Chapter 4 No.4

Se oli ensin ollut Juhalle niinkuin tapaturma, niinkuin olisi Marja h?nelt? joutunut jonnekin, josta ei kuulunut huutoa, josta se ei p??ssyt omin voimin enemm?n kuin elukka suosta tai mets?n peitosta. Mutta kun h?n istui venheess??n ja souti ja souti, alkoi h?nelle selvit?, mit? oikeastaan oli tapahtunut. Marjahan oli ry?stetty, vieras mies oli h?net v?kisin vienyt, oli vienyt h?nelt? vaimon. Mutta v?h?n se Marjasta v?kisin hy?tyy. Ei tuntenut Marjaa, jos luuli h?nest? kourin puristaen pehme?n tekev?ns?. Ei ly?m?ll?k??n, ei v?kivallalla mill??n. Oli anoppinsa aikoinaan parastaan pannut.

Eih?n mahtanut Marja mit??n, kun roisto rinnalta yll?tti, eik? viel? venheess?k??n. Mutta Juha oli n?kevin??n, miten k?y, kun ry?st?j? laskee maihin ja alkaa l?hennell?. Ei vastaa Marja, ei katso, ei ole kuulevinaan. Se ahdistaa h?nt?, Marja puree, potkii. Se ly?pi h?nt? vimmoissaan, ei suu Marjalla v?r?hd?, vaikka kivusta silm? vettyykin. Pid? puoliasi Marja, pid? puoliasi, avun saat, avun saat!

Juha souti, ny?kk?si, samaa tahtia my?t?tuulet, vastatuulet, sel?t, salmet; hankavitsa kun kului poikki, pisti uuden sijaan; kun tuli n?lk?, ei pys?htynyt, puri kannikkata soutaessaan, tuhdolle laski, siit? taas otti, murensi sit? vastaan, siihen takaisin laski, puraisi taas ja taas souti, kasvoilla luottava, p??tt?v? ilme, huulilla silloin t?ll?in v?r?ht?v? hymy ajatellessa: ?El? h?t?ile, min? tulen miesten kanssa?-ja Marja juoksee vastaan, kaulaan k?y, jo nyt kerran kaulaankin k?y, ja sanoo: ?Tulitpahan, Juha,-etp?h?n j?tt?nyt.?

Oli kokan edess? aava ulappa ja sen toisessa p??ss? vanha kotitalo. Siell? n?kyi jo sel?n niemess? tuulimylly. Juha asetti sit? kohti venheens? kokan, per?n kotivaaraa vasten, joka viel? v?h?n siinteli j?lelt?p?in.

Oli vuosia siit?, kun h?n oli siell? k?ynyt. Pahoin olivat Marjaa siell? pienest? asti pit?neet, ei h?nell? orvolla muuta yst?v?? kuin min?. Ja niin oltiin syd?mik?it?, ettei h?it? laitettu, kahden saatiin vihille menn?, sielt? palatessa ohi soudettiin Rajavaaraan, ohi silloin ja ohi sen j?lkeen. Ei ollut Marja sen koommin jalallaan siihen taloon astunut.

Soutaisinko kirkolle suoraan? Mutta onhan kohtuus ja oikeus, ett? ma kotitalostanikin jotakin saan. En ole perint?j?ni heilt? pyyt?nyt, en ole heit? talkoihin vaivannut. Ei ole muuta saatua kuin ?idin jokakes?iset kiusat. Sen toki saanen vaatia, ett? veljet t?ss? h?d?ss? avun antavat. Ensi kerran pyyd?n, mit? pyyd?n. Enk? nytk??n pyyd?, jos eiv?t itsest??n tahtone tarjota.

Kuta l?hemm?ksi Juha vanhaa kotiaan tuli, sit? raskaammalta tuntui airo.

K?ynh?n kuitenkin lev?ht?m?ss?, n?enh?n, mit? aikovat.

Suuri ja vanha oli talo, jonka rannassa Juha pihaan kohosi. Suuret nuottakodat, pitk? pirttirivi, monet aitat, isot, sile?t, multaiset pellot. Hyv?h?n niiden on t??ll?, hyv? olisi ollut t??ll? meid?nkin Marjan kanssa, ja tilaa olisi ollut ja kaskimaita l?hemp?n?kin, eik? olisi tarvinnut vied? nuorta naista erilleen muusta maailmasta er?maahan ik?v?im??n-eik? silloin olisi t?t?k??n tapahtunut.

