Kuulen ne ensin unenhorroksen l?pi, mutta kun huudot jatkuvat yh? l?hemp?n? ja l?hemp?n?, havahdun kokonaan hereille ja kohoan vuoteessa istumaan. Huutojen ohella kuuluu kiireisi? askelia sek? ??nt? mik? syntyy kun raskasta koria laahataan pitkin lattiaa.

Nyt kajahtaa tuo "hljep!" ihan oveni takana ja samalla r?v?ht?? oven keskiosassa oleva nelikulmainen luukku auki ja siihen tulla pomahtaa kuin tykinsuusta lenn?tettyn? korttelin paksuinen limpun nelj?nnes. Nyt vasta ymm?rr?n huutojen tarkotuksen. Kavahdan nopeasti jaloilleni ja sieppaan leiv?n k?mp?leen kuin h?kkiin suljettu peto, jolle ristikon raosta hangolla ojennetaan lihapala.

Samalla r?m?ht?? luukku j?lleen kiinni ja huudot: "hljep! hljep!" etenev?t p?invastaiseen suuntaan.

Seison nyt paitasillani, unisena ja raukeana siin? likaisella sementtilattialla k?dess?ni valtava tuoreen ruisleiv?n kappale. Hm, koska p?iv?j?rjestys alkaa t?ten, niin totisesti olenkin nyt maassa, jonka tuotteista leip? on huomattavin aine. K??ntelen saalista k?dess?ni, haistelen ja pist?n pienen mureneen suuhunikin. Kaikesta p??tt?en se on hyv?? ruisleip??, jota kyll? voi sy?d?, jos on siihen lis?ksi voita ja muita s?rpimi?. No pianpahan n?en, mit? talon puolesta viel? aamiaisen lis?ksi annetaan. Lasken siis leiv?n kimpaleen p?yd?lle ja istahdan vuoteeni reunalle.

Kovin minua viel? raukasee ja tekisi mieli heitt?yty? uudelleen pitk?kseen. Mutta kaikesta p??tt?en on t?ss? kuitenkin laittauduttava vaate p??lle. Hoh-hoi, kun tuntuu ty?l??lt? alottaa t?t? p?iv??, ensim?ist?ni tsaarivallan p??kaupungissa, ja haukotuttaa niin armottomasti...

Kun olen perusteellisesti venytellyt ja haukotellut, j??n viel? hetkiseksi istumaan vuoteelle ja ryhdyn l?hemmin tarkastelemaan munkkikammiotani. Se on kapea ja matalahko holvikattoinen huone, jossa pitkinp?in, akkunasta oveen, voi ottaa seitsem?n lyhytt? k?yntiaskelta sek? poikittain nelj?. Jos pitk?raajainen mies ojentaa k?tens?, ulottuvat sormenp??t sivusein?st? toiseen. Sein?t ja katto ovat sile?ksi rapatut ja ?ljyv?rill? vaaleanharmaaksi maalatut. Sill? sein?ll?, jossa vuode on, n?kyy vahva p?lykerros, niin ett? siihen hyvin voi sormellaan kirjottaa. Lattia on sementist?, tuhkan harmaa, keskelt? kuopalle kulunut. Ikkuna, noin puolen metrin korkuinen, on per?sein?n yl?osassa. Siin? on kaksinkertaiset, kaukana toisistaan olevat lasit, joiden takana on tihe? rautaristikko. Tuo pieni valoaukko on jaettu kokonaista kahdeksaan rautapuitteiseen ruutuun, jotka nekin ovat p?lyiset ja sameat. Toisen alakulman sisempi ruutu on avattava ja sit? vastaavassa ulkoruudussa, joka on rautapellist?, on yksinkertainen venttiili. Kun leve? kivinen ikkunankynnys on jyrk?sti alaviisto, on ikkunan ??reen mahdoton kiivet?.

Vuode on toisessa ovinurkassa. Sit? vastap??t? on p?yt?. Sen muodostaa noin nelj?nnesneli?metrin laajuinen, keltaiseksi maalattu rautalevy, joka on kiinnitetty sein??n. Sen vieress?, puolta alempana, on toinen, parin k?mmenen laajuinen levy, jonka tarkotuksena n?ht?v?stikin on toimittaa istuimen virkaa. P?yd?n ja oven v?liss? on ylemp?n? sein?ss? viel? kaksi p??llekk?in asetettua levy? hyllyin?. Siell? ovat saaneet sijansa vangin ruoka-astiat: kattilan muotoinen, sis?lt? ja p??lt? tinattu kaksikorvainen kupariastia, joka seisoo hedelm?tarjotinta muistuttavalla alustalla samasta aineesta, sek? kantena lautasen muotoinen kupariastia. Lis?ksi on siell? pieni puinen ryss?nkuppi suoloja varten, noin litranvetoinen kuparinen juoma-astia ynn? loppujen lopuksi tavattoman k?mpel?tekoinen, ihan py?re? puulusikka, oikea ryss?n kuiritsa. Siin? on koko p?yt?kalusto.

