Chapter 4 No.4

Kapteenin luo oli tullut vallesmanni vieraaksi v?h?? ennen kuin

Hellmanni ajoi pihaan.

-Siin? susi, jossa ... tuossa h?n nyt on! huudahtivat molemmat, kun n?kiv?t Hellmannin kartanolle ajavan.

-H?n tulee sovinnoille ... me siis teemme, niinkuin t?ss? puhuttiin...

Siit? tulee hyv? juttu!

Se mahtoi olla jotain hauskaa, koska kumpainenkin salaper?isesti nauroi sis??np?in.

-Tst! H?n on jo porstuassa! Pid? hyv? miini ... min? kuuntelen t??lt? koko ajan...

Parahiksi ehti vallesmanni pujahtaa toiseen huoneeseen, kun Hellmanni astui sis??n.

Jotenkin rehev?sti h?n tuli ovesta ja heitti hattunsa ja rukkasensa tuolille.

-Hyv? p?iv?! sanoi h?n yht? leve?sti kuin h?nen tapansa oli.

Kapteeni oli kiireesti istuutunut p?yt?ns? ??reen, sukaissut silm?lasit nen?lleen ja oli nyt jotain lukevinaan. H?n n?kyi kyll? vieraan tulon kuulevan, mutta vasta jonkun aikaa viivytty??n nosti h?n p??ns? katsellen tulijata lasien yli.

-P?iv??, vastasi h?n kylm?sti ja hitaasti, samalla v?h?n kummastellen, ja liikkumatta paikaltaan.

Herra oli aikonut asettautua niinkuin kaikki olisi ollut entisell??n, mutta vastaanotto vei heti h?nelt? sen varmuuden, jonka oli ollut saamaisillaan. Koetti h?n kuitenkin sit? yll?pit?? mennen k?tt? antamaan. Vaikka is?nn?n k?denpuristus oli laimea, niin teki h?n sent??n viel? sen, ett? istuutui k?skem?tt? sohvaan. Arasti alkoivat h?nen silm?ns? kuitenkin p?ly? ymp?ri huonetta, kattoon ja seinille, kun ei kapteeni aloittanut puhelua. T?m? vain istui paikoillaan, p?? poisp?in k??nnettyn? peitt??kseen nauruaan, jota oli vaikea pid?tt??.

-Onko mit??n, jolla voin velje? palvella? kysyi h?n vihdoinkin hyvin totisesti.

-Se nyt on se ik?v? juttu... El? ole mill?sk??n ... annetaan sen olla ... mit?s me tyhj?st? k?r?j?im??n, yhden pit?j?n miehet!

Ja h?n koetti hymyill? ja teki k?dell??n halveksivan liikkeen koko asialle.

-Se on hyv?, ett? veli my?nt?? sen ik?v?ksi asiaksi. Ik?v? se todella onkin ... varsinkin meille.

-Niin on, elk?? huoliko siit? sen enemp?? ... mit?s joutavata ... sovitaan pois!

-Vai niin, vai olisi veli taipuvainen sovintooni Hm!-Vai olisi veli taipuvainen sovintoon! Hm! Jahah! jahah! Se ilahuttaa minua.

-Niinp? niin, mit?s siit? k?r?j?t? k?ym??n semmoisesta ... se on niin kovin pieni asia ... eik? siit? muuta hy?ty? ole, kuin ett? se vain her?tt?? tarpeetonta juorua... Saahan se olla?-olkoon puhuttu!

Kapteeni istui yh? p?? poisp?in k??nnettyn?, mutta vilkaisi kuitenkin tuon tuostakin oven rakoon, jossa kiiluili vallesmannin toinen silm?.

-Hm! ryk?isi h?n taas ep?m??r?isesti. Tiet??k? veli, millainen edesvastuu tuollaisesta menosta on meid?n laissamme m??r?tty?

-En min? tied?, mutta ei suinkaan se ... ei kai se suurikaan... En bagatelli...