Uuvuksissa ja mieli masentuneena astui Juha tupaan. Olivat illallisella pitk?n p?yd?n ??ress?, iso joukko miehi? ja naisia, oli omaa v?ke?, oli vieraita. S?iv?t, maiskuttivat, siivosivat suustaan ruotia isot koot eteens? kalakeitosta. Kun kuulivat tapauksen, herkesiv?t hetkeksi sy?m?st?, vaikenivat, mutta jatkoivat taas. Niinkuin:-Mik? se oli?-Ei mik??n!-S?iv?t sy?t?v?ns?, nousivat sitten v?hiss? erin, sen mukaan kuin kukin oli saanut tarpeensa, pistiv?t lusikkansa sein?n rakoon ja tulivat k?ttelem??n.

-Ne on niit? Karjalan miesten tekoset semmoiset, sanoi vanhin veli r?yht?ytt?en.

-Onhan ne niit? ennenkin tehneet, sanoi toinen.

-Onhan ne niit? ennenkin tehneet, pahukset, virkkoi kolmas.

Ja siin? alettiin turista, mit? oli ennen tapahtunut, sota-aikoina ja rauhankin aikana. Ne veiv?t niit? milloin akoikseen, milloin orjikseen; sinne hupenivat, eiv?t sielt? monet p??sseet, ja lienev?tk? kaikki tahtoneetkaan. Vaan onhan niit? ollut semmoisiakin, jotka ovat sinne mielell??nkin j??neet. Olipas ovela ... ei muuta kuin viskaa venheeseens? ja potkaisee venheen koskeen, niin tiet??h?n sen, ettei siit? mik? hypp?? pois. Reest? saattaa hyp?t? ja siin? kimpuroida, mutta hypp??p?s venheest? kuohuvassa koskessa. Vaan mit?h?n tuo menik??n tuon j?lest? rantaan?

-?iti? pakoon juoksi, kun se sit? heti tulennaltaan haukkui.

-Mit?h?n tuo nyt siit? niin paheni, sanoi kenokaula veljen nainen, pankon luota.

-Marja ei sied? haukkumista.

-Tarvitsisiko nyt olla niin ylpe? itsest??n, vaikka vanhempi ihminen v?h?n neuvookin.

-P??si kai se nyt sen haukkumisista, sanoi Juha.

Siit? jatkui turina ja tarina, ja tapausta tarkastettiin puolelta ja toiseltakin, mutta ei tapahtunut eik? n?ytt?nyt tulevankaan tapahtumaan se, mit? Juha kuitenkin oli odottanut: ett? veljet sy?ty??n kiireesti nousevat, vy?tt?ytyv?t, ottavat pyssyns? ja kirveens? ja l?htev?t heti y?t? my?ten, ja kiid?tet??n sana toisiinkin taloihin.

-Et l?htenyt j?lkeen?

-Mink? min? heille yksin, jos olisin tavoittanutkin?

-Tiettyp? se, etteih?n niille mit? yksin.

Jo Juha kaikesta n?ki, ettei tule apua t?st? talosta. Ei olla niin? miehin?k??n, levolle laittautaan. Ei voinut sen enemp??, nousi ja l?hti.

-Minnek? sin? menet? kysyi vanhin veli.

-Kirkolle.

Veli tuli j?lleen, saavutti h?net rantatiell?.

-T?t? asiaa vartenko sin? kirkolle menet?

-Enp?h?n min? muutenkaan t?mm?isen asian aikana.

-Etp? et. Taisit ajatella, ett? meilt? olisi l?hdetty.

-Olenko pyyt?nyt?

-Eth?n ole.

-Mit?s sitten puhut!

-Olisihan ollut autettava-sit? varten kai kuitenkin tulit. Vaan ymm?rr?th?n itsekin, ettei yhden talon miehill? ole l?hteminen.

-Kun ei k?y, niin ei k?y.

-On t?ss? kes?kiireetkin, kaskenpoltot ja muut.

Juha ei ollut aikonut sen enemp??, mutta ei kuitenkaan voinut olla sanomatta:

-Ei ole katsottu kes?kiireit?, kun on karhu milloin karjassa liikkunut.

-On nyt kuitenkin eri asia karhun ajo ja Karjalan Shemeikkain.