Ihan p?yd?n vieritse kulkee pystysuorasti kopin l?pi noin kymmenen sentin l?pimittainen l?mp?johtotorvi. Siit? eteenp?in per?sein?? kohti on vesikrana ja sen alla suppilo likaveden kaatamista varten. Ja vihdoin per?nurkassa, saman sein?n puolella, avonaisena vesiklosetti. Kun viel? mainitsen samassa nurkassa seisovan varrellisen niiniluudan, niin kalustoluettelosta ei puutu en?? mit??n.

Eih?n t?m? asuinmaja, johon kohtalo on n?hnyt hyv?ksi minut toistaiseksi tallettaa, ole siis ainakaan mill??n ylellisyyksill? pilattu. Mutta kuitenkin kaikitenkin ... voisiko suomalainen kirjailija toivoa suotuisampaa olomuotoa? Tutkintotuomari apulaisineen, vankilan monimiehinen p??llyst? ja suurilukuinen vartiakunta sek? senkin seitsem?t rautaovet salpoineen ja telkineen riitt?v?t kyll? kiukkuisimmankin karhun pit?m??n loitolla, samalla kuin korkea kruunu tuohon oveen varatusta luukusta ojentaa maksutta jokap?iv?isen leiv?n. Tarvitsisko en?? parempata ty?rauhaa k?yh? kirjailija!

T?m? ajatusk??nne murheellisten tarkastelujeni lopuksi saa minut kerrassaan hyv?lle tuulelle. Nousen rivakasti jaloilleni aikeissa ryhty? peseytym??n. Mutta mit?s, eih?n t??ll? ole mink??nlaista pesuastiaa, saippuasta ja pyyheliinasta puhumattakaan. Suomalaisen vankikopin kalustoon kuului siisti emaljinen pesuastia, moitteeton pellavainen pyyheliina, saippuanpala erikoisessa astiassa sek? metallinen kampa. Mutta mit?maks, nyth?n elet??nkin tsaarivallan p??kaupungissa eik? puhtaus ole koskaan ollut l?ydett?viss? ven?l?isten hyveiden joukosta.

Vesih?n pesussa on kuitenkin p??asia, tuumin lopuksi ja l?henen p??tt?v?sti kranaa. Mutta se on vivullinen laitos eik? tavallinen v??nnett?v? krana ja koko ajan kuin vett? laskee, t?ytyy toisella k?dell? painaa vipua. Peseytyminen k?ypi siin? siis tuiki ty?l??sti. Katselen j?lleen neuvotonna ymp?rilleni, kunnes silm?ni pys?htyv?t ennen mainittuun soppa-astian alustaan. Siin?h?n paremman puutteessa sovelias pesuastia. Siihen sopii vett? suunnilleen saman verran kuin soppalautaseen. Lasken sen siis kranasta t?yteen, asetan W.C:n reunalle ja yks kaks on peseytyminen t?ydess? k?ynniss?. Sitten muutamia voimisteluliikkeit?. Suomalaisessa vankilassa oli jokaisen kopin sein?ll? painettu plakaatti, jossa kuvin ja sanoin oli neuvottuna kymmenkunta yksinkertaista voimisteluliikett?. Ne ovat tarkoin muistissani ja p??t?n ne t??ll?kin k?yd? aamuisin s?ntillisesti l?pi.

En ole viel? ehtinyt t?ysin pukeutua, kun k?yt?v?st? alkaa kaikua: "kipjetok! kipjetok!" Sana merkitsee kiehuvaa vett?, mutta se on minulle viel? outo enk? niin ollen tajua, mit? siell? t?ll? kertaa on tekeill?. Mutta huudot l?henev?t, oviluukku r?m?ht?? j?lleen auki ja kiirehtivi? eleit? tehden huutaa sielt? vartia: "dajte krushku!" ja kun en heti ?ly?, hokee h?n sana sanalta kiihtyv?ll? ?rtyisyydell?: "krushku, krushku, krushku!" ... viittoen samalla juoma-astiaa kohti. Tempaan sen hyllylt? ja lenn?t?n luukulle. Vartian seurassa on hurstihousuihin puettu likainen olento, joka riepottaa kaksin k?sin suunnattoman suurta, kirkkaaksi kiillotettua kahvipannua. Ett?k? antaisivat kahvia? Eih?n toki, vaan kirkasta kiehuvaa vett? laskee mies kannuni t?yteen, ja kun olen ottanut sen k?teeni, lent?? luukku taas paukahtaen kiinni ja askeleet kipjetok-huutojen s?est?m?n? et??ntyv?t.

Jahah, t?m? on siis teevett?. Mutta tee ja sokeri? Sit? ei n?ht?v?stik??n anneta talon puolesta ja omani, samoinkuin teekannuni ja kuppini, ovat kaps?kiss?ni, jota herra ties annettaneeko lainkaan minulle. No, odotetaan, onpa siihen hyv?? aikaa, ja ties mit? lis?kkeit? t?h?n aamiaista varten viel? tulee.

