Chapter 2 No.2

Vet?k??mme nyt jalkoihimme kolmen peninkulman saappaat ja menk??mme edemm?ksi naapuri-komitatiin.

Siell?kin on likaa, sill? on sade-aika; seitsem?n viikkoa per?kanaa, Jumalan kiitos, on satanut niinkuin It?-Indiassa. Siell?kin on taloja, joiden portit ovat auki; siell?kin istuvat matkustajat kiinni likaan kyl?n p??ss?.

Mutta tulee kerran puhe semmoisesta talosta, jonka portti on suljettu, ja semmoisista matkustajoista, joiden vaunut eiv?t tartu kiinni likaan.

Nelj? harmaan-t?plik?st? hevosta on valjastettu komeain vaunujen eteen, nelj? hevosta, jotka ovat niinkuin tuliset k??rmeet; kuskinlaudalla istuu koreapukuisen kuskin vieress? nuori herra, joka itse ajaa hevosia; kutka vaunujen sis?ss? istuvat, ei voi tiet??, sill? ne ovat tarkasti suljetut.

Nuorella herralla on pieni ympyri?inen hattu; h?nen kaulaliinansa on vaan l?ys?sti kiinni sidottu; takkinsa on h?n riisunut ylt??n ja istuu vaan keve?ss? kes?-dolmány'issa kuskin vieress?, mutta h?nen poskensa ovat punaiset raittiista ilmasta ja ajamisesta.

Taitavasti ohjaa h?n vaunuja mutkaista tiet? my?ten, l?ik?hytt?en ruoskalla ik??nkuin pistolinlaukauksia; olisi luullut, ett? nuot nelj? hevosta raivostuneina kiitiv?t vaunujen edess?, jos ei olisi n?hnyt ett? ne yht'?kki? v?h?isen hiljensiv?t vauhtiaan, kun tuli vastaan joku puusilta tahi muu paha paikka. Vihdoin poikkesivat ne er??lt? kohdalta kyl?n l?vitse k?yv?lt? valtatielt? ja tulivat muutamalle sen vieress? olevalle talolle; siin? oli ajaja pakoitettu pys?ht?m??n, portti oli kiinni.

- "Hei ho!" huusi kuski, nousten istuinlaudalle seisomaan, voidaksensa n?hd? sis??n pihaan. "Portti auki!"

- "?l? turmele keuhkojasi, Matyi",[12] sanoi nuori herra, "vaan mene sis??n pikku-ovesta ja avaa itse portti sis?puolelta. Mutta ota ruoska mukaasi, muuten koirat repiv?t sinut".

Matyi teki niin ja tultuansa sis??n portin-ovesta syntyi heti suuri kahakka h?nen ja koirien v?lill?; h?nen t?ytyi alituisesti hutkia niit? ruoskalla, kunnes sai portin auki.

Tuosta suuresta melusta, h?lin?st? ja haukunnasta tuli vihdoin ky?kist? esiin er?s el?m?n kukoistuksessa oleva naishenkil?, joka n?ytti olevan enemm?n kuin ky?kkipiika ja v?hemm?n kuin talon-em?nt?, ja huusi, porstuaan seisahtuen, ter?v?ll?, kimakalla ??nell?:

- "Mik? jumalaton melu t?m? on? Tuleeko turkki vaiko ranskalainen sis??n?"

Sill? v?lin oli Matyi avannut portin ja nuori herra lenn?tti hevoset pihaan. Tultuansa porstuan eteen hypp?si h?n alas kuskin-istuimelta, antoi ohjakset kuskille ja l?hestyi itse tuota toruvaa vaimo-ihmist?, joka koetti mahdollisimman karsain silmin h?neen katsoa, ik??nkuin yritt?en tehd? kasvonsa, jotka olivat kuin kuivattu v?skyn?, viel?kin rumemmiksi; h?nen silm?ns? py?riv?t p??ss? niinkuin kaksi hiilihankoa.

- "Oi, Boriska kultani!" sanoi nuori herra ivallisella ??nell?. "Kuinka te olette tullut kauniiksi, sittekuin viimeksi n?imme toisiamme! Min? arvelen, ett? te paaston-aikana menette miehel??n. Ehk? se kuitenkin olisi aikaista, eik? niin?"

