Chapter 6 No.6

Shemeikka oli her?nnyt, rev?issyt silmilt??n huivin-miss? olen? mit? on tapahtunut?-Silloin muistaa h?n kaiken...

Olenko taas ollut mielet?n? Olenko taas tehnyt j?rjett?m?n teon? T?st? viel? sodat syttyy, vainot nousee. Roskajuttu. Mit? min? siit? toisen akasta? Olisin antanut olla. Minnek? min? sen nyt panen? Kotiinko vien-vai takaisinko k??nnyt?n? Tarrautuu kiinni ja alkaa ulista ja itke?. Kun oman etunsa ymm?rt?isi, niin itse pyyt?isi sauvomaan maihin. Kyll? se siit? rantaa my?ten viel? kotiinsa osaisi. Sanoisi olleensa lehm?n haussa ja eksyneens?, niin eiv?t mit??n tiet?isi. Ei siell? kukaan meid?n l?ht??mme n?hnyt.

Ei ole sent??n kukaan minua niin halunnut kuin t?m?; ei kukaan niin kuollakseen puristanut. Ei ole ennen tiennyt miest? halanneensa. En hennoisi h?nest? ihan viel? erotakaan. Vaan olisi kuitenkin parempi, kun palaisi kotiinsa. Siell? taas syksyll? tavattaisiin ja aina vastakin kulkiessa.

Shemeikka on noussut ja istuutunut tuhdolle. Siin? huomaa h?n lehv?t, joilla venhe on koristettu. Semmoisia joutavia ne aina. Olisi edes jotakin sy?mist?.

Shemeikalla on n?lk?, ja ruumis on maatessa kuoleutunut. H?n katselee raukeasti ja kyll?styneesti etens? ja sylk?isee happamesti venheen pohjaan.

Tulen on tehnyt-mit? varten se on tehnyt tulen? Eih?n t?ss? kuitenkaan ole mit??n keitt?mist? tai paistamista. Sit? vartenko, ett? huomaisivat takaa-ajajat? Saattavat hyvin olla kintereill? milloin hyv?ns?. Vaikka olisivat jo maatessa laskeneet ohitsekin ja pys?htyneet kosken alle v?ijym??n.

H?n nousi ja potkaisi tulen sammuksiin ja kek?leen koskeen. Meni taas venheelleen etsim??n ev?skonttiaan ja repi sit? tehdess??n irti lehv?t venheen laidasta. L?ysi kontin ja istahti kivelle. Kontissa n?kyi olevan ruuan t?hteit? kova kannikka ja suolakalan pyrst?.

Marja seisoi v?h?n matkan p??ss? pensaassa ja seurasi Shemeikan toimia... Aikoi ensin yll?tt?? h?net, tulla takaa, sulkea h?net syliins?. Mutta yht?kki? h?n vavahti n?hdess??n ilmeen Shemeikan kasvoilla. Oliko se vihainen? Mist? se oli vihainen? Kenelle? Minulleko? Miksi se repi lehv?t pois? Ilme sen silmiss? oli kylm?, melkein julma.

Sill? on n?lk?! ihastui Marja samassa n?hdess??n, miten Shemeikka tyytym?t?nn? ja happamena k?vi kannikkaan k?siksi. Sill? poloisellahan on n?lk?! Se raukka j?rsii kovaa kannikkaa eik? tied? ... eik? tied?, ett? minulla on sille kalakeitto ja helmassa tuohinen marjoja t?ynn?. Ja kuta enemm?n Shemeikan muoto synkistyi, sit? hauskempi oli Marjan.

-Eik? maita? kuuli Shemeikka naurun hyr?hdyksen jostakin l?helt?. Samassa h?n huomasi Marjan pensaassa. ?rtyneeseen silm??n h?n n?ytti vanhalta, rumalta, isomahaiselta.

-Kah, mit? naurat?

Marja nauroi viel? hartaammin, ajatellen iloista yll?tyst?, jonka h?n sille tekee.

-Sinun ev?it?si, mies parka, nauran. Eik? sinulla ole muuta kuin tuo...?

Shemeikka ei vastannut, haukkasi vihaisesti palan suuhunsa ja sylki samassa toisen puolen ulos.

-Olisi t?ss?, jos et v?hyytt? katsone, niiasi Marja kiven luota ja nosti keittotuohisen piilostaan.

-Mit? sinulla siin? on?

-V?h?n keitettyj? mullosia olisi.

-Mist? sin? olet niit? saanut?

-Sainpahan, mist? sain, kunhan koetat, milt? maistuvat.

