Chapter 7 No.7

Juha istuu tuvassaan puolihorroksissa, kyyn?rp??t polvia vasten, koettaen turhaan saada selville, onko ilta vai aamu ja onko viel? sama p?iv? kuin silloin, vai onko ollut v?lill? jo muita p?ivi? ja ?it?. Joitakin h?n muistaa siit?, mit? oli tapahtunut, toisia ei. On, kuin toinen puoli h?nen olentoaan olisi turto ja tunteeton, niinkuin toinen puoli vasenta jalkaansa aina oli hiukan kuolluksissa sen karhun pureman j?lelt?. Kun sit? kosketti, oli se aina kuin vierasta lihaa, vastasi kuin kaukaa jostakin toisesta ihmisest?.

Miss? lienee ollut, mutta niin oli, kuin h?n olisi yht? paikkaa kiert?nyt, vasemmalla vett?, oikealla matalaa korpea, jalan alla upottavaa suota. Sen h?n muisti ja senkin, ett? oli kadottanut lakkinsa ja taas sen l?yt?nyt. Oli jotakin muutakin, jota olisi tahtonut muistaa, josta ponnisteli p??sem??n selville, niin ett? p??t? s?rki, toista puolta heikosti s?rki, toinen oli turto ja tahmea, niinkuin olisi ollut t?ynn? vierasta, hyytynytt? verta.

Jotakin oli tapahtunut, mit?? Mik? siit? tuosta lattiasta on palkin murtanut? miksi on tupakkahakkuri sillan alla?

Silloin h?n muisti sen.

Mutta mink? t?hden h?n oli semmoisen tehnyt? ?iti?k? aioin iske?? Mutta mink? t?hden?

P??t? py?rrytti, syd?nt? etoi. H?n oli kuin tiedotonna hetken.

Sitten h?n oli kuulevinaan kuin kaukaisen huudon: ?Sin? valehtelet!? H?n itseh?n sen oli huutanut. Ja nyt h?n yht?kki? muisti kaiken: kuinka oli pihasta karannut, huutanut juostessaan: ?Sin? valehtelet?, huutanut sit? suolampea kiert?ess??n, kaatuessaan, juostessaan, niinkuin jotakin takaa-ajaen, saadakseen sen kiinni, nujertaakseen sen.

Mutta seh?n ei ollut valetta. Tottahan se oli. Mennyth?n se oli. Seh?n on poissa ... koski koko ruumiiseen ja sieluun niin, ett? suu aukeni parkaisuun, vaikkei saanutkaan parkaistuksi. Samassa taas pimeni ja sekosi. Jos se oli tapahtunut, niin olisihan pit?nyt tapahtua muutakin? Mutta kaikkihan on ennallaan. Siin? on uuni, ja sirkka siritt??. Marja ei ole mennyt. Ei, t?m? on vain unta. Mutta miksi en her??? Enk? saa itse?ni hereille, ennenkuin tukehdun? H?nelt? p??si parahdus, niinkuin silt?, joka koettaa vy?r?ytt?? painajaista rintansa p??lt?. H?n seisoi keskell? lattiaa, k?det ylh??ll?. Joku hypp?si karsinan nurkasta penkilt? ja harppasi huutaen ulos, paitasillaan, valkea kuin j?nis.-?Kaisa, el?h?n-en min? mit??n!? lohdutteli Juha h?nen j?lkeens?.

Tytt? tuli takaisin.

-S?ik?hdin niin-menisitte toki, is?nt?, aittaanne maata-kun olette ihan m?rk? ja ryvettynyt.

Juha on kokonaan selvinnyt. H?n seisoo rappusilla ja huomaa, ett? aamu sarastaa sihitt?v?n sateen l?pi. Koira tulee rappujen alta ja py?r?htelee jaloissa. Kuikka huutaa j?rvell?.

