Chapter 8 No.8

Elsa oli laihtunut ja ollut alakuloinen, jotta ?iti? oli ruvennut huolestuttamaan, ett? h?n ei ole terve. Terve h?n oli aina vakuuttanut olevansa, ja kun oli v?liin reipas ja iloinen kuin ennenkin, p??tteli ?iti toisia syit? olevan Elsalla alakuloisuuteensa: nuoren syd?men haaveilut ja kaipaus. ?iti oli nyt varma, ett? sittenkin on Elsa mieltynyt Tuiraan.

Tuiran menty? oli Elsa v?hitellen muuttunut toisenlaiseksi, oli h?n huomannut. Ja kun Tuiralta kirje tuli, niin punastui h?n sit? lukiessaan sek? oli arka katseissaan, vaan samalla loisti silmiss? riemastus. Hilpe?, iloinen ja vilkas oli h?n sitten ja sit? seurasi luonnollisesti sit? suurempi ik?v? ja kaipaus. Senp? vuoksi h?n riemastui aina, kun tuli puhe tulevasta kes?st?, jolloin Tuira oli luullut palaavansa matkaltaan.

Viion leski oli onnellinen n?iss? mietteiss??n, joita h?n oli kuin salaa itselt??n mieless??n seikkaillut, vaan Elsan kuihtuessa omistanut ne rohkeasti ja ujostelematta. Ja selvemp?n?, todellisempana n?kyi nyt se onnellisuus, joka t?h?n asti oli kangastellut h?nen h?m?r?n toiveensa takaa, ja jota alussa oli ep?illyt.

Kiihke?n? odotti h?n tulevaa kes??, sit? kiihke?mp?n? aina, kun Elsa alakuloisena oli ja n?ytti riutuvalta. H?nt? halutti usein ruveta Elsalle puhumaankin Tuirasta, vaan ujostutti ja peloittikin, kun ei mit??n varmaa tiennyt.

Vaan Elsa virkistyi ennen kes??, jo ennen kinoksien kasvamista ja kun p?iv? oli viel? yh? pimenem?ss?. Punaveret poskilla hohti ja hilpe?, iloinen, vilkas ja puhelias oli h?n kuin visert?v? lintu kev??ll?. Ty? sujui taas, se ei n?ytt?nyt rasittavan, ja valmista j?lke? syntyi enemm?n kuin ennen.

Siunattu asia! ?iti ei ollut ymm?rt?nyt niin huolehtiakaan kuin nyt olisi n?hnyt syyt? olevan, jos Elsan terveys olisi n?ytt?nyt murtuvalta. H?n itse oli tullut ty?h?n v?hemm?n kykenev?ksi. Ei jaksanut en?? istua kankaan ??ress? niin pitk??n. Olipa p?ivi? ett? kudotuksi sai tuskin kolmatta osaa tavallisesta m??r?st?. Mihin olisi jouduttu, jos sen varaan olisi j??ty, varsinkin kun ty?palkkakin oli jonkun verran pienempi kuin ennen. Varsin laihaa ja ahdasta el?minen olisi ollut, tuskin mahdollistakaan.

Heid?n toimeentulonsa oli nyt parempi kuin moniin aikoihin. Ei koskaan mink??n puutetta. Koti oli somistunut ja sievistynyt. Uutta ilmestyi ehtimiseen, joko valmistui se Elsan omista k?sist? tahi tuli s??st?ill?, joita h?n teki pitk?t aikaa edelt?p?in itsekutakin sellaista varten, niin ett? h?nell? oli useampia s??st?j? yhdell? kertaa.

Oli uusia tuoleja, uusi p?yt? koruompeleisella liinalla, kukkaisastioita ja kukkia, joita ei koskaan ennen ollut. Uudet matot oli h?n laittanut, osaksi ostanut, osaksi itse kekseli??ll? tavalla s?kkivaatteesta somistellut. S?ngyss? oli aina puhdas, valkoinen p??llysvaate ja tyynyt kauniisti neulottuine vaaruineen, ikkunoissa uutimet ja piironki katettu liinalla. Is?n valokuva oli saanut uudet, uljaat puitteet ja oli muutettu seisomaan piirongin p??lle, jossa oli ryhm? kaikenlaisia sievi? esineit?. Elsa oli enemm?n j?rjestyksen ihminen kuin h?n, tunnusti itselleen usein Viion leski. Takimaiset kolot h?n tarkimmin puhdisti, ja joka paikka piti olla puhdas kuin kiilloittamista varten. Senp? vuoksi ei p?ly? ollut ja huoneessa tuoksahti aina raitis ilma.