Shemeikka otti tuohisen Marjan k?dest?, ryypp?si lient? ja seiv?sti h?mmennystikulla suunsa mullosta t?yteen.

-Mutta mill? keinolla sin? olet saanut mullosia?

-L?ysin hatustasi ongen siiman ja vavan taitoin tuolta rannalta.

Shemeikka s?i, ahneesti h?rppien. Marja odotti, ett? h?n kutsuisi h?netkin toverikseen. Ei siksi, ett? h?nell? olisi ollut n?lk?, vaan ett? olisi kutsunut toverikseen-niinkuin Juha, joka aina kutsui toverikseen, joka ei olisi milloinkaan sy?nyt, ennenkuin toinen s?i, vaikka olisi ollut kuinka n?lk? itsell??n. Ja yh? on sill? se kylm?, melkein vihainen katse. Ja miksi repi lehv?t venheest?, vaikka eiv?th?n ne olleet tiell?? Eik? ehk? tahdokaan en?? mukaansa, t?st? edemm?ksi?

H?n kuuli Shemeikan nousevan, ja nousi itsekin. Mutta kun h?n silloin katsahti Shemeikkaan, oli se muuttunut. Pyyhkieli partaansa, kasvoilla sy?neen tyytyv?inen ilme. Samassa uskoi Marja erehtyneens?. Se oli ollut uuvuksissaan, ja sill? oli ollut n?lk?. Ja Marja heltyi niin, ett? olisi tahtonut kaulaan k?yd?. Sanoi kuitenkin vain, marjatuohista tarjoten:

-T?ss? olisi viel? v?h?n...

-Onko sinulla viel? marjojakin? Milloinka sin? ne poimit?

-Sinun nukkuessasi.

-Nukuinko kauankin?

-Eth?n kauemmin kuin ett? hyv?sti enn?tin poimia.

-Ovat makeita marjasi, ja mainiotapa oli keittosikin.

Shemeikka s?i, Marjan pit?ess? tuohista h?nen edess??n. Eik? ollutkaan Marja h?nest? en?? ruma, eik? vartalo muodoton, kun oli laskenut esiliinansa alas.

-Sy? sin?kin ... en jaksa kaikkia.

-Min? s?in jo poimiessani. Jos mit? j??...

Marjan koko olento vavahti, h?n aikoi sanoa jotakin, mutta ei saanut sanotuksi-ponnisti sitten viimeiset voimansa ja sai sanotuksi:

- ... ja jos mit? j??, niin saatathan ne tarvita toistenkin.

-Ent?s sin??

Shemeikka oli kiert?nyt k?tens? h?nen vartalonsa ymp?ri.

-Min?h?n en tarvitse.

-Etk?? Mikset?

-Minulla on lyhyempi taival t??lt? pois kuin sinulla.

Marja koetti irroittautua. Mutta h?nen hento, pehmoinen ja samalla j?ntev? ruumiinsa oli hurmannut Shemeikan veri?, eik? h?n p??st?nyt.

-Etk? tulekaan mukaan?

Marja ei voinut Shemeikan silmist? p??tt??, mit? vastausta h?n odotti. Eik? Shemeikka en?? itsek??n tiennyt, mit? h?n tahtoi. Marja ei vastannut.

-Minnek?s sitten? Takaisin kotiisiko?

-En ikin? sinne! huudahti Marja, h?nest? irti tempautuen.

-Mutta minnek? sitten?

-Mihin hyv?ns?! Lasket maihin, ehk? jonnekin osun.

Itku puristi rintaa, mutta ei viel? p??ssyt.

-Saitko sitten jo tarpeeksesi matkasta minun kanssani? kysyi Shemeikka tehden ??nens? moittivaksi.

Marjan kasvot kiinnittyiv?t, niiss? oli kuin hurmahenkisen, niinkuin n?kyj? n?kev?n ilme.

-Vaikka t?h?n matkani p??ttyk??n, sain sittenkin mit? el?m?ni kaiken toivoin!

Shemeikan silm? syttyi tuleen, veret kiehahtivat viimeisi? suoniaan my?ten. Paljon oli h?n naisia n?hnyt, ja monta heid?n tunteidensa purkausta, mutta ei koskaan ilmett? semmoista kuin mink? nyt Marjan kasvoissa. Paljon oli kuullut naisten h?nelle sanovan, mutta ei kenenk??n mit? t?m? ja niinkuin t?m?. Ei aio palata kotiinsa, vaikka se h?nell? on! L?htee ennemmin menem??n, tiet?m?tt? minne! H?nest? on minulle viel? paljon iloa.

-Tulet toki mukaani, Marja!

