Chapter 2 No.2

Kun Juha palasi verkkoja laskemasta, n?ki h?n saunan l?mminneen ja vedet kannetuiksi, ja olkikuvon oven edess? pystyss? lauteille viet?v?ksi. Ei oltu moniin aikoihin saunan lauteita oljitettu! Se on leppynyt! Se tiet??, ett? se on mieluista minulle. On vastatkin tehnyt ja pannut vierekk?in porstuan penkille. On totta tosiaan sitonut ne minun tuomistani vastaksista. Toisen itselleen toisen minulle! Tulee ehk? itse saunottamaan eik? l?het?k??n Kaisaa. Istutaan yhdess? illalliselle ... ei pane s?ppiin aittansa ovea.

Oli kuin uusi Juhalle h?nen talonsa. Niinkuin olisi koko maailma rusottanut, niinkuin rusottaa ?sken pime? ja kylm? pirtti takkatulen liekkiin leimahtaessa: tuolla pirtit, porstua v?liss?, tuolla aitat, pienin, keskimm?inen ja suurin, tuolla talli ja navetta ja lato, kuja v?liss?, ja tallin ja navetan aukossa tarha, jossa kellot kalahteli lehm?in m?rehtiess?, ja siisti pihamaa ja takana hongikkom?ki! Enk? sittenk??n olisi tuota turhaan Marjalle rakentanut? Jospa se sittenk??n ei sit? viero, on ehk? siit? taas hyvill??nkin-koska on olkikupo ovella ja vastat porstuan penkill?. Ei nyt entisist? mit??n ... kuka t?ss? aina voi kaikki sanansa punnita! Ja Juha oli aivan varma siit?, ett? kaikki taas oli hyvin, kun n?ki Marjan tulevan tuvasta, ei en?? ty?ryysyiss??n, vaan pyh?vaatteissaan niinkuin vierasta vastaan. Ja eik? tulekin vastaan? On ensin aittaan menossa, mutta py?r?ht?? rantapolulle ja rient?? ihan rient?m?ll? luo niinkuin olisi ihastunut, ett? jopahan tulit, Juha!

-Siell? on ne tervamiehet tuvassa sinua odottamassa, puhui Marja, hehku poskilla, silmiss? puuhakkaan ilme,-mutta el? mill??n muotoa suostu heid?n tuumiinsa! Niill? on jokin paha mieless? Karjalan miehi? vastaan.-Eik? ollut Marjan silmiss? en?? j?lke?k??n siit? ilmeest?, mik? niiss? ?sken tarhalla oli ollut.

Tuvassa istui joitakin mustia, nokisia, tervaisia j?tki?, jotka kes?kaudet rantamaiden talonpojille sysi? ja tervoja polttivat m?ntykankailta kahden puolen vedenjakajaa. Tuttuja miehi? Juhaan, jonka talosta k?viv?t leip?varansa noutamassa, talvikaudet pyyntimiehin? ja poronvarkaina aina Lapin rajoilla asti kierrellen: mit? lienev?t olleen puolisissej?, mutta pyrkiv?t aina olemaan hyviss? v?leiss? Juhan kanssa. Jotakin heill? nyt lienee erikoista mieless?, koska istuvat alta kulmainsa katsellen ja housunkauluksiaan kohottelevat ja jalkateri??n lattiaan viputtavat...

Juha istahti ja odotti. Yksi heist? hivuttelihe ihan viereen, silm?t kiiluen nokisesta naamasta.

-Nyt, is?nt?, olisi karhu kierroksessa.

-Kultatalja semmoinen, ettei ik?n? ennen, lis?si toinen. Ja jokaisella t?ysi kukkaro povellaan ja venheet tavaraa puolillaan.

-Ei heit? ole kuin kolme ja meit? on kuusi.

Juha k?sitti jo asian.

-Annetaan olla niiden karhujen. Kiert?k?? heid?t talvella, miss? kiert?nette, niin on kelikin parempi ajaaksenne, jos sattuisi p??sem??n pes?st??n kaikkoon.

-Ei p??se! K?ysi kinttuihin ja toinen ranteisiin!-huiskis niinkuin ruiss?kit venheen pohjaan-venhe rannasta irti ja anna menn?! Kosken syy, ei sit? kukaan kysy.

-Rannalla rahojaan lukivat,-tuli kolmas puhumaan.-Olisi se apaja!

-Ei ryss?st? v?li?, puhui taas ensimm?inen. Jospa mekin heit? kerran verotettaisiin.

-Kerranko vain olette sen tehneet? virkkoi Juha.

-Ei milloinkaan niinkuin he! mink?s tekiv?t meille menn?kin talvena? T?ysi riista-aitta meill? Repovaaran rinteell?. Sen puhdistivat niin, ettei j??nyt kuin yksi oravannahka ilkkumaan.

-N?m?k?, jarrutti Juha.

-Sit? ei tied? n?m?k?, vaan sen tiet??, ett? sik?l?isi? oltiin.

-Sielt? olivat nekin, jotka toissa k?yrin? Kiannalla polttivat ja h?vittiv?t.

Marja oli tullut ja puuhannut pankon kulmassa.

-Yksi niist? k?vi talossa ja pyysi saunaa ja y?sijaa.

-Lupasitko? kysyi Juha.

-Eih?n ole ennenk??n kielletty. Ja kysyi viljaakin ostaakseen.

-Kuka se niist? oli? kysyi yksi miehist?. Oliko se iso ja pitk??

-Pitk? tuo oli, sanoi Marja.