?T??ll? on aina niin juhlallista kuin kirkon alttarilla?, sanoi Liisa,

Tepon nuori em?nt?, k?ydess??n. ?Ja niin kev?isen kirkasta.?

Niin tuntui Viion leskest?kin. Ja kun talvella ensim?iset auringon s?teet vilkasivat huoneeseen, niin n?ki h?n kirkkaan kes?isen paisteen ja sen kanssa kotoisen riemun t?ss? pieness? majassa. Heit? oli kolme ja h?n riemuitsi toisten kahden onnea. Sen paiste ja el?m?n ihastus s?teili jo Elsan silmiss?.

Mutta kun meri oli auennut, kun kes?inen aurinko paistoi kirkkaasti ja l?mp?isesti, kun lintujen riemukasta viserryst? oli ilma t?ynn? ja lehteen puhenneitten koivujen tuore tuoksu tunki ulkoa huoneeseenkin, istui Elsa taas alakuloisena, alakuloisempana kuin koskaan ennen, kuihtuneena ja riutuneena.

Terve ei Elsa sittenk??n ollut, p??tti Viion leski ja kauhistuksella ajatteli h?n, ett? Elsa on saanut rintataudin. Sit? osoitti nuo silloin t?ll?in hehkuvat posket ja tuo omituinen katse, joka v?liin oli niin syd?nt? s?rkev?n surullinen.

Viion leski itki yksin?isyydess??n. El?m? tuntui synk?lle. Se oli piminnyt juuri, kun odotti sen kirkkaampana koittavan. Siit? huolesta oli p??ssyt, joka ennen oli niin paljon antanut ajatuksen aihetta, joka oli syd?nt? niin usein ahdistanut ja el?m?n pelolla ja kauhistuksella synkistytt?nyt, joka pelko oli ollut turha vaiva, ja nyt tuli t?m? musertava isku, joka oli tyhj?ksi tekev? kaikki t?m?n el?m?n iloiset toiveet.

Kuolemaa, kuolemaa oli vain el?m? t?ynn?! Mit? ilmestyi toiveita el?m?n suloudesta, ne olivat vain el?m?n katkeroittamiseksi kuoleman kolkostuttamiseksi.

Mit??n ei ollut odotettavissa en?? el?m?lt?, ei mink??nlaista toivoa. Meren ulappa oli mustennut, sielt? ei pilkottanut en?? valkopurje. P?iv? paistoi kuin pilvest? ja koti tuntui tyhj?ksi j??neelle majalle, jossa kaikki oli elotonta, harmajaa.

??nett?min? istuivat he illat, ja sunnuntait olivat kuin hautajaisp?ivi?.

Viion leski tunsi, ett? h?nenkin voimansa olivat nyt tuntuvasti huononneet. Mutta mit?p? siit?. Tuntui helpoitukselta kaatua samaan hautaan, sill? mit? h?nell? t??ll? oli sitten en?? el?m?lt? odotettavaa. El?m? olisi viel? tyhjemp??, kuin nyt tyhjyys ymp?rill??n, se olisi kidutusta. Ei olisi mist??n huoltakaan, joka el?m??n kiinnitt?isi, ei mit??n el?hytt?v?? toivoa, joka yll?pit?isi.

Kun Tepon Liisa tuli muutaman kerran k?ym??n ja toi sen mielest??n ilahuttavan uutisen, jonka muutamalta merimiehen vaimolta oli saanut tiet??, ett? ?Usko?, jossa Tuira on, tulee elokuussa, niin joutui h?n h?milleen, kun t?m? ei Viion leskeen vaikuttanut mit??n, aivan kuin h?n ei olisi sit? kuullutkaan. Rupesi vain kyselem??n Liisan tyt?st?, miten se jaksaa. Siit? he tavallisesti puhelivatkin, mutta Liisa olisi halunnut nyt puhella ?Uskosta?, jonka tulosta oli odottanut tietoa kuin p?iv?n nousua.