-Ja lehm?st? on suurempi vahinko kuin ihmisest?? On v?hemm?st?kin Karjalaa k?yty. Vaan tiesinh?n jo tullessanikin, ettei Marja ole t??ll? lampaankaan arvoinen, saati lehm?n. Mieleen on vain teille, ett? suden suuhun joutui.

Juha sys?si venheens? vesille, istui airoilleen ja l?hti.

H?n souti niin, ett? kokka vaahtosi ja keltaisena mulahteli airon kuohu niinkuin vihaisen h?r?n silm?. Syv??n painoi ja pitk??n veti. H?n sittenkin Marjan pelastaa. Rovasti auttaa. Rovastilla, vanhalla miehell?, on itsell??n nuori em?nt?. Kuuluttaa kirkossa, ehk?p? panee kapulankin kiert?m??n, saa miehen talosta liikkeelle vangittua vapauttamaan. Siin? se on mies, siin? se on sittenkin mies toisenmoinen kuin kukaan muu. On toki yksi hyv? mies maailmassa! Se kun auttaakin, niin ei t?ss? en?? muiden apuja tarvita. Se kun ukko polkaisee jalallaan maahan, niin rient?? miehi? h?t??n kuin tulipaloon.

Oli aamupuoli y?t?, kun Juha souti salmessa kahden suuren sel?n v?liss?; h?n nosti aironsa vedest?, lep?si ja antoi virran vied? venhett?.

Rovastilla on itsell??n nuori em?nt?, otti sen samana vuonna kuin me Marjan kanssa yhteen mentiin. ?El? v?lit? siit?, mit? ihmiset sanovat. Ota sin? vain se, jota mielit. El? katso k?yhyyteens?. Nuoruus on parempi kuin rikkaus.? Ja kun oli vihkinyt, tuli k?ttelem??n. ?Onnea olkoon teille?, sanoi Marjalle, ja ?Onnea olkoon teille?, sanoi minulle ja myh?hteli. Muut nuoresta varoittivat: ?El? ota lasta?, rovasti toivotti onnea, ja se sen paremmin tiesi, koska oli itsekin nuoren ottanut... Tuossa niemess? oltiin y?t?, ensimm?ist? y?t? vihkimisen j?lkeen ... niinkuin ?itins? vieress? nukkui tytt?, k?si kaulassani, nuotion havuilla. Miss? nyt lienee? Saattaa kyyh?tt?? puuhun sidottuna, ei itke, mutta ajattelee: ?Tule apuun Juha, tule apuun Juha, jahka joutuu.?

Min? tulen, min? tulen! Vanha rovasti meit? auttaa.

Y?n souti Juha. Aamun aurinko pisti silm??n, veden kalvosta kimmelt?en, kun viimein p??si pappilan rantaan. Pappilassa viel? nukuttiin. H?n istahti aitan rappusille. P?iv?n ja kahde y?n soutamisesta raukeana Juha hetkeksi meni horroksiin. Kun siit? rev?hti yl?s, l?hti k?yskelem??n, ettei uudelleen nukkuisi. Tuli kirkolle, joka oli siin? l?hell?. Se n?ytti lujalta ja tylylt?, ovet ja luukut kiinni, ikkunoissa kylm? ja v?linpit?m?t?n ilme kuin ventovieraalla vastaantulijalla.

Ei mahda tulla apua t??lt?k??n. Rovasti kyll? kutsuu miehet ymp?rilleen t?h?n sakastin rappujen eteen. ?T?lt? Juhalta vei susi h?nen ainoansa, eik? pit?isi l?hte?ksenne miehiss? varasta takaa ajamaan?? Eiv?t sano sanaakaan, katselevat vain kalsein silmin. Mit? minusta, kun eiv?t kerran omat veljetk??n? Mit? ne Marjasta ja minusta? Moniko meid?t tuntee? Mit? min? l?hdink??n t?nne? Mahdoin menn? sittenkin yksin.

Ikkuna rasahti pappilassa, ja lasi v?l?hti auringossa. Rovasti oli noussut, avasi ovensa ja kutsui Juhan sis??n.

