Chapter 8 No.8

Marja istuu yksin pienen tuvan kynnyksell?, edess??n autio j?rvi. T?hyst?? sel?lle, eik? n?kyisi jo tulijaa. Ei n?y viel?, mutta huomenna ehk? tulee. Vaan jos ei palaa huomenna eik? ylihuomennakaan, niin saatan min? t??ll? vaikka yksinkin el??.

Oli pidetty pyydyksi? mets?ss? ja k?yty niit? yhdess? kokemassa, oli k?yty kalassa, ongella, oli lohipato koettu kosken alla, oli verkot heitetty ja nostettu, oli siivottu saaliit, kuivattu ja suolattu. Oli yhdess? pyydetty, yhdess? puuhattu, eik? ollut Marja ikin? voinut ajatella, ett? olisi olemassa semmoista, kuin oli n?in? p?ivin? ollut. Kun j?tt?isi ainiaksi t?nne eik? t??lt? milloinkaan veisi siihen suureen kotiinsa sukunsa luo. Tuota saunaa kun v?h?n talven varalle kohentaisi, tuohon pienen navetan kun minulle teett?isi ja kotoaan toisi t?nne lehm?n. Yhden lehm?n hein?t min? lehdoista ja rannikoilta t?ss? pian ker?isin. Shemeikka kasken hakkaisi... Vaan ei! Liian hyv? Shemeikka kaskea kaatamaan ja korpia raatamaan. On mets?n k?vij?, on kaupan k?vij?, saa leip?ns? muullakin hankkeella irti. On sankari h?n! Minut t?nne ilman sit?kin el?tt??.

Ei Shemeikka l?htiess??n aikeistaan mit??n puhunut. Kun ei vain minun t?hteni h?nelle mit??n kiusaa tulisi!-Oli miten oli.-T?nne toi, t?ss? pyysi vartomaan, kun notkeasti venheeseen hypp?si, ett? hyrsk?hti vesi, ja istui airoille ja ponnisti ja kokan kohisten l?hti, j?ntev?, notkea poika, tuolla menness??n hattuaan heilauttaen!

Marja istui ja odotti ja katseli autiolle j?rvelle tuvan kynnykselt?. T?ss? istui tiet?m?tt? miss?, tiet?m?tt?, osaisiko sinnek??n, mist? oli tullut. Ja viel? viimeisen kerran silm?tty??n j?rvelle pistihe h?n majaan ja painautui vuoteelle, tarpeeksi leve?lle kahden maata. Y?ll? kuului korvaan l?heisen kosken kohina, lipatteli rannassa laine, humahteli mets?, kunnes h?n nukkui, puolella vuoteella pysyen, jotta olisi koskematon toinen puoli yst?v?n tulla. Ja oli niin suloista olla kuin hyv?ss? unessa.

Tuli aamu, tuli toinen, niinkuin niit? oli jo tullut useampia, vaan ei yst?v? viel? tullut-ja viipyk??n vain. Kyll? min? t??ll? yksinkin. Ja Marja koki padot ja verkot laski ja nosti ja kalat siivosi ja levitti kuivamaan, ja yh? piteni rivi, joka oli ripustettu kallion kupeelle paisteeseen.

Mutta kun ei jo tule? Ei liene viel? p??ssyt. Ei se j?t?, ei se j?t? ... mist? min? semmoisen ajatuksen sainkaan?-Kun ei vain olisi jotakin vahinkoa tapahtunut! Kuuluihan olevan koskia viel? h?nen kotiinsakin ment?ess?. Oli voinut kiveen venhe kaatua, kun ei ollut soutajaakaan. Miksei ottanut minua soutajakseen? Kuinka min?, minnek? min? sitten, jos ei se tule?

Sattui sateinen p?iv?, vuoti v?h?n kalasaunan katto. Oli hiukan alakuloista olla.

Olisi h?n sent??n saattanut ottaa minut mukaansa sinne, minne meni. Olisin saanut n?hd?, miten siell? el?v?t, millaista on h?nen heimonsa el?m?, millaista kuulu Karjalansa, jota kehui. Sielt?h?n sanovat minunkin olevan. Sinneh?n lupasi vied?, siell? tehd? em?nn?ksi isoon taloon. Vaan olisihan ehk? ottanutkin, jos en min? pannut vastaan? Itseh?n min? tahdoin j??d? t?nne. Mutta enh?n tiennyt h?nen viipyv?n n?in kauan-kohta viikkoa kolme. Eik? kysynytk??n kuin kerran, tulisinko. Olisi saattanut kaksikin kertaa kysy?, jos oikein tahtoi. Mutta ei ehk? tahtonutkaan. Ehk? tiesi is?ns? ja ?itins? ja suuren sukunsa olevan vastaan, ett? tuopi t?nne Ruotsin naisen? Ehk? heit? siell? taivuttaa? Ehk? ovat ev?nneet, ja ei tahdo tulla? Tai jo siell? h?it? laittavat ja tulevat yll?tt?en noutamaan valmiisiin h?ihin.-Jos ovat vastaan, en mene. En pyri v?kisin, en toista kertaa ota anopin vihoja. Jos en sinne kelpaa, kelpaan t?nne.

