Chapter 6 No.6

Gulyásin herrasv?ki oli sill? aikaa onnellisesti saapunut --'iin ja, l?ydetty?ns? Julian asunnon, t?h?n majoittunut. Em?nt? vastaan-otti kunnioitetun perheen erinomaisen syd?mellisesti ja vei heid?t sairaaksi luullun nuoren herran luokse, jonka Zsuzsi t?ti tunsi pojaksensa. Kovasti nyyhkytt?en lankesi h?n h?nen kaulaansa, ja huomasi vasta sitte, ett? em?nt? hyv?ntahtoisuudessaan oli pukenut tuon kelpo pojan kauniisen, silkkiseen y?-nuttuun, kirjaeltuihin tohveleihin ja kulta-tupsuiseen myssyyn, jotka kapineet viel? oli tallella ensimm?iselt? mies-vainajaltaan.

Zsuzsi t?ti ei voinut kyll?ksi kiitoksiansa lausua poikansa ihmeellisest? pelastuksesta ja hell?st? hoidosta, ja varmaankin kymmenen kertaa sanoi h?n Julialle suoraan: "jospa Sándor'illani olisi noin kelpo puoliso, silloin olisin huoleton h?nen kohtalostaan, silloin tiet?isin, ett? olen uskonut h?net hyviin k?siin". Julia vastasi t?h?n puheesen suloisimmalla hymyll??n; sitte vei h?n tuon kunnon perheen komeain saliensa l?vitse, n?ytti posliininsa, hopeiset p?yt?kalunsa, koristeensa. Zsuzsi t?ti oli aivan haltioissaan ihmettelemisest? ja ylisti kaikkia pilviin saakka; kaikki oli h?nest? aivan erinomaista.

Sill? v?lin otti Nánásy set? herra Menyhért'in erikseen, vei h?net kanssansa tupakka-huoneesen ja teki h?net yhdess? henk?yksess? tutuksi Julian omaisuus-olojen kanssa, puhui h?nen taloudenhoitajastaan, h?nen pehtoristaan, h?nen loistavista tuttavuuksistaan komitatin ylh?isinten perheitten kanssa, eik? unhottanut mainita h?nen mies vainajansa testamenttia, joka antoi leskelle t?yden oikeuden omaisuuden k?ytt?miseen siin?kin tapauksessa, ett? h?n uudestaan naimisiin menisi. Kaikki n?m?t asiat esiintoi Nánásy set? puheliaalla yst?v?llisyydell?, eik? Menyhért herra herennyt h?nt? suurimmalla tarkkaavaisuudella kuuntelemasta, tuskin huomaten ett? aika kulumistaan kului.

Atrian aikana nousi ihmetteleminen korkeimmilleen; vieraat eiv?t tiet?neet, mit? enemm?n kiitt?isiv?t, ruokiako vai maljoja, joissa niit? tarjottiin. Ainoastaan Péterkelle oli asia selvill?: h?nt? miellyttiv?t vaan nuot kaikenlaiset tortut, joita h?n mielens? mukaan sai valita; mit? h?n ei jaksanut sy?d?, pisti h?n taskuihinsa, niin ett? h?n ruoalta p??sty? tuskin p??si liikkumaan. Julia t?ytti viel? h?nen lakkinsakin kaikenlaisilla makeisilla. Poika mukula riemasteli ja s?rki iloissaan rikki yhden lautasen.

- "No, poikaseni", sanoi Zsuzsi t?ti, ottaen syliins? tuon herttaisen siki?n, "kenest? pid?t enemm?n, Linka t?dist? vai Julcsa t?dist??"

- "Linka t?dist? en pid?, sill? h?n ei antanut minulle suklaata, kun sit? pyysin".

- "Sin? pid?t siis enemm?n Julcsa t?dist?, etk? niin?"

- "Hm".

Julia hymyili ja taputteli poikaa hell?sti poskille.

T?m? oli jo seitsem?s p?iv?, ja koko kaupunkiin oli se tieto levinnyt, ett? kaunis leski t?n?p?n? viett?? h?it?. Sukulaisetkin alkoivat saapua, yhdet vaunut toistensa per?st? vieriv?t pihaan, huoneet t?yttyiv?t juhlavaatteisin puetuilla vierailla, joitten keskell? perheen perpetuum mobile h??ri salaper?isell? katsannolla, siell? t??ll? kuiskaellen. "Miss? morsian on? Miss? ylk?mies on?" kysyttiin joka taholta, eik? h?n t?ll? kertaa kenellek??n sanonut muuta, kuin ett? Julia pukee itse??n.