- "No, mutta kuinka nuori herra Károly[13] on tullut rumaksi, sittekuin viimeiseksi n?in h?net! Mik? kaunis pieni lapsi h?n silloin oli, ja kuinka iso mies h?nest? on tullut".

- "Onko set?ni kotona?"

- "Miss? h?n muuten olisi?"

- "Me olemme tulleet t?nne ?itin ja sisareni kanssa".

- "Ovatko nekin t??ll?? No, min? en ymm?rr?, kuinka muilla ihmisill? on aikaa l?hte? pois kodistaan ja kuljeksia viikkokausia ymp?ri maata".

- "Kutsukaa nyt esiin set?ni, Boriska kulta, ja auttakaa meit? kapineita sis??n tuomaan".

Talon kaunotar heitti viel? yhden myrkyllisen silm?yksen vaunuihin p?in ja meni sitte takaisin ky?kkiin; siell? n?ytti pime?st? uuninl?vest? jotain valoa h?m?rt?v?n; Boriska huusi uuninl?peen:

- "No tulkaa pian ulos, on tullut vieraita".

Uuninl?vest? kuului takaisin t?m? lyhyt vastaus:

- "Odottakoot!"

Sill? aikaa oli Károly avannut vaunun-oven ja koska aina portaille asti oli likaa polviin saakka, kantoi h?n syliss??n ulos vaunuissa istuvat naiset. Toinen niist? oli h?nen ?itins?, kunnianarvoisa, nelj?nkymmenen vuotinen vaimo, herttaisilla, lempeill? kasvoilla; toinen oli h?nen sisarensa, iloinen, hilpe?, kaksitoista-vuotias pieni keijukainen, s?ihkyvill? silmill? ja suulla, joka alituisesti oli valmis nauramaan ja jaarittelemaan.

- "Tervetulleet, emme ole odottaneet teit?", lausui Károly nauraen, kun h?n laski heid?t rannalle ja avasi heille sen oven, jonka Boriska oli j?lkeens? sulkenut.

T?t? k?sitt??ksemme t?ytyy meid?n tiet??, ett? vastatullut nainen oli Erzsébet[14] Hamvasi, talon is?nn?n Abrahám Hamvasi'n nuorempi sisar; sen talon, johonka he nyt astuivat sis??n, olivat heid?n vanhempansa jakamatonna j?tt?neet heille, mutta sisar oli antanut sen kokonansa veljens? k?ytett?v?ksi, edustaen itselleen vaan oikeuden saada kortteria, kun sattui ohitse matkustamaan.

Sill? v?lin aukeni ylinen puoli ky?kin ovesta ja siit? pisti esiin jo mainittu talonherra, jonka ik?? ei k?ynyt tarkoin m??r??minen ja jolla ei ollut siin? kyll?, ett? h?nen kasvonsa olivat t?ynn? rokon-arpia, vaan h?n oli viel? itsekin tehnyt rumemmiksi siten, ett? oli ajanut viiksens? nen?n alta ja vaan molempiin suunpieliin j?tt?nyt pienen karvatukon, jotenka h?nen naamansa oli kuin saukon.

H?nen yll?ns? oli huono, talvella kylm?, kes?ll? l?mmin takki, jonka hihat olivat kiverretyt kyyn?rp??h?n asti, ja molemmat k?det t?ynn? savea, sill? h?n oli juuri kontannut ulos uunista, jonka laven h?n itse oli kiinni laastannut.

H?n ei liioin yritt?nyt yst?v?lliselt? n?ytt?m??n, kun h?n n?ki sukulaisensa, ja vaikka rouva yst?v?llisesti tervehti h?nt?, ei viel? oven alimmainen puoli n?kynyt aukenevan. Vihdoin laski h?n kuitenkin vieraansa sis??n, kyyn?rp??ll??n avaten oven-ha'an.

- "Miss? olette k?yneet noin miehiss??"

Rouva pudisti lempe?sti p??t??n ja, osoittaen veljen nokista, likaista ulkomuotoa, nuhteli h?nt? yst?v?llisill? sanoilla.

- "Mutta, rakas veljeni, mink? vuoksi t?ytyy sinun itse toimittaa tuommoista ty?t??"

- "Ty? ei ole mik??n h?pe?; mit? itse voit tehd?, sit? ?l? usko toiselle".

- "Min? suutelisin sed?n k?tt?, jos vet?isitte pois hansikan", sanoi leikki? laskien nuori Károly herra.