-Mustatukkainen ja k?h?r?partainen?

-Niink? lienee ollut.

-Pit?net varasi, alkoivat miehet taas innokkaasti, melkein kiihke?sti Juhalle. Kaupantekoon muka tullaan, talot, tavarat tarkastetaan, t?n? vuonna ostetaan, ensi vuonna jo v?kisin vied??n. Kun on talo puhtaaksi pantu, se tuleen ly?d??n, v?ki orjaksi otetaan-mit? ei talon kanssa polteta. Ei olisi ensi kerta.

-En usko heid?n minun talolleni mit??n tekev?n. Rauha on heid?n kanssaan meid?n puolelta pidetty ja pidet??n vastakin. Tehk??t he ensiksi, min? en aloita enk? anna muillekaan lupaa. Mit? muualla tehnette, minun rannassani ei rauhan aikana matkamiest? ry?stet? niin kauan kuin t?nne huuto kuulunee.

-Tehd??n niin, ettet mit??n kuule.

-Kyll? min? kuulen.

Juha sanoi sen semmoisella varmuudella, ett'ei siihen ollut sen enemp?? lis?tt?v??. Miehet murjottivat, mutta Marjalta h?n sai kiitollisen katseen.

-Ei olisi pit?nyt tulla teilt? ollenkaan kysym??n.

-Olisihan sen saanut tehd? niinkuin olisi tahtonut, mutta silloin ei olisi ollut en?? taloon asiata.

-Kova onni sent??n ... kyll? ne nyt p??siv?t.

Ja korvallisiaan raapien l?htiv?t miehet.

-Eik? pit?isi viel? menn?ksesi varoittamaan vieraita? eh?tti Marja-jos viel?kin mink? tekev?t.

-Ei ne en??, kun kerran tulivat kysym??n.

-Vaan saattavat l?hte? j?lkeen ja rajan takana ry?st?v?t ja tappavat?

-Tehk??t siell?, mink? tekev?t. Eiv?tk? mahda heille mit??n, kun kerran koskille p??sev?t.

-Vaan mene kuitenkin varoittamaan.

-Oikeinhan sin? pyyd?t ... oikein koreasti-

-Oikein koreasti, niinkuin vain osaan.

-Ei niill? mit??n h?t?? ... vaan saanhan menn?.

Siit? oli aikoja, kun Marja oli h?nelt? n?in pyyt?nyt, n?in h?nelle ollut...

H?n nousi l?hte?kseen, kun joku samassa kulki ikkunan ohitse.

-Siin? se nyt on, huudahti Marja.

-Kuka?

-Ka, se ?skeinen mies.

Sis??n tuli solakka, mustapartainen nuori mies, niin pitk?, ett? h?nen t?ytyi taipua melkein kaksinkerroin matalassa ovessa, ja kun oikaisihe, p?? orsia tavoitti. H?nell? oli k?sivarrella kimppu s?kkej?.

-Hei, siin?h?n is?nt?! puhui h?n. Terve talohon! Et tainnut tiet?? tulevani, kun ortesi noin matalalle salvoit? Terveheksi!-h?n pisti k?tt? Juhalle. Terveheksi!-h?n pisti k?tt? Marjalle, reippaasti, iloisesti, ??ni hele?n sointuva, hampaat v?l?htelev?n valkoiset hienon k?h?r?ss? parrassa, ruskeissa silmiss? viekasta veitikkaa ja huolettoman ilon kiiltoa.

-Mist? on vieras matkalla? kysyi is?nt?.

-Jos sinulle, is?nt?, sanon, mist? olen matkalla, ymp?ri py?r?ht?m?ni pit?isi. Kemit, Sunkut, Arkangelit, Aunukset, Turut, Torniot! My?t sin? rukiita?

-Jospa noita jonkin verran m?isikin, olisiko paljonkin tarvis?

-Saanet nuo s?kit t?yteen, jo riitt?? t?ll? kertaa.-Ja h?n heitti s?kit Juhan eteen, k??ntyen Marjaa tarkastelemaan.

-Montako niit? on?

-Katso, katso!

-Nytk? ne olisi heti t?ytett?v??

-Heti, heti-h?n tarkasteli yh? Marjaa-ja saanen hevosen, mill? heid?t rantaan rahtaan?

-Eiv?tk? nuo tuonvertaiset t?t? matkaa menne kantamallakin?

-T?yt? sin? sitten s?kit, min? sill'aikaa mieheni noudan?

-Anna heid?n olla venheill??n, kyll? min? n?m? apunasi kannan.

-Hyv? on!

Juha otti s?kit ja l?hti niit? t?ytt?m??n. Vieras oli Juhalle puhunut, Marjaa katsellut, huulet hymyss?, silm? elellen. Ei tiennyt Marja, mit? sen huuli hymyi, mit? silm? iloitsi, mutta hymysi itsekin hauskalle vieraalle niinkuin vieraskin h?nelle.

-Kuka sin? olet? Piikako?

-Silt?k? n?yt?n?

-?sken orjalta n?ytit lypsyryysyiss?si, vaan lienetkin tyt?r, vai mini?k? lienet?

-Em?nt?kin lienen. Enk? em?nn?ksi kelpaisikaan?

-Tuon?

-Senp? sen.

-H?n miehesi tuo-?

-On.

-Sinun?

-Minun, minun! Mik? siin? on, ett? sit? kysyt?

Vieras heilautti k?tt??n.

-Hui hai, on sinulle liian vanha. Olet liian kaunis ja korea omaksensa, ?ij? r?hj?n.