H??v?en kokoontuessa p??saliin, otti Julia yllens? Pestist? tuodun loistavan morsiuspuvun. H?n n?ytti siin? todelliselta haltiattarelta, h?nen kauneutensa her?tti ehdotonta ihastusta. H?n seisoi juuri ison sein?peilin edess? p??koristettansa j?rjest?m?ss?, kun ovi aukenee, ja ken astuu sis??n katuvaisella katsannolla? - Kálmán'imme.

Julia, joka seisoi selk? h?nt? p?in, n?ki peilist? sis??n-astuvan runoilijan ja, h?mm?styst??n kerke?sti salaten, k??ntyi h?nen puoleensa, katseli h?nt? yst?v?llisill? silm?yksill? ja sanoi h?nelle hell?ll? soimauksella:

- "H?ijy ihminen! Panna minut n?in kovaan koetukseen. Jos en niin hyvin tuntisi teid?n mielenlaatuanne, olisin ollut valmis ep?toivoon teid?n t?htenne lankeemaan".

Kálmán joutui aivan ihastuksiin t?st? odottamattomasta vastaan-otosta, sy?ksi heti Julian jalkoihin ja huudahti innoissaan:

- "Te ette siis koskaan ole ep?illyt minua?"

- "Kuinka olisin saattanut uskoa, ett? te j?tt?isitte minut, kun koko maailma jo tiet??, ett? aion naimisiin menn?? Minun olisi t?ytynyt ajatella sangen pahaa teist?, jos olisin voinut otaksua, ett? te noin ep?jalosti tahdoitte masentaa naista, joka teit? rakastaa. Min? en uskonut sit?, min? olin varma siit?, ett? t?m? teilt? vaan oli runollinen oikku, jolla tahdoitte syd?meni voimaa koettaa, ja ett? te viimeisell? hetkell? olisitte takaisin palaava. Todistuksena siihen on se, etten per?ytt?nyt kutsumuksiani, vaan p?in vastoin suoritin kaikki valmistukset m??r?tyksi p?iv?ksi; niin lujasti luotin teid?n uskollisuuteenne".

- "Niin, Julia, sin? et ole luottamuksessasi pettynyt", ?nkk?si ihastuksissaan Kálmán, "t?m? oli vaan koetus, jonka sin? olet voitollisesti kest?nyt, ja min? rakastan sinua nyt sata kertaa enemm?n".

Julia k??nsi itsens? ymp?ri peilin edess?, teki vieh?tt?v?sti hymyillen kumarruksen Kálmán'in edess? ja kysyi veikistelev?ll? silm?yksell?:

- "Olenko kaunis?"

- "Oi, taivaallinen!" huusi runoilija ja lankesi taas innostuneena

Julian jalkoihin.

Samassa hetkess? astui Nánásy set? sis??n, ilmoittaen ett? pappi oli tullut vihkimist? toimittamaan.

Julia kaatoi muutamia tipauksia essbouquét? nen?liinaansa ja astui ulos saliin, nojautuen Nánásy sed?n k?sivartta vastaan, joka menuetti-askelilla k?yd? tepsutteli kauniin holholaisensa rinnalla.

Vieraat riensiv?t tavan mukaan vieh?tt?v?? morsianta tervehtim??n; herra pastori astui, k?si??n hieroen, h?nen eteens? ja kysyi virallisella hymyll? kunnioitetun ylk?miehen nime?.

Julia heitti voitonriemullisen silm?yksen ymp?rill? seisoviin miehiin, jonka huomattuansa Kálmán sy?ks?hti edess??n seisovien ihmisten varvasten ylitse, raivataksensa itselleen tiet? kauniin morsiamen luokse. Mutta juuri kun h?n oli ehtinyt perille, oli Julia jo tarttunut - Sándor orpanamme k?teen, ja esitteli h?net papille.

- "T?ss? on ylk?mieheni, jalo herra Sándor Gulyási".