-Se on sen mukaan, mink? nimen kukin millekin asialle antaa. Ehk? min? saan luvan n?ytt?? asiata koskevan lainpyk?l?n ... ole hyv? ja tule lukemaan.

Kapteenilla oli jo lakikirja auki m??r?tylt? kohdalta, ja h?n asetti sen p?yd?n nurkalle. Hellmanni tuli p?yd?n ??reen seisomaan, mutta pyysi kapteenia lukemaan...

-Minulla kun ei ole lasisilmi?, sanoi h?n syyksi.

-?Keisarillinen asetus v??r?st? ilmiannosta ja muusta kunnianloukkauksesta, annettu marraskuun tjuguseks p?iv?n? adertonhundra sekstiseks?, luki kapteeni seuraten teksti? sormellaan.

-?Sjette paragrafen: kukin, joka tarkoittaa alentaa toista h?nen kansallisessa arvossaan taikka v?hent?? luottamusta h?neen siin? toimituksessa tai elinkeinossa, jota h?n harjoittaa? ... sen sin? olet juuri tehnyt...

-Niin, niin, no ent? sitten...

-?joko puheella tai merkeill? tai kirjallisella esityksell?, jota h?n levitt?? tahi levitytt??, v??r?sti syytt?? h?nt? vissist? rikoksen lajista tai semmoisesta teosta, joka voi h?nelle saattaa toisen ylenkatseen, rangaistakoon herjauksesta kuritushuoneella kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen taikka vankeudella yhdest? kuukaudesta yhteen vuoteen taikka sakoilla viidest?kymmenest? tuhanteen markkaan saakka.?

-Jahah! Hm! Vai niin. Vaan onko t?m? t?m?n aikuinen laki...?

-Se on vasta vahvistettu. Katso itse.

-Niin, niin ... niinp? n?kyy olevan...

-Se on ankara pyk?l?.

-Vaan eik?s siin? ole alin m??r? viisikymment? markkaa sakkoa?

-Se ei t?ss? tapauksessa voi tulla kysymykseenk??n. Istuvan oikeuden herjaaminen on p?invastoin katsottava ankarimman m??r?yksen mukaan...

-En min? usko sit?.

-P??tt?k??n oikeus sen, jos et usko.

-On siin? ?f?rmildrande omst?ndigheter?... Min? en ollut oikein selv?...

-Olit sin? selv?, sen huomasi jokainen, ennenkuin aloit haukkua.

-En min? ollut selv? ... min? k?vin ulkona sill? v?lill?...

-Omituista tosiaankin, ja minulle kun on kerrottu, ettet siell? muuta tehnyt kuin ?rjyit hevosellesi...

Hellmanni ei osannut mit??n siihen. H?n oli ??neti ja pureskeli partaansa.

-Niin no, sovitaan se nyt sitten ... mink? t?hden te ette saata sopia...

-Kyll?h?n min? puolestani ... en pid? niin suurta v?li? koko asialla ... saatan sen min? sopia, vaan en tied?, kuinka...

Hyv?n mielen hyr?hdys p??si herran kurkkutorvesta, ja kiitellen kapteenia tarttui h?n h?nen k?teens?...

-Tack bror! Tack bror!

-Ei kiitt?mist?! Min? puolestani, sanoin min?, vaan en tied?, kuinka muitten laita on. Vallesmannin on pahempikin. H?nt? sin? loukkasit enemm?n kuin ket??n muuta.

Herra luuli jo pihdist? p??sseens? ja nyt se kiristi h?nt? entist? kovemmin.

-Parasta on sent?hden, jatkoi kapteeni, ett? ajat nyt heti kohta h?nen puheilleen ja koetat pyyt?? h?nt? sovintoon...

-Min? l?hden, min? l?hden heti paikalla ajamaan ... ehk? h?n suostuu ... mit? luulet? Etk? luule, ett? h?n suostuu?

-Saattaapa suostua...

-Eik? h?n ole mit??n sanonut?