H?n on astellut rantaan. Siell? ovat verkot viel? virepuilla silt? j?lelt??n, kuin ne olivat silloin lahnan kudusta tultua siihen j??neet. Totta se oli, totta oli. Saadakseen jotakin tekemist? Juha alkoi pist?? verkkoja puikkarille. Teki sit? nopeasti, tottuneesti. Ajatukset samoissa askelissa. Niin se on, niin se on. Poissa se on. Et tarvitse toivoakaan muuksi. Suotta sin? sent?hden siltapalkin s?rjit. Koskapa Kaisa oli n?hnyt, ett? se sen syliin heitt?ysi. Sinulle se on tapahtunut eik? kenellek??n muulle.

Verkko oli puikkaroitu, ja h?n heitti sen venheen kokkaan, niin ett? kivekset kalahtivat.

... Yhdess? tulivat t?h?n pihasta. Se mies seisoi tuossa aitaa vasten. Joko lienev?t sen silloin p??tt?neet? Ett? kehtasi Marja viel? mairitella ja entisi? kalansaaliita muistella... He ovat nuoria ja kauniita. Min? olen vanha ja ruma. Mit?p? h?n minusta, kun on semmoinen, joka ottaa. Ottakoon! Ottakoon! Pit?k??n!

Toinen verkko oli puikkaroitu. Yh? ravakammin Juha liikkui, ei v?litt?nyt, vaikka jokin silm? verkosta repesi.

Ottihan se silt? kihlat julki, peittelem?tt?. Silleh?n se oli saunan l?mmitt?nyt, sille oljet lauteille laittoi, ei minulle, ja omaan aittaansa tilan teki. Ei se ?iti? pakoon l?htenyt-valehteli. Olisi sanonut suoraan, olisi sanonut: nyt l?hden, nyt on minulla toinen parempi. En min? olisi kielt?nyt. Enk?? En varmaan, en olisi, mutta kun salaa-varkain.

Yht?kki? h?nt? raukaisi, heng?stytti niin, ett? vaivoin sai viimeisen verkon puikkarille. Vaivoin p??si h?n pihaan, hoippui aittaansa, jonka ovi oli auki, horjahti vuoteeseensa vaatteet p??ll? ja nukkui.

Juha nukkui koko p?iv?n iltaan saakka.

Oli koleahko, kirkas, pohjatuulesta tyvenev? ilta. ?iti ja Kaisa olivat lypsyll?. Se on tapahtunut, eik? h?n en?? tahdo sit? muuksi kuvitella. Sille ei voi mit??n, eik? tarvitsekaan voida. Olkoon, kun on mennyt, niin menk??n.-H?nen aitassaan oli Marjan vaatteita. H?n otti ne ja vei Marjan omaan aittaan. Kun h?n avasi sen oven, lemahti sielt? laukkulaisen haju. H?n paiskasi kiireesti oven kiinni ja pisti avaimen taskuunsa; meni rantaan ja heitti avaimen j?rveen. Niitti sitten y?n ja aamun, kuumaan p?iv??n saakka, kunnes uupumus paiskasi levolle. P?iv?t ja y?t meniv?t nyt Juhalta sekaisin.

H?n oli tullut huumaukseen, josta ei halunnutkaan selvit?. Silm?t j?ykkin? kuin unessak?vij?n h?n liikkui ja toimi. Sanaakaan sanomatta h?n antoi ?idin olla omissa toimissaan.

Em?nn?st? oli kaikki, niinkuin ollakin piti.

-N?ytt??h?n t?ss? tultavan toimeen, sanoi h?n Kaisalle. Ei ?sit?? en?? sen enemm?n kaivatakaan.

-Ei ole oikein asiat, kun ei puhu sanaakaan.

-Eih?n tuo ole ennenk??n puhunut.

-Ei ole oikein asiat, toisti piika. Olen kuullut itkev?n y?ll?, ja p?iv?ll? haastelee itsekseen.

-Mit? se sanoo?

-?Voi, mink? teit!?-?Voi, ett? sen teit!? Sill? on ik?v? em?nt??.

-Antaapa h?nen haihdutella.

-Se odottaa sit? viel? tulevaksi. Ei se sen mielest? milloinkaan haihdu.

-Kyll? min? haihdutan.

-Elk?? ottako, em?nt?, k?yh?lt? h?nen viimeist? iloansa.