Kálmán hoiperteli s?ik?htyneen? sein?? vastaan ja kadotti niin kaiken mielenmalttinsa, ett? h?n ensin kompastui kolmen tuolin ylitse, istahti sitte er??n lihavan rouvan syliin ja, siit?kin pois karkoitettuna, aukasi ison kaapin oven, menn?ksens? sen l?vitse ulos huoneesta; kun h?n vihdoin oli p??ssyt ulos pihalle, puhutteli h?n vastaansa tulevaa lapsentytt?? rouva t?dikseen ja pyysi h?nt? antamaan itselleen lasin vett?, sill? h?nen oli vilu.

Viel? suurempaan h?mm?stykseen joutui muuan toinen ylk?mies. Kun Julia vei h?net papin eteen, katsoa t?llisteli h?n vaan, kuin paistettu kala, ihan kuin olisi luullut kuoleman-tuomion p??ns? ylitse luettavan. Asia oli jo aikaa sitte suoritettu vanhusten v?lill?, ja Sándor'ille sit? ennakolta ilmoittaa oli katsottu tarpeettomaksi; Julia oli liiaksi vakuutettu ihanuutensa voitosta, jotta h?n olisi ep?illyt t?m?n uhkayrityksen onnistumisesta.

Sándor antoi siis asettaa itsens? vihkip?yd?n eteen, niinkuin pyh? uhrikaritsa, ja kun pappi h?nelt? kysyi: "rakastatko t?t? kunnian-arvoisaa naista, jonka k?dest? kiinni pid?t?" unhotti h?n siihen vastata ja tuijotti vaan herra pastoriin, kunnes h?nen is?ns? huusi: "rakastat kuin rakastatkin, kuinka et h?nt? rakastaisi, tietysti h?nt? rakastat". T?st? Sándor palasi j?rkeens? ja kertoi sitte kauniisti vihkisanat. Emme kuitenkaan voi kielt??, ett? h?nen hampaansa silloin v?h?isen kalisivat.

Kaikki k?vi hyv?ss? j?rjestyksess?. Sit? seuraavat kemut vapauttivat mielet ahdistuksesta. Lukijain rauhoitukseksi t?ytyy mainita, ett? Sándor orpanamme illallisen j?lkeen viel? tanssikin, ja astui monen herran ja naisen jalalle.

* * * * *

Varhain aamulla seuraavana p?iv?n? n?emme kolme nuorta miest? k?velev?n er??ss? kaupungin ulkopuolella olevassa puistossa; yksi niist? oli Károly, molemmat muut h?nen kumppanejansa paikkakunnalla, jotka olivat kutsutut todistajiksi kaksintaistelussa Kálmán'in kanssa.

Loukattu nuori mies vaati todenper?ist? hyvityst? kohtauksesta Berkessyn kanssa, ja todistajat katsoivat Károly'in tarjouksen hyv?ksytt?v?ksi.

Kohtaus Julian h?iss? oli viel? kymmenkertaisesti kiihoittanut Kálmán'in murhahimoa; h?n juoksi kaikissa kahviloissa, korkealla ??nell? huutaen, ett? h?n huomenna on kylpev? joko omassa taikka toisen veress?, ettei h?n tyydy ainoastaan siihen, ett? l?hett?? luodin Károly'in p??h?n, vaan leikkaa noilta muiltakin nen?t korvat poikki. Turhaan h?nelle muistutettiin, ett? jos h?n tahtoo kaikki n?m?t tehd?, h?n kumminkaan ?lk??n sit? ennakolta kuuluttako, koska h?nt? muuten pantaisiin kiinni. Se on h?nelle yhdentekev?! Viek??t h?nen p??ns?, jos mieliv?t, mutta h?n on verist? kostoa etsiv?...

Károly ja h?nen kumppaninsa olivat jo k?velleet hyv?n puolen tuntia mainitussa puistossa, kun vihdoin Kálmán'in molemmat todistajat saapuivat - yksin?ns?, ja suuttuneella katsannolla antoivat vastapuolueelle kirjeen, jonka Kálmán herra oli kirjoittanut ja joka julki luettuna kuului n?in:

"Hyv?t herrat!