Ja kun oli kuullut h?nen kertomuksensa, niin kiivastui vanhus, pullistuivat silm?ns? ja h?n punastui paljasta p??lakeaan my?ten, edestakaisin astellessaan lyhyin askelin:

-Kyll? pit??kin olla katala! Toinen pelastaa h?net joutumasta rosvojen ry?stett?v?ksi, sy?tt?? ja juottaa ja omassa aitassaan makuuttaa ja parhaana vieraana pit?? ... ja tuo yst?v?ksi tekeytyy ... ja viepi parhaan, mit? toisella on, h?nen ainoansa, h?nen nuoren vaimonsa, h?nen kaikkein rakkaimpansa...

Kyynelet t?yttiv?t tulemaan, ja Juhan kasvoja repi, mutta samalla oli naurattamaan asti iloista kuulla, kun rovasti n?in puhui.

-Olise, olise rakas. Vaikka olisi taloni ennen tyhjent?nyt tai poroksi pannut...

-Eik? h?nell? olisi ollut kotimaassaan heit? kuinka monta tahansa? Tuleppas ja ry?st?, v?kisin vie toisen vaimon! Toisen vaimon! Joko ne nyt rajantakaiset taas rupeavat liikkumaan niinkuin ennen vainovuosina? Eih?n nyt en?? kukaan voi olla varma, etteiv?t vie ket? hyv?ns?- marjasta tai paimenesta ... t?ytyy kerrassaan kielt?? meid?nkin naisv?ki menem?st? marjaan tai vesille lasten kanssa.

Rovasti k?veli edestakaisin n?in p?ivitellen ja h?t??ntyi yh? enemm?n. Kohta se sen sanoo, ei tarvitse pyyt??ksenik??n. Mutta rovasti vain jatkoi:

-Kyll? se oli sinulle surkea tapaus, Juha parka.

Rovasti mietti, katsoi Juhaan... Nyt se sen sanoo! Vaan rovasti sanoikin:

-Vaan jospa se jo on p??st?nyt sen pois, sitten kun on-

-Kun mit?? vavahti Juha.

Rovasti v?isti, sanoi toista, kuin mit? oli aikonut:

-Kun-niin, kun Marja tekee tiukan.

-Olisi siin? teht?v? muidenkin tiukka eik? vain Marjan.

Ei rovasti viel?k??n ymm?rt?nyt, sanoi vain:

-Mit? Juha tarkoittaa?

Silloin Juha melkein sy?ksi suustaan:

-Ett? pit??k? pit?j?n miesten sallia, ett? ne t??ll? semmoisia tekev?t?

-Tarkoittaako Juha-?

-Sota siit? on nostettava!

Juha n?ki heti rovastin kasvoista, ettei siit? sen enemp?? tule.

-Eih?n nyt sent??n taidettane voida sotaakaan semmoisesta.

-Eip? ei, eip? ei...

-Ei, hyv? mies, ei toki sotaa-sit?k? varten tulit?

-Oli ensin olevinaan se h?per? aatos, ett? jospa rovasti hyvinkin panee kapulan kiert?m??n, ett? mies talosta h?t??n-ni-niinkuin su-sudenkin ajossa.

Juha koetti naurahtaa, mutta leuka v?r?hti, ja silm?kulmia repi.

-Ei, hyv? mies, enh?n min? saata, ei minun sovi mitenk??n sit?, olletikin, kun on k?sky kuninkaalta, ett? pit?? rajariitoja v?ltt??, kun on rauha valtakuntien v?lill?.

-Niinp? niin...

-Sent?hden se ei k?y ... ei mitenk??n minun puolestani.

-Eip? ei ... vai ei?

Vai ei tullut apua t??lt?k??n. Sitten ei sit? tule muualtakaan.

Juhan t?ytti sanomaton, huikaiseva murhe, niinkuin olisi tahtonut tainnoksiin uuvuttaa. Taisi k?yd? niin, ettei en?? n?e Marjaa el?vin silmin. Niink? pitikin k?yd?? Sent?hdenk?, ett? on pidett?v? rauha valtakuntien v?lill?? Milloinka niit? on ennen semmoisia kysytty? Ja kysyik? Karjalan rosvo?

-Ajattelin, ett? olisi t?m? yhteinen asia, koko pit?j?n yhteinen.

-Kyll?, kyll?, mutta-

Juha istui viel? siin?, vaikka olisi kai jo ollut l?hdett?v?. Ei puhuttu en?? mit??n. Rovasti istui tuolissaan ja katseli ulos.

-Sitten pit?nee minun l?hte? sinne yksin, sanoi h?n.

-Vaan jos sille tiellesi j??t.

-Vaikka j?isinkin, mutta koettaa t?ytyy.