-Mik? ilo se on ik?v??

-Kyll? se vain on.

-Min? kyll? kitken sen juurineen.

-Vaan jos ette saakaan-jos vain repee-ja on jo revennytkin.

-Revetk??n!

-Mutta ent? Marja sielt? viel? tulee?

-Ei tule

-Taisi olla teist? mieluista, ett? meni!

-Oli.

-Ett? saatatte olla niin syd?mikk?.

-Min? saatan.

Kun Juha tuli sy?m??n ja oli ateriansa lopettanut, sanoi ?iti:

-Taidat odottaa viel? tulevaksi?

-Mit? ?iti siit? nyt en?? puhuu, sanoi Juha raukeasti.

-Kyll? min? tied?n, ett? odotat ja toivot, vaan jos tulee, niin tulee sent?hden, ett? ovat pois ajaneet, ei sinun t?htesi.

-Antaa nyt olla sen asian.

-Aina sinua liian vanhaksi haukkui.

-Kenelle?

-Kuka vain kuulla tahtoi. ?Kuolisi kenkkajalka, niin saisin nuoremman.?

Yht?kki? Juha ?itins? ihmeeksi puhkesi nauramaan.

-Nyth?n se saikin sen! Sai nuoren ja rivakan-ja seh?n on hyv?, ett? sai! Mit? h?nen tarvitsikaan minun kanssani kitua-t?mm?isen. Katsokaahan, kuinka hassusti k?velykin k?y-jalka heitt?? kuin s?rkyneen tuulimyllyn siipi, katsokaahan!

Juha oli noussut ja hyp?hteli lattialla, heitt?en tahallaan jalkaansa viel? vinompaan.

-Ole tuossa kujeilematta, vanha mies!

-Noin se vain huiskaa, saattaisin min? silti vaikka tanssiakin, kun kuka soittaisi. ?iti rallattaisi!

H?n nauroi yh? r?ike?mmin, hyp?hteli ja naurahteli viel? pihallakin menness??n, rallatellen v?liin, kirves olalla.

-Siin? sen nyt n?it, sanoi em?nt?. Eih?n revennytk??n. Se jo sen leikiksi panee.

-Ei se minusta leikilt? n?ytt?nyt, sanoi Kaisa.

Mutta kun Juha tuli illalla kotiin, oli h?n yh?kin, niinkuin olisi ollut yht? hyvill??n kuin l?htiess??n. Hekotteli, naurahteli, hoilotteli saunassa kylpiess??n.

-Menn? lauantaina oli minulla t?ss? viel? eukko l?yly? ly?m?ss?, nyt ei olekaan-ei olekaan-ei tulekaan-lallalaa-hilutullallaa! Ly? sin?, ?iti, pojallesi l?yly?. Samahan se on, kuka ly?. H?h?-Meni-meni-meni- minulta akka ryss?n rekeen! Vaan ent?p? menikin? Otetaan uusi sijaan? Mit?? kysyi h?n lakaten hutkimasta. Saa kai sen ottaa uudenkin?

-Mink? t?hden sit? ei saisi? my?nnytteli ?iti mieliss??n.

-Vaikkako olisi entinen viel? elossa?

-Ei se ole elossa, joka on rajan takana.

-Sit? min?kin! Ja kun viel? itse mielell??n meni.

-Kyll? min? sinulle uuden hankin.

-Hanki! Hanki mieleisesi, mutta el? hanki k?yh??.

-Saa t?mm?iseen taloon vaikka kuinka rikkaan.

-Uudelle pit?? olla uusi talo! Odota siksi, kun min? olen saanut valmiiksi uudet tuvat ja uudet kamarit. Ly?d??n pykninki semmoinen, kivijalalle, ulos l?mpi?v?, ettei kaupungin tervaporvarilla ylpe?mp??. ?Katsohan Juhaa, mink? teki. Nai rikkaan, rakensi pykningin semmoisen, ettei kaupungin porvarilla parempaa. Otti uuden naisen, kun vanha karkasi. Kas ?ij??, koreanpa ottikin!?-Etsi sin? vain ?iti, minulle oikein nuori ja kaunis-ja joka osaa lapsiakin tehd?. Kyll? min? viel? puolestani! Sille pidet??nkin toiset komennot. Hyv?n? pidet??n, p?yt??n sy?tet??n, piioilla passuutetaan, niinkuin papin rouvaa, vierailla teetet??n, saa itse istua kamarissa ja sukkaa kutoa.