-En min? ole h?nt? tavannut sitten viimeisen...

-No, mit? h?n silloin? Oliko h?n vihainen?

-Kyll? h?n silloin oli julman vihainen...

-Vihainen se on ... se on vihainen ja syd?mikk?. Mutta eik?h?n tuo kuitenkin rupeisi sopimaan? Etk? luule, ett? h?n rupeisi?

-Sit? ei voi tiet??.

-Min? ehk? l?hden h?nen luokseen ajamaan ... mit? arvelet, menenk?h?n?'

-En tied?, kuinkahan olisi parasta.

-Kyll? min? l?hden sinne heti paikalla. En k?y kotonanikaan ... ajan ohitse sinne suoraan. Sin? olet, veli, hyv? mies. En min? toista semmoista miest? tunne ... en totta tosiaan min? tunne.-Hyv?sti nyt! K?y, hyv? veli, minunkin talossani... Sin? niin harvoin meill? k?yt, vaikka me ollaan yhden pit?j?n miehi?... Vaan hyv?sti nyt!

-Minnek? sinulla on semmoinen kiire ... istu nyt ja polttele!

-Ei, ei, kyll? min? polttaisin ... kiitoksia paljon ... mutta en min? nyt t?ll? kertaa ... minun pit?? joutua sen vallesmannin luo...

-Eih?n tuo nyt niin j?niksen sel?ss? liene...

-Jos enn?tt?? l?hte? pit?j?lle tai niin poisp?in ... niin ett? kyll? minun t?ytyy ... anna nyt anteeksi...

-No, hyv?sti sitten...

-Hyv?sti, veli, sano vaimollesi terveisi? ja k?y talossa...

Notkeana ja h?tik?iden l?hti herra ulos, ja samassa tuli vallesmanni piilostaan. Yhdess? katsoivat he kapteenin kanssa ikkunasta, kuinka Hellmanni p??sti hevosensa irti tikapuista ja l?hti kiireesti r?nt?sateeseen ajamaan.

Tuskin oli tulta viritetty, kun Hellmanni iltah?m?riss? ajaa uudelleen kapteenin pihaan...

Kapteeni ja vallesmanni istuivat totilasin ??ress?, kun kompuroimista ja lukon haparoimista kuului porstuasta. Viimein ty?nt?ytyi sielt? kulmakarvojaan my?ten lumeen tahrattu mies.

-Hyv' iltaa, sanoi Hellmanni arasti.

-Hyv?? iltaa, hyv?? iltaa, vastasivat toiset yst?v?llisesti. Veli on hyv? ja k?ypi istumaan.

Ep?ilev?sti mulkoillen vuoroin kumpaankin ja m?rk?? partaansa sormillaan kampaillen istui Hellmanni tuolille sohvan viereen. Is?nt? tarjosi tupakkaa ja totia, mutta h?n ei kumpaakaan ottanut. Sitten jatkoivat kapteeni ja h?nen vieraansa verkkaista keskusteluaan hyvist? ja huonoista s?ist?, lumipyryist? ja pakkasista, koettaen Hellmanniakin siihen vet??. H?nen t?ytyi siihen silloin t?ll?in ottaa osaa, saamatta omaa asiaansa esille. Vihdoin meni kapteeni pois huoneesta totivett? noutamaan ja silloin k??ntyi Hellmanni vallesmannin puoleen.

-Min? k?vin siell? teill? sen asian t?hden ... kyll? kai se on kapteeni puhunut?

-Ei, mik? asia se on?

-Se on tuo, joka tapahtui siell? pit?j?ntuvalla ... silloin ... kyll?h?n sin? sen muistat...

Vallesmanni polttaa tupsutteli piippuaan koko ajan.

-Sek??-Vai niin ... mit?s siit??

-Min? kun olen saanut manuun sen t?hden ... vaan ei anneta sen menn? oikeuden eteen...

-Mit? varten ei? Siell?h?n se ehk? parhaiten riita ratkeaa...

