilen saattajineni siit? sis??n, tullen lopulta pahki likaiseen ja haisevaan dvornikkaan, joka lautakatoksen alla istuallaan vetelee unia. Santarmit tyrkkiv?t h?nt?, mutta hyv?n aikaa kynsii h?n itse??n kyljelt? jos toiseltakin, ynisee ja k?hnii, kunnes viimein alkaa haukkuma??nell? turista jotakin, mist? tuntuu v?hitellen k?yv?n selville, ett? olemme kokonaan v??r?st? paikasta sis?lle pyrkim?ss?. Saamme siis palata kadulle ja kiert?? tykk?n??n vastakkaiselle puolelle t?t? valtaisaa rakennusrykelm??, jonka arvioitsen v?hint??nkin yht? suureksi kuin senaatintalo Helsingiss?.

L?yd?mme vihdoinkin oikean sis??nk?yt?v?n ja kun porrasten yl?p??ss? univormupukuinen ja revolverilla aseistettu mies avaa meille oven, huomaan tulleemme vankilan piiriin. Hetkist? my?hemmin seison jonkunlaisessa kansliahuoneessa, jota vaisusti valaisee vihre?verkaisen p?yd?n p??ll? riippuva s?hk?lamppu. P?yd?n takana istuu nuori ja hintel?, upseerin asussa oleva mies, joka puhuu kiusallisen hiljaisella ??nell?. Aksionovin tulkitessa merkitsee h?n kirjaan minun nimeni, ik?ni ja tuntomerkkini sek? ottaa huostaansa kelloni ja rahakukkaroni, mink? j?lkeen saan palata etehiseen.

Siell? sanoo Aksionof minulle k?dest? pit?in hyv?sti, kehottaen minua olemaan turvallisella mielell?, sill? "t??ll? vain asia tutkitaan". Niin oudolta kuin se kuuluneekin, tuntui minusta sent??n ik?v?lt? erota tuosta santarmista, sill? osasihan h?n kuitenkin suomea ja oli sen kautta ik??nkuin viimeisen? siteen? itseni ja is?nmaani v?lill?. H?nen poistuttuaan olin nyt yp?yksin?ni umpiven?l?isten ja outojen olojen keskell?.

Er?s vartioista viittaa minua ottamaan kaps?kkini ja palttooni sek? seuraamaan h?nen mukanaan.

Painumme kolkkoja, holvikattoisia portaita alasp?in ja kulemme useiden vahvasti raudoitettujen ovien l?pi. Vihdoin aukenee eteemme suunnattoman pitk? k?yt?v?, jota h?m?r?sti valaisee muutama y?lamppu ja jossa vallitsee kuolonhiljaisuus. Minusta tuntuu, ett? olemme jo hyv?n joukon maanpinnan alapuolella, vaikka k?yt?v? itse asiassa on rakennuksen pohjakerroksessa. Pitkin k?yt?v?n toista sivua on korkea pino jauhos?kkej? ja niit? vastap??t? loppumaton rivi l?hekk?in seisovia ovia - vahvasti raudoitettuja, mustaksi maalattuja, synkeit? ovia. Ilma on raskas ja ummehtunut, siin? tuntuu jauhojen, mahorkan ja t?k?tin yhtynyt tuoksu. Risahdustakaan ei kuulu ja et??mp?n? vilahtaa vain ??neti hiipiv?n y?vartian haahmo. Minusta tuntuu, ett? noiden mustien ovien takana lep?? joukko ikuista untaan nukkuvia vainajia ja kammoksuen min? odotan, milloin vartia pys?htyy, avaa yhden noista ovista ja ty?nt?? minut sis??n. Mutta h?n jatkaa matkaansa ja k??ntyy k?yt?v?n per?ll? kulman ymp?ri, jolloin eteemme aukenee yht? pitk? k?yt?v? toiseen suuntaan. Se kulkee pitkin rakennuksen ulkoseinustaa ja ulottuu korkeudeltaan l?pi nelj?n kerroksen. Noita synkeit? ovia on siis nelj?ss? riviss? p??llekk?in. Kunkin ovirivin edess? on vain kapea silta rautaisine kaidepuineen ja k?yt?v?n keskikohdalta kohoaa sillalta toiselle kapeat rautaportaat. Niit? pitkin l?hdemme kiipe?m??n yl?s ja min? olen ihan n??nty? raskasta kaps?kki? raahatessani.

Nelj?nteen kerrokseen tultua kulemme pitkin siltaa k?yt?v?n suuntaan, k??ntyen sen per?ll? j?lleen kulman ymp?ri ja taaskin on edess?mme uuteen suuntaan kulkeva k?yt?v? loppumattomme oviriveineen ja rautaportaineen. Teen johtop??t?ksen, ett? k?yt?v? ulkoseinitse kiert?? ymp?ri t?m?n suuren suuren vankilarakennuksen ja vankikopit, joita kaikesta p??tt?en on suunnaton paljous, ovat kaikki vierekk?in ja p??llekk?in sis?sein?ll?, niin ett? niiden pienet ristikkoakkunat aukenevat umpinaiselle sis?pihalle.

