Chapter 6 No.6

Elsa ja Mari olivat itkeneet kes?iset sunnuntaiaamut mets?ss? ?Paulille ja Virginialle?, iloinneet ?Ylh?isi? ja Alhaisia?, sitten syksyn pime?t ja talviset illat n?itten ja muitten romaanien ihanan rakkauden paahteessa huumaantuneina uinuivat suloista onnea.

Muilla tyt?ill? ei ollut niin hauska kuin heill?, p??ttiv?t he, eik? kukaan ollut niin onnellinen kuin Mari.

Mari itsekin niin uskoi ja kun h?n tahtoi oikein onnestaan nauttia, luki h?n uudelleen Kivisen Riston kirjeen, jonka t?m? oli ennen merelle l?ht???n kerran tuipannut hyv?stelless??n Marin k?teen. Kymmeni? kertoja sen oli Mari lukenut, jotta osasi ulkoa, mutta h?n luki sen aina kuin varmuudeksi. Ja Elsakin usein, kun k?vi Marin luona, pyysi:

?Voi, n?yt?p? viel? sit? muuatta!?

Ja h?n luki kirjeen aina suuremmalla huomiolla.

?Mari!

Min? rakastan sinua, olen rakastanut lapsuudestani asti, siit? saakka kun muistini el??. Min? heit?n koulun k?ynnin ja l?hden merelle. Kun palaan, niin pyyd?n omakseni. Hyv?sti, rakas kaunis...!

Risto Kivinen.?

Rakastaa, ja lapsuudesta saakka rakastanut Maria. T?m?h?n oli kaunista kuin romaaneissa! Se oli niin kaunista, ett? he kerran itkiv?tkin luettuaan yhdess? kirjeen.

Mari s??li Elsa raukkaa, joka ei ollut niin onnellinen kuin h?n. H?n koetti sen vuoksi hyvitt?? Elsaa, vakuuttamalla h?nelle aina uudelleen, ett? Tuira on mielistynyt Elsaan.

Mielenhyviksi se Elsalle oli, vaan puuttui paljon Elsan onnen ollakseen Marin onnen veroinen heid?n kummankin mielest?. Mutta he olivat onnellisia yhteisesti, onnellisempia kuin muut.

Mari ei ollut kenellek??n muulle sanonut asiaansa kuin Elsalle, eik? kukaan muu taas tiennyt kuin Mari, ett? Elsa pit?? Tuirasta.

?El? sano kenellek??n sit? muuatta asiaa!? varoittivat he toisilleen useinkin, ei sen vuoksi, ett? sit? olisivat toisistaan pel?nneet, vaan huomautukseksi, ett? heill? oli muuan asia, josta ei tiennyt koko maailmassa kukaan muu kuin he. Se heid?t kiinte?sti yhdisti ja siit? heill? oli kahdenkeskist? asiaa toisilleen, kun olivat muitten seuroissa, ja alituista puheainetta ollessaan kahden. Romaaneja lukiessa etsittiin niist? samanlaista kuin heid?n kummankin ?muuan asia? ja pienetkin vivahdukset, jotka heihin sopivat, luettiin moneen kertaan.

Mariin sopi kaikki Elsan mielest?. H?n oli ?kaunis tytt? Ruusulaaksossa?, kaikkien romaanien ihailtu, lemmitty impi, jota omakseen tullaan pyyt?m??n. Niin suurta onnea ei Elsa voinut uskoa tapahtuvaksi itselleen, vaan sit? h?n kuitenkin kaipaili ja haaveili. H?n uinaili ja ajatteli ikuista kes??, ruskottavaa iltaa, jolloin h?n istuisi jossakin synk?ss? mets?ss? ja tulisi joku kaunis poika, joka rakastuisi h?neen...

?Etk? sin? sitten en?? rakastakaan Tuiraa?? kysyi Mari, kun Elsa kertoi kerran haaveitaan heid?n k?velem?ss? ollessaan muutamana talvisena kuutamoiltana.

Elsa ei osannut sanoa mit??n, eik? ehtinytk??n, kun Mari lis?si:

?Sin? olet petturi ja kavala nainen, jos rakastat ket??n muuta kuin

Tuiraa, joka sinua rakastaa!?

?Mutta enh?n min? tied?, rakastaako Tuira minua.?

?Kaikkihan sen sanovat, ja sitten Mari muistutti Elsaa hyl?tyist? rakastajista ja naisista, jotka olivat olleet petollisia, miten heid?n oli k?ynyt, miten onnettomiksi olivat tulleet.?

Elsan t?ytyi koettaa uskoa pahoin tehneens? ja olla vakuutettu, ett? Tuira rakastaa h?nt?. Vaan oi kuinka onnellinen h?nen mielest??n Mari oli, joka tiesi, ett? h?n on rakastettu!

He olivat tulleet l?helle lyseolaisten m?ke?, niin ett? kuulivat sielt? ??ni?. Heit? halutti menn? sinne katsomaan, kun muutamat toverinsa olivat kertoneet olleensa laskemassa siell? ja poikain heit? laskettaneen. Heid?n tuttujaan nytkin oli siell? m?ess?, mutta muuten oli v?h?n laskijoita.