Marja koetti lohdutellaita. Mutta silm? itki iltaisin, eik? syd?n aamuisinkaan iloinnut. Kaipasi k?sivarsi ?isin yst?v?n kaulaa.

Jos se ei minua ajatellutkaan sit? kosken saarta edemm?ksi? Jos se vain otti minut mukaansa sent?hden, ett? sanoin muuten koskeen menev?ni? Jos min? h?nelle liiaksi tunkeuduin? Mutta olisihan saanut k??nnytt??, mist? mielens? teki. Olisi vain sanankaan sanonut. Eih?n tarvinnut t?nne asti tuoda. Saahan viel? t?st?kin palauttaa.

Miksi se silloin repi pois minun lehv?ni venheen laidan ja varppeen v?list?? Miksi oli katseensa silloin niin kyll?stynyt? Kuka liek??n, mist? min? h?net tied?n? Yhden p?iv?n miest? n?in, ja jo mukaansa l?hdin.

Ei, ei ... ei se ole semmoinen ... ei ole ... ei ole. Hupsu olen, min? paha ... h?n hyv? ... min? ... ei h?n, ei!

Kuului askelia. Marja karkasi ovelle. Jo ennenkuin h?n oli ehtinyt ulos, oli katunut kaiken.

Vaan se ei ollutkaan Shemeikka. Oli vanha, m?rk? ukko, joka pudisteli vett? p??llyksett?m?st? turkistaan.

-T??ll?h?n n?kyy olevan ihmisi?, sanoi ukko kumartuen ovesta sis??n.

-Kuka te olette? Ette ole t?m?n maan miehi??

-Mist? sin? sen tied?t?

-Puheestanne kuulen.

-Et sin?k??n ole t?k?l?isi?.

Marja pyysi h?nt? istumaan ja asetti keittokupin h?nen eteens?. He istuivat toinen toisessa p??ss? p?yt??, mit??n puhumatta.

-L?hdin katsomaan t?t? talvimajaani, sanoi ukko hetken aikaa sy?ty??n.

-Asutteko te t??ll? talvella?

-Minun on tekem?ni tupa, minun sauna.-L?hdin katsomaan, kun olen n?hnyt savun nousevan, vaikkei ole tullut ennemmin k?ydyksi.

-Mutta miksette t??ll? kes??kin asu?

-Tarvitsevat t?m?n kalapirtikseen ja miksip?h?n milloinkin. Min? kes?ksi siirryn aina tuonne toiselle puolelle j?rven, siell? on minulla havumaja.

-Kun olisin sen tiennyt, olisin tullut teit? katsomaan.

-Olisihan sopinut tulla.

-Mit? te t??ll? teette?

-Heid?n verkkoukkonaan oleilen.

-Vaan miten olette t?nne joutunut?

-Talon kun ensin polttivat, niin sitten toivat minutkin muun tavarani kanssa.

-Kuka sen teki? Joko siit? on kauankin?

-Se vanha Shemeikka, t?m?n nykyisen is?, ja sen miehet.

-Vaan p??sisitte kai te jo pois, jos tahtoisitte?

-K?vin tuolla kerran takavuosina ... tulin takaisin.

-Vaan mink? t?hden?

-Olivat siell? kaikki kotoiset kuolleet, ja t??ll? saa paremmin kaloja.

-Sill?k? te el?tte?

-Eip? olekaan mik? el?ess?.

-Osaisitteko t??lt? kotipuoleenne?

-Eik?h?n noita taipalia viel? mahtaisi muistaa. N?kyy t?nne Ruotsin puolen viimeisimm?t vaaratkin kirkkailla ilmoilla.

-N?kyyk??

-Tuolta vaaralta n?kyy.-Ukko viittasi p??ll??n vaaralle p?in.-

Kaskisavut kumminkin n?kyy.

-N?kyyk? Rajavaarakin?

-N?kynee tuo sekin.

-Min? olen sielt? sen juurelta.

-Vai sielt??

-Oletteko k?ynyt siell??

-En ole.

-Oletteko k?ynyt Shemeikassa?

-K?yn siell? verkkoja viem?ss?, rihmoja tuomassa ja mink?p?h?n mit?kin.

Kudon niiden verkot, koko kyl?n.

-Mink?laista siell? on?

-Niin miss??

-Shemeikan talossa.

