Chapter 5 No.5

Kun Marja-syd?n t?ynn? kiukkua ja kyll?styst? ja el?m?ns? ?itelyytt?-tuli kosken rannalle puoleksi juoksujalassa, ajattelematta minne juoksi, kunhan vain p??si pois, n?ki h?n venheen kiit?v?n niskasta alas, ja venheen per?ss? Shemeikan ik??nkuin vihaisin liikkein sauvoimella pohjasta viel? vauhtia lis?ten.

Vaan tuskin Shemeikka oli huomannut Marjan, kun sauvoin py?r?hti kaarena p??n yli toiselle puolelle, viitaten niinkuin olisi viitannut: tule! Ja Marjalta p??si syd?mest? sanaton huudahdus ja h?nelt? kohosi k?si, niinkuin olisi sanonut: et ottanutkaan! Ota minut! Vie minut minne hyv?ns?! El? j?t?!

Marja l?hti juoksemaan rantaa, ei en?? mukaan p??st?kseen, vaan ainoastaan n?hd?kseen h?nest? viimeisen vilahduksen, ennenkuin oli joutuva isoon koskeen. H?n riensi ehti?kseen niemeen, jonka ymp?ri koski teki polven ja josta n?ki alas asti. Shemeikan venhe oli kadonnut. Marja riensi yh? kiireemmin, huivi tarttui lepp??n ja j?i siihen. Ei joutanut sit? ottamaan. ?Miksi annoin h?nen menn?? Miksi en l?htenyt, kun pyysi?? Mutta kun h?n sy?ks?hti lepikon l?pi ja niemekkeen poikki takaisin kosken rantaan, n?ki h?n Shemeikan hypp??v?n venheest??n maihin, kiskaisevan sen nokkaa kivien v?liin, heitt?v?n sauvoimensa venheeseen ja juoksevan avosylin vastaan. Marja pys?htyi, hoipertui taap?in juoksunsa vauhdista, h?nt? tartuttiin vy?t?isiin, h?n lyyk?hti maahan, h?nt? nostettiin, kannettiin, heitettiin venheeseen, joka ensin karahti kiviin ja sitten nytk?hti ja kallistui ja hetken p??st? keinui kuohujen v?liss?.

Marja ei liikahda kokasta, johon h?net on heitetty. H?n ei n?e siin? muuta kuin taivasta ja joskus vilahtavan puun, jonka alitse kiid?ht??. Toisen kerran kokka kohoo, toisen kerran se painuu. Shemeikka seisoo venheen per?ss?, milloin ylh??ll? milloin alhaalla, takanaan kuohut ja takanaan taivas, keikkuen yl?s ja alas, v?list? viillett?en tyynesti, v?list? tehden ?kkin?isi?, voimakkaita, tempovia liikkeit?. Marja koettaa nousta, kohottaa p??t??n, mutta vaipuu takaisin. H?n on keskell? kuohujen ry?ppy?, venhe kiit?? niin, ettei h?n erota muuta kuin ep?selv?n, vilisev?n rannan, ja vett? pirskahtaa h?nen kasvoilleen. Yh? vinhemmin kiit?? venhe. ?Voi, hyv? Is? sent??n!? Pauhu yltyy, venheen laidat rutisevat, on kuin se hajoisi h?nen allaan. Se on ihan kuohujen sis?ss?. Shemeikka on kaukana, n?ytt?? seisovan, ei venheess?, vaan kuohuissa. Samassa h?n taas on ylh??ll?, suurena, j?ttil?isen?, tukka hajallaan, parta hulmuten kahden puolen kaulaa. Ei ole maailmassa muuta kuin Shemeikka seisomassa, hyrskyt palamassa h?nen jalkainsa alla kahden puolen venhett?. Ei n?y maata, ei puita, kuohut kiit?v?t kilpaa Shemeikan kanssa h?nt? takaa ajaen, mutta eiv?t saavuta. Yht?kki? sattuu sielt? h?neen Shemeikan silm?, se hym?ht?? kiireess?, mutta on samassa taas toisaalla; on otsa rypyss?, huulet tuimassa pinnistyksess?. Marja koettaa hiukan kohottaa p??t??n laidan yli, suuri kivi kiit?? ohi ja raapaisee venheen per??. Toinen on toisella puolen ja karahtaa kokkaan. Mutta v?litse laskee Shemeikka. Marja vaipuu takaisin. ?Voi, hyv? Is? sent??n!?

