Chapter 8 No.8

Ja Junnulle alkaa hauska aika omissa t?iss??n pitkin? p?ivin? kev?ttalvella. H?n hakkailee halkoja, ajelee heini? kotiin ja hirsi? uusiin rakennuksiinsa, navettaan ja aittaan.

H?nen mielihyv?ns? h?iriytyy kuitenkin er??n? aamuna, kun h?n mets??n ajaessaan kuulee hakkausta korvesta. Se on kai vain joku halonhakkaaja, mutta ei h?n kuitenkaan tahtoisi, ett? se tulisi h?nen tuvalleen. Ei se tulekaan sinne, n?kyy ajavan kuormineen lammen taitse kyl?lle p?in. Eik? kuulu sit? en?? moneen p?iv??n takaisin tulevaksi. Mutta kerran, kun Junnu jo huoletonna istuu rekens? pajuilla, ajaa sama halkomies mets?tiell? vastaan, mutta ei virka sanaakaan, kun Junnu sanaa virkkamatta k??ntyy toiselle polulle. Hevonen oli is?nt?talosta, Tahvon entinen ajohevonen, mutta ajaja outo.

Monena p?iv?n? se tulee ja menee samalla tavalla. Eih?n se n?y tahtovan h?nt? h?irit?, lieneekin joku uusi vastatullut siivo renki, ja kun he taas tulevat vastakkain, seisauttaa Junnu hevosensa, menee tupakalle ja antautuu puheisiin. Tahvo kuuluu menneen kev??ll? ruunun t?ihin rautatielle, kun ei is?nt? tahtonut ty?ss??n pit?? eiv?tk? sopineet palkoista, kertoo renki. Junnua miellytt?? mies, se kohtelee h?nt? melkein kunnioittaen, ihmettelee h?nen hyvi? ansioitaan, joista Junnu kertoo ja kertoo viel? muistakin puuhistaan, uusista aitta- ja navettarakennuksistaan. Kutsuupa h?net kotiinsakin k?ym??n, kun sattunee viel? sivu ajamaan. Renki tulee, kiittelee taas ja ihmettelee ja puhuttelee h?nt? kuin is?nt?-miest?, ja vaikka Junnu kuinkakin koettaisi sit? v?ijy?, ei h?n n?e mit??n ivaa h?nen silmiss??n piilem?ss?.

Er??n? sunnuntaina ajaa is?nt?kin h?nt? tervehtim??n. Sanoo l?hteneens? asian alkaen h?nt? katsomaan, kun luuli h?nen i?ksi p?iv?ksi peittyneen nietoksien sis??n. Junnu keitt?? kahvit ja tarjoaa kaupungin tupakoita, ja is?nt? kehuskelee h?nkin h?nen laitoksiaan. Kyll? sin? viel? t?h?n t?yden talon rakennat, kun kerran olet niin hyv??n alkuun p??ssyt, sanoo h?n.

Ja he puhelevat Junnun uusista viljelyksist? ja neuvottelevat siit?, mihin olisi paras tehd? peltoa ja mihin paras niitty?. Is?nt? neuvoo ottamaan viljelykseen koko alan t?st? pirtilt? tuonne lammelle. Junnusta olisi parempaa peltomaata v?h?n loitompana, mutta is?nt? arvelee, ett? aina se on pelto paras hoitaa nurkkajuuresta k?sin.

Ett?k? min?kin kerran p??sisin is?nt?miesten arvoon, ett?k? minuakin kerran olisivat pakotetut oikeana ihmisen? kohtelemaan? ajattelee h?n is?nn?n menty?.

Ja kev??n tultua ryhtyy Junnu omien tuumiensa innostamana yh? uhemmin raatamaan. H?n kaataa suuren kasken p?iv?n puolelle m?en rinnett?, aitaa pienen hakamaan ennen kaskettuun lehtoon, perkaa peltoa ja raivaa niitty? alankoon.