-Iso on siell? kyl?, iso kuin kaupunki,-sanovat, en ole kaupunkia n?hnyt. Suurin talo, muista v?h?n erill??n, Shemeikan talo. Ei heill? ole viljelyksi? eik? karjaakaan, jokin lehm? talossaan, Shemeikassa kolme. Kaupalla elet??n ja er?nk?ynnill? ja ry?st?ll? ja mink? mill?kin vehkeell?. Vaan hyv?sti elet??n, hyv?? sy?d??n, hyv?? juodaan, rikkahia ollaan. Poika matkoja tekee, ?itins? kotia hoitaa, naisiaan komentaa.

-Ei el? en?? Shemeikan is??

-Ei el?-paha oli mies, julma, nylkyri. Paljon teki pahaa miehuutensa p?ivin?.

-Millainen on em?nt??

-Hyv? eukko, kukkuran ty?nt?? tuohisen jauhoja, t?yteen leipi? kontin ahtaa, kun kalaa, mets?llist? vien, niin ettei kielekkeet kiinni kuonnu.

-Millainen on poikansa?

-Tienneth?n tuon paremmin kuin min?, koska kerran kerallaan tulit.

-Teist?h?n min? saankin toverin talveksi?

-Etk? menek??n kyl??n?

-En tied?.

-Ei heist? ole kukaan t?nne talveksi j??nyt.

-Kenest? heist??

Ukko j?tti vastaamatta ja virkkoi:

-Tulin katsomaan, olisiko jo tullut.

-Shemeikkako?

-Niinp? niin, ja olisiko em?nt? jotakin l?hett?nyt.

-Se on teille hyv??

-Hyv? se on kaikille, on se hyv? sinullekin, et tarvitse pel?t?.

-Min? tulen kohta k?ym??n teid?n majallanne ... kuinka sinne parhaiten osaa?

-Tuota isoa kuusta kohti kun soudat ... et muuta merkki? tarvitse.

Ukko l?hti soutaa laputtelemaan, Marja j?i rannalle, kaiho mieleen.

Seuraavana p?iv?n?, kun souti koskelta majalleen, n?ki Marja veneen rannassa. Ihastui, vavahti, luuli Shemeikan vihdoinkin tulleen, mutta huoneesta pullahti h?nt? vastaan kolme naista. Nauraen ja ilakoiden ne riensiv?t rantaan.

-Siin? h?n on! Siin? h?n on!-ja kun tulivat luo:-Sin?k? se nyt olet?

-Mit? ne tyt?t tarkoittaa? kysyi Marja.

-Sin?k? se nyt olet se meid?n uusi em?nt?? Sin?k? olet?

-Ket?s te olette?

-Me ollaan Shemeikasta. L?hdettiin katsomaan. Kuultiin, ett? on tuonut

Shemeikka uuden tyt?n, ei maltettu, em?nn?n on ehk? viimeinkin tuonut.

Sin?k? olet?

-Enh?n min? tied?.

-Sin?k? Shemeikan sait?

-Lienenk? saanutkaan, koska ei ole aikoihin n?kynyt, ei kuulunut.

-Tullee pian. Meni juhlille toisiin kyliin.-Ai, h?nell? on ?ij? asioita ja ?ij? yst?vi?, ei jouda kauan yhdess? kohden.-Me sill'aikaa t?nne.-Em?nt? l?hetti.-Sano kuka olet? Mist? olet?-Miten sinut vei?-V?kisink? vei, vai mielell?sik? l?hdit?

Ei saanut Marja sananvuoroa, toistensa kilvalla kysyiv?t:

-Vai ett? semmoinen olet!-Hyv?n n?k?inen olet. Pel?ttin jo, millainen lienet, kun ei sinusta mit??n selv?? ?idilleenk??n antanut. Vaan olet hyv? meille, varmaan olet hyv? meille?

-Oletteko te sen piikoja? Kaikki kolme katsahtivat toisiinsa ja purskahtivat nauramaan.

-Sano Anja.

-Ollaan me-nyt.

-Vaikka ei olekaan aina oltu.

Olivat hetken aikaa ??neti: katselivat Marjaa ja Marja heit?.

-Voi, kuinka on toivottu uuta em?nt??, alkoi Anja taas puhua, hentoinen, herttainen tytt?-hyv? entinenkin, mutta nuori ja iloinen aina parempi. Ai, siell? on suuri talo, meit? on monta, me sinua k?sill?mme kannamme, teemme, mit? k?sket, kun tyytynet siihen, mit? taidamme. Vanha itsekin sinulle mielell??n emannuuden antaa, kun sinut n?kee. Olet em?nn?n n?k?inen, olet osaavan n?k?inen, k?tesi tekev?t, siksi kai sinut Shemeikka ottikin. Heti vanha sinulle avaimet antaa. Sanoi: ?Menk??, katsokaa, millaisen on tuonut, tulkaa pian takaisin kertomaan, olisi mieleni hyv?, jos olisi Shemeikka viimein mieleisens? l?yt?nyt.? Sano, haasta...