H?n on vet?nyt esiliinansa silmilleen. Mutta silloin tuntuu menon vauhti hiljenev?n.

-Aa! El? pelk??, ei h?t?? mit??n! kuulee h?n Shemeikan sanovan.

Ollaan suvannossa, Shemeikka seisoo ja meloo, ja vartalo notkuu. H?n on suuri ja komea. Ei h?nt? k?rsi katsoa palaviin silmiin ja hehkuviin kasvoihin. Voi, jos se sent??n laskisi rantaan! Mutta se ohjaa uusia kuohuja kohti.

-P??st? minut pois! Menn??n maihin!

-Tahdotko? kysyy Shemeikka, ja venhe on l?hell? rantaa.-Hypp??!

Vaan Marja vaipuu takaisin tuhdolle. Ei h?n uskalla eik? ehdi ... eik? tahdokaan. Ja samassa on suvanto lopussa, niska nielee, venhe on uudessa koskessa.

-Nyt on horna! huudahtaa Shemeikka. H?n tekee tuimia liikkeit?, venhe ryypp?? itsens? vett? puolilleen, vesi kuohuu ulkona ja sis?ss?, pohja kolahtaa kiveen, laidat ruskaa, venhe pys?htyy.

-Souda! huutaa Shemeikka.

Mutta ennenkuin Marja p??see airoihin, irtautuu venhe.

-Ei tarvita!

Marja on noussut istumaan. On tultu alas miltei kohtisuorasta putouksesta ja taas ollaan suvannossa.

-P??st? minut pois, rukoilee Marja. Hukutaan.

-Pane pitk?ksesi, on viel? yksi nikama-sitten p??set.

Se hym?ht?? sielt? salaper?isesti, veitikkamaisesti. Marja tottelee. Tulkoon mit? tulee! Ei se minua en?? p??st?. Ja olkoon p??st?m?tt? ... viek??n mihin vie!

Nyt tuntuu koski olevan tyynempi, ei kohise niin, ei tule vett?, mutta venhe tuntuu kiit?v?n viel? nopeammin kuin ?sken, menev?n kuin irtautunut suksi vaaran rinnett? sile?ll? lumella, kiihtyy, hypp?? kuin kohona kerran pari-sitten hiljenee, kuin olisi tasaisella maalla-Marjaa py?rrytt??, syd?nalaa etoo, h?nen on paha olla-silloin tekee kokka ?kkik??nteen, Shemeikka hypp?? veteen, kiskaisee venhett? keskitullosta, ja kokka karahtaa soraan. Marja aikoo nousta, mutta ennenkuin ehtii, nostaa Shemeikka h?net yl?s ja kantaa maihin.

-El? Shemeikka, el?, anna minun olla, pyyt?? Marja, mutta puristau samalla h?nen kaulaansa ja irtauttaa siit? k?tens? vasta, kun Shemeikka on laskenut h?net maahan, m?tt??lle, sammalen p??lle. Mutta Shemeikka ei irtauta k?si??n, Marjan vieress? polvillaan.

-Miss? me ollaan? kysyy Marja silm?ns? sulkien.

-Saaressa, sanoo Shemeikka vitkalleen... Kosken saaressa, toistaa h?n.

Ja nyt sin? olet minun.

-En min? ole sinun ... min? olen toisen.

-Sin? olet minun.

-Mink? t?hden min? olisin sinun?

-Sent?hden, ett? tahdot olla.

-Sinunko?

-Minun.

-Min? olen toisen ... anna minun menn?...

-Olit toisen, kuiskaa Shemeikka silmiss? ja ??ness? riemua-olit toisen, Niin kauan kuin olit Ruotsissa, nyt olet Karjalassa.