-?ij? r?hj?nk?? Sano sitten, kun n?et, mink?laisen s?kin sel?ss??n kantaa.

-V??r?s??ren, v?k?leuan!-Vaan sinut olen n?hnyt, kun tarkemmin katselen. Lienet se-ja se olet-se on p??, se ryhti-vaan oli hiuksesi silloin hajallaan.

-Minunko? milloinka?

-Toissa, kolmanna kes?n?. Rannassa seisoit tuolla kosken poukamassa ja tukkaasi suit-ilkoisen alasti-min? venheess? alas viiletin?

-Sin?k? se olit?

-Jos sain purteni pys?htym??n, mukaani otin.

-Otit?

-Otin. Maihin tulin, k?den toisen kainalosi alle kietaisin, toisella jalat maasta nostin ... niin tytt? helposti maasta nousee, sen kun silloin aina on pakko k?tens? kaulaan kietaista-ja purteni pohjaan heitin!

-Noin vain keikahutit?-Kehuja olet, kuka lienetkin.

-Et tied?, em?nt? nuori, kuka olen?

-Ei naama nime? sano.

-Et ole kuullut puhuttavan Uhtuan Shemeikasta?

H?n ojensihe, suoristihe, pani k?tens? rinnalle ristiin-ei sulkenut tiet? Marjan menn?, sitoi h?net silmill??n siihen, miss? h?n seisoi, k?si pankon patsaassa.

-Uhtuan Shemeikka? sanoi Marja viivytellen.

-Olet kuullut puhuttavan?

-Se Karjalan kuulu? p??si Marjalta.

-Se!

-Hilapan poika?

-Sen!

Juha kuului huutavan ulkoa.

-Mit?p?h?n ?ij? siell? pakisee?

-Sinua s?kin suuta pit?m??n huutaa.

Shemeikka py?r?hti, heilautti k?tt??n ja meni.

Niit?k? se oli? Shemeikkoja! Karjalan suurinta kauppiassukua, mets?nk?vij??, karhunkaatajaa, poron- ja hirvenhiiht?j?sukua, monen maan mainiota rikasta. Jo pienen? tytt?n?, Juhan kotona ollessa, oli Marja kuullut heist? puhuttavan, pel?tyist?, vihatuista, kirotuista, talojen polttajista, naisen ry?st?jist?... Vai ei muuta kuin otti vain, mutta ei saanut pys?htym??n venhett??n?-Marja teki tuvassaan jotakin, tiet?m?tt??n mit?, riensi ovelle, palasi takaisin, vilkaisi ikkunasta, n?ki, kuinka Shemeikka koetti v??nt?? s?kki? selk??ns?, mutta horjahti istualleen aitan rappusille. Eip? kest?nytk??n selk?, vaikka on pitk?. Juha otti selk??ns? sek? h?nen s?kkins? ett? omansa, toisen toiselle olalle. Marjalta p??si lyhyt, ilkkuva naurun r?h?ys. Tarvitsiko sen h?nt? minulle halventaa? ?V?k?leuka...? v??r?s??ri?? Mutta ilman sit? v??r?s??rt? olisit sin?, lenkojalka, t?ll? hetkell? koskessa, sen sijaan ett? se nyt sinun s?kkej?si kantaa. Kehtaat siin? viel? vihelt??, h?vyt?n, ja vitsalla s?kkiin ly?d?! El? luule, ett? min? sinua katselen! En p?ly per??si!-ja Marja vetihe pois ikkunasta. Mokomalle viel? kylynkin l?mmitin.

Mutta kun miehet olivat menneet ohi ikkunain, riensi h?n kuitenkin ulos ja ehti n?kem??n, kuinka nuori mies keve?ss? hypyss? keikahti ver?j?n yli. Seisoi piikakin solalla sit? katsellen, kerpputaakka sel?ss?:

-Katso hurjaa, kun meni kuin korentona aidan yli. Kuka se oli?

-Uhtuan Shemeikka sanoi olevansa.

-Kerran tuonkin sai n?hd? ... vaikkakin vain sel?lt?.

-Juokse j?ljest?, niin saat n?hd? h?nen naamansakin!

-Joko se meni my?tyrin??n?

-En tied?, ei tuo ainakaan hyv?sti??n heitt?nyt. Vaan ilman meid?n is?nt?? olisi koskessa se komea mies ja tavarat toisten takana.

Hetken p??st? kuuluivat miehet tulevan takaisin, ??nekk??sti haastellen, hyv?ll? tuulella, Shemeikalla sel?ss??n laukku, jonka vei tupaan.

-Eik? se mennytk??n? kysyi Marja.

-Toiset meniv?t, mutta t?m? viel? j?i.

-Mit? varten se j?i? Mahtoi menn? h?nkin.

-El? ole mill?sik??n. Se on hyv? mies. Sen t?ytyi j??d? t?h?n viel? huomeneen uusia kaupparenkej??n odottamaan, sanoi. Ne t?ss? yhtyy ja t?st? eroo toiset toisille reiteille, koskien alla. Ehk? laittavat vakituisen majapaikkansa t?h?n meille, ja min? sanoin: laittakaa vain. Kuule, se pit?? kylvett?? ja sy?tt?? ja tehd? aittaan tila. Sit? pit?? kohdella kuin pappia.

-Mink?h?n t?hden tuota niin pit??, roikaletta?

-Maksoi hyv?n hinnan, ei kopeekkaa tinkinyt niinkuin muut Ven?j?n miehet. On hupaisa ja mukava. Ryypynkin vaivoistani viel? antoi.