Kun Elsa ja Mari pys?htyiv?t syrjemp??n, tuli heid?n luo Vimparin Aappo ja kyseli, haluavatko he laskea, niin h?n hankkii kelkan. Ja kun tyt?t naurahtelivat vain, k?vi Aappo jostakin kelkan ja pyysi molempia.

Toista kertaa ei Elsa l?htenyt en??, kun oli niin huimannut ja hirvitt?nyt m?ess?. Mari nauroi ja laski leikki? h?nelle, ja Aappo koetti selitt??, ettei siin? toisella kertaa en?? huimaa. Mutta h?n ei olisi uskaltanut mitenk??n ja h?n j?i katsomaan, kun Mari ja Aappo yhdess? meniv?t. Puhellen ja nauraen nousivat he m?en p??lle, jossa Mari laittausi siev?sti istumaan kelkkaan ja Aappo taakse viilett?m??n. Marin hameen helmat liehuivat, kun he jyrkk??, kumisevaa m?ke? laskeutuivat kiihtyv?? vauhtia ja sitten kiitiv?t rataa kaukaiseen kuutamoon.

?Et usko, kuinka on hauska?, sanoi Mari, kun he palatessaan meniv?t

Elsan ohi ja Mari toimessa veti Aapon kanssa kelkkaa.

Marilla n?ytti olevan hauskempi kerta kerralta. Elsa aikoi h?net j?tt?? ja l?hte? yksin pois, vaan samassa tulivat h?nen luokseen Mari, Aappo ja Montinin Jori, joka tervehditty??n, nostaen lakkia, pyysi Elsaa laskemaan.

?Min? vakuutan, ett? neiti? ei peloita sitten en??, kun viel? kerran laskette.?

Elsaa ujostutti kauheasti. Melkein h?vetti, kun sanottiin neidiksi.

?Min? pyyd?n, neiti, olkaa hyv??, uudisti Jori.

?En min? olisi uskonut, ett? sin? Elsa olisit niin pelkuri!? sanoi Mari.

?Kyll? min? osaan ohjata, niin ettei neidin tarvitse sit? pel?t??, vakuutti Jori, kun Elsa suostui l?htem??n.

?Ette suinkaan, neiti, en?? pelk???, sanoi Jori, kun he nousivat kelkasta radan p??ss?.

?En?, sanoi Elsa, vaikka viel? h?nt? peloitti, mutta halutti laskea.

Oli jo my?h?inen, kun Elsa kotia tuli. Aika oli kulunut niin nopeasti. H?nest? tuntui pahalle ?idin vuoksi, joka sanoi jo ruvenneensa odottamaan h?nt?. ?iti ei kuitenkaan kysynyt, miss? h?n oli ollut. Ja h?vett?nyt olisikin ollut sanoa, ett? h?n on ollut m?ess?, aikaihminen. Vaikka eih?n siin? mit??n pahaa ollut ja olihan siell? nyt ja muulloinkin muitakin aikuisia, usein herrastytt?j?kin.

Seuraavana iltana h?n ei l?htenyt m?keen, vaikka Mari tahtoi ja Elsaa itse??nkin halutti. Oli h?nest? ollut hauska, mutta h?nt? ujostutti Montinin Jori.

Aivan puhutteli neidiksi ja niinkuin h?n olisi ollut jokukin arvokas! H?n ei osannut puhella mit??n. Toki Jori piti h?nt? tyhm?n?. Ja jos h?n lie jollain tavoin tyhm?sti k?ytt?ytynyt?

Utelias oli h?n tiet?m??n, mit? Jori oli sanonut, ja kun Maria tapasi, yritti h?n senvuoksi heti kysym??n, millaista oli m?ess?. Vaan Mari ehti sanomaan, ett? Jori oli kaivannut Elsaa ja kysynyt, mink? vuoksi h?n ei tullut.

?Nyt ei saa laskea moneen p?iv??n, kun m?ke? korjataan ja j??dytet??n.

Miksi et tullut!? sanoi Mari ja kertoi miten hirve?n hauska oli ollut.

?Menetk? sin? sitten taas?? kysyi uteliaana Elsa.

?Menenp? tietystikin!?

Elsaa olisi my?s haluttanut, vaan mik? lie ollut, joka aivan kuin peloitti. H?n sanoi Marille, ettei h?n l?hde, ja ajatteli sitten k?yd? syrj?st? katsomassa, kun toiset laskevat, Vaan kun h?n oli l?hd?ss?, oli Mari tulossa heille, kartanolla tuli vastaan ja niin iloissaan ja h?t?isen?, ett? Elsa luuli h?nen saaneen toisen kirjeen Ristolta.

?Tule, tule, Elsa, ja Mari veti h?nt? k?sipuolesta. Voi tule!?

Portilla oli Vimparin Aappo.

?Eik? haluta l?hte? ajelemaan, kun on n?in kaunis ilta?? kysyi Aappo.

?Voi, l?hdet??n, Elsa. Aappo, sin? ja min?!? kehoitteli kiihke?n? Mari.

Elsa vastasi hyvin jyrk?sti kielt?m?ll?.

?Mutta hauskaahan se on?, sopersi Aappo ja selitti, ettei heid?n tarvitse ajella kaupungilla, vaan menev?t maantielle. ?Ajamme pari kolme virstaa maalle p?in ja k??nnymme sitten takaisin?, selitti yh? Aappo, kun he l?htiv?t k?velem??n. ?Mets? on n?in kuutamolla hyvin kaunis.?