-Karjalassako?-Miksi veit minut v?kisin?

-Tulithan mielell?si!

-Tulinko?

Eik? Marja tiennyt, oliko h?n tullut, vai oliko h?net viety.

Koski lakkasi kohisemasta Marjan korvissa. Sitten se taas kohisi, mutta hyvin kaukana.

-Kanna minut koskeen, sanoo Marja.

-Lep?? siin?, sanoo Shemeikka.

-Lep?? sin?kin, pyyt?? Marja.-El? mene.

Shemeikka kuitenkin irroittihe h?nen syleilyst??n, ja silm? hymyili.

-Miksi sinun silm?si minulle nauraa? kysyi Marja

-Ei se naura, vaan iloitsee.

-Miksi? Sano, miksi?

-On, kuin et olisi koskaan ennen ket??n halannut.

-En olekaan ... en ole koskaan ennen tiennyt...

-Mit? et ole tiennyt?

-Ett? t?mm?ist? on.

-En min?k??n.

Mutta h?n valehteli. Ei ollut Marja h?nen ensimm?isens?. Tuntui jo kovalta Marjan k?sivarsi h?nen p??ns? alla. H?n olisi tahtonut olla yksin.

-Olet v?synyt, sanoi Marja hell?sti.

-En ole.

-Sinulla oli, rakas, kova ottelu koskessa ... min? vain mukavasti venheen pohjalla viruin. Laitan sinulle vuoteen venheen kokkaan.

-Laitatko?-Laita samalla itsellesikin.

-En kuin sinulle ... ett? oikein saisit lev?t? rauhassa, rakas.

-Laitahan sitten.

* * * * *

Shemeikka nukkuu venheen kokassa. Marja on koristanut sen kuin h??vuoteeksi, pistellyt lehvi? laidan ja varppeen v?liin. Shemeikka nukkuu kuin lehtimajassa. Itse istuu Marja rannan kivell? ja ajattelee: kun olisi vesill? Shemeikan vene, niin keinuttaisin h?nt? kuin lasta.

H?n on tehnyt tulen kahden kiven v?liin. H?nell? on tuohinen tulella ja tuon tuostakin h?n kohentaa tulta ja varvuilla h?mment??.

H?nen on hyv? olla, l?mmin ja ihana; h?n sulkee v?list? silm?ns? sit? paremmin tunteakseen. H?n tuntee l?mpim?st? v?r?j?v?ns?, ulkoa ja sis?lt?, ensi kerran el?m?ss??n. Miss? lienen? Miten olen t?nne joutunut? Kuka lienee tuo, joka minut t?nne toi?-Vaan olinpa miss? hyv?ns?, olipa miten hyv?ns?, kuka hyv?ns? tuo-kunhan vain ei ole mit??n sit?, mik? oli ennen. Eik? sit? olekaan. Se on kuin poikki, katkaistu, min? olen irti ... ei mik??n minua en?? pid?t?.

On, kuin ei milloinkaan olisi voinutkaan olla maailmassa muuta kuin tuohinen tuossa, jossa h?nen Shemeikalle pyyt?m?ns? kalat kiehuvat, ja t?m? sari t?ss? koskessa. Se, mik? on siell?, miss? lienee, se ei h?neen kuulu. Syytt?k??t! En min? ole heille mit??n velkaa. Olen min? heille elatukseni moninkertaisesti maksanut.

Saanko min?kin kerran maailmassa valvoa mieleiseni ??ress?? Odottaa h?nen her??mist??n? Kun nukkuisi oikein lev?t?kseen. Kuinka oli koskessa kaunis, kuin suuri haltija usvaisena iltana! Tuli ottamaan, niinkuin ilmassa lenn?tt?en t?h?n toi. Minne aikonee t?st? vied?? Ottaako viel? edemm?kin, vai t?h?nk? j?tt??? Tehk??n, mit? tekee! Vaikka t?h?n j?tt?k??n, vaikka haihtukoon kuin haltija ilmaan! En sure, vaikka nyt samassa pit?isi koskeen menem?ni.