-Oliko makeata?

-Jotta oliko? Oli se-mit? lie ollut ulkomaan makeata-soutaa suonissani kuin mahla kev?tkoivussa.

-Ett?k? on, niinkuin luontosi lehte? tekisi?

Juhalta p??si hyv?n mielen nauru ja Marjalta my?s.

-Sauna on kyll? valmis, jos ette liene muuta vailla.

-Marja, sinun pit?? itsesi tulla l?yly? ly?m??n.

-K?ypi kai se Kaisaltakin yht? hyvin kuin minulta.

-El?h?n nyt,-itsesi sinun pit??, em?nn?n, olla saunoittamassa.

Kuulehan! El?h?n mene-ei olla en?? nyrpeit?... H?h?

H?n uskalsi k?mmenell??n koskettaa Marjaa kylkeen. Eik? Marja nyt ?s?ht?nytk??n vastaan, oli niinkuin ei olisi ollut tiet?vin??n, heilahuttihe hiukan. Mutta Juhasta oli niinkuin ei olisi ollut maata jalkainsa alla.

-Saunaan, vieras! huusi h?n pirttiin, josta Shemeikka samassa tuli.

Marja oli py?r?ht?nyt aittain edest? rantaan, puolijuoksua.

-Sinulla on komea em?nt?, sanoi Shemeikka h?nen j?lkeens? katsoen. On jalan nousu joustava kuin rekivetovarsan.

-On sill? jalan nousu!

-Onko muutenkin mieluisenne?

-On mieluinen, on yli kaiken mieluinen. Ent?p? sinun em?nt?si?

-Ei ole minulla viel? omituista.

-Vai ei? Ottaaksesi pit?isi.-Oli hiien hyv?? se viinasi! sanoi Juha n?ppi? ly?den.

-Tahdotko viel??

-Ei nyt, ei nyt ... vaan jos sitten taas saunan p??lle. Ei ole minulla tarjota koin v?h?n kitker?t? patakukkoa. Annat omaasi sitten v?h?n em?nn?nkin maistaa, suhahti h?n, vierastaan kylkeen nyk?isten. Jos on muitakin makeita laukussasi, katsotaan sitten niit?kin. On nuori ihminen makeihin perso.

-On makehia, on korehia!

Juha tepasteli ja hyp?kehteli eik? tiennyt, miten hyv?n mielens? ilmaista... Tuli toki t?m? vieras parhaaseen aikaan. Ilman sit? olisi viikko viel? murjotettu ja tiesi, olisiko sittenk??n sopua tullut. Vaan niin pian kuin sille tulee mieluinen vieras, aina mieli keikahtaa.

-Heit? t?nne pihaan ryysysi. Min?kin heit?n.

-S?ilynee kai laukkuni tuvassa?

-S?ilyy se! Vaikka olisi kaikki Karjalan rikkaus laukussasi.

-Ei ole, ei ole, v?h?n mit? kamaa, r??m??...

-Ei meille varkaat tule. Ei meill? ry?stet? miest? niin kaukana kuin huuto pihaan kuuluu. Ei tule rosvo Juhan taloon. Ja jos tulisi, niin torjuttaisiin! Luvan kysyv?t, ennenkuin ottavat. Menn??n nyt! Semmoinen on Juha!

Shemeikka l?i olkap?ille is?nt?? saunalle laskeuduttaessa.

-Semmoinen on! Topra mies! ?ij? maailman paras!

Juha nauraa hekotti ja meni edelt? saunaan.

Marja oli selin kodassa, kun miehet tulivat.

-Hei, em?nt?! huusi Shemeikka ilki alastonna ohi menness??n. Mutta Marja ei k??nt?nyt p??t??n. Vasta kun kuuli heid?n olevan lauteilla, livahti h?n ovesta hautomaan vastoja.

-Oletpa sin? sorea poika, puhui Juha. Selk? kuin huojuhongan, s??riluut hienot kuin hirven, reisi kuin rekivedon-h?t?k? niill? tuommoisilla aidan yli? Minun ovat n?m? l?ngell? v?h?n, kun liian nuorena reik?tuolissa seisottivat, mutta kyll? n?ill? p??see.

-Tuoss' on, sanoi Marja vastoja kurottaen.

-Anna t?nne vain el?k? tyhj?? ujostele.-Katso sin?kin noita sen k?sivarsia-ei ole niill? aurankurjessa kiikuttu-ka, kun putosi!

-No niin-tuoss' on!

Marja otti vastat lattialta ja ojensi Juhalle toisen, samalla kun heitt?m?ll? heitti toisen h?nen ohitsensa Shemeikan syliin.

-Ai! huudahti Shemeikka.

-Voi, sattuiko?

-Sattui

-Mihink?? hihitti Juha.

-Mihin lienee.

Juha, jonka p??h?n l?yly ja hyv? mieli ja juomansa yh? vain kihosi, nauroi ja sai Shemeikankin nauramaan. Mutta Marja oli ?ysk?isevin??n:

-Sen kelvottomat!

-Nyt l?yly?! huusi Shemeikka. Nyt l?yly?, sorea em?nt?!

-Viel?k??

-Jo riitt??!

Marja l?i viel?, kerta kiellon p??lle, vet?ytyi sitten porstuaan, kuuli sinne kaikki, mit? miehet saunassa haastoivat vastainsa l?tkin?n lomassa.