-Ei, ei anneta menn? ... sovitaan pois hyvin? miehin?...

Yh? polttaa tuhutteli vallesmanni piippuaan eik? puhunut siihen mit??n, niin ett? Hellmanni oli pakotettu viel? lis??m??n:

-Ja kyll? min? maksan sopiaisiakin, jos niit?...

-Hm!-Ei se ole sill? hyv? ... sin? haukuit minua pahasti, sin? sanoit minua roistoksi, juomariksi, huorintekij?ksi...

-En min? huorintekij?ksi sanonut...

-Etk? sanonut? vihastui jo vallesmanni, teetk? tyhj?ksi, ettet sanonut? Kaikeksi siksi sin? haukuit ja viel? paljoa pahemmaksikin ... sin? syljit silmillenikin minua, ruunun virkamiest?, istuvan oikeuden edess?...

-Enh?n min? muuta kuin pudotin pikanellin lattialle ... n?inik??n...

-Vai pudotit? Noin v??nsit poskestasi etusormella ja l?hetit minua kohti ... onneksi meni se kuitenkin sein??n eik? sattunut, mutta sit? ei oteta lukuun, ettei se sattunut, kunhan kerran tarkoitit. Yrityskin rangaistaan rikoslain mukaan-murhanyritys. Se sinun pit?isi tiet??, etten min? sied?, etten min? sied? julkista pilkkaa teht?v?n j?rjestyksen ja yleisen turvallisuuden yll?pit?j?st? ja valvojasta! Tied?tk? sin?, mik? edesvastuu on semmoisesta?

-Kyll? min? sen tied?n ... suuri siit? on edesvastuu ... mutta se kun tapahtui minulta kiivaudessa enk? min? tied?, mit? min? kiivaudessani teen...

-Se ei minua liikuta! Ratkaiskoon oikeus asian... Vallesmanni oli todellakin kiivastunut tapausta muistellessaan, ja vihaisesti k?veli h?n kahak?teen lattiata pitkin. Hellmanni k?veli h?nen per?ss??n ja puhui aina k??nteen kohdalla.

-El?, hyv? veli, anna menn? sen oikeuteen ... peruuta pois, veli kulta, manuu ... min? maksan sopiaiset ... peruuta, hyv? veli ... johan lupasi kapteenikin sopia ... eik?s luvannut?

-Lupasinhan min?, sanoi kapteeni asettaessaan vesikannua p?yd?lle.

-Mink? t?hden sin? et sitten saata ... anna, hyv? veli, se anteeksi ... el? saata minua onnettomuuteen ... kyll? min? maksan, mink? tahdot...

-Maksatko niin paljon kuin min? tahdon?

-Niin, niin, kohtuuden mukaan...

-Kyll? sinun kohtuutesi tiedet??n ... et sin? ilman k?r?ji? maksa penni?k??n!

-Min? maksan ... min? maksan heti paikalla! Paljonko tahdot?

-Mutta muuten niin ei maksu ole suinkaan p??asia, sanoi kapteeni.-

P??asia on anteeksipyynt?...

-Johan min? olen teilt? pyyt?nyt, ja pyyd?n min? viel? uudelleen...

-Meilt?? Mit? se auttaa, jos sin? meilt? pyyt?isit vaikka ik?si anteeksi, kun siin? on kuitenkin koko lautakunta sovitettavana?

-Lautakunta?

-Niin juuri, lautakunta! Kaikkiahan sinun haukkumisesi koski, ja jokainen heist? on pyyt?nyt minua asianajajakseen...

-Voipa sitten sent??n! Voipa, voipa sitten sent??n! Kyll?h?n min? nyt hukassa olen, ikuisessa hukassa ja onnettomuudessa ... voipa, voipa sent??n!

Kun vallesmanni oli aikansa nauttinut toisen valituksista ja voivotuksista, sanoi h?n:

-No, jos min? hyv?ss? tahdossani koettaisin auttaa sinua. Mutta muista, ett? hyv?ss? tahdossani, sill? et sin? sit? ole ansainnut.