-Ei nyt sent??n kannata panna henke??n hukkaan menem??n.

-Jos en saa Marjaa takaisin ... niin vaikka menk??nkin.

-Onko niin rakas?

-Niin on rakas, rovasti.

H?nen silm?ns? paloi; syv?, sininen, lauhkea silm?n pohja paloi hehkuen tuuheiden kulmien alla.

-Rovasti tiet?? sen ... jos olisi itselleen niin k?ynyt.

Rovasti heltyi.

-Kyll? min? sen ... kyll?h?n ... ja olisinhan auttanut, Juha saa uskoa, ett? olisin auttanut, jos olisin voinut. Mutta Juha ymm?rt??, ett? esivallan k?sky? vastaan ei voi asettua.

-Eip? ei...

Juhalle tuli kiire pois, liikutustaan pakoon, leukansa j?rin?? salatakseen.-Eip? ei, eip? ei!-h?n uskoi sen, mit? rovasti oli sanonut. Eih?n toki mitenk?, kun oli kielto kuninkaalta. Oli kai, oli kai. Mit?p?s se olisi sit? muuten sanonut, jos ei olisi ollut.

Juha istui taas venheess??n, kokka kotia kohti, kirkko ja pappila per?n takana.

Sattuihan kuitenkin somasti, ett? esivallan kieltojen piti osua juuri, kun veiv?t minulta Marjan. Ei moista ole ennen kuultu.

Ei n?kynyt en?? pappilaa, kirkko oli j??nyt mets?n taa. Kova vastatuuli puhalsi salmen suuhun suurelta sel?lt?. Tullot natisi, venheen kokka lotisi laineelta toiselle.

Turha vaiva, turha retki, ajan hukka. Ei se ole sit?, ei ole semmoisia k?skyj? eik? kieltoja. Eiv?t v?lit?, vaikkeiv?t kehtaa sit? sanoa. Mit? ne Marjasta? Ilkkuvat mieliss??n, ett? niin k?vi. ?Sep?h?n siit? viimein tuli!? Jos olisi ollut rovastin oma tai vaikka vain em?nt? kenen rikkaan, niin olisi jo puoli pit?j?? suden ajossa. Mit? ne Marjasta kukaan-toisheimoisesta, mustaverisest?. Jos olisi jonkun toisen eik? Rajakorven Juhan, v??r?s??ren, j?r?n, joka ei osaa mielitell? eik? kielitell?... Vaan min? en tarvitse heid?n apujaan, min? tuon h?net sielt? omin voimin, min? tapan Shemeikan, min? v??nn?n silt? niskat kuin lampaalta, ett? kielen suustaan oksentaa, min? katkon silt? koivet, niin ett? kerran rusahtaa...! Ja venheen kokka s?esti laineisiin lokattaen: tee se, tee se!-Toinen meist?, h?n tai min?! Ja sama se, vaikka kumpikin-jos en Marjaa elossa tapaa ... jos on h?nelle mink? pahansa tehnyt...

Ja soutaessaan oli Juha v?hitellen selvill? siit?, mit? tekee. On ennenkin vainovuosina vankeina vietyjen j?lki? seurattu, merkkien mukaan, joita ovat saaneet tienvarteen j?tetyiksi. On saattanut Marjakin semmoiset j?tt??, muutkin merkit, koska jo enn?tti huivinsa rannalle j?tt??. Perill? v?ijyttiin ennen viikkokausia-saatanhan sen min?kin tehd?. Talot tuleen pistettiin, voin min?kin pist??. Kyll? Marja arvaa, kuka sytytti...

Kun Juha tuli kotiin, n?ki h?n ?idin jo asettuneen sinne em?nn?ksi, liikkuvan Marjan askareissa kuin omissaan. Ei se koettanut salatakaan hyv?? mielt??n. Piika puikkelehti h?t?iss??n sinne t?nne, vesiss? silmin.

Sy?ty??n v?h?n nouti Juha aitasta pyssyns? ja muut mets?miehen tamineensa tupaan ja alkoi laittaa niit? kuntoon. Sen tehty??n h?n haki k?siins? m?yr?nnahkaisen reppunsa ja ojensi sen ?idilleen:

-T?yt? tuo-niin paljon kuin mahtuu-poronkielt? ja talkkunajauhoja.

-L?hdetk? mets?lle?

-En.

-Ajattelin, kun noin varustelit.