- "Helppo on semmoisten suurten herrain puhua, kuin te olette. Jokainen tekee, mit? h?n k?yhyydess??n saattaa. Boris, tuo t?nne vadillinen vett?, jotta saisin pest? k?teni, sill? t?m? herrasv?ki h?pee muuten ryhty? puheisin kanssani".

- "Sit? varten mar tarvitsisi vatia liata", huusi talon-pahennus takaisin; "tuolla on vesi-?mp?ri".

Abris herra meni ulos ja pesi k?tens? vesi-?mp?riss?, jonka j?lkeen h?n pyyhki niit? s?ngyn-lakanaan, nostettuansa yl?s peitteen.

Vieraat olivat sill? v?lin astuneet sis??n huoneesen. Ilma siin? oli kokonaan t?ytetty ilke?ll?, siet?m?tt?m?ll? hajulla. Jokaisella talolla on oma omituinen hajunsa; moneen huoneesen tullessaan kohtaa semmoisen vieh?tt?v?n, suloisen lemun, josta ei tied?, miss? se on, mist? se tulee, kun taas toisaalla niin inhottava, tuskastuttava l?yhk? koskee tulijaan, ett? h?n on sel?lleen kaatua. N?itten viimemainittuin joukkoon kuului Abris herran huone; sen sein?t olivat viel? ihan mustat siit?, mit? menneen ja sit? edellisten vuosien k?rp?set olivat siihen kirjoittaneet; lattia n?ytti puhuvan viimeis-talven sian-taposta; s?nkyjen alla oli olkia ja h?yheni?; huonekaluilla sormenpaksuista p?ly?; akkunoista ei voinut lian t?hden n?hd? ulos; joka nurkka oli t?ynn? h?m?h?kin verkkoa.

Sis??n astuva rouva huokasi raskaasti, katsellessaan ymp?rillens? huoneessa: h?nen kasvoistansa saattoi n?hd?, ett? h?n t?ll? hetkell? ajatteli rakasta ?iti vainajaansa; t?m?n el?ess? eiv?t n?m?t huoneet olleet noin likaisia, noin ep?j?rjestyksess?; k?rp?set eiv?t lent?neet ihmisten silmiin, eik? p?ly peitt?nyt huonekaluja.

Abris set? oli sill? v?lin pessyt ja kuivannut itsens?, ja h?nen katsannostaan saattoi huomata, ett? t?m? peso h?nelle oli jonkunlainen rangaistuksen k?rsiminen; sitte tuli h?n sis??n, suuteli sangen kylm?sti jokaista, yritti v?h?isen hymyilem??nkin, mutta se ei h?nelle onnistunut, jonka vuoksi h?n heitti sen sikseen.

Vieraat olisivat mielell??n tahtoneet istua, mutta mihink?? Puhtailla vaatteilla oli vaarallista l?hesty? jotakin paikkaa t?ss? huoneessa.

- "Mutta min? tahtoisin istua jonnekin, Abris set?", alkoi ensiksi

Lizike puhua, viattomasti silm?illen ymp?rillens?.

- "Onhan t??ll? monta tuolia, tytt?seni, viel?p? sohvakin", vastasi

Abris herra.

- "N?ist? saa siis pyyhki? pois kaiken t?m?n kauniin tomun?" kysyi Lizike teeskennellyll? yksinkertaisuudella; "min? luulin, ett? se oli levitetty t?h?n kuivamaan".

- "Vaiti, sin? h?ijy!" vaiensi h?nt? ?iti, mutta Abris herra lausui j?rk?ht?m?tt?m?ll? tyvenyydell?:

- "Tomusta olemme tulleet, tomuksi pit?? meid?n j?lleen muuttua, ?lk??mme sent?hden kammoksuko tomua". Ja vahvistaaksensa kultaista lausettansa teollakin, tarttui h?n takkinsa liepeesen ja pyyhki sill? kolme tuolia kolmen vieraansa varaksi; nelj?nnelle istui h?n itse.

Rouva istui siis toisella tuolilla, Abrahám herra toisella; toinen ei puhunut, toinen oli vaiti ja t?ll? tavoin kului melkein puoli tuntia; se oli varsin helppo keino hauskuttaa toisiaan. Jolloinkulloin huokasi milloin toinen, milloin toinen.

- "Hja - ja..."

Johon toinen nelj?nneksen tunnin kuluttua vastasi:

- "Haj - haj..."