H?nen onnellisimmat p?iv?ns? ovat sunnuntait. Ne h?n viett?? pit?en seuraa hevoselleen. H?n k?yskentelee sen kanssa salolla, istuskelee piippuaan poltellen sen l?heisyydess?, sokottelee sit? puheilleen ja tarjoaa hyvitt?j?isiksi sille leip?? tai suoloja, joita on kuljettanut mukana taskussaan.

H?nen kev?ttoukonsa nousevat hyv?lle oraalle ja pensovat siit? tuuheaksi laihoksi. Ja kun h?n niit? katselee ja ajattelee t?t? uutta el?m??ns?, kihoaa taaskin vesi h?nen silm??ns?, ja leuka v?h?n v?r?htelee.

Mutta samalla tulee v?list? aiheeton, k?sitt?m?t?n pelko siit?, ettei vain tapahtuisi mit??n, joka h?nt? h?iritsee ja s?rkee h?nen onnensa. H?n koettaa kuvitella sit? jos jonkinlaiseksi. Unessa h?n kerran on tuntevinaan, ett? se tietym?t?n vahinko on tulevinaan kuin kyl?lt? p?in, nousevinaan kuin mustana, paksuna pilvisein?n?, joka ryskii ja paukkuu korvessa, vie katon h?nen pirtist??n ja painaa h?net suulleen maahan. H?n panee unen mieleens?, miettii sen merkityst? ja keinoja sen torjumiseksi.

Kunhan ei is?nt? suuttuisi h?neen jostain, kunhan ei ajaisi pois h?nt?, kun ei ole tehty kirjallista kontrahtia. Tekee h?nelle mieliksi peltoa siihen, mihin se sit? ehdotteli. Ehk?p? se tulee yht? hyv?? siin?kin, vaikka onkin v?h?n isompit?ist?.-Tai voisivat papit ahdistaa h?nt? lehm?n saatavista tai siit?, ettei h?n ole k?ynyt kinkerill? eik? ripill?, ja ruunu laittaa vallesmannin hakemaan verojaan?

Ja h?n menee pappilaan, maksaa voinsa, pyrkii luetettavaksi ja ilmoittautuu ripille.

Samalla retkell? h?n k?y suorittamassa ruununveronsa ja j?tt?? vuokransa etuk?teen ruununvoudin kirjurille, kun ei viel? ole oikea maksunaika.

Eih?n niiden nyt pit?isi p??st? milt??n puolelta h?nen kimppuunsa, eih?n nyt pit?isi ihmisten eik? taivaankaan h?nt? vainota, ajattelee h?n kotiin k?velless??n.

Olisi h?n sovittanut sen Tahvonkin, jos se olisi ollut tavattavissa. Mutta ehk? tuo lienee leppynyt jo tuokin, kun ei ole jo t?h?n menness? vihaansa n?ytt?nyt.

Ja h?nen pelkonsa on jo kokonaan poistumaisillaan, kun h?n taas muistaa ?itins?. Jos ne rupeaisivat kunnan puolesta riitelem??n sen el?kett?, kun saavat kuulla, ett? h?nell? on hevonen ja lehm?. Ja jos Jumala katsoo h?nt? syrjin silmin, kun h?n oli sille niin syd?met?n sen el?ess? eik? soitattanut eri kelloja kuoltua.

H?n k??ntyy takaisin, k?y kunnanesimiehen puheilla ja lahjoittaa muutamia markkoja k?yh?in kassaan, kun ei en?? oteta muussa muodossa maksua;-ja sitten h?n k?y kirkonkyl?n nikkarissa tilaamassa puuristin ?iti-vainajansa haudalle.

Se h?nt? rauhoittaa, h?n on mielest??n nyt kokonaan irti pahasta maailmasta.

Eiv?th?n he h?nelle nyt en?? mit??n mahda, eiv?th?n voi en?? mill??n keinoilla p??st? h?nen kimppuunsa. Eiv?tk? ehk? tahdokaan.

Ja h?n alkaa kuin leppy? heille mieless??n, h?nen vihansa leutonee, katkeruus sulaa pois, eik? h?n en?? usko omia aavistuksiaankaan, jos ne v?list? viel? pyrkiv?tkin tulemaan.