Nousemme viel? yhden kerroksen v?lin muurin sis?lle rakennettuja portaita my?ten ja uudelle k?yt?v?n lattialle tultuamme huomaan, ett? t??ll? on viel? kaksi koppikerrosta p??llekk?in - siis kaikkiaan kuusi kerrosta. K?yt?v?n kulmauksessa on jonkunlainen aitio p?ytineen, hyllyineen ja jumalankuvineen. P?yd?n ??ress? tuolilla torkkuu vartia.

Meid?n l?hestyess?mme avaa h?n silm?ns? ja vaihtaa jonkun sanan saattajani kanssa. Min? saan laskea kaps?kin ja palttoon lattialle, saattaja palaa takaisin ja t?m? uusi vartia viittaa minut vuorostaan matkaansa.

Kuljemme t?t? viidennen kerroksen k?yt?v?? ainoastaan v?h?n matkaa. Ylimp??n kerrokseen nousevien rautaportaiden kohdalla pys?htyy vartia, avaa yhden noista mustista ovista, joka ??neti k??ntyy saranoillaan ja jonka yl?puolella on numero 219. V??nnetty??n oven ulkopuolelle sijoitetusta s?hk?nappulasta viittaa h?n minua astumaan sis??n.

Syyst? ett? sein??n kiinnitetty yksinkertainen s?hk?lamppu valaisee pienen kopin kirkkaaksi, ei tulevan asuntoni j?tt?m? ensi vaikutus ole lainkaan vastenmielinen. Mutta minulla ei ole aikaa pitempiin ymp?rist?ni tarkasteluihin; sill? vartia viittoo minua riisuutumaan. Sit? mukaa kuin p??stelen vaatekappaleita p??lt?ni, k?y h?n ne tarkoin l?pi, nuuskii jokaikisen poimun ja k??nt?? nurin taskut, joista h?n tyhjent?? p?yd?lle kaikki pikku esineet, nen?liinat, paperossi- ja tulitikkukotelot, lyijykyn?t ja muut. Lopuksi, seisoessani jo alusvaatteillani, koplottelee h?n pitkin ruumistani, etteih?n niidenkin alla ole vain jotakin luvatonta k?tk?ss?.

Tarkastuksen p??tetty??n antaa h?n k?tev?ll? eleell? ymm?rt??, ett? minun on heti pantava nukkumaan, mink? j?lkeen h?n ryhtyy kokoomaan p?yd?lle ker??ntyneit? esineit?. Miltei henke? pid?tt?en min? odotan, mik? on oleva paperossieni ja tulitikkujeni kohtalo. H?n j?tt?? kummatkin p?yd?lle ja min? huokaan helpotuksesta. T??ll? on siis tupakoiminen sallittua ja seh?n merkitsee vankipoloiselle v?hint??nkin yht? paljon kuin hauska toveri.

Sytyt?np? siis mielihyv?ni osotteeksi savukkeen ja alan laittautua vuoteeseen. Sen muodostaa ??rimm?isen kapea rautas?ngyn pohja, joka on saranoilla sein?ss? kiinni ja jonka p?iv?ksi saattaa k??nt?? yl?s ja lukita sein??n kiinni. Siin? on meriheinill? t?ytetty, kovaksi tallaantunut ja monikyhmyinen patja sek? p??nalunen samaa maata. Peitteen? on kaistale likaisen harmaata sotamiehen sinellisarkaa. Se on rei'ille kulunut, likainen ja kovaksi piinttynyt kuin pohjanahan kappale. Ep?mieluisalta tuntuu sen alle k??riyty?, mutta mik?p? t?ss? muukaan auttaa.

Hetkisen loikoiltuani sel?ll?ni, mietiskellen ihmisel?m?n oikkuja ja odottamattomia ?kkik??nteit?, kuulen oven yl?osassa olevan pienen ja py?re?n tirkistyslasin kannen ripsahtavan, samalla kuin lasin takana vilahtaa vartian silm?. Siten todettuaan, ett? min? olen asettunut jo levolle, napsauttaa h?n s?hk?lampun sammuksiin.

On jo aamupuoli y?t? ja samearuutuisesta akkunasta kajastaa p?iv?nvalo. Ymp?rill?ni vallitsee viel? haudanhiljaisuus. Kauan makaan min? viel? valveillani, kulkien ajatuksissani kopista koppiin ja tutkistellen niit? lukemattomia el?v?n? haudattuja, joita t?m?n kuolleen talon muurit sis??ns? k?tkev?t ja joita kaikkia yhdist?? viha tsaarivaltaa ja sen harjottamaa sortoa vastaan. Niin ajatellessani tuijottavat silm?ni kapeaan oveen, josta Herra ties milloin ja miss? oloissa se minulle j?lleen aukenee.