Károly meni sill? aikaa ulos hevosia katsomaan ja tuli taas sis??n; Erzike sit? vastoin seisoi akkunan edess?, hengitti ruutuun ja kirjoitti siihen puustaveja sormellaan.

Ett? me ennen olemme nimitt?neet tuota pient? lehakkaa Lizikeksi, ei tee mit??n. Molemmat nimitykset ovat saaneet alkunsa yhdest? nimest?, ja tuskin l?ytyy Unkarin kieless? nime?, jota niin olisi vaihetellen k?ytetty osoittamaan suurinta hellyytt? ja suurinta t?rkeytt?, kuin t?t?, josta nimest? on syntynyt tuo mielittelev? Liza ja lystik?s Erzike kuin my?s tuo leve?veteinen Erzsu ja raaka B?ske.

Ett? Abrahám kenelt?k??n olisi kysynyt: "tahdotteko jotakin?" sit? ei ole luulemista; h?n vaan istui ja huokaili.

Mutta v?h?n ajan per?st? aukasi oven kuski, Matyi, entinen hevospaimen

Ala-Unkarista, sukkela, liukaskielinen veitikka.

- "Kunnian herra, mist? t??ll? saapi ostaa heini??" kysyi h?n, is?nt?? tervehtien.

- "Heini?? heini?? Kenelle tarvitsette heini??"

- "Ei itselleni, vaan hevosilleni, taikka ei hevosillenikaan, vaan niille nelj?lle, joilla olemme tulleet".

- "No - no niin, min? annan itse", sanoi, jokaista sanaa kuurniten,

Abris herra, otti ladon-avaimen ja meni ulos.

Ulkopuolella ovea saattoi helposti kuulla Boriskan marritusta.

- "Mustalainen viek??n! Ajaa nelj?ll? hevosella, vaan sent?hden, ett? kuluisi enemm?n heini?, juurikuin ei kahdessa olisi kyll?ksi heille".

Abrahám herra antoi heini? muistuttaen h?nt? kaiken mokomin niit? tarkasti pitelem??n, sill? ne olivat kalliita. Sitte tuli h?n takaisin sis??n, istui ja oli yh? edelleen ??neti.

Matyi avasi uudestaan oven.

- "Kunnian herra, miss? on t??ll? kapakka?"

- "Kapakka? Kuinka niin?"

- "Min? tahtoisin saada lasin viini?, ei hevosilleni, vaan itselleni".

- "No - odota - min? annan heti itse".

Ja h?n otti kellarin-avaimen ja meni. Matyin t?ytyi j??d? kellarinhalssiin seisomaan.

Boriska s?hisi ja k?hisi; h?n raivosi, heitteli astioita rikki, kirskui ja noitui itsekseen ky?kiss?.

Tuskin oli vanha herra tullut takaisin ja vaipunut ??nett?myyteens?, kun Matyi taas astui sis??n.

- "Kunnian herra, Boriska k?skee kysy?, mit? illalliseksi keitet??n".

- "Onko teid?n tapa sy?d? illallista?" kysyi Abris herra, vieraisinsa k??ntyen.

- "Onpa kyll?", riensi Károly vastaamaan, ennenkun h?nen n?yr? ?itins? ehtisi sanoa p?in vastoin.

Abris herra huokasi raskaasti, nousi yl?s ja meni ky?kkiin. Sielt? alkoi h?n varsin hiljaan puhutella Boriskaa, joka taas p?in vastoin koetti puhua niin kovalla ??nell?, ett? sis?ll?-olijatkin h?nt? kuulisivat.

- "Mit?? tuon kauniin salvokukon? - Ei mist??n hinnasta! - Min?k? tekisin valkeaa nyt? - Ei ole puita hakattu. - Onhan juustoa. - Min? en suinkaan nyt sotke taikinaa, sill? k?teni on kipe?. - Tuota hillo-purkkia en tosiaankaan avaa. - Siihen en koske. - Min? en ole ky?kkipiika. Miks'ette pid? kokkia, jos tahdotte ravintolan-is?nt?n? olla?"

N?it? kaikkia saattoi hyv?sti kuulla tuonne sis??n.