H?n oli tullut siihen luuloon, ett? Elsalla ja Tuiralla oli ollut ?vispil?n kauppaa?, sill? Tuira oli rakastunut kovasti Elsaan ja k?ynyt usein h?nen luonaan. Elsakin oli hylkinyt poikain seuraa, josta pojat olivat Elsalle nyre?ll? mielell?, syytt?en h?nt? ylpe?ksi. Jotakin v?li? heill? kuitenkin oli, p??tti Liisa ja oli siit? varma. Tuira ja Elsa eiv?t tosin kirjoitelleet toisilleen, vaan sen vuoksi, ett? halusivat pit?? asian salassa, s??st?? juorukellojen vaivoja. Mutta Liisaakin huolestutti Elsan nolostuminen ja kuihtuminen, ett? h?n ik?v?st? ihan kuolee. H?n nyt olisi aivan kuin huolensa huojentamiseksi puhellut Viion lesken kanssa siit? ?Uskosta?, josta oli ennenkin joskus maininnut.

N?p?kk? oli Viion leski aina ollut tarttumaan siit? kiinni, vaan ei nyt kelvannut, kun Liisa uudestaan yritteli.

Se ei muorikaan tied? nuorten asioista! p??tteli itsekseen Liisa.

Antaapas saada sitten suuret silm?t!

Liisa riemuitsi itsekseen siit? aavistamattomasta ilosta, joka oli Viion leskelle tuleva. Mutta jotenkin h?nen piti saada Viion leskelle jo purkaa riemuaan. Yht? ja toista puheltua sanoi Liisa:

?Kuulkaa, Viioska! Muistatteko minuakin sitten joskus maailmassa??

?Miten ja milloin??

?Niin ett? Elsan ensim?isen tyt?n panette minun kaimakseni...? ja sen sanottuaan Liisa meni.

Viion leski ymm?rsi hyvin Liisan viittauksen. L?hemp??kin oli h?n viittaillut. Ja h?nen puheittensa suunnasta olisi usein voinut p??tell?, ett? Tuira ja Elsa olisivat jo v?leiss?. Sit? ei Viion leski kuitenkaan voinut uskoa viel?. Vaan sit? surullisempaa oli nyt ajatella sellaisen mahdollisuutta.

H?n kuvaili nyt, ett? Tuira tuli Elsan sairasvuoteen ??reen, ehk? h?nen haudalleen, ehk? heid?n molempain haudalle...

Mutta suruun syv?lle haudattuaan itsens?, oikein mielens? sill? t?ytetty?, tuli joku hetki sen j?lkeen, jolloin vilahti jo toivon s?de mieless?. Ja kun h?n n?ki Elsan joskus reippaampana, toimeliaana ja p??tt?v?n n?k?isen?, niin mieli raikastui. H?n huomasi liioitelleensa tunteissaan ja sai siit? syyt? ep?ill? oliko mit??n aihetta surulliseen pelkoon. Elsalla oli h?nen luonnettaan siin?, ett? ik?v?ipi niin kiinte?sti ja koko syd?mest??n. Sellainenhan h?n itsekin oli ollut, ik?v?inyt ja itkenyt menehty?kseen. Ei ole en?? kaukana aika, jolloin Tuira on t??ll? ja jolloin n?kee varmasti, miten asia p??ttyy. Suotta oli h?n niin antautunut allemielin ennen aikojaan.

N?in oli h?n parantuvalla mielialalla kerran, kun Liisa tuli.

?No onko sinulla nyt hyvi? uutisia?? kysyi Viion leski.

Liisa heitt?ysi h?nen kaulaansa ja purkautui hillitsem?tt?m??n itkuun.

?Lapsi kulta, Liisa kulta! Mik? on? Sano, muuten aavistan kauheita. Mik? on sinua kohdannut, onneton??

Viion leski teki kysymyksi? jos minne p?in, vaan Liisa ei saanut vastatuksi. Joko lapsi tahi mies h?nen on kuollut, p??tti Viion leski ja j?i odottamaan, kunnes Liisa tyyntyy siksi, ett? voi sanoa asiansa.

?Ihmiset ovat niin ilkeit?!?

Viion leskest? tuntui keve?lle.

