Chapter 9 No.9

Rannasta kuului miesten ??ni?, naurua, r?hin??, riitely? ja sitten taas naurua. Shemeikka n?kyi nousevan pihaan, muut sitten j?lemp?n?. Marja istui tuvan per?ll?, menem?tt? vastaan.

-Hei, Marja, hei! kuului Shemeikka huutavan. Miss? on em?nt??

H?n kiipesi v?h?n vaivaloisesti kynnyksen yli.

-Ka, t??ll?h?n se! Mikset tule vastaan? Mit? kontteja ne on nuo?

Sen silm?t olivat himme?t, polvet tavallista lengommat.

-En tied?, sanoi Marja, pyrkien ohi ja ulos.-Entiset tytt?si toivat.

-Sitten niiss? on ev?it? meille. No, nyt ei h?t?? mit??n. T??ll? on ruokia ja t??ll? on juomia, Shemeikan tytt?jen tuomia! Tulkaa sis??n, pojat! Tulkaa katsomaan, t??ll? se on!

H?n k?vi Marjaa kaulaan eik? p??st?nyt h?nt? pakenemaan. Nuoria miehi? seisoi puoliympyr? oven edess?. Marja taisteli hurjasti.

Marja taisteli turhaan irti p??st?kseen.

-Se on nostettava! Se on nostettava, uusi tytt?si!

-Nostakaa! Nostakaa, pojat, minulle uusi tytt?ni!

Marja temmattiin kiinni ja heitettiin ilmaan. Parin heiton per?st? h?n p??si ulos piirist?, puskien p??ns? muutaman kainalon alitse, ja pakeni tuvan taa. Kaikki haisivat v?keville. Olivat n?ht?v?sti juoneet monta p?iv??. Heid?n k?ttens? kosketus kuin poltti h?nt?, oli, niinkuin olisi niist? pit?nyt j??d? tahra joka paikkaan, mihin ne olivat tarttuneet. He olivat h?nelle vastenmielisi?, vierasrotuisia kuin mets?n el?ville navettaelukka, kuin peuralle lantalaisen lehmikarja.

Semmoisten syliin se oli h?net ty?nt?nyt tervetuliaisikseen!

Shemeikka tuli h?nen j?less??n.

-Marja! El?h?n mene! Nyt pidet??n iloa. Onko sinulla ollut ik?v??

-Anna minun olla!

-Ka, enh?n p??ssyt ennen. Onko sauna l?mmin?

-On se ollut joka ilta l?mmin siit? pit?en, kuin l?hdit.

-Enh?n p??ssyt ennen. El? ole mill?sik??n. Tule, pane meille p?yt??n ?idin laittamat ev??t.

-Osannette panna itsekin.

Shemeikan silmiss? v?l?hti:

-Sinun se on teht?v?!

-Vai minun?

-Sinun. Ja saijut keitett?v? ja ateria kaikki valmiiksi, sill'aikaa kun me k?ymme kylpem??n.

Se sanoi sen k?skev?sti kuin orjalleen ja meni. Ja Marja totteli, purki kontin, otti siit? ev??t, asetti ne p?yd?lle, keitti saijut ja j?tti pankolle. Kun kuuli miesten tulevan saunasta, nousi h?n ja meni tuvan taa, jonne avonaisesta luukusta kuuli kaikki, mit? puhuttiin.

-Minne se tytt?si meni? Miksei se tulekaan saijuja kaatamaan? kuului joku kysyv?n.

-Antaa h?nen olla, sanoi siihen Shemeikka. Sit? viel? ujostuttaa. Ne on arkoja, ruotsikot.

-Ei ole minusta mink??n n?k?inen t?m? t?n?inen tytt?si, sanoi toinen.

-On sill? paikat soreat.

-Mutta silm?t koleat.

-On sinulla ennen ollut parempia.

-Kuka?

-Anjakin.

Puhuivat, h?risiv?t v?liin jotakin muuta. Sitten sanoi Shemeikka:

-Ja mik? muka t?ll? on vikana?

-Kuinka vanha jo liek??n.

-Ei sen i?st?, kun on muuten hyv?.

-Onko hyv??

-Kun ensi kerran puristi, pelk?sin hengen menev?n.

-Min? en raivoista. Min? tahdon hempe?n ja hiljaisen.

-Min? tahdon milloin minkin, kuului Shemeikka pala suussa puhuvan. Milloin neitsyen, milloin naisen, milloin tulisen, milloin tyynen. Pian yhteen kyll?styy.

-Onko sinulla milloinkaan ollut yksi edes niin kauan, ett? olisit ehtinyt kyll?sty??

Shemeikka ei vastannut siihen. Se oli jonkun toisen ??ni, joka sanoi:

-Yksi aina kes?ss??n.

-On toki v?list? ollut sama kaksikin kes??, sanoi nyt Shemeikka.

-Montako heit? lienet t?ss?kin majassa makuuttanut?

-Ei ole tullut risti? sein??n vedetyksi.

-Mill? heid?t lumonnetkin, mutta aina heit? saat. Lent?v?t luoksesi kuin pyynpojat piiskulle.