Mutta odotukseni on turha ja pian saan oppia tiet?m??n, ett? Ven?j?n kruunun lukemattomille vangeilleen suoma aamiainen supistuu leiv?nkappaleeseen ja litralliseen kiehuvaa vett?. Vastaava ateria suomalaisessa vankilassa sis?lsi paitsi leip?? ja maitoa kuoriperunain ja silakan kanssa, sek? pienoisen voiannoksen muistaakseni kolmena viikon p?iv?n? tai kuoriperunain puutteessa ruisjauhovelli?. Ero on siis melkoinen, kuten se on niin monessa muussakin suhteessa...

Odotellessani siis turhanp?iten aamiaisen lis??, avaa vartia oven ja murahtaa sanan: "Musor!" Kun min? h?nen tiedonantoonsa suhtaudun ainoalla k?ytett?viss?ni olevalla keinolla: tyynell? passiivisuudella, opettaa vartia tuota pikaa vihaisin elein minut ymm?rt?m??n, ett? sana "musor" merkitsee rikkoja ja ett? minun on ennenmainitulla niiniluudalla lakaistava lattiani sek? ty?nnett?v? roskat kynnyksen yli k?yt?v??n. Samalla komentaa h?n s?ngyntapaisen nostettavaksi yl?s pitkin sein??. Niin, tietystih?n se olisi vangille liikaa mukavuutta saada joskus k?velyns? lomaan heitt?yty? vuoteelle pitk?kseen!

Kello jossakin k?yt?v?n perill? ly? kahdeksan, sitten yhdeks?n, kymmenen... Ikkunan kynnykselle ker??ntyy kuhertelemaan pari kyyhkysi?. Ne ovat n?ht?v?stikin tottuneet koppien asukkailta saamaan leiv?nmureneita. Alhaalta pihalta kuuluu ??ni? ja erilaisten ty?aseiden kilkett?: siell? n?ht?v?stikin ty?skentelee joukko rangaistusvankeja.

Herke?m?tt? astelen min? edestakaisin lattialla ja v?hitellen alkaa tuntua hiukava n?lk?. Silloin hypist?n pienen kipeneen limpun syd?nt?, kastan sen suoloissa ja ryypp??n haaleaksi j??htynytt? vett? p??lle. Se karkottaa hetkeksi n?l?ntunteen ja min? saatan j?lleen sytytt?? paperossin.

Kun olen v?syksiin asti k?vellyt, istahdan rautalevylle ja nojaan kyyn?rp??ni p?yt??n. Sen reunaan on jollakin ter?v?ll? k?rell? kaiverrettu muutamia sanoja, joita alan hajamielisesti tavailla. "Fedor Anarchistof, tipograf, pabjeshashnyj soldat, ijuli 1915." Siihen on siis vuosi taaksep?in piirt?nyt nimens? sotapalveluksesta, kenties rintamalta karannut sotilas, ammatiltaan latoja. Anarchistof, mik? sopiva nimi ven?l?iselle valtiolliselle vangille! Miss?h?n lienee t?ll? haavaa mies poloinen, liek?h?n joutunut hirsipuuhun vai viruneeko jossain Kaspian takaisessa rangaistuskomppaniassa?

Taas ly? kello, mutta kumea ovien pauke est?? minut laskemasta ly?ntien lukua. Tirkistyslasin kansi risahtaa ja kun k??nn?n katseeni oveen, muljahtaa siell? vartian silm? hetkeksi n?kyviin. Uh, kuinka tuo salamyhk?inen kurkistelu s?v?hytt?? ilke?sti!

Mutta ihmeellist?, kuinka naapurini tuolla yl?puolella jaksaa k?vell?. Raskaina, t?sm?llisin? ja hetke?k??n pys?htym?tt? ovat h?nen askeleensa holvikaton p??ll? koko aamun kaikuneet. Mik?h?n sekin lie miehi??n, mist? kotoisin, mink? ik?inen ja mist? syytettyn?? Tuskin parin metrin v?limatka erottaa meid?t toisistamme ja siit? huolimatta el?mme kuin eri taivaankappaleilla. Ja samoin naapurit molempien sivuseinien takana sek? tuolla lattiani alla? Viime mainittu kuulee tietysti minun askeleeni ja arvailee, kuka min? lienen miehi?ni. Niin, vieri vierekk?in meit? on t??ll? miehi? kuudessa kerroksessa p??llekk?in, raahattuna t?nne suunnattoman laajan tsaarivaltakunnan eri osista, ja kukin meist? el?? omaa el?m??ns? visusti toisistaan erotettuna kuin mato koterossaan...