Abris herra suuttui kuitenkin t?ll? kertaa syyst?, meni ulos pihalle, ly?d? kolahutti taikina-vanukkeella pulskean kukon kuolijaaksi, antoi veren juonta maahan, teki valkeaa ja rupesi lintua kynim??n. N?hdess??n, ett? niin piti olla, sieppasi Boriska kukon h?nen k?dest??n ja ajoi h?net ulos ky?kist?.

Kahden tunnin kuluttua oli tuo suuri illallinen valmis. Tuo kelpo, kunniallinen kukko oli niin poltettu, kuin suinkin olla saattoi, ja ainoastaan luut siin? olivat viel? kovemmat kuin liha. Taikinainen leip? tarttui kiinni veitseen, kun sit? leikattiin, ja suulakeen, kun sit? sy?tiin, ja kaikki ruoat olivat niin suolassa ja paprikassa, ett? silm?t s?ken?itsiv?t niit? maistaessa.

Vieras nainen istui sy?m?tt? vieress? ja huokasi viel? raskaammin, n?hdess??n kuinka rakkaan ?iti vainajan p?yt?liinoissa oli suuria ruostepilkkuja, kuinka h?nelle tuttujen veitsien ja kahvelien hirvenluiset p??t olivat rikki ja nuot vanhat vadit ja lautaset t?ynn? halkemia. Sill? tavoin k?y miehen, jolla ei ole vaimoa talossa.

Sittekun illallinen oli sy?ty, rohkeni Abris herra vihdoinkin puhua, ja kysyi sisareltansa, mihin he matkustavat.

Hiljaisesti huoaten ilmoitti t?m?, ett? he olivat matkalla --'iin herra Gábor Berkessy? terveht?m??n.

- "Mit?! Tuota pahaa ihmist??" huudahti Abris herra, v?h?n liikutettuna juodusta puutarha-viinist?.

- "Mink? vuoksi on h?n paha ihminen?" kysyi Károly, puoleksi leikill?, puoleksi vakavuudella.

- "Sen vuoksi, ett? kun me k?vimme Debreszen'iss? koulua, h?n antoi minut ilmi siit?, ett? oli n?hnyt minun menev?n ravintolaan. Siit? min? rangaistiin nelj?nkolmatta tunnin arestilla. Sit? en ikin? unhota".

T?m? oli tapahtunut jo nelj?tt?kymment? vuotta takaperin.

- "Ja mink? t?hden matkustatte sinne?" kysyi Abris herra.

Rouva ei vastannut mit??n, mutta Lizike ryhtyi puheesen ja lausui suurella arvoisuudella:

- "Me olemme kosiomatkalla; Berkessy herralla on pieni tytt?, joka juuri sopii veljelleni".

- "Hm", sanoi vanha herra, tyytym?tt?m?sti katsoen Károly'iin. "Sin? olet viel? liiaksi lapsi naidaksesi".

- "Juuri sent?hden naitamme h?net", jatkoi Lizike yksitotisesti. "H?n on hyv? poika, mutta v?h?isen tuulihattu; jos h?n saa vaimon, tulee kyll? j?rki. Paitsi sit? on h?nen paljon parempi menn? naimisiin nuorella i?ll?, kuin tulla vanhaksi ja silloin joutua jonkun ilke?n noidan kynsiin".

Pieni tytt? lausui n?m?t sanat semmoisella omituisella yksivakaisuudella, ett? Károly tuskin saattoi hillit? nauruansa; ?iti katsoi h?neen p??t?ns? pudistaen, mutta Abris herra t?llisteli suu ammollansa, ik??nkuin olisi karaissut hampaitaan tuota pient? lohik??rmett? vastaan.

- "Hm. Puhua osaat sin?, sen n?en", sanoi h?n, vihaansa tukehuttaen.

"Mutta osaatko my?skin leipoa?"

- "Osaanpa kyll?, mutta silavaa en viel? ymm?rr? leipoa sekaan".

(Silavaksi nimitet??n sit? taikinaista paikkaa, joka l?ytyy huonosti kypsennetyss? leiv?ss?. Semmoista silavaa l?ytyi ylt?kyllin p?yd?lle pannusta leiv?st?.)

Abris herra n?ki, ett? h?n oli kadottanut tappelun, ja liikutti tuoliansa, antaen siten merkin seuralle yl?snousemiseen, joka my?skin tapahtui tarpeellisten kiitosten kanssa ruoasta. Matkustajat kysyiv?t nyt makuukamarejaan, jonne Abris herra itse vei heid?t, antaen heille kynttil?npalasen, joka saattoi kest?? siksi kuin olivat ehtineet maata panna.