-Voi, auta, hyv? veli... el? sorra...

-Etk? sin? ole ket??n sortanut?

-En min? ole...

-Etk? nylje ja nahkaa esimerkiksi m?kkil?isi?si...?

-Kuule, Rothberg, huomautti kapteeni v?liin, mit? se meihin kuuluu, kuinka h?n on m?kkil?istens? kanssa ... se on heid?n oma asiansa...

-No, niin on, niin on... Mutta niinkuin sanoin, niin saatan min? koettaa, vaikken tied?, kuinka k?y. Vaan jos suinkin voin, niin koetan p??st?? sinut pulasta.

-Koeta, hyv? veli, koeta ... puhu lautamiesten kanssa ja houkuttele ne sopimaan.-Eik?s niist? ole muutamat sinulle velkaakin?

-Ei t?ss? pakkokeinoja k?ytet?!

-No ei, no ei, ei pakkokeinoja...

-Ainoa, jonka luulen auttavan, on julkinen anteeksipyynt?.

-Niin, niin...

-Sit? ainakin min? vaadin omasta puolestani ja samaa luulen kapteeninkin vaativan...

-Vaadin, sanoi kapteeni nen? lasin sis?ss?, totia ryyp?tess??n.

-Ja samaa vaatii jokainen lautamieskin.

-Niin, niin...

-Sanalla sanoen: sinun t?ytyy siis julkisen seuran l?sn?ollessa pyyt?? anteeksi kaikilta meilt?, joita olet t?rke?sti loukannut.

-Niin, niin, kyll? min?, kyll? min? sen teen ... milloinkas min??

-Parasta on, jos j?t?t asian kokonaan minun huolekseni, muuten se ei...

-Sinun huoleksesi ... toki kaiketikin...

-T?m? asia tulisi olemaan oikeuden edess? ensi maanantaina ... sen edellisen? iltana voit sin? tulla k?r?j?kartanon saliin, jonne min? kutsun asianomaiset ynn? vieraiden miesten kanssa...

-El? kutsu vieraita miehi?...

-Se on sinun hy?dyksesi, ja muuten asian laillisuus sen vaatii.

-El? kutsu kuitenkaan kovin monta ... pari kolme...

-Se on minun asiani!

-Niin, niin...

-Ja sen sijaan, ett? sin? kullekin maksat eri sopiaisrahat, koetan min? houkutella heit? tyytym??n siihen, ett? vietet??n t?t? iltaa asianomaisen kustannuksella v?h?n hauskasti...

-Niin, mitenk? tuota-?

-Niin, ett? min? hankin jonkun, joka laittaa illalliset, sopivat ruokalajit ja sit? paitsi juomia tarpeen mukaan...

-Niin, niin...

-Suostutko siis siihen?

-Niin tuota ... vai niin... Ei kai se?... kuinka se...? Min? en ole niiss? semmoisissa ollut, mutta tulisiko ne, niinkuin sanotaan, kestit?

-Kestitk?? Se on sit? my?ten, miten tahtoo nimitt?? ... no, jaa, kestit! Ent? sitten?

-Ei mit??n, ei mit??n... Ei sit? edelt?p?in taida tiet??, kuinka kalliiksi ne...?

-Sit? min? en tied?, mutta jos s??lit muutamia kymmeni? markkoja, niin ann' menn? k?r?jiin ... sama meille on!

-Ei, enh?n min? siit? puhukaan, etten min? ... ilmanhan min? vain ... kyll?h?n se sopii niin... Joo... Hm!

Asia oli siis p??tetty, ja v?h?n aikaa vaiti oltua alettiin puhua muusta. Hellmannilta se ei kuitenkaan sujunut. H?n oli kovin hajamielinen ja sammutti v?h?n v?li? piippunsa, jonka kapteeni oli pakottanut h?net sytytt?m??n. V?h?n aikaa istuttuaan h?n nousikin, heitti hyv?stins? ja l?hti ulos.