-Vaan enh?n saa sananvuoroa, nauroi Marja.-Mist? minun pit?isi haastaa?

-Haasta, kuka olet, onko iso taattosi koti-mik? nimesi?

-Marja on nimeni.

-Ai, Marja, kaunispa on nimesi-ai, kuinka sinulla on totiset silm?t ... ja pitk? olet ja solakka olet-pulska olet ... semmoista Shemeikka on aina halunnut, vaan ei ole omilta mailtaan l?yt?nyt. Olet, niinkuin kehui... ?Ette ole mit??n h?nen rinnallaan?, sanoi. Eik? me ollakaan eik? tahdotakaan olla.

-Mutta anna nyt h?nen haastaa!

-Haasta, Marja.

-Mit? ma sitten haastan?

-Sano sukusi.

-Ei ole sukua minulla.

-Ai, orpo olet?-Eik? kotia?

-Koti oli.

-Ei ole en??? Polttiko kotisi?

-Ei polttanut, vaan kun kerran siit? l?hdin, niin ei ole en?? kotini.

-L?hdit mielell?si?

-Sielt? aina ik?v?in.

-Oliko iso kotisi?

-Oli tavallinen, lehmi? viisi ja hevonen.

-Ja semmoisesta l?hdit?

-Hennoit mielell?si heitt???

-Mit? maammosi? mit? taattosi?

-Eih?n sill? maammoa eik? taattoa, kun on orpo!

-Sin?k? sitten yksin haltijana talossasi? Lieneeh?n sinulla toki veikko?

-Ei ole ollut veikkoa, vaan mies oli, paljon vanhempi minua, koommin is?.

-Leski olet?

-En.

-Miehesi el???

-Eloon j?i.

Naiset j?ykistyiv?t j?ykistymist??n h?mm?styksest?, eteenp?in kumarissa

Marjaan tuijottaen, ensin saamatta sanaa suustaan. Sitten:

-Sinulla on mies elossa?

-Et olekaan tytt??

-Hyhyy.

Ne vihelsiv?t jokainen. Sitten meniv?t totisiksi, melkein murheellisiksi.

-Ei tuonutkaan viel? em?nt?? Shemeikka. Voi-voi!

-Kes?tyt?n vain toikin.

-Niinkuin aina ennenkin.

-Ei meid?n pappi toisen vaimoon vihi.-Ei vihi, ei vihi.

-Eik? vihkim?tt?m?lle vanha milloinkaan avaimiaan anna. Johan nyt.

-Ei anna, ei anna.

-Tekee sinusta sen mink? meist?kin, orjattaren vain.

-Niinkuin teist?kin?

-T?h?n meid?t ensin toi, kunkin kerrallaan, kes?n piteli, sitten syksyll? ?idilleen orjaksi antoi.

-Vai ett? sinulla talo ja mies-oma talo, oma mies, oma talo, t?ysilehm?inen-ja t?nne orjaksi tulit? Olipa sinua!

Ne heiluttivat p?ivitellen ruumistaan. Anjan silm? kyyneltyi:

-Voi Shemeikka parkaa! Eik? viel?k??n omaansa l?yt?nyt? Olihan meit? sill? jo t?mm?isi? tytt?j?.

-Talo t?ynn?!

-Talo t?ynn? meit?! Olisipa nyt sen oikean l?yt?nyt, olisi uusi el?m? Shemeikassa alkanut. Kotona olisi pysynyt, ei talvikausia markkinasta markkinaan, ei kes?kautta praasnikasta praasnikkaan.

-Onko teit? siell? monta?

-On meit? kuinka monta lieneek??n-viisi.

-Sin? kuudenneksi.

-Min? en tule sinne koskaan! oikaisihe Marja.

-Et tule? Tulet, tulet! Etp?h?n muuannekaan minne. Vanha em?nt? sinut yht? hyv?n? pit?? kuin meid?tkin.

Silloin alkoi kuulua j?rvelt? miesten ??ni? ja soutua ja airojen kolketta.

-Shemeikka tulee koko savottansa kanssa!

-Joutukaa! Se hylk?? meid?t miehilleen, jos j??d??n!

-Tuoss' on, Ruotsin Marja, ev??t ja muut, mitk? ?itins? l?hetti-t?m? pieni on Kalamatille.

Ne heittiv?t kaksi konttia lattialle ja riensiv?t ulos, pois tuvan taitse, ennenkuin tulijat ehtiv?t pihaan.