-Eth?n tahdo?

-Min? tahdon.

-Tahdotko? Sano, Shemeikka, ihanko totta tahdot? kuiskasi Marja h?nen kaulaansa ripustautuen.

-En v?kisin vie ... mutta jos mielell?si tulet.

-Mielell?nih?n min? ?skenkin tulin-vai luulitko v?kisin vieneesi?-

Sin?! Sano!

Silloin Shemeikka veti h?net vierelleen. Marja purskahti itkuun sit? iloaan, ettei tarvinnut koskeen hyp?t?-jonka olisi tehnyt, jos Shemeikka olisi h?net siihen hyl?nnyt.

Yht? ainoata huumausta ja sen hurmausta oli ollut l?ht? kotoa, koski ja suvantosaari-kuin unta oli nyt taas soutelu pitkin polveilevia virtoja, keskitse milloin kalliorantojen, milloin veteen kaatuneiden kelohonkien-viilettely lehtipurjeessa halki soikulaisten selkien, joiden nimi? ei tiennyt eik? kysynyt. Milloin oli Marja kokassa soutamassa, milloin Shemeikka, mutta aina silm? silm?ss?, katse katseessa, hymy hymy? houkuttelemassa, hell? sana aina p??tt?m?ss? iloiset puheet:-?Oletko minun??-?El? kysy!?-?Onko hyv???-?Kysyt, vaikka tied?t.?-Ja kun ei puhuttu, vaan ??nett?min? soudettiin, ei Marja p??st?nyt ajatuksiaan edemm? laineen viri?, jonka venhe teki veteen: miss? se j?lleen haihtui, siin? haihtui entinen el?m?, miss? se kokassa kohahteli, siin? kohahteli uusi, eik? h?n tahtonut koettaakaan sit? edemp?? kuunnella.-?Oletko minun, Marja??-?El? kysy.?-?Sanohan kuitenkin.?-?Tied?th?n sen, Shemeikka.?-Ja samaa unta oli yh? maihin nousut, kulku soiden poikki ja k?vely pitkin hiekkaisia harjuja honkien alla uusiin vesiin, miss? oli lahdelmissa aina uusia venheit? kuin matkanhaltijain heille varta vasten k?tkemi?. Oli heille nuotiopuu hakattu ja lehdesvuode havumajan katon alla valmis, mihin sattuivatkin y?pym??n... Kuka lie ne tehnyt? Shemeikka vain hym?hti, kun Marja sit? kysyi.

-Heit?te kokkaan lep??m??n, sanoi Shemeikka kuohuvan pitk?n kosken alla, monennenko, siit? ei ollut Marja en?? osannut pit?? lukua.- Heit?te nyt! Ved? silmillesi liina.

Ja Marja tunsi venheen nytk?htelev?n huoparien voimakkaista ty?ntelyist?, kuuli kokan loksattavan heikon vastatuulen virilaineita vastaan-huopaus hiljeni, venhe suhahti pehmoiseen hiekkaan, mutta ennenkuin Marja ehti vet?? liinan pois silmilt??n ja nousta, tunsi h?n k?den h?nt? nostavan polvien taipeesta ja sel?n takaa toisen k?den, ja seisovansa rannalla.

-Jotta tulisit, niinkuin l?hdit, sanoi Shemeikka.

-Miss? me ollaan?

-Perill?.

Marja n?ki valoisan, hiekkaisen rannan, v?h?n ylemp?n? vihre?n nurmen, nurmen takana solkisen koivumets?n, koivumets?n takana korkean kallioisen vaaran. Nurmikon laidassa, riippuoksaisen, kyhmyisen koivun alla oli huone, py?reist? hongista kyh?tty.

-Uskottelin sinua-ei ollutkaan taloni t?t? isompi.

Ei saanut Marja sanotuksi muuta kuin hell?n ihastuneen:

-Voi sinua, Shemeikka!

H?nen mielt??n huikaisi, veti kyyneleen silm??n, harsoon maailman ja el?m?n. Silm? itki, syd?n iloitsi tiet?m?tt? kumpikaan mist?. Sill? somempaa, sievemp?? ei voinut miss??n olla.

-Uskottelin sinua, Marja, on vainenkin minulla talo toinenkin kuin t?m?. Jos sinne halunnet, menemme? Jos t?h?n tyytynet, j??mme?

-J??mme.

-Mutta minun t?ytyy kotonakin k?yd?.

-K?ynet.

-Uskaltanetko yksin j??d??

-Vaikka vuoden viipynet, vaikka kaksi, kunhan kolmantena tulet.