"Tyvenemm?ll? mielell? asiata mietitty?ni, olen havainnut, ett? jokap?iv?ist? korkeammat velvollisuudet kielt?v?t minua henke?ni alttiiksi panemasta. Se nero, jonka luonto minulle on lahjoittanut, ei ole ainoastaan minun, vaan is?nmaani, koko ihmiskunnan oma, ja sit? en saa unhottaa. Kaksintaistelu voipi tapahtua ainoastaan yhdenvertaisten v?lill?, eik? minun tarvitse teille selitt??, ett? hengell?kin on ylimyskuntansa. Tuokaa vastaani joku, joka hengen valtakunnassa seisoo samalla asteella kuin min?, silloin min? mielell?ni mittelen miekkaani h?nen kanssaan. Muuten l?hden min? ij?ksi pois t?st? kaupungista, etsim??n nerolleni paremmin sopivaa vaikutus-alaa", jne, jne.

Todistajat katsoivat h?mm?stynein? toisiinsa, yksi nauroi, toinen kiroili. Károly sanoi heille j??hyv?iset, astui odottaviin vaunuihinsa ja ajoi takaisin Berkessyn maatilalle.

Siell? tulivat h?nt? vastaan t?m?n vaunut. H?nen ?itins?, sisarensa, vanha Berkessy ja t?m?n tyt?r istuivat siin? ja kaikki riemuitsivat suuresti kun n?kiv?t h?net. Joku heid?n tuttavistaan, joka oli kuullut Kálmán'in kerskailua kahvilassa, riensi heille siit? viel? samana y?n? tietoa viem??n; n?m?t ajoivat nyt kaikki t?ytt? laukkaa --'iin ja iloitsivat sanomattomasti, n?hdess??n Károly'in ehe?n? takaisin palaavan, varsinkin kun h?n rauhoitti heit? sill? tiedolla, ett? koko asia oli p??ttynyt ilman mit??n onnettomuutta.

Mukavuuden vuoksi astui sitte Berkessy Károly'in vaunuihin istumaan, ja kaikki l?htiv?t takaisin h?nen asuntoonsa.

Matkalla kysyi vanha herra Károly'ilta, mink?t?hden he tahtoivat tapella, ja saatuansa tiet?? syyn siihen, levitti h?n silm?t sel?lleen.

- "Mutta mik? oikeus sinulla on minun puolestani hyvityst? antaa?"

- "Se oikeus, joka pojalla on is?ns? puolesta".

Berkessy hymyili.

- "Mutta eth?n sin? ole minun poikani".

- "Mutta min? voin tulla siksi".

- "Hm, orpanani. Se on totta, ett? sin? olet kelpo, hyv?syd?minen poika, mutta sinusta sanotaan, ett? my?skin olet iso hulivili".

- "Siin? sanotaan oikein. Mutta eik? se juuri puolestani puhu? Jos en olisi ollut hulivili, seuraisi siit?, ett? vastedes saattaisin tulla siksi".

- "Niin, mutta kuka vakuuttaa minua siit?, ettet vastedes tule semmoiseksi, kuin t?h?n asti olet ollut?"

- "Hyv?, set?seni; antakaa minulle yhden vuoden m??r?-aika. Jos sen vuoden kuluessa saatte kuulla jotakin pahaa minusta, silloin ?lk?? minua en?? huoneesenne laskeko; mutta jos sill? aikaa voin osoittaa itsess?ni olevan kyll?ksi voimaa pit?m??n lupaustani, niin..."

- "Silloin en en?? laske sinua huoneestani", t?ydensi vanha herra lausetta.

* * * * *

Yhden vuoden kuluttua n?emme uudestaan yst?v?mme.

Károly piti lupauksensa. Rautaisella johdonmukaisuudella t?ytti h?n, mit? oli luvannut; h?n meni tosin huveihin, mutta koko aikana h?nt? ei voitu pakoittaa ainoatakaan viinilasia juomaan; juopuneitten ihmisten joukossa istui h?n yksin selv?p?isen?, eik? h?nt? my?sk??n voitu saada kortteja k?teens? ottamaan. Sen sijaan asetti h?n talouttansa j?rjestykseen ja oppi kieli?. Yhden vuoden kuluttua h?nt? tunnettiin mit? s??dyllisimm?ksi, sivistyneimm?ksi nuoreksi mieheksi koko paikkakunnassa. Minun t?ytyy sanoa, ett? h?n viel? nytkin sit? on.