Mari oli innoissaan, ett? se on hauskaa, kun luuli Elsankin suostuvan.

Kun he tulivat keskikaupungille muutamaan kadun kulmaan, jossa oli issikka, ja pys?htyiv?t sen luo, sanoi Elsa p??tt?v?sti, ettei h?n l?hde, ja jatkoi matkaansa. H?nen ohitsensa ajoivat toiset sitten v?h?n ajan kuluttua. Mari nauroi ja ny?kytti p??t??n h?nelle, issikkapoika l?i ruoskalla hevosta, joka riuhtasi reen kiivaampaan vauhtiin. Kolisten nousi reki yl?m?ke?, jonka taakse laskeutuessa siin? istujat aivan kuin hiljalleen vaipuivat maan alle ja hetkisen aikaa kuului viel? kulkusen helin?.

Elsa oli vihassa Marille. Mit??n syyt? h?n ei tiennyt eik? ajatellutkaan siihen.

Mink?t?hden Mari ei mennyt m?ke? laskemaan! Mit? h?nen tarvitsi menn? ajelemaan. Tietysti Jorikaan ei ole m?ess?. Olkoot miss? tahtovat. H?n ei v?lit?!

Uhkamielisen? k?veli h?n katua ja kulkeutui m?keen p?in.

Eih?n h?nen tarvitse m?keen menn?, jos sinnep?in meneekin, ja mit? sitten, jos meneekin, eih?n siell? Jori ole... Onhan siell? muitakin, jotka laskettavat.

Mutta samassa ei haluttanutkaan m?keen, kun ajatteli, ettei siell? Jori ole, ja h?n k??ntyi l?helle tultuaan toisaalle p?in.

Vastaan tuli joku, joka nosti lakkia, ja silloin vasta huomasi, ett? se oli Jori.

?Tuletteko m?est?, neiti?? kysyi Jori ja k??ntyi h?nen matkaansa.

?En.?

?Taisitte kyll?sty? jo m?enlaskuun heti ensi kerralla??

?Mist? niin p??t?tte??

?Kun ette tullutkaan en??.?

?Minulla ei ollut aikaa.?

?Toverinne sanoi, ettette ollut halunnut.?

Elsa s?ps?hti, h?n nyt vasta huomasi, ett? h?n oli valehdellut ja Jori sai h?net valheesta kiinni! Jori saattoi luulla h?nen valehdelleen senkin, ettei h?n nyt m?est? tullut. Jos olisi ollut yksin, niin olisi itkenyt!

?Ette suinkaan kotoanne tule t??lt? p?in?? kysyi Jori.

?Kotoa min? tulen, vaan olen vain k?velem?ss?.?

?Suvaitsetteko minua seuraksenne??

Elsasta oli t?m? niin outoa, ett? h?n ei tiennyt oikein mit? vastata ja tuntui niin hankalalta ja v?h?n peloittavaltakin.

?Jos haluatte?, sanoi h?n tiet?m?tt? mit? sanoi, sill? h?n jo ajatteli, ett? Jorikin ehk? tahtoo h?nt? ajelemaan, ja syd?n l?i kiivaasti. Miten h?n viitsisi istua Jorin viereen...

Kun samassa ajoi vastaan issikka, ajatteli h?n, ett? Jori pyyt??, ja he l?htev?t ajelemaan ja h?n kertoo Aapon ja Marinkin menneen maalle p?in, jonne hekin l?htev?t ja ajavat heid?n ohitsensa.

Mutta Jori alkoi puhella muusta. He kulkivat juuri muutaman puiston ohi ja Jori osoitti, miten se n?ytti kauniilta huurteisena kuutamossa ja oli niin hiljainen ja vakava luonteeltaan.

?Sanotaan talvista luontoa kuolleeksi, vaan minusta se ei ole kuollutta. Kuollut ei ole kaunista eik? kaunis kuollutta?, sanoi h?n ja rupesi puhumaan talvisen luonnon kauneudesta ja mahtavuudesta t??ll? pohjoisessa.

He kulkivat sit? katua alas, palasivat toista yl?s. Jori puheli koko ajan ja joskus kys?si Elsalta:

?Onko teist?, neiti, niin??

Niin oli Jori useinkin selitt?nyt kuin h?nkin oli tuntenut ja ajatellut, mutta Jori puheli niin kauniisti ja somasti, ett? kaikki oli paljoa kauniimpaa ja selvemp??.

Revontulen kielekkeit? pistihe keskitaivaalle, ja Jori esitti ett? l?htisiv?t katsomaan niit? jokit?rm?lt? kelkkam?en luota, josta n?kee esteett?m?sti koko pohjoisen taivaan. Siell? tuskin oli nyt laskijoita, arveli Jori.

Eik? siell? ollutkaan muita kuin pieni? poikasia. Revontulet eiv?t olleet viel? oikein kiihdyksiss??n, ja he pys?htyiv?t katsomaan poikain mellakkaa m?ess?.

?Te olette haluton laskemaan m?ke?, muuten olisimme ottaneet jonkun m?en odotellessamme revontulien loistoa. Muuten en min?k??n ole en?? juuri mik??n innokas m?enlaskija?, sanoi Jori.

