Shemeikka loikoo lauteilla lehvien p??ll?, allaan hursti, ja Anja painelee h?nt? selk??n ja hartioihin, hieroskellen ja hivutellen, huulilla onnekas hymy, silmiss? ainaisen ihastuksen ilme... Voi, sinua, oma sorea poikani!
-Annatko, lev?hd?n v?h?n?
-Lev?hd?, lev?hd?, sanoo Shemeikka.
Anja laskeutuu lauteilta ja istahtaa kynnykselle-ei kuiten