Shemeikka liikahti venheess??n, ei her?nnyt, k??nsihe vain toiselle kyljelleen.

Vaan ehk?p? en tarvitsekaan en?? koskeen? Ehkei olekaan t?m? viel? lopussa? Nyt vasta ehk? oikein alkaakin. H?nt? aina odotin, tulijata, ottajatani-tulipahan, ottipahan.

T?ss?k? nyt keit?n, miss? keitt?nenkin-h?nen vieress??n valvoen? T?ss?, ihan uudessa ja entist? kuitenkin niin l?hell?, ett? jos tulen tuohon kuuseen panisin, ne sinne sen n?kisiv?t. Sytytt?isink?, ett? pit?isi tulla karkuria hakemaan, vaatimaan ?omaansa? pois? Tulisipahan! koettaisipahan! ?Ei se sinun omasi ole en??!? huutaisi sille Shemeikka. Syntyisi tappelu. Olisi tuota soma n?hd?. Marjalle tuli kuin ilon raivo rintaan sit? kuvitellessa. Ei Shemeikka viitsisi silt? r?hj?lt? henke? ottaa, tarttuisi vain k?sipuoleen ja py?r?hytt?isi kenkkajalkaa niin, ett? koskeen singahtaisi. Se menisi alas, milloin sel?ll??n, milloin mahallaan-r?pik?iden vuoroin k?sill?, vuoroin jaloilla, toisessa kenk?, toinen paljaana-kolin kolia koskea alas.-Mutta olkoon siell?, mit? min? h?nest? en??...

Marja nosti tulelta tuohisen, jossa kalakeitto oli valmis, peitti sen vaatteella ja hiipi venheelle, jossa Shemeikka nukkui. Kasvoja, joiden p??lle Marja oli levitt?nyt liinasen s??skien suojaksi, h?n ei n?hnyt, mutta n?ki rinnan, leve?n, korkean ja kaarevan, joka hiljaa nousi ja laski; n?ki solakat j?senet-ja olisi tehnyt mielens? niit? k?dell??n hivell?, jos ei pel?nnyt unta h?iritsev?ns?. Hiveli niit? ajatuksissaan, kaukaa, kuvitelluin liikkein.

L?yt?isink? h?nelle viel? jotakin hyv?? kalakeiton mausteeksi, kun her??? H?n poistui syvemm?ksi saarelle. Se oli keskell? koskea, kahden yht? kovasti kuohuvan haaran v?liss?. Rantojaan my?ten se kasvoi koivuja ja leppi?; keskelt? oli v?h?n korkeampi, siin? oli kallio, kallion p??ll? suopy?ryl?, joka oli keltaisenaan lakkoja. Kivien lomassa oli alempana vatukko. Saarta kierrelless??n l?ysi Marja viel? herukkapensaan ihan l?hell? tulisijaa... ?Liek? t??ll? kukaan koskaan ennen meit? k?ynyt? T?nne se minut toi. Kai se on t??ll? ennenkin k?ynyt, koska t?nne osasi laskea. Toi tuttuun paikkaan! Mutta ett? se minut otti! Ett? se minusta huoli! Mik? min? olen? Suvuton, nimet?n mierolainen, joka en kelvannut muille kuin sille vanhalle, puolivaivaiselle. Olenko min?kin jotakin? Ensi kerralla kun n?ki, jo otti. Niin puhui, niin houkutteli, suuttui, kun kuuli, etten v?lit?. Enk? ole nyt kuin kuninkaanpojan, maankuulun, Karjalan komeimman! Uljaaseen taloonsa vie, hyv?n anopin antaa.?

Marikkoja kierrellen kosken saaressa, kallioiden v?liss?, jonne pauhu ei v?list? kuulunut ollenkaan, v?list? kuului kaukaa kuin monien metsien takaa, h?n v?hitellen poimi tuokkosensa t?yteen, rinnassa onnen rauha, huulilla sen hymy.