Vaan Elsaa halutti kiihke?sti. Ja h?n hyvin avonaisesti sanoi:

?En min? ole sanonut, ett? olen haluton!?

Jori lainasi pojilta kelkan ja he l?htiv?t m?keen. Kelkka oli huono, pieni ja pahasesti laudotettu sek? juoksi vain puolirataan. Mutta Elsasta oli hauska, hauskempi kuin viime kerralla.

He laskivat nyt niin, ett? Jori istui eteen ja ohjasi, Elsa oli polvillaan takana ja tuki itse??n k?sin Jorin olkap?ihin. Takaisin tullessa vetiv?t he toisiaan vuorotellen, nauroivat ja ilveiliv?t.

Jori tuntui nyt aivan tutulle. Mutta omituiselle tuntui aina laskea k?tens? Jorin olkap?ille ja olla niin l?hell? h?nt?.

Jonkun aikaa laskettuaan kys?si kumpikin yht? aikaa ja samoin sanoin:

?Viel?k? lasketaan??

He purskahtivat nauramaan, kun niin yht? aikaa ja samaa sanoivat, ja Elsa yritti sanomaan, ett? p??st??n samalle puurolle, vaan Jori ehti sanomaan:

?P??st??n samoihin h?ihin!?

He eiv?t en?? laskeneet, se tuntui olevan kuin yhteinen suostumus. Ja he l?htiv?t viel? k?velem??n aivan kuin olisi sekin ollut yhteinen tuuma. Sit? oli Elsa juuri halunnutkin saadakseen kuulla Jorin viel? puhelevan, niinkuin ?sken, vakavaa ja kaunista.

Seuraavan p?iv?n iltana, kun h?n ty?st??n l?hti, ei h?n muistanut oliko h?n k?ynyt kotona puolisellakaan. Ja t?it??n kootessaan katseli h?n niit? kuin ihmetellen, ett? oliko h?n ne tehnyt. Koko p?iv? kaikkineen oli mennyt tiet?m?tt? ohitse.

H?n oli el?nyt eilist? iltaa, muistellut sit? tarkkaan pienimpi? yksityiskohtia my?ten. Uudelleen ja uudelleen oli h?n kertonut itselleen Jorin puheita ja miettinyt yksityisi? lauseita ja sanoja. H?nt? halutti tavata Joria t?n?kin iltana. Nyt h?n uskaltaisi katsoa Joria ujostelematta ja n?kisi tarkemmin h?nen kasvonsa. H?n ei niit? muistanut oikein, muuta kuin ett? posket ja korvanseutu ja niska oli kaunis. Silmi? ja suuta h?n ei muistanut ollenkaan.

Kun h?n oli l?hd?ss?, tuli Mari hakemaan h?nt? ja he l?htiv?t yhdess? k?velem??n, jolloin Mari kertoi, miten ??rett?m?n hauska heill? oli Aapon kanssa ollut.

?Voi, voi Elsa, kun et tullut!?

He olivat ajelleet puoli peninkulmaa maalle p?in, selitti Mari, edemm?ksi sit? taloa, jossa viime kes?n? poikain kanssa olivat huvimatkalla olleet. Aappo oli sanonut, ett? kev??ll? jonakin sunnuntaina menev?t maalle viel? edemm?ksi johonkin taloon viilin sy?ntiin.

K??ntyess??n muutamalle valtakadulle, joka oli tavallinen k?velypaikka, n?kiv?t he Jorin ja Aapon tulevan toista puolta katua, viel? niin kaukana, etteiv?t erottaneet kasvoja, vaan Mari tunsi Aapon lakista ja Elsa Jorin ruumiin muodosta. Mari tahtoi, ett? he poikkeaisivat samalle puolen katua, mutta Elsa k??ntyi takaisin ja poikkesi toiselle kadulle, H?n kuuli Marin sanovan:

?Sin? olet, Elsa, hupsu!?

Elsa pelk?si, ett? Mari, Aappo ja Jori l?htev?t h?nen j?lkeens?, jonka vuoksi h?n kierrellen kadulta toiselle kiiruhti kotia, juosten milloin ei sattunut ihmisi? olemaan n?kyviss?. Kotiportilla pys?htyi h?n heng?styksiss??n katsomaan j?lelleen. Kun kuului askeleita muutamalta kadulta, rupesi syd?n ly?m??n kiivaasti ja h?n oli hyvill??n. Mutta askeleet kuoleutuivat kuuluvista eik? t?ll? kadulla pitk??n aikaan n?kynyt muuta kuin kissa, joka tuli muutamasta aidan raosta ja astua tassutteli poikki kadun mauruten surkeasti.

Mit? varten h?nen tarvitsi l?hte? pakoon! Siit? oli Elsa pahoillaan koko illan ja tyytym?t?n oloonsa. Ik?v? ja rauhaton olo oli koko seuraavan p?iv??kin, vaikka h?n ajatteli, ett? illalla lainakirjastoon menness? kohtaa ehk? Jorin ja Jori tulee h?nen kanssaan k?velem??n taas. Niin ei k?ynyt kuitenkaan, eik? h?n tavannut Mariakaan lainakirjastossa. Varmaan oli Mari Aapon ja Jorin kanssa taas ja h?nest? ei v?litet? mit??n, p??tti Elsa. Teki melkein mieli itke?. Ja h?n oli vihassa Marille ja p??tti olla h?nelle ylpe? ja ylpe? muillekin. Seuraavana p?iv?n? h?nen vihansa kuitenkin oli jo lauhtunut ja illalla toivoi h?n kohtaavansa Jorin. Mutta kun ei n?hnyt h?nt?, meni h?n Maria tapaamaan kotoa, kuullakseen jotakin. Vaan turhaan. Mari ei ollut kotona. Varmaan oli Jorin kanssa!