J?lleen ly? kello jossakin kaukana ja kohta sen j?lkeen raivataan oviluukku odottamatta auki ja vartian k?si ojentaa avaimen tapaista. "Kravatj atkryjte!" sanoo h?n ja viittoo vuodettani kohti. Tempaan avaimen ja siin? tuokiossa on lukko avattu ja s?nky laskettuna ainoan puujalkansa varaan.

T?m?p? mainiota! tuumin itsekseni, uskotellen samalla, ett? vuode saa nyt koko loppuosan p?iv?? olla alhaalla. Ja kuinka yst?v?lliselt? tuo kova ja kapea makuutila nyt tuntuukaan, heitt?ytyess?ni siihen pitk?lleni. Saman tempun on n?ht?v?sti naapurini tuolla ylh??ll? tehnyt, sill? h?nen askeleensa ovat vihdoinkin vaienneet.

Juuri kun olen unenvienoon menossa, kajahtaa k?yt?v?n p??st? huuto: "abjet!" Sielt? kuuluu astiain kolinaa, askelia, suuren, kahden kannettavan saavin siirtely? sek? s??nn?llisin v?liajoin huuto: abjet!

Arvaan ett? kysymyksess? on p?iv?llisen tarjoilu ja nousen istumaan. Pian ne ovat taasenkin minun luukullani, vartia p?rm?ntt?? ryss??, josta min? en tietysti ymm?rr? sanaakaan, ennenkuin h?n alkaa viittoa hylly? kohti. Kahmaisen sielt? koko astiakokoelman syliini ja ojennan luukulle. Kysymykseen tulevat vain soppa-astia sek? sen kantena palveleva monikuhmuinen lautanen.

Kolmatta ei n?ht?v?stik??n k?ytet? ruokatarjoiluun, joten se siis kokonaisuudessaan joutaa palvelemaan minua pesuastiana. Vartiaa seuraa t?ll? kertaa kokonaista kaksi hurstipukuista rangaistusvankia, joista toinen hoilauttaa saavista suurella kauhalla hernesoppaa astiaani, toinen paiskaa lautaselleni kasan jotakin puuron tapaista. Kaikki tapahtuu tulisella kiireell? ja tuskin olen ehtinyt saaliini temmata luukusta, kun se jo pamahtaa lukkoon ja askeleet abjet-huutoineen loittonevat.

Tartunpa siis tuohon lusikan irvikuvana esiintyv??n kapustaan ja alan tunnustella tsaarin p?iv?llisantimia. Hernesoppa on laihaa ja harmajata eik? siin? n?y ainuttakaan lihan murenetta. Mutta herneit? siin? kuitenkin on ja n?lk??ns? sy? sit? mielell??nkin. Toinen ruokalaji on valmistettu tattariryyneist? siten, ett? ryynit on joko h?yryss? pehmennetty tai kiehutettu niin kauan ett? kaikki neste on haihtunut ilmaan, mink? j?lkeen ryynien joukkoon on sekotettu jotakin rasvaa. T?m? puurontapainen ei ole hullumpaa maultaan ja saankin sy?neeksi sit? useampia lusikallisia.

Pahin n?l?ntunne on nyt kaikonnut ja tyytyv?isen? sytyt?n savukkeen ja heitt?ydyn vuoteelleni. Ehk?p? alkaa el?m? luistaa n?iss?kin oloissa. Kun tiet?isi vain hituisenkaan tulevaisuudestaan...

En ehdi nytk??n uinahtaa, kun tulee keskeytys. Vartia siell? kulkee ovelta ovelle, tirkist?? lasista, koputtaa ja huutaa: "kravatj sakryjte!" Ei siis muuta kuin v??nt?y yl?s, niin unteloksi ja raukeaksi kuin itsesi tunnetkin, nosta vuoteesi lukkoon ja ala k?vell? laapotella edestakaisin.

T?m? ensim?inen iltap?iv? tarjoaa kuitenkin yht? ja toista vaihtelua. Ensinn? pist?ytyy vartia jollekin asialle koppiini. Kun p?iv?llisen j?tteet viruvat viel? p?yd?ll? k?rp?sten vilkkaan huomion esineen?, kysyn minne ne on pantava. Sanaakaan lausumatta viittaa h?n W.C:t? kohti.

Jahah, siis lokaviem?riin. Saadakseni astiat virutetuiksi noudatan viittausta, samalla kuin taloudelliset vaistoni protesteeraavat sellaista toimenpidett? vastaan. Arvioitsen, ett? niill? j?tteill?, joita n?in suuresta vankilasta joka p?iv? kertyisi, pit?isi yll? melkoisen sikalan. Ainakin suomalaisessa vankilassa otettiin kaikki ruuan t?hteet visusti talteen. Mutta mit?maks, onhan Ven?j?ll? limppua! Nitshevoo ja soromnoo sellaisille pikku asioille! Niin, niin, onhan Ven?j?ll? vara tuhlatakin, vaikka toisaalta valtio on jo vuosikymmenet keikkunut vararikon partaalla. Samalla barbaarisella huolettomuudella ja luottamuksella paljouteen on Ven?j? tavallisesti kaikki sotansakin alottanut. Mik? ylimielinen s?vy hyrskyik??n ven?l?isess? sanomalehdist?ss? Japanin sodan alkaessa sek? samoin nyt maailman sodan ensi viikkoina. Pois tielt? vain, kyll? Ven?j?ll? poikia piisaa - kunnes perinpohjaiset selk?saunat surkeine n?yryytyksineen muuttavat s?vyn kokonaan toiseksi: keskin?iseksi, aitoslaavilaiseksi haukunnaksi ja tukkanuotan vedoksi.