-Annahan, kun min? kylvet?n, puhui Juha. Rupea tuohon pitk?ksesi. L?ip? tiukan l?ylyn. Oikein rakkaasta k?dest?. Kyll? se kitkan kiukaasta irti saa, kun vain tahtoo. On se, on se ... en olisi luullut, ett? min? vanha ja v?h?n vaivainen saisin semmoisen nuoren ja pulskan.

-Etteh?n te mik? vaivainen ole?

-Onnunhan min? v?h?n, kun karhu puri s??reen. Tuoss' on viel? hampaitten arvet, ja siit? on j?nne poikki. Ei se kulkua haittaa. Eik? sit? paljon huomaakaan kuin s?iden edell?.

-Ei vieras huomaa mit??n.

-En olisi h?nt? ehk? muuten saanutkaan-Juha oli alentavinaan ??nt??n ja luuli puhuvansa kuiskaten-k??nn?s v?h?n kylke?si ... en olisi ehk? muuten saanutkaan, vaan kun itse kasvatin pikkutyt?st? itselleni, ihan k?tkyest?, soudattelin kuin paras lapsenpiika-sen ?iti tuli meille sinne vanhaan Karhulaan n?lk?vuonna ja teki sen meill? ja kuoli-niin kun kasvattelin siin? ja ihmiseksi opastelin, lukemaankin ja rippikouluun, niin siin? sitten otin, kun ei ollut muitakaan ottajia, vaikka olikin ?itini ja koko suku vastaan, kun oli k?yh? ja on venakko.

-Venakko?

Vasta lakkasi l?tkim?st?.

-Teid?n heimoanne. Sielt?p?in sen ?iti sanoi olevansa, vaan ei ole sen tarkempia tietoja; orjatytt? mik? lienee ollut, joku pakenija pahoja pit?ji??n; siell?h?n kuuluvat is?nn?t tekev?n piikatyt?illeen, mit? tahtovat. Lieneek? niin, en tied?.

-Ropsikaa viel? v?h?n jalkopohjiakin.

-Vaan v?h?t min? suvustaan, kuuli Marja miehens? jatkavan-sama juttu, mink? aina vierailleen kertoi, kun v?h?nk??n viinaa nokkaansa sai, hupakko.-Ei h?n minusta silti ole t?m?n puolen tytt?j? huonompi. Olisi minulle ?iti rikkaitaan tyrkytellyt, ja olisin min? heit? ehk? saanutkin, aina on valmiiseen taloon tulijoita...

-Pit?isi suunsa! tiuskaisi Marja itsekseen.

-Siit? sit? anoppinsa nyt vihaa, ett? min? h?net t?h?n otin. Heit?kse v?list? maammo k?ydess??n niin pahaksi, ett? on ollut kesken viikon kotiinsa kyyditt?v?. Vaan hyv?n kurin se sille aikanaan antoi ja opetti t?ihin. Nyt sit?kin kiukuttelee: ?Jos tuon tiesin, ett? h?nest? mieron kantamasta itselleni mini?? kasvatin, en neuvonut rihmaa neulan silm??n pist?m??n.? Vaan mit? ma juuri sanoinkaan? K??nnyh?n mahallesi, niin sivell??n toistakin puolta.

-Jo riitt??, sanoi Shemeikka-Sit? sanoitte, ettette v?litt?nyt rikkaista, vaikka olisi ollut tarjolla.

-Niinp? niin-Shemeikka kuului laskeutuvan lauteilta ja istuutuvan alemmaksi. Juha puhui yh? ylh??lt?, nyt itse??n hutkien.-niinp? niin, vaan minua he kaikki muut kylm?siv?t, en katsonut p?in, en perin, t?m? oli mennyt kuin veriin. Tuohon Marjaan se vain luonto veti.

-Niinkuin se tikanpoikaa puuhun vet??? kuului Shemeikka hyr?ht?v?n.

-Ai, kun se osaa olla hyv? ja herttainen, kun vain tahtoo, rakas ja reppoisa kuin t?mm?inen kes?inen vasta.

Shemeikka r?h?ytti lyhyen rivon naurun. Marjan olisi tehnyt mieli iske? halolla oveen.

-Vaan saattaa se olla kiukkuinenkin-onko se siell? porstuassa, katsopas?

Marja ehti parahiksi painautua oven suojaan, kun Shemeikka sit? raotti.

-Ei n?y en?? olevan.

-Ly? sitten sin? l?yly?, vieras, vuorostasi.

-Tulenko pehmittelem??nkin?

-Suorihan siin? omia sorkkiasi. Mit? min? taas p??sink??n puhumasta?

-Jotta osaa em?nt? olla kiukkuinenkin.

-Ka niin, vaan v?h?tp? siit?. On v?h?n herkk? verilt??n, milloin ylen murheellinen, milloin naureskelee, lauleskelee, p?iv?t p??st??n visertelee. On kuin mets?n el?v? eloisa, ei p?ivin lep??, ei y?kausiin unta saa, vaan toisin ajoin ei vuoteesta nouse, ja jos nousee, liikkuu kuin n?kij?.

Nyt Juha kylpi, oli v?h?n aikaa vaiti, mutta jatkoi taas:

-T?m? sauna on meid?n yhdess? tekem?mme. T?ss? oli minulla kaski silloin, sen laitaan t?m?n salvoin. Min? t??ll? kes?kaudet kaskia viljelin ja kalaa pyysin. Kotitalosta ei minulle joudatettu muuta apumiest? kuin tuo Marja. ?Ota matkaasi tuo mieron venakko, siell?p?h?n on l?hemp?n? kotimaataan?, sanoivat. Yhdess? me kerran kes?ss? t?nne kotikyl?st? suuret sel?t soudettiin. En puhunut silloin viel? mit??n, vaikka jo panikin mieless?ni, ett? tuosta sen viel? oman itselleni kasvatan. Min? veistelin, Marja sammalta nyhti ja saumoihin latoi. Tupaakin yhdess? tehtiin monena kes?n?. Se jos tahtoo, osaa kirvest?kin k?ytt??. Vaikka oli silloin jo aikaihminen, en h?nt? sormellani koskenut. Oltiin niinkuin veli ja sisar vihille asti ja viel? v?h?n j?lkeenkin.-Heit?s, veli pyh?, sankollinen selk??ni. Soh, hyv?, hyv?...