Elsan viha virisi uudelleen ja h?n p??tti nyt olla v?litt?m?tt? kenest?k??n. Suoraa p??t? ja kiireesti tuli h?n illoilla kotia, ja lainakirjastoon kun tuli taas meno, niin meni h?n sitten vasta, kun luuli Marin jo k?yneen siell?.

Kului viikkoja. H?n oli palautunut rauhaansa. Kiihtyneet ajatukset olivat h?llenneet, mieli tyyntynyt. H?n kiintyi taas lukemaan hartaasti ja alkoi uinailla ep?m??r?isiss? haaveiluissaan, jotka synnyttiv?t kaihoa. Ajatuksissa asui taas ikuinen kes? synkkine metsineen, jossa h?n oli ja jonne tuli joku, joka rakastui h?neen. Ja tuo joku oli nyt v?h?n selvempi, se oli kuin Tuira...

Er??n? aamuna tuli h?nen luoksensa Mari ty?paikkaansa menness??n. H?n oli hyvin iloissaan, rauhaton ja h?t?ilev? ja toimitti Elsaa l?htem??n heti ulos. H?nell? oli muuan asia! Hyvin hauska! H?n tarttui Elsaa k?sipuoleen ja sanoi kuiskuttaen:

?Aappo rakastaa minua!?

?Onko h?nkin kirjoittanut??

?Eei, h?n on sen itse sanonut.?

?Itse sanonut??

?Niin, ja h?n suuteli minua.?

Kun Elsa katsoi pitk??n Maria, niin vakuutti t?m? viel? kaiken ihan todeksi ja kertoi tarkoin, miss? he olivat olleet ja miten se k?vi.

Elsa oli h?mm?styksiss??n, ettei osannut aluksi mit??n sanoa. Ei h?n koskaan olisi voinut uskoa t?llaista tapahtuvaksi muille kuin sellaisille, joista romaaneissa puhutaan, ja ne olivat erinomaisempia ihmisi?. Aivan mahdottomalta tuntui Marin puhe.

?Ja suuteli?? ihmetteli Elsa.

?Kaikki sulhasethan suutelevat morsiamiaan, niinh?n on kirjoissakin ja niin sanoi Aappokin?, selitti Mari.

?Sin? olet morsian??

?Niin, me olemme kihloissa Aapon kanssa, vaan niin, ettei kukaan viel? tied?.?

?Mutta, ent?s Risto??

?Enh?n min? rakasta Ristoa.?

?Olethan sanonut ennen, ett? sin? rakastat??

?En min? ole rakastanut. Min? en ole tiennyt mit? on rakastaa. Min? olen vain pit?nyt Ristosta, vaan en rakastanut. Eritt?in on rakastaa ja eritt?in pit??, se on aivan toista. Jos tiet?isit mit? on rakastaa!?

Elsa katsoi Maria j?lkeens?, kun he erosivat. Mari n?ytti niin ihailtavalta. Onnellisuus aivan kuin s?teili h?nen liikkeist??n ja vaatteittensakin poimuista.

Jos h?nkin olisi ollut niin onnellinen, oikein rakastettu ja saisi oikein rakastaa!...

Elsa ei ollut Joria tavannut sen j?lkeen, kun he tulivat ?sinuiksi?. Jori oli aikonut menn? maalle k?ym??n, jossa sanoi viipyv?ns? viikon ja Elsallakin oli kiireellisi? kotit?it?, joita piti tehd? illat kaiket, ettei olisi muuhun joutanutkaan. Niit? oli h?nell? viel?kin, vaan h?n j?tti ne lep??m??n t?ksi iltaa. T?n? p?iv?n? oli Jori sanonut tulevansa.

H?n pukeutui hyvin huolellisesti ja sanoi ?idille menev?ns? k?velem??n silloille, katsomaan j?itten l?ht?? joessa. ?iti vastasi kehoitellen ja sanoen tuumineensakin, ett? liiemmaksi Elsa rasittaa itse??n.

Silloilla oli ??ret?n ihmispaljous kev?isen illan kauneutta ja raittiutta henkim?ss?. Edestakaisin kulkivat ihmisjoukot joutilaan n?k?isin? aivan kuin olisivat kaikki j?tt?neet aikansa kotia lep??m??n.

Muutamalla sillalla tuli Elsaa vastaan Aappo Montinin Huldan ja muutamien muitten herrastytt?jen kanssa, joista Elsa useimmat tunsi. He tulivat ihan h?nen ohitsensa, vaan ei kukaan heist?, ei Aappokaan, ollut katsovinaankaan. Kun Elsa jonkun matkaa sivu p??sty??n k??ntyi katsomaan heit?, katsoivat hekin h?nt?. Elsaa rupesi peloittamaan ja h?vett?m??n, ett? puvussaan on jotakin hassua, ja se rupesi niin vaivaamaan, ett? piti k??nty? kotia. Samat tyt?t ja Aappo tulivat taas vastaan ja katsoivat h?neen nyt pitk??n, ja h?n punastui niin, ett? posket kuumana karehti.

