Chapter 6 No.6

Leikkuuv?ki on palannut ty?st??n, kylpenyt, illastanut ja vet?ytynyt levolle aittoihinsa. Is?nt? vain on viel? valveilla ja sovittelee kenki??n tuvan orrelle kuivamaan, kun Junnu astuu sis??n ja istuutuu sein?penkille sanaakaan virkkamatta.

-Onhan siin? viel? ruokaa sy?d?ksesi, sanoo is?nt?, mutta Junnu ei sano haluavansa.

-Olisi minulla v?h?n asiata is?nn?lle, virkkaa h?n sitten, kun n?kee t?m?n tarttuvan oven ripaan.

-Mit? sit? Junnulla nyt olisi niin t?rke?t? asiata?

-P??st?isitte minut pois palveluksestanne.

-Mit? se Junnu tarkoittaa? Kesken ty?ajan? Ja mink? t?hden?

-En tule en?? toimeen t?ss? talossa.

-Mit?s se nyt niiden r??hk?in puheista ... onhan ne saatu ennenkin t?mm?iset riidat sovitetuiksi.

-Lie heid?n puoleltaan, vaan ei minun ... ja saattaisin t?ss? tehd? viel? vahingoitakin...

-Hillitsisit sin?kin v?h?n luontoasi ... kovinhan tuo on kamalata tuommoisten aseiden kanssa liehuminen.

-En osaa hillit?, kun tulee se vihan puuska p??lleni ja minua h?v?ist??n.

Mietitty??n v?h?n aikaa istuutuu is?nt? p?yd?n eteen penkille,

-Jos et sin? sen Tahvon kanssa tule toimeen, niin pannaan vaikka se ennemmin pois.

-En min? en?? heid?n muidenkaan katsomisiaan ja ilkkumisiaan ... vihaavat ne minua kuitenkin muutkin ... kaikki oikeat ihmiset.

-Mit?s se nyt taas semmoisia ... eih?n se ole sen huonompi itsek??n...

-Kuulittehan sen, mit? ne sanoivat.

-Kurillaanhan ne vain.

-Totta se oli, mit? sanoivat.

-Ett?k? olet varkaudesta ollut linnassa?

-Niin olen. En ole sit? kenellek??n muulle kertonut paitsi Tahvolle menn? talvena hein?ss?, kun herkesi yst?v?ksi ... vaan kerron nyt teille, kun aina olette hyv?n? pit?nyt...

-Kerro, jos tahdot...

-Kerron min? teille, puhuu Junnu katkonaisesti, nyyhkytellen v?h?n ja niinkuin kyyneli??n nieleskellen: se on niin, ett? kun saivat minut, kerj?l?ispojan, viisaudellaan narratuksi ... ty?nsiv?t ikkunasta sis??n, kun eiv?t itse mahtuneet, ja varastuttivat viilipytyn ja kolme leip?? ja voivakan ... vaan kun min? itse tunnustin kaikki ja annoin ilmi muutkin ... enk? ole sen koommin ... vaan olen aina el?nyt omistani, vaikka kaikki minua vainoovat sek? t??ll? ett? kotipuolessa ... koirat on koiria ... kaikkialla, koko maailmassa!

-Mutta eth?n sit? maailmastakaan mihink? p??sse.

-P??sisin, kun rupeaisitte minua auttamaan ... en tahtoisi palkkojanikaan kaikkia, kun antaisitte tehd? torpan maallenne.

-Torpanko? Minnek?s?

-Tekisin tuonne Kontiokorpeen.

Kun is?nt? ei mit??n virka, jatkaa Junnu:

-Olisi minulla siell? jo sijakin katsottuna Mustinlammen rannalla ... ja is?nt? saapi panna millaiset arennit tahtoo.

Eih?n is?nn?ll? oikeastaan ole mit??n sit? vastaan, ett? saa vakinaisen ty?miehen maalleen. Ja kun h?n oikein ajattelee, niin tulkoon vain asukas juuri Kontiokorpeen Mustinlammen rannalle. Eih?n ole viel? varmaa, tokko toteutuneekaan, mit? ovat lehdiss? kertoneet. Mutta kun se itse sinne pyrkii...

-Ainapahan tuota niist? arenneista sovittaneen, sanoo h?n ja lis?? sitten:

-Saatanpahan tuota tuumia.

-L?htisin jo huomenna mets??n ... ja jos ei muutoin k?y, niin panen sijaisen.

Taas v?h?n aikaa mietitty??n virkkaa is?nt? noustessaan:

-Kai sinut pit?nee p??st??, jos ei muu auta. P??tet??nh?n sitten tarkemmin toissa kertana, sanoo h?n ja menee.