-Onko teill? lapsia? kysyi Shemeikka sen tehty??n.

Oli kuin olisi Juha jostakin her?nnyt. Mit? h?n t?ss? oikein? Kuka se oli tuo, jolle h?n oli puhunut Marjasta? Mit? lieneek??n puhunut?

-Ei ole, vastasi h?n lyhyesti eik? sen siit??n jatkanut.

Mutta Marjaa suututti ja h?vetti. Semmoinen narri ja h?per?! Tarvitsiko h?nen saattaa itsens? ja minut vieraan naurettavaksi. Jos itsest??n haastoikin, tarvitsiko h?nen minusta?

Kun kuuli miesten valelevan itse??n, pujahti h?n ulos kodan sein?m?lle. Tuskin oli ehtinyt ulos, kun Shemeikka tuli ja alkoi h?nt? huomaamatta hiljalleen astella pihaan, ruskea iho illan viileydess? h?yryten-pitk?, solakka, sopusuhtainen-eik? Marja saanut h?nest? silmi??n ennenkuin Juha ty?ntyi ovesta kumarana, pitk?selk?isen?, lyhyts??risen?, j?lleen rient?ess??n tavallista enemm?n ontuen. Juha saavutti nuoren miehen ennenkuin olivat pihassa. Astuivat rinnan, hirvi toinen, toinen juhta... Ja heit? katsellessaan p??si Marjalta saunaan riisuutuessaan hillit?n, r?ike? nauru; ei tiennyt itsek??n, mik? nauratti, mutta h?nt? nauratti viel? saunassakin, kun pieksi itse??n vastalla, niin ett? ihoa kirveli.

Kun h?n tuli ulos ja nousi pihaan, istui Juha alasti tuvan rappusilla, paita syliss?. H?n myh?hteli siit? Marjaa vastaan.

-Joko sin?kin kylvit, mahdoit huutaa, niin tulin l?yly? ly?m??n.

Jos olisi Marja tehnyt niinkuin mielens?, olisi ly?nyt.

-Panisit paidan yllesi, etk? tuossa alasti roikottelisi! s?h?hti h?n ohi astuen.

-Kah, annahan kun viillytteleime.

Mutta porstuassa Marja k??ntyi ja virkkoi yst?v?llisemmin:

-Kyll? t??ll? on jo ruokakin sinulle ja vieraalle.

Kun Marja tuli tupaan, istui Shemeikka siell?, hopeapullo ja pieni hopeapikari p?yd?n nurkalla, avattu laukku edess??n lattialla. H?n oli pukeutunut puhtoisiinsa, valkoisiin alusvaatteisiinsa, paita kuin silkki?, kirjaeltu kaulalta ja olkap?ilt? punaisella ja hele?n sinisell?, hempe? kuin naisen paita.

-Eik? em?nt?kin halua maistaa vieraan tarjousta? kysyi h?n.

-Mit? se on? Viinaako?

Juha astui juuri silloin sis??n hurstisessa paidassa, karvaisin, paljain s??rin.

-Ei ole viinaa, sanoi h?n,-lienee h?ness? sit?kin, mutta on h?ness? jotakin muutakin ihmeellist? makua, mit?h?n lie. Kyll? sen kest?? naisenkin suu.

-En min? tarjoisikaan semmoista, jota ei suu kest?isi.

Ja Shemeikka ojensi Marjalle pienen hopeapikarin, katsoi koko ajan h?neen, kun h?n hitaasti sill? huuliansa kostutti, katsoi h?neen, kun h?n uudesta kehoituksesta uudelleen maistoi, katsoi viel?, kun otti takaisin pikarin ja tyhjensi sen, mink? Marja oli j?tt?nyt-ja Marja katsoi h?neen, huulet pikarissa, silm?t Shemeikassa, he molemmat ik??nkuin toinen toistaan tunnustellen.

-Hyv??p? oli, suuret kiitokset, sanoi Marja.

Mutta Shemeikka ei sittenk??n lakannut katsomasta Marjaa.

-Totta on, mit? is?nt? sanoi.

-Mit? se sanoi? kysyi Marja.

-Ei suotta omaansa kehunut. Vaan jos olisi h?n minun tuo, mik? on sinun, silkkihin h?net sitoisin. Katsomme h?nelle korean kaulaan, is?nt??

-Katsotaan, katsotaan, innostui Juha, hyvill??n, kun ei nyt n?ytt?nyt vastaan panevan, vaikkei muuten mik??n lahja kelvannut.

Shemeikka jo upotti k?tens? laukkuun, ja kun nosti, hulmusi hyppysiss? silkkiliina, kellanpunainen, kukkaniekka, kahahti, lev?hti ja lenn?hti Marjan silmille.

-Onpa se, onpa se! ihasteli Juha.

-Mit? tuo maksanee? vavahti Marjan ??ni, huivia levitelless?.

-El? hintoja kysele, sanoi Juha.