Mutta ovensalvat kirskuvat j?lleen ja sis??n tepsuttaa kaksi ?ij?n k?ss?r?? vartianpuvussa. Toinen niist?, lyhyt, tihrusilm? starikki, asettuu eteeni, nykii minua paidan hihasta ja turisee jotakin ven?j?ksi. Vastaan sanoilla, joita toistaiseksi parhaimmalla menestyksell? kykenen k?ytt?m??n: Nje panimaju pa ruski! Vihdoin keskeytt?? ?ij? turinansa ja lausahtaa suureksi ?llistyksekseni:

- A montako shiul paitaa?

- Oletteko suomalainen? - vastaan min? ihastuneena toisella kysymyksell?.

- Ka en ou, sanoo ?ij? ja hymyilee samalla tyytyv?isen? sille yll?tykselle, jonka h?n suomenkielell??n huomaa minulle valmistaneensa.

P??ttelen itsekseni, ett? ?ij? on kuin onkin suomalaista heimoa, joku Aunuksen tai Inkerin puolen oikeauskoinen tsuhna, niit? alkuper?isi? olioita, joiden suomenkielelle esim. teitittely-sana on kokonaan outo, mutta h?n n?ht?v?sti h?pe?? alkuper??ns? ja pit?? kunniakkaampana lukeutua ryssien suureen laumaan. Ja kernaasti minun puolestani, sill? lutherilais-suomalais-pohjalaisena tunnen mokomasta tsaarin orjasta olevani siksi kaukana, ett? mihink??n sukulaistunteiluihin ei kannata antautua. Kuitenkin kaikitenkin olen hyvill?ni, tiet?ess?ni nyt, ett? vartiain joukossa on siis ainakin yksi, joka jotenkuten osaa kielt?ni ja pystyy siis tarvittaessa tulkiksi. Muuten saan pian tiet??, ett? h?n on osaston vartia, adjelennyj nadsiratjel, juuri t?ll? eli nelj?nnell? osastolla, johon min? kuulun. Osaston vartia, jonka arvoa osottaa kolme helaa olkanauhassa, vastaa suunnilleen suomalaisten vankilain vahtimestaria, joka on vartiain l?hin esimies. Aikansa viett?? h?n tavallisimmin siin? k?yt?v?n kulmaan sijotetussa aitiossa, jonka ??reen min? y?ll? sain kaps?kkini j?tt??.

?ij?ll? on asiana ottaa selville, paljonko minulla on matkassani liina- ja pitovaatteita. Selit?n, etten min? muista niiden lukum??r??, kaps?kkih?n on siell? heid?n huostassaan, katsokoot itse. Mutta osastonvartia toistaa itsepintaisesti: a montako shiul paitoa, kalsonia j.n.e. Kyll?styneen? ilmoitan lukum??r?t summamutikassa. ?ij?t merkitsev?t ne muistiin ja hetken per?st? saan niist?, samoinkuin y?ll? j?tt?mist?ni rahoista ja kellosta kuitit.

Kas vain, ajattelen, eih?n t??ll? miest? sent??n putipuhtaaksi rosvota.

Tunnin kuluttua ilmestyy osaston ?ij? j?lleen ovelleni ja virkkaa: "a shie, tuu t?nne!"

Seuraan mukana h?nen virka-asemalleen k?yt?v?n nurkassa, jossa n?en kaps?kkini avattuna ja sis?ll?n huiskin haiskin lattialla.

- N?? shie shuat itshelles, - sanoo h?n tavaroitani osottaen, - ka ota shyliis.

Luvallisten joukossa on paitsi liinavaatteita ja sukkia my?skin teevehkeeni, sokerit, keksit ynn? kirjoitusneuvoni. Mustepulloni vaihtaa h?n kuitenkin toiseen, pel?ten kai minun tolpponi sis?lt?v?n jotakin salaper?ist? ja vaarallista ainetta. Itse??n kaps?kki? ei h?n sano annettavan koppiin, vaan se on viet?v? varastohuoneeseen ja siin? s?ilytet??n ne tavarani, joita en saa k?ytett?v?kseni.