Huoneita oli talossa kyll?, mutta surettavaa oli niit? n?hd?. Papujen, kukoritsan, sipulien j??nn?ksi? oli joka nurkassa. Vuoteet olivat siin? tilassa, johon ne viimeiseksi olivat j?tetyt, toisessa huoneessa nuorta herraa, toisessa ?iti? ja sisarta varten.

Abris herra ei paljon kursaillut vierastensa kanssa, vaan pel?ten, ett? kynttil? ehtisi loppua, j?tti h?n heid?t ja toivotti heille hyv?? y?t?.

Károly meni heti maata sis?puoliseen kamariin, naiset j?iv?t ulkopuoliseen.

- "Huh! t?m? vuode on kylm?", sanoi Erzsike, tunnustellen j??kylmi? patjoja. "T??ll? palellumme kuolijaksi, rakas ?itini".

Sitte koputti h?n Károly'in ovea.

- "Nukutko jo?"

- "Mit? tahdot, Lizike?"

- "Me pelk??mme t??ll? huoneessa".

- "Pane ovi auki, Erzsike".

- "Akkunassa ei ole varjostimia, ulkoa voipi n?hd? t?nne sis??n, me emme saata riisua itse?mme".

- "Sammuta kynttil?".

- "Oi, kuin sin? olet toraisa. Me emme voi lukita ovea".

- "No odota, B?ske, min? nousen yl?s ja menen maata sinne, te saatte ?idin kanssa tulla t?nne".

Sen sanottuaan nousi h?n vuoteeltaan, puki yllens?, astui ulos kamarista, laski siihen naiset, riisui uudestaan vaatteensa ja meni levolle etuhuoneen vuoteesen, joka oli niin kylm?, ett? h?nen hampaansa kalisivat.

- "Sanoppas, Erzu", virkkoi h?n, vilusta v?risten, "mink?t?hden houkuttelit minua pois sielt? ja ajoit minut t?h?n kylm??n vuoteesen?"

- "Sent?hden, ett? jo olit l?mmitt?nyt t?m?n".

Tuo lempe?, hiljainen ?itikin nauroi t?lle sisaren lapselliselle kujeelle.

Muuten oli siell? kylm?? viel? patjojen allakin. Semmoisiin huoneisin vet?ytyy kylm? talvella ja pysyy niiss? viel? kes?ll?kin. Kun pist?? ulos sormensa peitteen alta, her?? heti vilusta.

Tuskin alkoi aamu koittaa, kun er?s ep?kohtelias kukko rupesi ihan akkunan alla laulaa hoilottamaan.

- "Kuuletko, kuinka sen kukon aave, jonka eilen s?imme, rupee kummittelemaan?" kysyi Erzsike her?ten.

Ei tullut kysymykseenk??n, ett? en??n olisi k?ynyt nukkuminen. Jokainen kiiruhti pikemmin kuin paremmin pukemaan vaatteet p??llens?, vilustumista v?ltt??ksens?, ja kaikkien j?senet olivat kuin rikki ruhjotut.

Vuoteitten tekeminenkin kysyy taitavuutta. Muutamat vuoteet ovat semmoisia, ett? kun niihin on pannut maata, heti nukkuu. P?iv?npaisteesen ulos asetetuissa patjoissa tuntuu viel? se lekkoinen l?mpim?, jonka ne ovat ottaneet mukaansa; niihin saattaa niin hyv?sti pes??nty?, matrassit ja tyynyt ovat niin taitavasti sijoitetut, ett? joka j?sen nauttii lepoa, mihink? vaan itsens? k??nt??kin, ja her?tty?ns? tuntee itsens? aivan virkistyneeksi. Toisissa vuoteissa taas ei voi saada mit??n leposijaa, kuinka hyv?n?ns? k??ntyy ja v??ntyykin; milloin on vilu, milloin hiki; kun juuri on nukkumaisillansa, her?? taas pel?styneen? ja loukkaa itsens?; toukat nakertavat, j?rsiv?t, jyrsiv?t laudoissa; s?nky ratisee ja r?tisee, ryskyy ja jyskyy; jos vihdoin nukkuu, n?kee lakkaamatta unta rosvoista, ja her?tty?ns? ei jaksa kaulaa k??nt??. T?st? t?rke?st? tieteest? ei ole viel? mit??n kirjaa kirjoitettu!