Kun ?iti oli tuonut t?yteen repun, sanoi Juha:

-L?hden t?st? ja saatan ehk? viipy?kin. Olkaa t?ss? niin kauan. Tehk?? Kaisan kanssa ty?t ja mink? apua tarvinnette, se ottakaa. Tuoss' on eloaitan avain, hinkalossa on rukiita, mill? palkan maksatte.

-Eth?n vain l?htene sen j?lkeen?

-Senk??-Sen j?lkeen l?hden.

-Yksin?si?

-Yksin?ni toin h?net kerran ennenkin.

-Et tainnut saada toveria?

Juha oli jo ripustanut repun olalleen ja tarttunut pyssyyns?, ja oli jo ovella menossa, kun ?iti huusi h?nen j?lkeens?:

-Et h?nt? sielt? en?? l?yd? ... p??si vain menet?t.

-Omanipahan menet?n, mink? menet?n. Mutta menee siin? silloin toisenkin p??.

?iti n?ki ja kuuli, ett? Juha oli sen p??tt?nyt eik? ollut pid?tett?viss?. Sille tielleen se j??-sen t?hden, sen siki?n, sen venakon ... nyt se menee, nyt se juoksee surman suuhun, nyt se menee...

-Mene vain! huusi h?n seuraten Juhaa porstuaan, jonka ovesta Kaisa samalla livahti sis??n,-Kaisa, kuulitko? Se l?htee Marjaa hakemaan. Mene vain, mutta et sin? sit? sielt? mukaasi saa, vaikka l?yt?isitkin!

-Mit??

Juha oli pys?htynyt porstuan rappusille.

-Mit? sanot? ahdisti Juha l?hemm?ksi astuen.

-?lk??, em?nt? ... sanoi Kaisa silm?ns? peitt?en.

-Ei tule kutsuen kyl?lt? kiimainen narttu!

-Voi, voi teit?, em?nt?! vaikeroi Kaisa.

-Mielell??n meni! huusi em?nt? yh? enemm?n raivostuen. Syliins? heitt?ysi!

-Se on valhe!

-Kaisa n?ki, kysy silt?!-ja nauruun r?m?ht?en per?ytyi em?nt? takaisin tupaan. Piika oli lyyk?ht?nyt lattialle.

-Mit? sin? n?it? tiukkasi Juha h?nt? hartioista ravistaen.

-En min? mit??n n?hnyt.

Mutta samassa h?n pillahti itkem??n.

-Sano, mit? n?it.

Piika ei kuin itki. Juha sy?ksyi tupaan.

-Mit? se on n?hnyt?

-Sen n?ki, ett? venhe viilett?? alas ja py?r?ytt?? poukamaan, kun Marja rantaa my?ten j?less? juoksee huivia heiluttaen kuin pys?hdytt??kseen. Siit? maihin laskee ja sylins? levitt??, ja Marja siihen heit?kse. Nakkaa sen venheen pohjaan ja itse hypp?? per??n, ja niin menn??n, eik? huudakaan Marjasi. Se huutaa, jota v?kisin vied??n.

-Sen valehtelet, huohotti Juha.

-Kysy itselt??n! Tule sanomaan Kaisa, valehtelenko.

Tytt? ei tullut eik? vastannut, kuului vain itku ja voihkiminen porstuan nurkasta. Se ei valehdellut, ei valehtele se, joka itkee.

?iti seisoi karsinassa puolittain selin, kasvot olan yli ilkkuen, Juha k?det riipuksissa, hiukan eteenp?in kumarassa.

-Meni mielell??n ja jouti menn?kin!

Mutta silloin karkasi veri Juhan p??h?n. Oli survehakkuri lattialla. H?n tempasi sen sarvesta kuin tuopin, py?r?ytti p??ns? ymp?ri ja iski ?itins? eteen, niin ett? siltapalkki murtui.

-Sen valehtelet!

Ja sy?ksyi m?l?ht?en ulos.

?iti oli siunaten lyyk?ht?nyt penkille. Piika oli paennut tupaan, Juhan karatessa ohi porstuan l?pi.

-Eik?h?n silt? nyt l?htenyt halu? Siihenp? aseetkin j?iv?t!

-Voi teit?, mink? teitte, vaikeroi piika. Parempi sille olisi ollut, jos puukon syd?nalaansa iskitte.

-L?hti silt? nyt halu.