?Jumalalle kiitos, ett? aavistukseni ei ollut tosi. - Sek? sinulla on vain vaivanasi? Ja sen sin? noin pahaksi otat!?

Liisa yltyi yh? enemm?n itkem??n. H?n voihki aivan kuin tuskissa.

?Selit? nyt minulle, mit? se on oikeastaan.?

?Oi, en voi, en, en!?

?Elsaako sitten odotat? H?n n?kyykin tulevan juuri. H?nellek? haluat sanoa??

Liisa heitti itkunsa, pyyhki silmi??n kulkiessaan huoneessa edestakaisin. H?n ei tiennyt mit? nyt oli teht?v?. H?n oli tehnyt jo liikaa. S?ik?ytt?nyt Viion lesken. Eih?n h?nen olisi tarvinnut kuin kahden kesken Elsalle sanoa, mit? ihmiset h?nest? puhuvat: ett? h?n juoksee herrain kanssa. Tarvitsiko h?nen sanoa Elsallekaan, vaan h?nt? oli suututtanut niin kovasti, kun kaikkialla siit? kuuli ja Elsaa haukuttavan jos kuin pahasti.

Elsa kun tuli ja tervehti Liisaa, syntyi pitk? ??nett?myys, joka oudoksutti heit? jokaista. Elsa katsoi ter?v?sti ?iti?, ja kun ei huomannut h?ness? mit??n entist? oudompaa, katsoi h?n tutkivasti Liisaa silmiin.

Liisa tarkasti h?nt? ter?v?ll? katseella, jota Elsa arasteli ja punastui v?h? v?li?. Mutta ylpe?n? sanoi h?n ja ?k?isesti Liisalle:

?Mit? katsot!...?

?Kuule, onko?...? yritti Liisa jotakin kysym??n k?yden kiihke?n n?k?iseksi.

?Kysy mutkalta, kyll? v??r? vastaa!? tiuskasi Elsa py?r?ht?en ylpe?n? selin Liisaan.

Liisa purskahti itkem??n, vaan sitten py?r?hti yht'?kki? Elsan eteen nyrkit puristuksissa ja uhkaavassa asennossa.

?Sin? olet haltioissasi!? sanoi Elsa koettaen nauraa ylenkatseellisesti.

?Niin olen ja voiman roska hartioissani kutisee!? Liisan ??ni jyrisi.

?Soo! Kenen kanssa haluaisit otella? Minunko??

?Ei, vaan sano sin? se. Nimit?, niin min? leivotan sen katalan, min? en huoli vaikka henki menisi!? karjui Liisa.

Punat kohosivat Elsan kasvoille ja silm?t v?l?hteliv?t, kun h?n tuijotti

Liisaan.

?Sin? itse olet katala!? ja Elsa syyti herjaussanoja Liisalle, joita t?m? ei ehtinyt puoliakaan kuulla. ?Mokoma ruikuttaja!? nimitti Elsa Liisaa, kun t?m? rupesi itkem??n. ?Itke omia itkujasi, jos itket!? ja h?n s?tti taas Liisaa kaikenmoisilla nimill? ja asioilla. H?n liikehti hurjasti ja ??nens? oli raivokas. Yht'?kki? purskahti h?n nauramaan suuri??nisesti ja paiskausi ovesta ulos kulkien kiivaasti ikkunan ohi kaupungille p?in.

Viion leski istui k?det hervottomana sivuilla ja silm?t tajuttomalla katseella tuijottivat lattiaan.

?Jumala! Jumala!? huusi Liisa tuskallisella ??nell? ja heitt?ysi s?nky? vasten kasvoilleen.

Elsa meni silloille, astui kiivaasti katsomatta muualle kuin eteens?, mink? katsoi. Ei h?n n?hnyt mit??n, ei tiennyt miss? kohti milloinkin meni. Silloille tultuaan hidastutti h?n kulkuaan ja katseli levottomana ymp?rilleen. Muuan k?rryill? ajaja tuli vastaan, vaan muita ei n?kynyt. H?n kulki edelleen toiselle sillalle ja j?i siin? seisomaan kaidepuuta vasten joka j?sen vavisten. H?n ei jaksanut en?? kulkea muutamia askeleitakaan keskemm?ksi siltaa, miss? istumapenkki oli.