Viel? oli heid?n yksi vaiva k?rsitt?v?n?, nimitt?in aamiainen. Vieraat olisivat tosin mielell??n j?tt?neet t?m?n katkeran kalkin - se on: katkeran kupin - tyhjent?m?tt?, mutta Abris herra v?itti vakavasti, ett? h?nell? jo oli ollut kustannuksia kahvin polttamisesta ja maidon keitt?misest?, jonka vuoksi se ei saa hukkaan menn?.

Kahvi oli v?h?isen palanut, maito v?h?isen piimettynyt, leip? v?h?isen vanhettunut, mutta siit? huolimatta oli kaikki hyv??. Jokainen ty?nsi niit? vastenmielisesti vatsaansa, ja kun t?m? oli tehty, k?skettiin ajaa vaunut esiin, joiden kuskilaudalla Matyi istui sy?m?tt?min vatsoin.

Abrahám herra auttoi vieraita vaunuihin; nyt h?n jo saattoi todella hymyill?. "He l?htev?t jo", ajatteli h?n itsekseen, "he eiv?t en?? tarvitse mit??n enemp??".

Palkollisetkin tulivat nyt esiin, etunen?ss? Boriska, uusi liina p??ss?, hiukset p?rr?ss? tuhkimon tavalla ja kasvot noessa; jokainen kantoi jotakin matkustajain kapineista, yritti hymyilem??n ja sai juomarahaa nuorelta herralta. Abris herra suuteli kaikkia pois l?htevi?, otti lakin k?teens? ja toivotti onnellista matkaa. Károly hypp?si kuskinlaudalle ja otti ohjakset kuskin k?dest?; Abris herra luuli jo, ett? kaikki vaara oli ohitse - kun Matyi ?kki-arvaamatta huusi:

- "Oi, kunnian herra! Min? unhoitin juoda sen viinilasin, jonka armollinen herra tahtoi antaa minulle aamulla".

Abris herra synkistyi viel? kerran, meni sis??n huoneesensa ja toi sielt? sormistimen suuruisen lasin, johon oli kaadettu jotakin.

- "Onko t?m? kaikki minulle?" kysyi Matyi; "min? pelk??n ett? p?ihdyn siit? ja kaadan vaunut kumoon. Jumala siunatkoon armollista herraa, Jumala siunatkoon Boriskaa, ja teit?kin, Pannika! Viikon p??st? tulemme takaisin ja silloin viivymme t??ll? kokonaisen viikon. - Soh, Ráró!"

Hyv? olikin, ett? h?n nyt l?im?hytti hevosia, koko seura purskahti semmoiseen nauruun, ett? ainoastaan vaunujen kolina saattoi sit? h?mment??. Nuot nelj? tulista juoksijaa nelistiv?t pois ja niitten j?lest? nelj? talonkoiraa, jotka hirve?sti haukkuen seurasivat vaunuja kyl?n loppuun asti. Abris herra kahden palkollisensa kanssa pisti ulos p??ns? portinsuusta ja uskalsi vasta sitte vet?yty? takaisin, kun n?ki, ett? vaunut todellakin katosivat h?nen silmiens? edest?.

Boriska ei koko p?iv??n v?synyt ky?kiss? raivoomasta ja m?risem?st?.

- "Senk?t?hden ihmisell? on sukulaisia, ett? ne h?nelt? kaikki h?vitt?v?t! - Ihminen ottaa omasta suustansa ja pist?? heid?n kitaansa. Ne ovat kuin hein?sirkat. - Me emme koskaan kenenk??n kaulaan karkaa. - Kolmeen viikkoon eiv?t meid?n lehm?mme sy? niin paljon, kuin tuo pirun kuski yhdess? y?ss? sy?tti hevosillensa. - Ent?s tuo tytt? mukula! Mik? kiusankappale se oli, teki viel? leiv?st? pallosiakin, ihmisten p??lle heitt??ksens?. H?nen tulisi itse sy?d? ne. - Ja nuot riivatun isot vaunut, kuinka syvi? uurteita niitten py?r?t leikkasivat pihaan! Minulta menee kolme p?iv??, ennenkuin taas saan huoneet siivotuksi. Mutta min? menen tieheni koko talosta, jos he viel? kerran t?nne tulevat".