H?n ei aikonut en?? menn? silloille, vaan kotia tultuaan ja pukunsa tarkastettuaan alkoi uudelleen haluttaa n?hd?kseen Joria pikimmitt?in.

Oli my?h?nen, kun h?n sitten palasi. J??t olivat ruvenneet my?hemm?ll? liikkumaan, jonka vuoksi h?nkin oli j??nyt sinne katsomaan. Vaan ei h?nest? ollut hauskalta tuntunut, vaikka muut olivat huvitettuja. Kotiportille tultuaan n?ki h?n Aapon ja Marin, jotka olivat menossa maantielle p?in. Mari kulki hyvin likell? Aappoa, ett? ihan koskettivat toisiinsa, ja he n?yttiv?t puhelevan hyvin tuttavallisesti. Elsan k?vi kateeksi Mari, joka oli niin onnellinen ja jolla oli niin hauska.

H?n ei mene huomenillalla silloille, vaikka Jori olisikin siell?. Mit? Jori ei tullut t?n? iltana, vaikka t?n? p?iv?n? h?n oli aikonut tulla maalta!

Vaan sittenkin h?nt? halutti niin, ett? rauhatonna istui ty?paikassaan jo aamusta alkaen ja odotti maltittomana iltaa. Puolisten aikana tuli sitten Mari h?nen luokseen ja sanoi Aapon kertoneen, ett? Montinin Hulda oli eilen sanonut Elsaa kauniiksi ja muutkin tyt?t olivat ihastuneet h?neen. Mari esitti, ett? l?htisiv?t yhdess? t?n? iltana k?velem??n silloille.

Kosket olivat puhtaat j?ist?, jotka nyt korkeissa r?ykki?iss? ryhm?ttiv?t jokisuun edustalla. Ja paljon oli ihmisi? katselemassa kahleistaan vapautuneita kuohuja, jotka kohisten vy?ryiv?t siltojen alitse.

Joria ei n?kynyt nytk??n. Ja Elsa l?hti kotia kesken kaiken.

Varmaan oli joku onnettomuus Jorille tapahtunut. Rosvot tappaneet, tahi on h?n hukkunut johonkin... Miten voi Hulda niin iloinen olla! Vaan h?n ei ehk? tiennyt...

Elsa kuivasi silm?ns?, ennenkuin tuli sis??n, mutta ty?h?n ruvettuaan kostuivat ne uudelleen.

H?n ei uskaltanut seuraavana iltana l?hte? k?velem??n, kun peloitti ett? ei tapaa kuitenkaan Joria. Kun ei mennyt, niin voi h?n ajatella, ett? Jori on silloilla, ja se tuntui helpottavalle ja hauskalle. Mutta kun h?n kotia p?in astui, sy?ksyi ?kki? h?nen ohitsensa v?h?n matkaa Jorin koira, Kastor. Se py?r?hti takaisin ja rupesi hyv?illen kiemurtelemaan Elsan edess?. Elsa vavahti, syd?n rupesi ly?m??n kiivaasti ja rintaa ahdisti omituinen tunne: h?t? ja mielihyv?. H?n k??ntyi katsahtamaan taakseen ja sielt? Jori tulikin.

?Kauanhan te viivyittekin. Min? luulin, ett? te...?

?Te?? keskeytti Jori Elsan puheen.

?Sin??, sanoi Elsa ja punastui.

?No mit? sin? minusta luulit??

Elsa oli v?h?n aikaa vaiti, katsoi sitten Joria nauraen silmiin ja sanoi:

?Min? luulin vain sinua teiksi.?

Puhe katkesi molemmilta v?h?ksi aikaa siihen, eik? se tahtonut virit? oikein sittenk??n. Jori oli hyvin vakava ja harvasanainen ja Elsaa kangerti sinutteleminen, jota koetti kiert??kin, vaan se tuntui viel? kankeammalta. He kulkivat sit? katua suoraan aikeetta ja m??r?tt?. Vaan kun tulivat maantien suuhun, johon katu p??ttyi, esitti Elsa, ett? l?htisiv?t hautuumaalle, joka oli heti kaupungin laidassa ja maantien vieress?.

?Siell? on jo siivottu ja laitettu, ja on jo kaunista?, selitti Elsa.

Joria ei haluttanut. H?n sanoi jotakin, ett? ehtiih?n siell? viel? olla.

?Oletko sin? sairas?? kysyi Elsa s?ik?ht?en.

?Een?, vastasi Jori nauraen. ?Mutta menn??n ennemmin maantielle k?velem??n.?

?Kuule! Menn??n Karjansiltaan!?

Sinne k?velless? kertoi Elsa leikeist??n ennen lapsena t??ll?. H?n n?ytteli paikkoja, kertoi ja nauroi heid?n ?lapsellisuuksiaan?.

?Ja sin?h?n Jori ajoit usein meit? tytt?j?!?

?En min? muista.?

?Joo, ja me pelk?simme sinua.?