Kun syli t?ynn? kaikenlaista kamaa palaan koppiini, pys?hdyn neuvotonna keskelle lattiaa. Minne laskea tavarat ja miss? niit? ylimalkaan voi t??ll? s?ilytt??? Lopuksi en k?sit? muuta kuin laskea ne, ainakin toistaiseksi, lattialle sein?n viereen. Surkeillen katson siin? hyvin silitettyj? liinavaatteitani, sill? lattia on kaikkea muuta kuin puhtaudesta kiilt?v?. T?ll?in ilmestyy osaston ?ij? avukseni. H?n p??st?? s?nkyni lukosta ja selitt??, ett? puhtaita liinavaatteita saa s?ilytt?? p??nalaisen alla ja likaisia - vuoteen jalkop??ss?.

Samalla kuin ryhdyn sovittelemaan aluvaatteitani vuoteeseen, arvostelen t?t? ven?l?isen vankilan "k?yt?nn?llist?" menettelytapaa eri puolilta. Huomaan, ett? se ensinn?kin on kelpolailla ep?mukavaa. Aina kun vuode on lukittava, t?ytyy liinavaatteita ja tyynyntapaista siirrell? sek? etsi? patjasta niille soveltuvia laaksokohtia, sill? muutoin ei saa s?nky? painetuksi niin liki sein??, ett? se ulottuisi lukkoon. Toiseksi tekee t?m? s?ilytystapa niin esteettisess? kuin hygieenisess?kin suhteessa vastenmielisen vaikutuksen. En jaksa k?sitt??, miksi vangille ei anneta h?nen kaps?kki??n tavarain s?ilytt?miseksi, kun kerran nuo tavarat h?nen huostaansa uskotaan. Luulisihan olevan helposti todettavissa, ettei kaps?kkiin ole k?tketty helvetinkoneita tai muita vallankumouksen kummituksia.

Mutta t?m? ei suinkaan j?? viimeiseksi kerraksi, jolloin saan aihetta ihmetell? ven?l?isten vankilaviranomaisten, samoinkuin yleens? tsarismin k?tyrien omituista j?rjen juoksua.

Kun menen osastonvartian "poksista" noutamaan viimeisi? tavaroitani, ottaa t?m? k?sille kaps?kiss? olleet kirjani ja kyselee, mit? laatua kirjoja ne ovat. Kun Trastin kielioppaan sek? Lindstedin - sivumennen sanoen tuiki kelvottoman - "kielikirjan" selit?n olevan minulle aivan v?ltt?m?tt?mi? tulkkeja, j?tt?? h?n ne minulle, mutta toiset kirjat h?n pid?tt??.

Hetken kuluttua ilmestyy h?n kuitenkin koppiini, k?dess??n nuo viimemainitut kirjat.

- No mie annan n??kin shiulle, - sanoo h?n tihrusilmiss??n suopea ilme.

T?ten saan matkaa varten ostamani pari osaa "Bragelonnen varakreivi?" sek? niinik??n pari 50 pnin romaania "Helmenpyydyst?j?t". Ne ovat viel? auki leikkaamatta ja iloni on vilpit?n, saadessani ne n?in odottamatta ajan kulukkeekseni. Tulkitsen siit? kiitollisuuteni ?ij?lle, jota hentoisin taas vaikka sukulaisuudellani kunnioittaa. Samalla tiedustelen h?nelt?, eik? paperivarastoani my?skin luovuteta haltuuni, voidakseni ryhty? kirjoittamaan, sill? olenhan ammatiltani kirjailija.

- Ei shua, - vastaa ?ij?. - A jos shie tahot kiruttaa kirjan maatuskalle tai mutsholle, niin sano miulle ja mie tuon shiul bumagaa i kanvertin.

- No hyv?, tuokaa heti, sill? min? haluan kirjottaa sek? maatuskalle ett? mutsolle.

Moniaan hetken menty? saankin tarpeet kahteen kirjeeseen sek? ryhdyn heti kirjottamaan kotiin, ilmottaen onnellisesti saapuneeni perille, jossa el?m? n?ytt?? rupeavan kuontumaan tavalliseen vankilatapaan, sek? kehottaen olemaan uskomatta mit??n kohtalostani mahdollisesti liikkuvia huhuja, sill? arvaan, ett? k?rk?s ja kaikkea suurenteleva huhu ennen pitk?? tiet?? minut "aivan varmaan" hirtetyksi. Toisen kirjeen kirjotan Pietarissa - ja kenties hyvinkin l?hell? itse?ni - asuvalle yst?v?lleni, tohtori K:lle, pyyt?en h?nt? toimittamaan minulle ven?l?is-suomalaisen sanakirjan sek? kunnollisen viltin ja tyynyn.