Siit? penkilt? oli Ukurin Anna heitt?ytynyt koskeen lapsineen. Elsa katseli miten h?n on tehnyt. H?n on noussut penkille, sitten kaidepuulle ja siit? hyp?nnyt alas. Elsa k??ntyi paikallaan katsomaan alas koskeen.

Oli kauhistuttanut silloin kuulla kerrottavan Ukurin Annan teosta. Vaan nyt siin? oli vieh?tyst?. Tunsi aivan kuin yst?vyytt? ja kaipausta tuota outoa naista kohtaan, jonka sielu asui tuolla kuohuissa, leikkiviss? aalloissa, joitten lakkaamaton pauhu oli houkuttelevaa laulua, kiihoittavaa soittoa. El?m?? oli tuolla kuohuissa pehmoista, kirkasta, kaunista. Sinne veti kuin v?kisten huumaava pauhina, ja takaap?in ty?nsi joku musta, j??kylm?...

Elsa oikasihe suoraksi kumarruksistaan ja koetteli l?het? penkki?, vaan viel? h?n vapisi eik? saanut jalkaa jalasta siirtym??n. H?n kuuli askeleita, ja kun k??ntyi taakseen katsomaan, niin n?ki ohi menev?n jonkun herran, joka katsahti h?neen. Toisella puolen tulossa oli joku nainen, jonka h?n tarkemmin katsottuaan tunsi Mariksi.

Aina se Mari oli silloilla, joka ilta h?net n?kee t??ll?. Mit? h?n t??ll? teki! Ehk?p? h?n ei tunne, kun ei ole n?kevin??nk??n h?nt?.

Elsa kuunteli h?nen askeleitaan, kun h?n l?hestyi. H?n tunsi, kun Mari seisahtui h?nen viereens?.

?Elsa?... olipahan se Elsa. Mit? sin? t??ll? teet? Mutta Mink? sin? olet n?k?inen! Herra Jumala! Oletko sin? Elsa??

?Olen!?

Mari katseli h?nt? p??st? jalkoihin.

?Kuule Elsa, istutaanpa t?h?n penkille.?

Heid?n istuttuaan tuli takaisin se herra, joka ?sken oli mennyt Elsan ohi, ja pys?htyi siihen heid?n luokseen. Mari sanoi h?nelle:

?T?h?n ei ole nyt asiaa, min? istun oikean ihmisen kanssa!? ja h?n teki herralle poisk?skev?n liikkeen.

?Oliko tuo sinun tuttujasi?? kysyi Elsa.

?El? sin? nyt kysele, vaan anna min? kyselen?? sanoi Mari ja etsi Elsan katsetta.

Pikimm?lt??n ja ujostellen Elsa katsahti Maria silmiin.

?Sinun asiasi eiv?t ole oikein?? sanoi Mari.

?Ei?, vastasi Elsa hiljaisella ??nell? ja rupesi itkem??n.

Mari siirtyi l?hemm?s ja otti kaulasta Elsaa, joka nojasi p??ns? Marin rinnoille.

Pitk??n aikaan eiv?t he puhuneet sanaakaan. Elsa itki rajusti ja Mari odotti sen tyyntymist? ja vaipui itse sill? aikaa mietteisiins?, jotka olivat hajanaisia ja sameita, jotta ei olisi voinut sanoa, mit? h?n on ajatellut. H?n tunsi vain jotakin katkeran surullista, syd?nt? s?rkev?? s??li? itse??n ja Elsaa kohtaan.

?Mit? sin? tuossa seisoessasi ?sken ajattelit??

?Ukurin Annaa.?

?Voi Elsa raukka!?

?Mit? min? muuta voin. Olen el?nyt viime ajat kuin hyvin syv?ll? jossakin mustassa kuilussa, puristuksissa sen sein?mien v?liss?. Taivas on n?ytt?nyt sinne pikimustalle ja ihmiset liikkuneet ymp?rill? kuin mustat peikot, satujen pahimmat hirvi?t. Aivan kuin kylm?, j??dytt?v? henki on huokunut kaikkialta ja jotakin mustaa raskasta on aina putoamassa, jonka alle on joutumassa lutistuksiin. El?m? on raskasta, tuskallista, pilkkoisen pime??... Min? olen t??ll? kuin kala maalla, vedess? olisi helpompi...?