?Etk? sin? en?? pelk????

?En. Mit? min? nyt pelk?isin??

Sitten Elsa kertoi siit?, kun he leikkiv?t kuninkaanpojan morsianta.

Ojanniemen Mari oli morsian, ja sitten tulivat Jorin pappa ja mamma ja

Jori ja paljon muita.

Jori ei muistanut.

?V?h?n sin? muistat!? ja Elsa kertoi yh? uusia ja uusia asioita, joissa Jori oli yhdess?. H?n kertoi senkin, kun he Marin kanssa l?ysiv?t kadulta kahden markan rahan. Sit?k??n ei Jori muistanut, vaan h?n nauroi kertomukselle, varsinkin sille, kun Elsa oli j??nyt rahaa vahtimaan ja Mari juossut kotoa kysym??n, saako sen ottaa.

?Rehellisi? lapsia, se t?ytyy sanoa?, virkkoi Jori.

?Me Marin kanssa pidimme sitten sinusta, kun sin? sen rahan annoit meille, vaikka toiset pojat tahtoivat ottaa sen.?

?Vai piditte minusta!?

?Voi, voi niit? hassutuksia kaikkia!? eh?tti Elsa kertomaan. ?Kun niin toimessa oltiin enkeleit?, oikein lent?vi? enkeleit??, ja h?n nauroi sitten ihan katketakseen, niin ett? Jorikin nauroi, vaikka ei ymm?rt?nyt, mik? siin? niin naurettavaa oli.

?Uskallettiinkin sit? kaikkea, vaikka pojat ahdistelivat useinkin. Oli se aikaa se pienn? olo!?

?En min? muista sinua niin pienen??, sanoi Jori. ?Ensi kerran muistan n?hneeni sinut, kun olimme Vimparin Aapon kanssa katsomassa Unkarin mustalaisia. Te olitte Ojanniemen Marin kanssa ja Aappo sanoi minulle nimenne.?

Elsa katsoi utelevasti Joria silmiin.

?Muistatkos sin? sit??? kysyi Jori.

?Muistan, veikkonen!? ja Elsa purskahti nauramaan.

?Mit? sin? naurat?? kysyi Jori ja punastui.

?Ilman aikojaan.?

Jori tuli uteliaaksi.

?Olinko min? jollain tavoin tyhm???

?Eei sinne p?ink??n, omaa hupsuuttani vain nauran!? selitti Elsa ja rupesi muusta puhelemaan nousten kivelt?, johon oli istahtanut. Ja he l?htiv?t k?velem??n takaisin.

Jori uteli viel?kin, mit? se oli, jolle Elsa oli nauranut, ja erotessaan sanoi, ett? h?nen pit?? se viel? saada tiet??.

Elsa j?i pahoilleen siit?. Eik? h?n ymm?rt?nyt nyt itsek??n, mit? siin? oli oikeastaan naurettavaa, ett? h?nell? oli silloin lyhyet hameet, jotta lahkeet n?kyiv?t. Harmitti itse??nkin joutavuutensa.

Jorilla olikin sama kysymys lauantaina, kun iltasella tapasivat toisensa ja l?htiv?t Montinin kaukavainiolle, johon Jorilla oli jotain asiaakin.

?Mit? se oli, Elsa??

?Jori, kuule, el? kysele sit?! Se on kerrassaan mit?t?nt? ja sellaista, ett? min? en viitsi sanoa. Miksi sin? et usko minua?? sanoi Elsa hyvin pyyt?v?sti, kumartuen maahan ottamaan kiven ja viskasi sen aidan yli muutamalle kedolle, jonne Kastor sy?ksyi sit? etsim??n. N?in sai h?n kartetuksi, ettei tarvinnut katsoa Joria silmiin.

?Uskon min?, uskon!? sanoi Jori vakavasti. Heid?n katseensa kohtasivat toisensa ja molemmat punastuivat...

Satumaiselle tuntui Elsasta kaikki aamulla, kun h?n her?si. Oli niin valoisaa, kirkasta, kaikki aivan kuin s?teili. Mutta h?n ei p??ssyt oikein selv??n k?sitykseen mist??n. H?n tunsi omituista huumausta.

Pukeutumisesta ei tahtonut tulla mit??n, sill? v?h?n v?li? j?i h?n mietteisiins?, katse hervakkana, joista havahtui sitten ?kki? ja punastui. Lattiaa lakaistessaan j?i h?n seisomaan keskilattialle luuta k?dess? ja kuin sein?n takaa kuuli h?n ?idin ??nen:

?Mutta Elsa! Mit? sin? tollotat!?

Heill? oli aikomus ollut ?idin kanssa menn? kirkkoon t?n??n, vaan kaikki meni niin my?h?iseen, etteiv?t he ehtineet puolip?iv?n jumalanpalvelukseen, jonne yhdeks?lt? mentiin.

Kun Elsa hommautui ?idin pyynn?st? lukemaan p?iv?n evankeliumia, tuotiin kirje. Siit? selitti tuoja, ett? se on kauan ollut jo postikonttorissa, vaan ei ole osattu tuoda, kun ei ole tietty asuntoa.