-Kyll? niist? sovitaan, sanoi Shemeikka.

-Ett?k? ostaisit minulle-t?m?n?

Juhalta kysyi, Shemeikkaan katsoi.

-Se sen sinulle hell?st? syd?mest??n antaa, vakuutti Shemeikka.

-P??h?nk? t?m? pannaan vai kaulaan?

-Kaulahan, sanoi Shemeikka,-nousi, otti Marjalta huivin, sen h?nen hartioilleen heitti, suori sel?lt?, rinnalta silitti, k?ski pit?m??n pielist?, ett? pysyisi, ja py?r?ytti ymp?ri ja ty?nsi menem??n Juhan eteen.

-Nyt se on omasi niinkuin ollakin pit??!

-Onpa se, onpa...

Ja Juha hyr?hti ja naurahti, py?r?hteli, tepasteli, pid?ttelihe, mutta kohta taas uudelleen hyr?hti. Ja Shemeikka hyr?hteli mukana matkien, Marjan kanssa silm?t silmiss? sit? nauraen.

-Se viel? solkea puuttuu.

-Anna solkikin, anna solkikin, jos on! kehoitti Juha.

-Onhan minulla jo solki, sanoi Marja.

-Vaskinenko-vai? kysyi Shemeikka.

-Jospahan minulla kultaisia.

-Vaski palttinan pit?j?, kulta silkkisen sitoja.

-Kultako? p?ivitteli Marja.

Juha n?ki, ett? sen teki sit? mieli. Teki kerran jotakin Marjankin mieli! Vaikka maksaisi hevosen hinnan, saakoon, mit? haluaa.

-N?yt? solkiasi, n?yt?!

Taas sukeltaa Shemeikan k?si laukkuun, nostaa sielt? mytyn, silkkikankaaseen k??rityn, monilla nauhoilla solmitun, aukoilee, p??stelee pitkin, taitavin, solakoin sormin, siteet suuhunsa ker?ten-kehittyy k?siin rasia t?ynn? yh? hienompaan silkkiin k??rittyj? kapineita, monenn?k?isi?, monenkokoisia, ne p?yd?lle latelee, taas takaisin panee-hel?ht?v?t hopeaa, kulahtavat kultaa-yhden viimein j?tt??, auki k??rii, peukalon ja etusormen v?liss? riiputtelee rintasolkea kullankarvallista, helmi? v?lkk?v??, ketjut siit? kahden puolen riippuen-jota kaikkea Marja henke??n pid?tellen katselee.

-T?ss' on, t?m? sopinee.

-El?, el?!-en min? semmoista!

-Ota vain-ota vain!

-Mit? hirveit? maksaneekaan?

-Maksoi, mit? maksoi sanoi Juha.

-Et tuota raatsi!

-Ettenk? raatsi!

Ja Juha py?r?hti ulos ja pihan yli aittaansa.

-N?yt?h?n, sanoi Marja ja tempasi soljen ja koetti sovittaa sit? kaulansa alle.

-Anna, kun min? panen, sanoi Shemeikka.

-Mink?t?hden sin??

-On meill? tapa semmoinen: sen on pantava, ken on antaja.

-Sin?k? sen annatkin?

-Saathan odottaa ukkoa panemaan-jos luulet paremmin osaavan.

-Ei se-vaan en min? kuitenkaan vento vieraan antimia ota, sanoi Marja kuin h?diss??n.

-Vento vieraanko?-kun oman heimosi miehen!

-Mist? min? tied?n, mit? heimoa olen.

-Mutta min? tied?n ja-n?en.

-Mit?p? n?hnet?

-N?en, mit? n?en-ja hiukan per?ytyen mittasi Shemeikka h?nt? kiireest? kantaan-Karjalan kaunihin kuusen, kukkalatva kuusen, kun h?net viel? kukkasellakin koristettanee.

Jo kiinnitteli Shemeikka solkeansa Marjan rintaan, ty?nsi vasemman k?den huivin alle ja sit? kohotti, pisti toisella k?dell? neulan p??lt? l?pi ja alta uudestaan esiin, napsahutti hakaan-hitaasti k?vi, mutta hyv? tuli, py?r?hytti hartioista, suori takaa, oikaisi taas, kun oli mennyt v?h?n vinoon. Marja oli kuin selin syliss?, olisi tahtonut menn?, mutta ei kuitenkaan mennyt-rinta nousi, silm? hulmusi ihastusta, ujostusta, hyv?? mielt? ja h?pe?mist?.

-Nyt on hyv?-kyll? se nyt jo pysyy.

Shemeikka py?r?ytti h?net uudelleen p?in, loittoni, l?heni ja tepasteli ymp?ri, Juhan liikkeit? matkien:

-Nyt se on omansa niinkuin ollakin pit??-on se-on se! onpa-onpa!-ja hyr?kehteli niinkuin oli Juha ?sken, ja Marjalta purskahti r?ike? nauru ja Shemeikalta samanlainen vastaan.

Yht?kki?, nopeasti kuin kissa, oli Shemeikka kahden k?den Marjan ranteissa kiinni.

-On tapa toinenkin meid?n maassa!

-Mik? tapa?

Marja tahtoo katsoa h?nt? rohkeasti silmiin ja katsoo uhallakin, pelk??m?tt?, v?ist?m?tt?, mutta kasvot pingoitettuina ja otsakin kuumana kihisten.

-Mik? tapa?

Shemeikan kasvot ovat h?nt? niin l?hell?, ett? h?m?rt??.

-On kihlasoljesta sulholle suutelon palkka.