-Laulussa naisen lumot. Ja yksi laulu ainoa naisen lumolaulu: ihanuudesta oman itsens?. Se aina tehoo. Sill? kun hurmasin, uuvutin, hervotonna viereeni vaipui. S?vel vanha, sanat uudet. Terveheksenne, toverit!

-Ottaisit, Shemeikka, kerran yhden vakituisen, niin vakiintuisit viimein itsekin. Mit? tuosta tuommoisesta ainaisesta ajelemisesta? kuului jonkun vanhemman miehen ??ni. Ker??t heit? kuin romua talosi t?yteen. Siihen heid?t sitten j?t?t ymp?ri pihoja ajelehtimaan etk? tied? mihin panna.

-Enk? heist? vastaa? Enk? heit? hoida?

-Hoidatpa hoidat.

-Mit?s sitten haastat?

-Vaan liian l?helt? t?m?n otit, melkein naapurista. Onhan vanha yst?v? Rajavaaran Juha Karhunen. Hyv?n majapaikan pilasit. Mitenk? siit? nyt vasta venheet vedet??n? T?st? ne viel? rettel?t ja monet hankaluudet laitakse. Vaan eip?h?n liene ensimm?inen Shemeikan teoksi. On suuri Karhujen suku, varmaan siit? vainosota syttyy. Olisi hyv?, kun kantaisit kaunokaisen venheeseen ja soutaisit takaisin ja nostaisit sille rannalle, mist? otit.

-Ja kiitt?isit lainasta.

-Ja kysyisit, mit? vuokra maksaa.

-Ihan totta puhuen, vainon v?ltteeksi tee se.

-Jos vaino nousee, nouskoon, kuului Shemeikka sanovan huolettomasti.

Sittenp?h?n saadaan peri? my?t?j?isetkin.

-Olisiko sill? mit? ottamista?

-Aitta viljaa t?ysi, karja kuin peuralauma. Ja ukko itse korven raataja kova, ?ij? vanha kasken kaataja mahdoton!

-?ij?k?? Toisitko h?netkin?

-Oman akkansa my?t?j?isin??

-Ka, miksei?

-Siihen min? ... tuohon k?teen! On sinua poikaa, Shemeikka!

-On niit? ty?miehi? ennenkin rajan takaa tuotu.

-Voi sinua, Shemeikka!

-Ehk? tulee mielell??nkin, kun saa eukkonsa takaisin.

-Ei viel? saa, ei ennenkuin taas uutiseen p??st??n.

-Uutiseen! Ai sinua, Shemeikka!

Ne hohottivat, nauroivat toistensa suuhun.

-Marja hoi! Saiju on lopussa! kuului Shemeikka huutavan.

Vaan Marja pakeni tuvan taa mets??n, juoksi kuin henkens? kaupalla, kunnes uupui, ja vaipui maahan. Se herjasi, pilkkasi, h?p?isi, riisui kuin alasti heid?n n?hden, humalaistensa, kuin markkinaelukan. Minnek? min?? Minnek? min? p??sen t??lt? heid?n k?sist??n? Kotiin, min? l?hden kotiin! Voi laupias is? taivaan, minne min? olen joutunut! Jos viel? sen tekev?t, menev?t, polttavat talon ja tuovat Juhan t?nne?-H?n kiipesi vaaran rinnett?, yh? ylemm? ja ylemm?, kivikoita, louhikoita, lepikoita. Viimein h?n joutui niin korkealle, ett? alkoi maailma alta siint??. Viel? ylemm?ksi tultuaan h?n n?ki kaukaisia vaaroja l?nness?. Yksi niist? siell? oli pyk?l?harjainen, olisikohan kotivaara se? Mutta se siinti huikean kaukana soiden, vesien ja korpien takaa. En min? sinne t??lt? ikin? osaa enk? jaksa. Ja jos jaksaisinkin, mit? min? en?? siell?-nyt en???

H?n poistui yh? edemm?, toiselle puolelle vaaran, uupui, istahti ja nukahti viimein itkuunsa.

Oli aamuy?, kun Marja palasi majalle. N?kyiv?t menneen, koska ei kuulunut ??ni? ja heid?n venheens? oli poissa rannasta. Kun h?n tuli l?hemm?, kuului kuorsausta tuvasta. Shemeikka makasi siell? poikkiteloin vuoteessa karsinaluukun alla. Marja veti p??ns? pois ja ty?nsi luukun kiinni. Sitten h?n kiersi nurkan ymp?ri ovelle ja pani senkin kiinni... Panisiko p?nk?nkin p??lle? Sen voisi panna niin, ettei sielt? kukaan omin voimin p??sisi ulos. Sen voisi sulkea sinne kuin loukkuun. Sen voisi polttaa sinne kuin hiiren pes??ns? kaskeen. Vaan samassa h?n rep?isi oven takaisin auki ja riensi rantaan-n?it? t?mm?isi? kauheita ajatuksia pakoon.