T?t? j?lkimm?ist? kirjett? kirjottamaan ryhtyess?ni ep?r?in hieman, onko minun lainkaan viisasta k??nty? kirjeell? h?nen puoleensa ja siten johtaa tutkinto tuomarin ja santarmien huomiota h?neen. Mutta kun tied?n h?net puhtaaksi kuin pulmusen niihin ep?luuloihin n?hden, joita itse?ni vastaan on kohdistettu, arvelen h?nen helposti kest?v?n h?neen mahdollisesti suuntautuvan huomion ja kun muutenkin katson t?hdelliseksi saada h?nelle ilmotetuksi t?nne saapumiseni, niin ryhdyn kuin ryhdynkin kirjett? kyh??m??n.

Tuskin olen saanut sen valmiiksi, kun pitkin k?yt?v?? siirtyv? yksitoikkoinen ??ni alkaa toistella sanoja: "guljatj prigatovitsa". Pian hel?ht?? tirkistyslasin kansi, vartian silm? katsoa muljauttaa minuun ja "guljatj prigatovitsa" tulee koneellisesti ja venytetysti. Tuo j?lkimm?inen sana on minulle viel? toistaiseksi outo ja kun guljatjsanan tied?n merkitsev?n k?velemist?, olen aluksi ep?varma, onko tarkotus hoputtaa vankeja k?velem??n koppinsa lattialla, etteiv?t istuksimalla saisi laiskotella, vai p??st??nk? t?ss? kenties ulos k?velem??n. No, t?ss?p?h?n olen tavattavissa, tulkoon sitten mit? tulkoonkin. Ja aivan oikein, kohta avaakin vartia oven.

- Guljatj, - sanoo h?n ja viittaa p??ll??n minua astumaan ulos.

- Na dvarje?

- Da.

Sieppaan siis lakkini ja l?hden painumaan kerros kerrokselta alas. Parinkymmenen askeleen p??ss? edell?ni kulkee toinen vanki ja saman matkan j?less?ni tulee kolmas, naapurini toisen sivusein?n takaa. Joka rapun k??nteess? seisoo kuitenkin vartia, niin ettei j?? mit??n tilaisuutta toisiaan l?hesty? ja tuttavuutta rakentaa.

Keskell? umpinaista pihaa on korkealla aidalla erotettu ympyr?n muotoinen ala. Se on lautaisilla v?liseinill? jaettu seitsem??ntoista kolmiomaiseen karsinaan, jossa vanki ulkoilmassa jalotellessaan on yht? yksin??n ja eristettyn? kuin kopissaankin. Karsinoihin johtaa keskustasta kapeat, ulkoa lukittavat ovet ja samaisen keskustan p??ll? on katollinen silta, jossa k?velee tai istuksii puolikymment? vartiaa, niin ett? seitsem?ntoista samalla kertaa k?velem?ss? olevaa vankia ei suinkaan ole oman onnensa nojaan j?tettyj?. Karsinan toisella seinustalla on penkki ja sen p??ll? v?h?inen katos suojaksi sadeilmalla. V?lisein?t ovat tukevista pontatuista lankuista, niin ett? naapurikarsinan kanssa on mahdoton olla yhteydess?. Mutta k?velyalueen ulkosein?n? on tavallinen korkea s?leaita, joten sen l?pi saattaa n?hd? pihalle.

Joka puolella kohoavat paksut harmaat muurit pienine ristikkoikkunoineen, joita on vieri vierekk?in kuutena kerroksena. Tekee niin masentavan ja toivottoman vaikutuksen, antaessaan katseensa liukua pitkin noita loppumattomia ikkunarivej?, kun tiet?? jokaisen ristikon takana kituvan kadotettua vapauttaan huokailevan ihmisen.

Kivitetty piha on t?ynn? kaikenlaista ry?n??. Yhdell? sivustalla on korkeita kivihiilikasoja, toisaalla halkoja ja taas toisaalla kaikenlaista rautaromua, jonka keskell? takoen ja viilaten ty?skentelee joitakin rangaistusvankeja. N?enp? er??ss? kohti kaiken muun t?ryn joukossa kasan pinkkoihin sidottuja tuohilevyj? ja koetan turhaan arvailla, mihin niit? t??ll? tarvitaan. Vasta my?hemmin saan ven?l?iselt? koppitoveriltani kuulla, ett? niit? k?ytet??n sotilassaappaiden sis?pohjiin, jommoisia t??ll? vankilassa kosolti suutaroidaan.

T?m?n p?lyisen umpipihan soraisella maaper?ll? ei ole, muutamaa k?velyaitauksen ulkosyrj?ll? kasvavaa lehtipuuta lukuun ottamatta, mink??nlaista luonnonvihreytt?, miss? silm? voisi hetkisen lev?t?. Kaikki on s?rmik?st?, tyly? ja harmaata sek? vahvan p?lykerroksen peitt?m??. Ilmassa tuntuu milloin mit?kin v?hemm?n miellytt?vi? tuoksuja eiv?tk? auringons?teetk??n yll? t?nne pohjalle, jossa kurja syntinen k?yskelee kuin kellarissa, samalla kuin korkeudessa kiit?v?t pilvet synnytt?v?t haikean kaipuun ulos vihreille niityille ja solisten kiit?vien virtojen ?yr?ille, keskelle luontoa ja rajatonta vapautta...