-Se tulee!

H?n kuiskasi sen. Juha kuului tulevan, kaksi askelta, toinen raskaampi kuin toinen, porstuan lotisevalla lattialla.

Shemeikka p??sti, lenn?tti Marjan ovea kohti Juhaa vastaan.

-Nyt se on omansa niinkuin ollakin pit??! Siin' on silkkineen, solkineen! Katso, eik? ole korea omasi?

-On se, on se-onpa, onpa.

Aivan niinkuin Shemeikka ?sken oli matkinut!-tepasteli, py?r?hteli. Ja Marja ja Shemeikka r?j?htiv?t siit? yhdess? uuteen nauruun juuri kuin ?sken.

Mutta Juha pudotti-v?h?n kuin kehaisten-kourallisen hopeita p?yt??n.

-Siin' on silkist? ja soljista. En kysy hintaa-ota, mit? maksanee!

Shemeikka otti pienimm?n rahan, heitti sen ilmaan, n?ps?hytti sormiaan, otti kiinni ja solahutti taskuunsa.

-Senk? sin? vain otatkin?

-Siin?kin on jo liikaa.

-Vaan miksik? sin? minulle lahjaa teet?

-Ett? saisit sin?kin minulle vastalahjan tehd?.

-Vaan jospa se on sen jo tehnytkin! lenn?tti Marja.

-Mink?-ka, niin!

Jospa se todellakin oli ne arvannut-tervanpolttajain aikeet ja tahtoi n?in kautta rantain palkita. Olipa siin? oikea mies, olipa oikea kunnon mies! Eik? Juha ollut ennen monesti vierasta niin l?mpimin syd?min p?yt??n kutsunut kuin Shemeikan nyt odottavalle aterialle, johon Marja, korea huivi harteilla ja solki rinnassa v?lkk?en, ja hyv?n mielen hymy huulilla, kantoi yh? uusia hyvi?, tuvasta ruoka-aittaan ja aitasta tupaan keikkuen.

Sy?tiin ja sy?ty? viel? maisteltiin Shemeikan makeata. Ja juteltiin kolmisin. Ei n?ytt?nyt Shemeikka olevan n?kevin??n Marjaa, v?list? h?neen vain veltosti katsahti, penkill? kenallaan istuessaan sein??n nojaten, jalat oikaistuina ulos lattialle solakkoina, suorina, levossa j?nteet ja lihakset hyvin kylvetty?, kyllin sy?ty?-k?det ristiss? rinnan p??ll? ja v?list? oieten hopeapikaria kohti. Istui niin ja kertoi matkoistaan, retkist??n merill? ja mailla ja miss?p?h?n lieneek??n kuljeskellut vieraissa valtakunnissa ja kaukaisissa kaupungeissa-ja kehuskeli hiukan itse??n ja kauppojaan ja tekojaan ja sai Juhan tuon tuostakin sanomaan: ?El?h?n-vai niin-no, jotakin lienee!? Mutta sitten h?nt? n?ytti raukaisevan ja haukotutti, ja h?n kysyi, saunaanko saisi menn? lev?ht?m??n vaiko t?h?n tuvan penkille oikaista selk?ns?. Huomenna olisi taas taipaleelle l?ht?.

-Olisi aitassa sija, sanoi Marja. Vie, Juha, vieras levolle.

Juha l?hti edelt? n?ytt?m??n tiet?. Shemeikka meni mukana, mutta k??ntyi porstuassa takaisin tupaan.

-J?ik? mit? vieraalta? kysyi Marja.

-Koko laukkuhan j?i.

-Eip? v?h?n j??nytk??n, kun koko laukku.

Shemeikka nosti sen olalleen toisesta viilekkeest?, Marjan auttaessa toisesta. Oli vasen k?si viilekkeess?, oikea oli vapaa.

-J?ik? mit? viel??

-Lakki j?i.

Marja otti sen penkilt? ja toi. Silloin Shemeikka kahmaisi kainaloonsa Marjan ja painoi rintaansa p??n ja piti sit? siin? hetken. P??sti sitten, niinkuin ei mit??n olisi tapahtunut, ei virkkanut mit??n ja meni. Eik? Marjakaan saanut mit??n virketyksi. J?i vain siihen k?dess??n Shemeikan lakki. Juha ilmaantui oveen. Marja heitti lakin h?nelle ja aikoi ulos.

-Vie lakkinsa vieraalle.

Vaan Juha seisoi ovessa, sulki tien, suu ja silm?t hymyss?.

-Mit? tahdot? Marja melkein tiuskaisi, silm? kylm?n? ja ter?v?n? kuin puukon k?rki.

-Tu-tulin juotavata, sammalsi Juha.

-Johan siell? on.

-Niinp?, vaan mi-minullepa ... s?in suolaista...

-Tuoss' on!

Marja sys?si h?nelle p?yd?lt? sinukkatuopin. Juha aikoi sanoa jotakin. Ei saanut sanotuksi, vaan sen sijaan ryypp?si tuopista sinukkata. Vasta sitten h?n uskalsi.

-Mi-minnek? si-sin? menet maata, kun-?

-Kun mit??

-Kun vuoteesi vieraalle annoit.

-Saunaan, tiuskaisi Marja

-Olisi ehk? viile?mpi maataksesi mi-minun aitassani...? Min? vaikka menen tallin ylisille.

Marja meni ulos. N?kyi menev?n niinkuin olisi taas ollut vihassa jostakin. N?kyi menev?n saunaan. Ja Juha meni tuoppeineen omaan aittaansa.