H?n otti Linan vaimokseen, ja rakasti h?nt? uskollisesti. Seitsem?n talvea, seitsem?n kes?? eiv?t ole heid?n perheellist? onneansa h?irinneet. T?m? onni tavallisesti kuvautuu vaimon kasvoille, ja Linan kasvot k?viv?t vuosi vuodelta kauniimmiksi.

Sándor orpanammekin on onnellinen; h?nell? on tarpeeksi kaunis puoliso, tarpeeksi paljon rahoja ja h?n itse on enemm?n kuin tarpeeksi yksinkertainen, jottei h?nen onnensa olisi t?ydellinen. Zsuzsi t?ti k?y heit? joka vuosi tervehtim?ss?, ja k?ytt?? mini?ns? vanhoja silkkihameita.

Abrahám herrakin on onnellinen: h?n nai Boriskan; h?nen ei kumminkaan nyt en?? tarvitse t?lle mit??n palkkaa maksaa.

Set? L?rincz Kassay'kin on onnellinen. Sukulaisista, vieraista ei koskaan ole puutetta h?nen talossaan; h?nen tytt?rell?ns? on joka sormen p??ss? yksi kosija, ja n?itten joukossa ei nyt jo t?ysikasvuinen Péterke ole viimeinen, ei ainakaan mit? p??n suuruuteen tulee.

Ainoastaan Kálmán on viel? nytkin onneton. Tuosta suuria toiveita her?tt?v?st? hengest? tuli aikojen kuluessa s?rkynyt, v??rin tuomittu nero. Joka kerta kun luette huonoja v?rssyj?, ajatelkaa h?nt? ja surkutelkaa h?nen kohtaloansa!

VIITESELITYKSET:

[1] Lue: L??rints (= Laurentius, Lauri) Kaschschai.

[2] Hallitusoikeudellisessa suhteessa on Unkarin maa jaettu "komitateihin", ja n?iden p??llik?t eli kuvern?rit, niinkuin me sanoisimme, nimitet??n "ispán'iksi".

[3] Hajdú = polisipalvelija.

[4] "Bunda" = pitk?villaisista lammasnauhoista tehdyt turkit, joita Unkarissa k?ytet??n.

[5] Lue: Schjuschji.

[6] Lue: Schjuschjaanna Schaitoori.

[7] Gy?r, lue: Dj??r, Raab'in kaupunki.

[8] Lue: Menjheert (= Melkior) Guljaaschi.

[9] Lue: Schaandor = Aleksanteri.

[10] "Dolmány" (lue: dolmaanj) on lyhyt unkarilainen takki.

[11] Gábor = Gabriel.

[12] Matyi, lue: Matji, Matti.

[13] Károly, lue: Kaarolj = Kaarlo.

[14] Erzsébet, lue: ?rschjeeb?t = Elisabeth.

[15] Csalváry, lue: Tschalvaari.

[16] Nánásy, lue: Naanaaschi.

[17] Kálmán Sós, lue: Kaalmaan Schoosch.

[18] Linácska (Lina, Karolina), lue: Linaatschka.

[19] "Atilla" on unkarilainen, ny?reill? koristettu takki.

[20] T?ss? on sukkela sanasutkaus, jota ei k?y suomen kielelle k??nt?minen. Unkarilainen sana "k?lt?" merkitsee n?et sek? runoilijaa ett? tuhlaajaa.

[21] T?ss? on taaskin sanasutkaus. Unkarilainen sana "sós" merkitsee n?et: suolainen. Unkarin kieless? sanotaan, jos tahtoo peitetyll? tavalla osoittaa jonkun tyt?n olevan rakastuneen, ett? h?n panee liiaksi suolaa ruokaan (s.o. h?nen ajatuksensa ovat toisaalla, niin ettei h?n voi pit?? vaaria suolan m??r?st?).

[22] Er??n unkarilaisen n?ytelm?kappaleen nimi.

[23] Jota pidet??n suurena ep?kohteliaisuutena.

[24] Eger'in (Erlan'in) oivallista punaista viini? nimitet??n Unkarissa turkin-vereksi.