Kalamatti istui ongella kaislikkorannassa. Marja kutsui h?net maihin, haastoi h?nelle syd?mens? lievikkeeksi kaikki, mit? oli tapahtunut.

-Tiesitte tekin, ett? sill? on ollut t??ll? joka kes? uusi tytt?, ettek? mit??n puhunut.

-Eth?n tuota kysynytk??n.

-Mist?s olisin tiennyt sit? kysy??

-Onhan sill? niit? ollut. On melkein joka kes? aina veres ollut. Joskus tulee jonkun entisen kanssa kahdestikin.

-Ja ne tulevat, vaikka on ollut toisia v?liss??

-Ovat hyvill??n vain, tyt?t, kun p??sev?t taas armoihin.

-Ottakaa minut venheeseenne ja viek?? minut t??lt?! pyysi Marja kiihke?sti.

-En min? sinua ota. En min? mitenk??n uskalla sen kanssa riitaan ruveta. Mene sin? vaan takaisin ja ole h?nelle mieliksi, kun her??. Se on sinulle parasta. Niin ovat muutkin tehneet.

-Mutta min? en tee!

-Kyll? olisi kuitenkin parasta, ett? tekisit. Ukko meloi pois. Marja nousi takaisin pihaan.

-Marja! kuului tuvasta. Marketta! Miss? sin? olet? Tule! Tulehan jo,

Marjueni!

??ni oli hyv?ilev?, houkutteleva, niinkuin sen, joka koiraansa kutsuu.

Marja ei liikahtanut siit?, miss? istui. V?h?n p??st? ilmaantui

Shemeikka oveen.

-Ka, mikset sin? tule! Tule nyt! Minnek? sin? menit? Miss? sin? olet ollut?

Marja ei vastannut. Kun Shemeikka tuli h?nt? kohti, h?n nousi. Shemeikka tavoitti h?nt?.

-Anna minun olla! tiuskaisi Marja.

Shemeikka tavoitti h?nt? uudelleen, mutta silloin Marja sys?si h?nt? niin, ett? h?n horjahti.

-Mi-mit? se nyt on tuommoinen? suuttui Shemeikka ja tarttui h?nt? ranteeseen.

-Min? kuulin kaikki, mit? puhuitte! P??st? minut! Sinulla on ollut t??ll? joka kes? uusi tytt?!

-Luulitko ehk? olevasi ensimm?inen?

-Ja ensi kes?n?k? tuot taas uuden?

-Luuletko ehk? olevasi viimeinen?

-Miksi minut sitten ollenkaan t?nne toit?

-Min?k? toin? Etk?s itse pyrkinyt? Etk?s itse syliini juossut?

Marjan uhka katkesi. Shemeikka hellitti h?nen k?tens?, ja h?n lyyk?hti kivelle.

-Minne min? nyt t??lt? joudun? itki h?n.

-?iti ottaa sinut yht? hyv?sti vastaan, kuin on ottanut kaikki muutkin.

-Min? en ikin? l?hde sinne, miss? ovat kaikki entisesi, sanoi Marja, ponnahtaen yl?s.

-Ei auttane sitten muu, kuin ett? toimitan sinulle kyydin kotiisi?

-Jako veisi Juhalle sinun lapsesi tuliaisiksi?

-Onko?

-On!

Shemeikka irvisti.

-Sanot h?nelle, ett? se on h?nen.

-Sit? en saata sanoa.

-Mikset?

-Siksi, ett'en saata! sanoi Marja yh? enemm?n kiihtyen.

-Sano sitten, ett? se on minun. Ehk? siit? hyvinkin ihastuu. Min? lahjoitan h?nelle sen.

-Antaisit h?nelle lapsesi sin?-?

-On minulla heit? muillekin antaa, ja olen antanutkin. Olen jonkun antanut pois ?itinens?kin.-El? mene, Marja! Suottahan min?. Eth?n tarvitse menn?, jos et tahdo. Teen sinusta em?nn?nkin, jos sattuu. El? nyt luimistele, niinkuin aikoisit purra. Tule pois, Marja, kyll? min? lapsestasi miehen teen, jos poika lienee. Juoskoon siell? entisten joukossa-on siell? tanhuvia. El? nyt, ollaan yst?vi?, el? v?lit?, Marja, kuule, sin? olet minusta parempi kuin kukaan muu-parempi, sorjempi kuin ku...

H?n l?heni Marjaa makein, viel? v?synein silmin, samein otsin, punaisin j?lkihumala-huulin. Jolloin Marja per?ytyi ensin, pys?htyi sitten.

-Et minua en?? toista kertaa sill? laulullasi lumoo! Et, lenkos??ri, toista kertaa kehu sill?, ett? sinut hengilt? puristan-etk? minun lastani, p?ssi, katraassasi kuljeta! Anna minun olla!

-Suutu, Marja, suutu viel? v?h?n, olet sit? sorjempi, kuta vihaisempi olet.

Silloin Marja, muistaen kuulleensa, ett? p??llek?yp?? oli syd?nalaan iskett?v?-Shemeikka parahti ja kirosi, Marja kaatui sel?lleen ja py?rtyi.