T?m? oli harvinainen tapahtuma, sill? Viion kuoltua ei ollut kirjeit? tullut sitten sen enemp?? kuin se Tuiran kirje, jossa Viion kuoleman ilmoitus oli. Viion leski oli utelias sen vuoksi, eik? h?n voinut ajatella, mist? kirje oli. Tuiralta oli h?n v?h?n odotellut viime syksyn?, vaan kun ei kuulunut silloin, j?tti h?n odotuksen. Elsa ei osannut asiaa ottaa miksik??n, jota ?iti itsekseen ihmetteli.

Viion leski oli paljaana korvana, kun Elsa luki kirjekuoresta:

?Merimiehen leski Elsa Viio.?

Itse kirje oli:

?Arvoisat tuttavat.

Ik?v? syntym?seudulleni pakottaa minut kirjoittamaan kirjeen teille, tutuimmilleni siell?. Minusta nimitt?in tuntuu, kuin p??sisin t?m?n kirjeen mukana ajatuksissani helpommin sinne ja l?hemp??n yhteyteen kotopaikkani kanssa. Kun minut ik?v? ja uteliaisuus ajoi viimeisen pitk?n merill? oloni j?lkeen k?ym??n kotimaassa, niin luulin ett? tulen tyydytetyksi, kun pist?ydyn siell? ja voin sitten jatkaa merill? oloani taas, sill? muuta en ajatellut itsell?ni olevan teht?v?? t?ss? maailmassa. Mutta k?vikin niin, ett? mieli tekee sinne nyt kiihke?mmin. Tyyni rauhallisuus, joka siell? kotoisilla rannoilla vallitsee, vet?? minua vastustamattomasti sinne ja mieli kuvailee siell? onneni olevan. Min? muistan niin selv?sti ne rakkaat rannat, sel?nteet saarineen, kuohuvat kosket uljaine siltoineen, jotka kaikki onnellisuus verhoo. Min? kuulen aallon yst?v?llisen pilpatuksen p?iv?n kultaamilla rannoilla ja lintujen iloiset viserrykset tutuissa metsiss?. Te olette onnellisia!

Kaipaustani lievit?n sill?, ett? tulevaan seuraavaan kes??n p??sty? minulle varmaan, jos el?n, koittaa onnen p?iv?, jolloin n?en kaiken sen, jota nyt kaipaan.

Elk?? pahastuko.

Toivotan hyv?? terveytt?!

Tuttavanne

Erkki Tuira.

Olen jo monta kertaa yritt?nyt kirjoittamaan, vaan ei siit? ole sen veroista tullut, ett? olisi viitsinyt l?hett??. Tuskin tulee l?hetetyksi t?m?k??n.?

Elsa laski kirjeen helmaansa ja k??ntyi katsomaan ulos ikkunasta.

Kadulla seisoi muuan pieni poikanen, Elsan lemmikki, ja tervehti Elsaa. H?n kiipesi korkeille puujaloille ja l?hti niill? astua tarpomaan ohi nauraen Elsalle. Elsa ei n?hnyt muuta kuin ett? siell? jotakin liikkui eik? en?? liikkunut.

H?n punastui ?kki? ja katsoi ?itiins? ja uudelleen punastui ja peitt?ysi kirjeen taakse, jota oli lukevinaan uudelleen. Jonkun ajan kuluttua vei h?n kirjeen piirongin p??lle ja silm?si samassa kuvastimeen.

H?n tyyntyi, kun ei mit??n n?hnyt, jota oli luullut n?kyv?n, kun huulia poltteli. Mutta sittenkin h?n taas luuli, ett? kyll? ?iti n?kee, ja sen vuoksi kiiruhti h?n ulos ja meni k?velem??n.

T??ll? voi h?n koota ajatuksiaan ja eilisiltainen tapaus selveni mieleen. H?n muisti kaikki, mit? Jori puheli, kun he meniv?t kaukavainiolle ja sielt? l?htiv?t ketojen poikki, kulkivat sitten kaunista mets?polkua Joutsenlammille, jonne he istuivat.

Jori otti k?dest? kiinni... ?Elsa! Min? rakastan sinua!?... Jori suuteli ja h?n peitti kasvonsa Jorin rintaa vasten...

Tuntui viel?kin huumaavalta, melkein kuin py?rrytti. Ja sitten peloitti taas, ett? jos ?iti on n?hnyt huulista, joita viel? aivan kuin poltteli.

K?velty??n hetkisen h?n rauhoittui ja tunsi ??ret?nt? onnea. Maailma oli kirkas. Kaikki oli niin ??rett?m?n kaunista ja paistoi kuin onnen hohteessa. Rohkeana ja iloisena palasi h?n kotia, miss? kaikki n?ytti nyt niin iloiselle ja kirkkaalle. Joka esine erikseen tiesi h?nen onnensa ja iloitsi h?nelle. Is?n valokuva sein?ll? hymyili, ja skailettikello naksutti riemuisasti.

Jos ?itikin tiet?isi!

Vaan miten h?n viitsisi sanoa. Ei h?n viitsisi sanoa kenellek??n. Vaan h?nt? olisi haluttanut sanoa kuitenkin kaikille. Mutta sekin tuntui mukavalle ja hauskalle, ett? ei tied? kukaan muu kuin Jori ja h?n. Ja niinh?n he olivat p??tt?neet, ett? eiv?t sano kenellek??n!