K?velyaikaa on vain puoli tuntia p?iv?ss?. Koppiin palattuani tullaan minua kohta hakemaan tutkintotuomari Mashkevitshin luo. Mutta kohtauksestani t?m?n t?rke?n ja suomalaisten "aktivistien" muistossa i?ti s?ilyv?n herrasmiehen kanssa kerron l?hemmin seuraavassa luvussa. - - -

Kello k?yt?v?n per?ll? ly? kuusi ja samalla alkaa toisaalta kaikua:

- Kipjetok! - Kipjetok! - Kipjetok!

Ymm?rr?n jo sen merkityksen ja otan "krushkan" valmiiksi esille. Samalla panen teekannuni pohjalle teelehti?, virutan kupit ja otan sokerit ja keksit esille. Kuin talon tapoihin tottunut ainakin ty?nn?n heti luukun auettua juoma-astiani esille ja saan sen kuumalla vedell? t?ytettyn? samassa tuokiossa takaisin. Samalla ojentaa vartia my?skin avaimen vuoteen laskemista varten.

Pian hautuu tee valmiiksi ja mielihyvin lasken kuppiin kullankeltaista, tuoksuvaa nestett?. Hiljalleen nautiskellen juon sit? kokonaista nelj? kuppia, vetelen savuja ja tunnen itseni oloihin n?hden varsin tyytyv?iseksi, jopa suorastaan hyv?ll? tuulella olevaksi.

Mutta kun vuode on j?lleen auki, alkaa se vahvasti vet?? minua puoleensa, vaikka kes?ist? p?iv?? onkin viel? pitk?lti j?lell?. Mutta mit?p? meit? vankikomeroiden asukkaita liikuttaisi kes?illan ihanuus. Laittaudun siis niin mukavaan makuuasentoon kuin se karulla vuoteellani suinkin p?ins? k?y, sytyt?n paperossin ja avaan eteeni Bragelonnen. Mutta huomio ei tahdo kiinty? luettavaan, vaan kirja painuu omia aikojaan rinnalle ja ajatukset alkavat harhailla p?iv?n tapahtumissa. Yh? uudelleen k?yn mieless?ni l?pi tutkintotuomarin luona tapahtuneen kuulustelun, koettaen samalla varautua kaikkia seuraavissa kuulusteluissa esiintyvi? koukkuja vastaan.

- Ushin! - Ushin! - kumahtaa k?yt?v?st? keskelle minun ajatusmaailmaani.

P?iv?j?rjestys ei siis viel?k??n ole lopussa. Levotonna nousen istualleni ja mietin tuon huudon merkityst?. Ushin? Eik?h?n se merkitse illallista? Niin todellakin.

Kohta ne ovat oveni takana ja heti kun luukku r?v?ht?? auki, ty?nn?n siihen koetteeksi soppa-astiani. Se tempastaan ulkopuolelle, palatakseen seuraavassa tuokiossa takaisin, enemmill??n kuin puolillaan jotakin sinert?v?n harmaata ainetta, josta ei tarkalleen voi sanoa, onko se puuroa vai velli?. L?hemmin tutkiessani huomaan, ett? se on tattariryyneist? veteen keitetty? velli?. Maultaan se on aivan puolueetonta. Pari lusikallista maistettuani siirr?n tympein mielin astian syrj??n ja palaan vuoteelleni.

Ilta kuluu ja ajatukset harhailevat kaukana vankilan muurien ulkopuolella. Jostakin pihan puolelta alkaa kuulua moni??nist? kirkkolaulua, jonka tavantakaa katkaisee miesjoukon t?ytt? kurkkua huutamat vastaussanat, mitk? t?nne asti kajahtavat sekavana kuin koiran haukunta: vau-vau-vau! Vuorotellen laulua ja vau-vau-vau! ihan loppumattomiin! Kutkahan ne siell? laulavat? Rangaistusvangitko vai sotilaat? Lienee ehk? kasarmikin t?m?n vankilan yhteydess?...

Alkaa jo h?m?rt?? ja silm?luomeni k?yv?t raskaiksi. Vihdoinkin lakkaa laulu ja viimeisen kerran kajahtaa "vau-vau-vau!" Muutkin ??net niin k?yt?v?ss? kuin pihalla ovat vaienneet. Silm?ni painuvat kiinni, mutta horroksen l?pi kuulen viel?, kuinka tirkistyslasin kansi silloin t?ll?in rapsahtaa. Pihalla paukahtaa s??nn?llisin v?liajoin joku ovi ja tavantakaa aivastaa siell? joku ep?toivoisen ??nekk??sti...

Ensim?inen p?iv?ni Shpalernajassa on p??ttynyt ja min? vaivun uneen...

Chapter 3 ENSI P IV N VAIKUTELMIA.

You might like