Mutta porstuassa k??ntyi h?n takaisin ja pyysi ovelta vallesmannia tulemaan, sill? h?nell? olisi viel? v?h?n sanomista...

-Tuota ... sit? min? ... niin ett? ... ettei niihin kesteihin, kun ne tulee, ettei menisi puhdasta rahaa liian paljon ... minulla on ollut tiukka rahasta nyky??n ... niin saisi sanoa kievarin em?nn?lle, ett? tulisi meilt? hakemaan lihaa ja kalaa ja maitoa ja saisi meilt? ruuanlaittajankin, joka on pitoja ennenkin laittanut ... vaikkei kai n?m? pidot tulekaan ... niin, niin...

-Kuule, veli, sanoi vallesmanni, ehk? me j?t?mme ne asiat kievarin em?nn?n huoleksi ... jos et raski n?in, niin menn??n sitten k?r?jiin, niin sill?h?n n?ist? p??set...

-Ei, ei mill??n lailla ... en min? ... hyv?sti vain...

-Sk?l d? p? den saken! sanoi kapteeni, kun Hellmanni oli mennyt.

-Sk?l! vastasi vallesmanni.

Mutta ep?m??r?isiss? tuumissa ajoi herra y?t? my?ten kotiinsa p?in. Tie oli ummessa ja kulku hidasta. Alkutaipaleesta kiirehti h?n hevostaan, ja kun se ei auttanut, kiivastui h?n ja l?i ruoskalla. Hevonen pukkasi muutaman laukan, mutta luhnahti kohta takaisin k?velyyn syviss? nietoksissa. Niin ett? herran t?ytyi tyyty? k?ym?kyytiin.

Kahdenlaiset ajatukset h?nt? vuorotellen kiusasivat kahdella asialla. Se ensiksikin puri ja j?yti kauheasti mielt?, ett? h?n oli ollut toisten pilkanteon alaisena ja ett? yh? viel? mahtoi tulla olemaan. Ja sitten huolestutti toiseksi se, mit? kestit tulevat maksamaan. Neh?n saattavat nousta niin korkealle, kuin toiset tahtovat. Onhan niill? valta m??r?t? ruuat ja juomat ja kutsua vieraat. H?n koetti laskea yksikseen, ket? he voisivat kutsua, mutta ei h?n tohtinut niin suurta summaa p??h?n asti ajatellakaan, kuin siihen h?nen mielest??n tarvittiin. Yht'?kki? iski h?nen mieleens? Oulun kauppaneuvoksen kestit samppanjoineen ja j?lkiruokineen... Mutta ei nuo tuollaisia kuitenkaan? Ei nuo niin julki jumalattomia lie? Mutta mik? ne tiet??? Onhan niill? valta vaikka mihin ... ja niill? on vanhaa vihaa...

Loppumatkan h?n miltei vaikeroi itsekseen tuosta pelosta. Ja kun viimeinkin tuli kotiinsa, k?ytt?ytyi h?n kuin sairas. Yhki ja puhui surkealla ??nell?, otsa rypyss?. Rouvan piti auttaa turkit ja muut vaatteet p??lt? pois ja vet?? p??llyskeng?t jalasta.

-Mik? sinun on? Mihink? kohtaan sinuun koskee? koetti rouva kysell?, mutta herra ei vastausta antanut.-Koskeeko p??h?n? Vai ehk? olet vilustunut? Jos min? k?skisin keitt?? teet??

-Ei tarvitse...

-Hierominen sinulle ehk? hyv?? tekisi... se on varmaankin se sinun vanha kaulatautisi, annatko min? koetan...

-Mit? helvetti? sin? hommaat siin? ... anna minun olla rauhassa...!

Vihoissaan rep?isi herra turkin takaisin hartioilleen, rynt?si paukkuen ulos ovesta ja riensi omaan kamariinsa. ?k?isesti sulki h?n oven, k??riytyi turkkiinsa ja heitt?ytyi sohvalleen maata.