Syntyi taas pitk? ??nett?myys. Elsa itki ja Mari kiersi mieless??n kysymyst?, jota h?n ei tahtonut roheta tehd?. Vihdoin h?n sai sen esille omituisessa muodossa:

?Etk? olekin Elsa pit?nyt ainoastaan Jorista, etk? kenest?k??n muusta??

?Kenest? min? olisin muusta pit?nyt?? kysyi Elsa kummastuneena ja tiet?m?tt? mit? Mari tarkoitti.

?Miss? Jori on?? kysyi Mari.

?Eik? liene jossakin matkoilla. En min? ole tavannut h?nt? sitten kev??n.?

?Tiet??k? Jori??

?Tiet??.?

?Ent?s ?itisi??

?Ei ?iti tied? mit??n, ei sit?k??n ett? min? olen Jorin kanssa ollut.?

?Sinun pit?? sanoa ?idillesi.?

?En, min? en voi. Ennen hypp??n koskeen!?

?Saa h?n kuitenkin tiet?? sen viimeinkin.?

?Voi kauhistus!? Elsa v??nteli k?si??n tuskissaan.

?Koetappa, Elsa rakas, tulla v?h?n j?rkiisi. Asia on paha, vaan sit? et saa tehd? en?? pahemmaksi, niinkuin olet aikonut. Ei ole tietystik??n ?idist?si hauska kuulla asiaa, vaan mik? isku olisi h?nelle kuulla sinun hukuttaneen itsesi. Joko h?n heti paikalla kuolisi tai tulisi hulluksi. Molemmat olisivat kuitenkin parempia kuin se, ett? h?n j?isi eloon ja j?rkiins?, suremaan ja kitumaan. Ajatteleppas, Elsa!?

Elsa oli ??neti.

?Ei asia ole niin musta kuin se sinusta tuntuu. Kun vain ?itisi saa soveliaalla tavalla tiet??, niin ei h?t??.?

Elsa yh? ??net?nn? mietti ja alkoi hiljaa itke?.

?Sin? l?hdet nyt kotiasi...?

?Tule sin? minun kanssani?, keskeytti Elsa pyyt?en.

?Se ei ole sinulle terveellist?, varsinkaan nyt, sill? minun maineeni ei ole hyv??, sanoi Mari ja rupesi itkem??n.

Elsa jonkun ajan per?st? yritti jotakin sanomaan, vaan Mari samassa keskeytti ja toimitti sukkelaan Elsan seisomaan kaidepuuta vasten, selin sillalle ja asettui itse likelle viereen varoittaen, ettei Elsa saa katsoa taakseen eik? sivuilleen. Siin? Mari puheli kuiskaamalla Elsalle:

?Jos min? l?htisin sinun kanssasi ja yhdess? k?velt?isiin kadulla, niin ihmiset p??tt?isiv?t sinustakin, ett? sin?kin olet huono ihminen. Sinun olosi olisi sitten viel? pahempi, sill? ihmiset ovat tylyj? muutenkin! Min? tulisin teille ja selitt?isin asian ?idillesi, vaan en min? ilke?, min? h?pe?n itse?ni. Min? voisin ruveta luulemaan sit?kin, ett? min? olen syyllinen jotenkin. Vaan enh?n ole, Elsa? Enh?n ole koskaan sinua houkutellut mihink??n tahi mitenk??n vaikuttanut pahaksesi? Olenko??

?Et!? vastasi Elsa ja katsoi pitk??n Maria, jonka siniset silm?t olivat taas niin kauniit.

?L?hde nyt kotiasi, ennenkuin nuo herrat palaavat takaisin, jotka meniv?t ?sken meid?n sivu. Kuule, minua peloitti ett? ne tulevat meid?n luo ja niist? ei tahdo p??st? erilleen. Min? k?yn puhelemassa Liisalle, Tepon Liisalle, ett? h?n selitt?? asian ?idillesi. Kun se on tehty, niin tulee kaikki paremmaksi. Liisa haukkuu minua, vaan antaa haukkua, saa h?n haukkuakin. Mutta sit? h?n ei saa sanoa, ett? minun syyt?ni olisi! Eih?n??