Junnu j?? istumaan puolipime??n pirttiin.

Kauan on t?m? tuuma h?nen mieless??n madellut. Kuta vanhemmaksi h?n on tullut, sit? vaikeampi on h?nen ollut kantaa ihmisten ivaa ja syd?mett?myytt?, joiden h?n luulee kaikkien liittoutuneen h?nt? vastaan. H?n on alkanut ep?ill? sit? joka miehen sanoissa ja k?yt?ksess?. H?n luulee n?kev?ns? sit? kaikkialla, miss? liikkuu kotona ja kyl?ss?. H?n on koettanut lahjoa ihmisi? yst?vyydell?, hyvill? puheilla ja tarjouksilla milloin mill?kin. Mutta ne ovat pett?neet kaikki niinkuin Tahvokin viimeksi, jolle h?n oli el?m?kertansa uskonut. Kun miehet ovat polttaneet h?nen tuottamansa kaupunkitupakat ja naiset sy?neet h?nen ostamansa vehn?set ja juoneet h?nen keitt?m?ns? kahvit, ovat ne taas ensimm?isin? nauramassa h?nen ulkomuotoaan ja pist?ttelem?ss? h?nt? h?nen k?mpelyydest??n ja tyhmyydest??n. Ei niill? ole muuta mieless? kuin saada h?net suuttumaan silmitt?m?ksi, tekem??n jotain, josta saisivat h?net syyhyn, rautoihin ja linnaan uudelleen. Sit? ne v?ijyv?t, ja se niill? on mieless?, p??st?kseen h?nen s??st?illeen, joita tiet?v?t h?nen ennen tukkijoella ansainneen. Ne ovat h?nt? koettaneet pett?? ja vainota, herroista alkaen. ?Jos tunnustat, p??set v?hemm?ll??, sanoi vallesmanni h?nelle silloin oikeudessa. Vaan se valehteli. Kun h?n tunnusti, niin heti paikalla h?net tuomittiin piiskoihin. Jos eiv?t k?det olisi sill? kertaa olleet sidotut, kuristanut h?n olisi sen miehen tuomiop?yd?n p??h?n. Oikein sanoivat toiset vangit linnassa, ettei maailmassa saa k?yh? oikeutta, miten saanee taivaassakaan. Lihaksi olisivat pantavat kaikki ruunun herrat, ja talonpojat ovat heid?n orjiaan ja k?tyreit??n... Yhteen myttyyn m?tett?v?t!

Pappi sai kuitenkin sill? kertaa h?nen mielens? lauhtumaan. Sanoi ja vakuutti, ett? joka on saanut tuomionsa ja k?rsinyt rangaistuksensa, h?n on yht? hyv? kuin muutkin, jota ei saa kukaan vihata eik? solvata ... kelpaa kummiksi ja vieraaksimieheksikin. Vaan valetta oli sekin puhunut ... sitten vastahan ne alkoivatkin ahdistaa, kun h?n linnasta palasi... Liek? totta sek??n, mit? sanoi, ett? jos ei kelpaa ihmisille, niin kelpaa Jumalalle...

Vaan ei h?n n?it? kaikkia ymm?rr? eik? jaksa loppuun ajatella. Joka kerta, kun h?n sit? koettaa, raukaisee p??t? ja sekottaa mielt? niin, ettei saa selkoa mist??n.

Mutta siit? h?n on nyt ainakin selvill?, ett? h?n tekee eron heist? kaikista, tekee ikuisen eron. H?n karkaa korpeen, painautuu kuin karhu kontoonsa. Ja katsokoot eteens?, koirat, jos k?yv?t h?nt? siell?kin h?tyytt?m??n...!

H?n nousee ravakasti ja menee ulos. Ei t?t? y?t?k??n h?n aio en?? olla t?ll? puolen maailmaa!

Ja haettuaan aitasta ty?kalunsa ja pistetty??n konttiinsa s??st?leip?ns? hiipii h?n niiden kanssa solasta ulos kenenk??n huomaamatta ja poikkeaa v?h?n aikaa maantiet? astuttuaan syrj?polulle. Se noudattaa hevoshaan aitovartta, ja aidan vieress? sy? h?nen nimikkoruunansa. H?n on sit? aina hyv?sti hoidellut, ja se h?rh?tt?? h?nelle jo loitolta. H?n pys?htyy sen luo, ruopottelee sen aidan yli ojennettua kaulaa, haastelee sille ja soittelee sen kelloa v?h?n aikaa. Se on ollut t??ll? h?nen ainoa yst?v?ns?, joka ei ole sanonut poikkitelaista sanaa ja jonka silmiss? ei koskaan ole n?kynyt salaistakaan ivaa.