-Kelpaa t?m? talo t?lt??nkin.

-Ei kelpaa, ei kelpaa, sill? kun min? sanon, ett? laitetaan uudet huoneet, niin ne laitetaan!

-Mill? voimilla ja varoilla sin? ne laittaisit?

-Min?k?? Mill?k? voimilla? Min?k??

Juha oli laskeutunut lauteilta ja l?htenyt nousemaan pihaan, yh? samoja hokien. Istui rappusilla, kun ?iti tuli j?lest?.

-Mill?k? varoilla? Mik?s se on tuo lehtoinen vaara tuossa? Oletko k?ynyt katsomassa, mink?lainen siell? on minulla jo kaskimaa? Otan miehi? ja panen m?en lakeansa my?ten maan tasalle. Polttaessa n?kyy loimo kahteen valtakuntaan. Talkoolla leikataan ja talkoolla ajetaan s?kit Ouluun kymmeness? kuormassa. Hyv?t veljet, omat veljet ja kyl?nmiehet auttaa. Laitetaan sana Marjalle Karjalaan. ?Se suuri savu nousi Juha vainaan-mies vainajasi, ei kuin sen entisen Juhasi kaskesta, Rajavaaran rikkaan. Se on ottanut uuden eukon vanhoilla p?ivill??n, sill? on uusi pykninki kuin parhaalla tervaporvarilla. Ei ole en?? mill??nk??n. Hyvill??n vain on, ett? sai uuden, joka osaa lapsiakin tehd?. Siell? on vain, k?velee, hissuttelee-on nuortunut, ?ij?, ei en?? onnukaan. Omat pojat pian kaskia kaataa.? Sin? et usko, ?iti. Sin? et usko, ett? min? paiskaan pytingin pystyyn niinkuin paras kaupungin porvari!

-Uskonhan min?.

-Et usko, ett? min? saan uuden akan?

-Saathan sen.

-Hanki pian, minulla on kiire. Muuten saattaa tulla entinen takaisin. ?h?h, nyt pid?t kiirett?. Ota rovasti puhemieheksi. Se on hyv? mies, se auttaa.-?iti hoi? mit? sin? siell? porstuassa?

-Niin mit?, ?r?hti eukko.

-Jos sattuisi Karjalan miehi? kulkemaan, k?ske viem??n terveisi?, jos sattuisivat sen siell? tapaamaan.

-En min? h?nelle mit??n terveisi?.

-Sano, sin?-sano, ett? mieleen vain oli Juhasta, ett? meni Ei ole mill??nk??n. Ei se kuollutkaan, ei kuin nuortuu ja vertyy uuden nuoren vieress?. Heti rupesi kaatamaan sit? suurta kaskea, jota jo ennen alkoi, ja perustamaan uutta pykninki?, josta aina puhui. Repi vanhat savupirtit ja rakensi uuden pykningin, kuin paras kaupungin porvari-ka, tulehan, ?iti, niin puhutaan-sano, ett? on uusi em?nt?, vaan saa sit? tulla entinenkin katsomaan, jos matkat sopeutuu. Ei pid? Juha vihaa.

-Ei ole oikein asiat-vai onko? sanoi Kaisa em?nn?lle.

-Ole vait-mit? se sinuun kuuluu!

Mutta y?ll? hiipi Juhan ?iti aitan ovelle, ja h?nkin sai kuulla h?nen valittavan: ?Voi, mink? teit, Marja! Mink? t?hden sen teit?? Sai kuulla sin? y?n? ja monena muuna, ei sit? y?t?, ettei voihkinut, vaikka p?iv?ll? hoilotti ja hekotteli.