Elsa ei kuullut Marin viime kysymyst?, vaan kertoi, ett? Liisa oli ollut heill? ja h?n oli torannut Liisalle.

?Mink?t?hden??

?En min? tied? itsek??n, vaan vihassa min? olin, olin raivoissani ja muuten en muista sit? tarkemmin. Tuntuu aivan kuin unelta kaikki. Min? lienen nimitellyt jos joksikin.?

Herrat k??ntyiv?t jo takaisin.

?Nyt sin? l?hdet. Min? kulen jonkun matkaa j?less?, niin ett? tied?n sinun menev?n kotia. Hyv?sti nyt! Kyll? asiat korjautuvat viel? paremmiksi. H?vett?? se, sen min? ymm?rr?n, vaan ei auta. T?ytyy k?rsi?!?

Mari ty?nsi Elsaa l?htem??n ja itse k??ntyi toisaalle p?in. Mutta kun

Elsa tuli kaupunkiin, n?ki h?n Marin tulevan jonkun matkaa j?less?.

Koti-ikkunan ohi tullessaan n?ki h?n siell? pari henkil??, toisen istuvan ja toisen liikkuvan. Ei ehtinyt n?hd? ket? ne olivat, vaan sen huomasi, ett? ?iti ei ollut kumpikaan. Syd?nalassa jys?hti ja h?nen piti j??d? seisomaan aitaa vasten, kun alkoi kaikki py?ri? silmiss?. Kun h?n siit? tointui, tuntui jotakin kauhean aavistuksen sekaista mieless?, ja py?rrytti uudelleen. H?n ei p??ssyt liikkeelle siit?, sill? kun yritti l?htem??n, rupesi kaikki py?rim??n.

Latun em?nt? ja Liisa olivat sis?ll? Viion lesken luona, jonka olivat toimittaneet makuulle ja virkist?neet h?nt? l??kkeill? ja muilla keinoin. H?n olikin nyt t?ysin tointunut ja puheli heikolla ??nell? rauhallisesti ja tyynesti.

?Minulle on nyt kaikki selv??. Minun olisi se pit?nyt huomata jo aikoja ennen monista monituisista seikoista. Vaan kun mit??n sellaista en ole ep?illytk??n, ei koskaan v?hint?k??n mieleeni tullut! En vuosiin en?? ole pienint?k??n huolta siit? tuntenut. Ainoa mit? olen ajatellut, on ollut se, ett? olen turhana pit?nyt ne huolet, joita ennen tunsin, ja kuin tiet?m?tt?ni iloinnut, ett? murheeni olivat turhia olleet. Aivan aavistamatonta t?m? oli, se oli kuin salama pilvett?m?lt? taivaalta.? Ja h?n kertoi miten h?n oli selitt?nyt toisiksi kaikki seikat, jotka nyt osoittivat asian oikean tilan.

Latun em?nt? kuunteli vesiss? silmin ja Liisa kulki levottomana edestakaisin lattialla itkien vy?liinaansa ja koettaen hillit? l?ikkyv?? mielt??n.

?Mene nyt, Liisa, ja hae h?net. Siin? tilassa voi h?n tehd? mit? hyv?ns?, jossa ei aina ole oikein j?rill??n muutenkaan, saati sitten n?in ollen, jolloin arvatenkin el?m? on synkk?? synkempi?, k?ski Latun em?nt? Liisaa.

?T??ll?h?n sin? olet!? sanoi Liisa Elsalle yst?v?llisell? ??nell? ja koetti pid?tt?? itkuaan, joka uudelleen pyrki esiin, kun h?n n?ki Elsan seisovan aitaa vasten niin surkastuneena ja muuttuneena kuin olisi haudasta noussut.

Elsa oikasihe ja ylpe?ll? ryhdill? l?hti k?velem??n sis??n. Kun h?n tuli ovesta sis??n, j?i h?n kuin kivettyneen? seisomaan oven suuhun ja omituisella katseella tuijotti ?itiin, joka makasi s?ngyss?.

?iti ojensi k?tens? ja Elsa l?hti menem??n h?nen luo, vaan py?rtyi ja vaipui Latun em?nn?n syliin, joka sy?ks?hti ottamaan kiinni, kun n?ki Elsan horjuvan.